tiistai 14. helmikuuta 2012

Joku sellanen ystävänpäivä, pah

Tää päivä oili niin paska muutenkin, että ei paljon mielessä pyörineet menetetty parisuhde, ja sen jälleen sarastanut vuosipäivä. Siis jos oltaisiin vielä yhdessä. Kaksi vuotta sitten tekemäni virheet myös yrittivät pyöriä mielessä, mutta onneksi kaikki meni niin päin persettä jatkuvalla syötöllä, niin kaikki hempeily, ja haikailu katosivat aika nätisti seinäruusuiksi.

Erittäin aggressiivisena työharjoittelijasta, bussimatkasta, kannettomasta kahvimukista, liikennevaloista, ja PP:n paluusta kävin sinkoilemassa ruokakaupassa, ja lappasin koriin kaikkea tosi outoa. Rahaa ei olisi liikaa loppukuuksi, mutta korissa oli kamaa uunivuosta lähtien. No joo. Parempaa kun kuin rööki. Sain itseni hillintään ennen trippiä tupakkahyllylle. Kaupassa yksi mukula, ja sen faija kävi hermoille, ja liian lähelle tulevat ihmiset saivat verenpaineen nousemaan entisestään. Samalla yritin hoitaa erästä kaaosta sähköpostitse, ja murehtia päivän toista pommia, ja miettiä, että mihin on varaa, jos shoppailen vielä tänään impulsiivisesti.

PP on vaan kaikki se mitä miehestä ulkonäöllisesti haluan. Ja ei sen sarkastisen juro luonnekkaan ole yhtään huonompi vaihtoehto, jos pitäisi valita neitimäisen, yliempaattisen vikisijän, ja sen väliltä. Miksi en kelpaa sille? Miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa...Kraaaah. Ärsyttäääää. Toisaalta olen itse ollut aivan jääkuningatar sitä kohtaan jo viikko tolkulla. Mutta vain siksi, koska tiedän, että ihan turhaan mä sen perässäkään hiihdän, ja vahtaan. Tänään se oli aamupalalla samaan aikaan. Aurinko paistoi ikkunoista sisään, ja sokaistuin etsiessäni vapaata pöytää, ja kollegoitani. Sitten huomasin PP:n kävelevän ohitseni, ja katsovan räpyttelyäni, ja pyörivää päätäni. Kuvittelikohan se, että etsin sitä katseellani? Mä en tiedä, että moikkasiko se minua, mutta minä olin ainakin täydellisen hämmentynyt, hukassa, ja saamassa näkökykyäni takaisin. Liian monta asiaa oli menossa samaan aikaan, ja siksi en tajunnut tervehtiä PP:tä. Tjaah, tokkopa olisin tervehtinytkään, vaikka olisin nähnytkin jotain. Hehe.

 Olen vihdoinkin tajunnut sen, että pääasiassa panen niitä kenestä olen kiinnostunut. Toisaalta mun pitää tuntea myös seksuaalista vetovoimaa henkilöön ollakseni kiinnotunut hänestä. Tästä syystä saatan päätyä ekoilla treffeillä sänkyyn. Kipinä sammuu, tai kasvaa entisestään petipuuhien jälkeen. Hieman lutkamainen lähestymistapa, mutta kukin tyylillään. Olen oikeasti ylpeä, etten ole edelleenkään pannut tämän vuoden puolella, ja nyt mennään jo helmikuun puolessa välissä. Viime vuonna tähän aikaa, mä olin ollut jo K:n, P:n, ja O:n kanssa. Ainakin.Vai olikohan O näin aikaisin vuotta? En muista!

Onneksi ei tarvitse stressata mistään romanttisista yllätyksistä tänään. Voin elää vain itselleni, ja olla ylpeä itsestäni, kun saan nama pari syntynyttä kaaosta hoidettua omin voimin.  Mitään vakavaa ei siis ole menossa. Ainoastaan ärsyttävää, ja monimutkaista asioiden hoitoa paikalliseen tapaan. Kohta on loma, ja palkkapäivä. Kyllä sinkkuna on mukava olla. Mutta siitä huolimatta mulla on huomenna treffit..hohhhooo.