tiistai 28. helmikuuta 2012

Vahvasti sinkku

Jännä juttu, kun joskus puhun sinkkuilustani, tai tavoistani, kuten reissaaminen yksin, ja muutama erilaisempi harrastus, niin juttukumppanilta löytyy usein lähipiiristä joku sinkkumies jonka kanssa kuulemma tulisimme toimeen. Mä en varsinaisesti kaipaa paritusapua, varsinkaan kun näistä tarjolla olevia prinssiä ei sitten koskaan näe. Äiti, ja perhe jaksaa aina muistuttaa, että Kylmäsen oikea jostain kaupan jonosta löytyy, että mun on turha hätäillä. En nä hätäile. Olen aivan zen tämän asian kanssa. Nä en tarvitse ketään aiheuttamaan pahaa mieltä, ja sydänsuruja. Saan matkustaa minne tahdon, ja tehdä matkoilla juuri niitä asioita mistä itse nautin. Aj, tässä kohtaa voisin mainita, että herra y on vihdoin herännyt panomaniastaan, ja alkanut lukea elämänhallintaa, ja filosofiaa käsittelevää kirjallisuutta. Y myös ehdotti, että lähdettäisiin yhdessä jonnekin matkalle. Tavallaan en podä sitä hyvänä ideana. Olen varma, että y tahtoisi panna kuitenkin, vaikka nyt sanookin tuntevansa ainoastaan platonista ystävyyttä minua kohtaan. Y on myös käyttäytynyt melko suojelevasti, ja on usein yhteydessä minuun. Kammottava. Lisäksi mulla on yksi säätö, mistä en ole koskaan blogissa kirjoittanut. Enkä linjoista nytkään, mutta alan ollavaömia käymään kortit tiskiin, ja ottaa selvää, että missä tämän häiskän kanssa mennään. Nyt pitää rientää, kun olen kovasti kiireinen ;)

perjantai 24. helmikuuta 2012

Kevätkiimassa

Anteeksi hiljaisuuteni, mutta olen keskittynyt treenaamaan, ja sekoilun vähentämiseen. Niin ja töissä suorittamiseen. Sekoilua on kyllä riittänyt ilman miehiäkin, että sitä osaa elämästä ei kai voi vähentää, koska määrä tuntuu olevan vakio.

Tänään se vaan iski: aivan järjetön panetus! Päivä alkaa pidetä, miehet komistua, ja hormonit hyrrätä. Olen todellakin pitänyt miesten kanssa hiljaiseloa, ja kukaan ei ole todellakaan edes vähääkään kiinnostanut. Tai no PP on vähän tehnyt paluuta, kun musta tuntuu, että silläkin on kiima. Me emme tosin edelleenkään puhu, mutta jotenkin olen havaitsevinani sellaista kevyttä silmäilyä. Itsehän en toki silmäile, mutta olen kohtaamistilanteissa tuntenut katseen porautuvan itseeni. Minähän en siis toki välttämättä edes moikkaa sitä ärsyttävää penistelinettä. Tänään olen kuitenkin jo ajautunut siihen pisteeseen, että mietin vakavasti vanhaa kunnon booty callia, mutta kohdetta en osaa päättää. Se nyt on ihan varma, kun itse tahtoo seksiä, niin sitä ei mistään saa. 

Tavallaan tekisi mieli panna (kostoksi kaikesta kyräilystä) PP:ltä aivot pellolle. Toisaalta en pysty nyöryyttämään itseäni, ja alkaa ruinata munaa siltä. Toisaalta tämä veto määrittelisi epämääräisen työtoveruutemme ainoastaan seksiseuraksi. Toisaalta voisin tyrkyttää itseäni K:lle. Järkytyksekseni  tajusin, että olen kaikki puolivillaisten, ja epämääräisten panojen numerot poistanut, joten jos mieli tekee, niin pitäisi lähteä metsälle, tai fb-linjalle. Saatan kyllä mennä vähän ulos tänään, kun on muutenkin juhlaan aihetta. Mutta katsotaan nyt. Ehkä tämä kutina tästä hellittää, kun kippaan muutaman oluen nassuun.

Elämä on oikeasti ollut todella tasaista viimeiset pari viikkoa, ja tuntuu, että olen löytänyt jonkilaisen, kliseisen sisäisen rauhan. Mulla piti olla treffit maanataina. Tämä oli jo toinen yritys saman tyypin kanssa. Se perui. Mä en jaksa enää pelata tällaista peliä, ja kolmatta yritystä ei tule. Mun on ihan hyvä näinkin.

Huomenna saatan piipahtaa työpaikkapippaloissa. Sieltä luulis munaa irtoavan, jos on vielä tarve ;)

tiistai 14. helmikuuta 2012

No joo

Ja heti kun meinasi kutsua jonkun miehen elämäänsä ihan treffien muodossa, niin sekin asia menee päin persettä. Kuinkas muutenkaan, kun kaikki on tänään jo muutenkin takunnut. Laitoin sitten meiliä huomiselle treffityypille, ja varmistaakseni deitit. No totta vitun munassa se "joutuu" perumaan, ja siirtämään tällit ensi viikolle. Joku verkostoitumistapahtuma onkin huomenna, ja yhtään vapaata iltaa sillä ei sitten olekaan enää jäljellä. Se myös tunnusti, ettei ottanut sähköpostiosoitettani ylös viestistäni, ennekuin profiilin tuhoamisen myötä viestittelymme katosi. Että niin paljon kiinnostaa! Ei se mitään. Miksi minuakaan pitäisi enää kiinnostaa tippaakaan? Kaikki miehet tuntuu olevan jotain tällaisia palliaivoja, eikä mistään sopimuksista voida pitää kiinni. Toisaalta huomiset treffit olisivatkin olleet liian myöhään mun makuun, kun on aamulla aikainen nousu. Ja treffeillä on aina riski ottaa se yksi liikaa, ja sitten haisee viinalle töissä, ja haluaa kävellä pitkin nurkkia. En mä ois ees halunnut yrittää luoda luontevaa keskustelua jonkun tuntemattoman jurpon kanssa! Ehkä mä vastaan sille jotain ympäripyöreää, enkä palaa asiaan. Sitäpaitsi mä ole kuullut muutenkin pahaa arkkitehdeista. Onneksi on harrastuksia, ja muutakin mietittävää, kuin typerät penistelineet.

Joku sellanen ystävänpäivä, pah

Tää päivä oili niin paska muutenkin, että ei paljon mielessä pyörineet menetetty parisuhde, ja sen jälleen sarastanut vuosipäivä. Siis jos oltaisiin vielä yhdessä. Kaksi vuotta sitten tekemäni virheet myös yrittivät pyöriä mielessä, mutta onneksi kaikki meni niin päin persettä jatkuvalla syötöllä, niin kaikki hempeily, ja haikailu katosivat aika nätisti seinäruusuiksi.

Erittäin aggressiivisena työharjoittelijasta, bussimatkasta, kannettomasta kahvimukista, liikennevaloista, ja PP:n paluusta kävin sinkoilemassa ruokakaupassa, ja lappasin koriin kaikkea tosi outoa. Rahaa ei olisi liikaa loppukuuksi, mutta korissa oli kamaa uunivuosta lähtien. No joo. Parempaa kun kuin rööki. Sain itseni hillintään ennen trippiä tupakkahyllylle. Kaupassa yksi mukula, ja sen faija kävi hermoille, ja liian lähelle tulevat ihmiset saivat verenpaineen nousemaan entisestään. Samalla yritin hoitaa erästä kaaosta sähköpostitse, ja murehtia päivän toista pommia, ja miettiä, että mihin on varaa, jos shoppailen vielä tänään impulsiivisesti.

PP on vaan kaikki se mitä miehestä ulkonäöllisesti haluan. Ja ei sen sarkastisen juro luonnekkaan ole yhtään huonompi vaihtoehto, jos pitäisi valita neitimäisen, yliempaattisen vikisijän, ja sen väliltä. Miksi en kelpaa sille? Miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa...Kraaaah. Ärsyttäääää. Toisaalta olen itse ollut aivan jääkuningatar sitä kohtaan jo viikko tolkulla. Mutta vain siksi, koska tiedän, että ihan turhaan mä sen perässäkään hiihdän, ja vahtaan. Tänään se oli aamupalalla samaan aikaan. Aurinko paistoi ikkunoista sisään, ja sokaistuin etsiessäni vapaata pöytää, ja kollegoitani. Sitten huomasin PP:n kävelevän ohitseni, ja katsovan räpyttelyäni, ja pyörivää päätäni. Kuvittelikohan se, että etsin sitä katseellani? Mä en tiedä, että moikkasiko se minua, mutta minä olin ainakin täydellisen hämmentynyt, hukassa, ja saamassa näkökykyäni takaisin. Liian monta asiaa oli menossa samaan aikaan, ja siksi en tajunnut tervehtiä PP:tä. Tjaah, tokkopa olisin tervehtinytkään, vaikka olisin nähnytkin jotain. Hehe.

 Olen vihdoinkin tajunnut sen, että pääasiassa panen niitä kenestä olen kiinnostunut. Toisaalta mun pitää tuntea myös seksuaalista vetovoimaa henkilöön ollakseni kiinnotunut hänestä. Tästä syystä saatan päätyä ekoilla treffeillä sänkyyn. Kipinä sammuu, tai kasvaa entisestään petipuuhien jälkeen. Hieman lutkamainen lähestymistapa, mutta kukin tyylillään. Olen oikeasti ylpeä, etten ole edelleenkään pannut tämän vuoden puolella, ja nyt mennään jo helmikuun puolessa välissä. Viime vuonna tähän aikaa, mä olin ollut jo K:n, P:n, ja O:n kanssa. Ainakin.Vai olikohan O näin aikaisin vuotta? En muista!

Onneksi ei tarvitse stressata mistään romanttisista yllätyksistä tänään. Voin elää vain itselleni, ja olla ylpeä itsestäni, kun saan nama pari syntynyttä kaaosta hoidettua omin voimin.  Mitään vakavaa ei siis ole menossa. Ainoastaan ärsyttävää, ja monimutkaista asioiden hoitoa paikalliseen tapaan. Kohta on loma, ja palkkapäivä. Kyllä sinkkuna on mukava olla. Mutta siitä huolimatta mulla on huomenna treffit..hohhhooo.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Mä oon pöljä, ja perseestä

Ok, olen pöljä ja sovin viimeiset nettideitit ensi keskiviikoksi. Ei ole odotuksia, ja tyyppi ei kuvissa näyttänyt ihan siltä, että voisi saada minut haukkomaan henkeäni. Koska en enää kehtaa näyttäytyä kaupungilla uuden miehen kanssa, niin sovin treffit paikalliseen, joka nyt ei ihan tarkalleen ole kyllä mikään kahvila. No kai ne mulle kahvia tarjoilee, eikai mikään kuppila niin perseestä voi olla?

Mulla on ikävä seksiä G:n kanssa. Isosta, ja kömpelöstä habituksestaan huolimatta se oli uskottoman näppärä, ja herkkä sormistaan. Ja suustaan. En jaksa uskoa, että kukaan ikinä voi päihittää kokemusta seksistä G:n kanssa. Siinä oli mukana sellaista syvempää sielujen sinfoniaa. Ainakin eroottisella tasolla. Ja tykkäsinhän mä siitä muutenkin. Se oli turvallinen, ja hellä. Ja toisella puolella maapalloa.

Eniten tänä kuivana, ja turhauttava iltana kaivaa se, että tää juoruakka töistä päivitti juuri statuksensa, ja näkyvät olen PP:n, yhden toisen duunikaverin, ja juoruakan kaverien kanssa mun lähikuppilassa. Tai ei se aivan lähin ole, mutta lyhyen kävelyn päässä. Mitä mä teen? Istun kotona, ja ahdistun työkuvioista, ja siitä, etten voi saada PP:ta. Ehkä niillä on/oli jotain säpinää sen juoruilijan kanssa, ja olen vaan tehnyt itsestäni naurettavan sekaantumalla kuvioon. Tai PP mut siihen sekoitti esittämällä suorasukaisia pokailuja. Ihan perseestä koko tyyppi.

Sitten se kanssa mietityttää, kun mulla voisi olla jotain säpinää Suomessa. En viitsi rohkaista tilannetta yhtään enempää, koska mennään jo niin heikoilla jäillä. Minua kiinnostaa, ja toista kiinnostaa, mutta elämäntilanteet on vaan niin perseestä, ettei se toimisi kuitenkaan. Sit jos menee Suomeen, niin on vangittuna perheen kanssa koko vierailun ajan. En mä voi mitenkään vaan ilmoittaa, että lähden nyt miehiin, ja palailen sitten joskus kun paikat ei enää kestä naimista. Ainoa vaihtoehto on matkustaa salaa sinne päivää tai paria aikaisemmin. tai sitten matkustaa Viroon, tai jotain sellaista. Tääkin juttu on niin epävarma, ja epätodellinen. Mutta täytyy myöntää, että olen aina ollut jollain tasolla kiinnostunut kyseisestä herrasta. Lähes kymmenen vuotta...Olin perseestä ryssiä ystävyys, jos se ikinä on edes sitä ollut pohjimmiltaan.

Ihan hiton nihkeä ilta!!! Onneksi huomenna on ihan muut kuviot :)

Ne on kaikki samanlaisia

Tapasin Herra N:n torstaina. Se palautti mun leffat, ja juotiin muutama tuopponen. Juttu luisti ihan hyvin, ja olin jotenkin aistivinani ihailua sen suunnasta. Koska  en ollut ehtinyt syödä kunnon lounasta, ja illallinenkin oli neljä tuoppia panimotuotteita niin olin aika tuiterissa. N oli niin ilmeinen, ja kysyi känniäni hyväksikäyttäen, että tulenko sen luokse. Ja se kuulemma nautti seksistä kanssani suuresti. En mennyt, koska en tahtonut. Enkä nauttinut seksistä hänen kanssaan, vaan nimenomaan suhteen muusta annista. Ja sehän nimenomaan pihtasi seurustellessamme. Miehet on kyllä lopulta niin samanlaisia keskenään.

Tämä vonkaamisyritys oli jo toinen tälle viikolle. Miksi nää äijät ensin lemppaa minut, ja sitten ryömivät anelemaan pillua? Olen ollut helppo, ja kevytkenkäinen, aivan! Mutta ne päivät ovat nyt ohi, ja multa ei irtoa pesää kellekkään. Paitsi Ryan Goslingille, ja George Clooneylle. Ja Brucelle.

Olin niin ylpeä itsestäni, kun en langennut N:ään vain siksi, että mulla oli vähän yksinäinen, ja halipulainen olo. Kauhean paljon helpompi hengittää, kun ei tarvinnut morkkistella oma heikkoutta. Sain leffat takaisin, ja heitimme klassiset linet siitä, että ei olla outoja toisillemme,ja nähdään useammin ystävinä.

Irtisanoin nettideitit, ja nyt joku vähän kiinnostava jopa otti yhteyttä. Ulkonäöstä on vaikea sanoa, joka se ei onnistu kuvissa, tai sitten se on vähän creep oikeasti. Kirjoitin sille tänä aamuna, että illalla loppuu mun aikani sivustolla. Ja suht avoimen avautumisen nettideittailusta noin yleensä, ja siitä, että en pysty netistä löytämään ketään, koska vuorovaikutus puuttuu. Tämä tyyppi kysyi minua sitten drinkeille, ja mä en tiedä, että haluanko mennä. Netistä on tullut niin paljon paskaa haaviin, ja en jaksa uskoa, että tämä viimeinen tapaus could make a difference mun yleisvaikutelmaan nettimiehistä. Ja tämä vaikutti kiltiltä, ja kaikkihan tietää, että ne kilteimmät on juuri niitä pahimpia. Kusipäät sentään tietää kusipäiksi, mutta mistä sitä kiltistä tietää, että mitä se hautoo?

Ärsyttää, kun PP:llä oli synttärit tässä, ja juoruämmä oli kirjoittanut sen seinälle, että toivoo niiden näkevän lauantaina. PP on sii palannut epäilyttävältä salamaretkeltään maapallon toiselta puolelta, ja minua epäilyttää. Mutta juoruämmä saa sen pitää ihan itsellään. Tuntuvat olevan niin bestiksiä, että senkun panevat toisiaan. Sen ne ovat jo varmasti tehneetkin...Olen ollut niin ylpeä itsestäni, etten ole notkunut röökipaikalla enää töissä. Palan halusta päästä "näyttämään" PP:lle, että a) pääsin röökistä eroon (ainakin työaikana...) ja b) en tosiaankaan vahtaa sitä, ja siksi tapa aikaani vetäen myrkkyjä sisääni. Joo, olen mustis PP:stä, ja se kelpaisi kaikessa kuivassa juroudessaan minulle edelleenkin. En vaan jaksa välittää enää. Parempi olla näin vaan. Mietin vain, että missähän ne sen PP:n pyöreitä vuosia juhlistavat, kun mä en ole kuullut mitään mistään ryyppäjäisistä..Tuskin ne nyt nyt Almalle mitään tietoja luovuttaisivat. PP:hän voisi vaikka joutua suuseksin uhriksi. Paha Alma! Parempi olla miettimättä, ja keskittyä töissä nyt olennaiseen.

Nyt menee paskasti duunissa, ja tuntuu, etten osaa oikein mitään, ja kaikesta tulee sanomista. Joo, olen herkkä, aivan liian herkkä kritiikille. Nyt tuntuu, etten oikeasti pärjää työssäni, ja hukun kaiken alle. Ja persettä raapii myös ajatus, että mun mahdollinen koeaika päättyy tän kuun lopussa, ja mulla jo soi korvissa, että ne laittaa mut takaisin toiselle osastolle, tai antaa kenkää. Tarvitsisin nyt jotan boostia itsetuntoon, koska en ole pystynyt parantamaan kaikkia alueita viimeisen kehityskeskustelun jälkeen. Ehkä tämä on tätä suomalaista mentaliteettiä, ja stressaamista täydellisestä työsuorituksesta. En oikeasti pysty parempaa tällä tietämyksellä, ja käsissäni olevalla ajalla. Enkä tosiaankaan lorvi missään, ja käytä aikaani ympyrän kävelemiseen.

Toivon vain, että töissä alkaa sujua. Elämäni perustuu niin vahvasti sille faktalle, että mulla on tosiaan täysiaikainen unelmatyö. Jos menetän työni, niin asunto menee alta, harrastukset loppuvat, ja sitten voinkin miettiä luovuttamista, ja paluuta masentuneeseen, ja angtiseen maahan.

Olisi paljon tekemistä tänään, mutta viime viikot ovat imeneet mehut aivan täysin. Nukuin 12 tuntia viime yönä. Ehkä tää tästä alkaa helpottamaan :)

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Elämää vaivatonta

Kulunut viikko oli aivan järkyttävän raskas. Oli joka paikassa juoksemista, ja viikonloppu oli aivan kaaos. Pieni lenssu iski päälle, ja nyt levon vähyyden vuoksi hörpin flunssalääkettä sohvalla filttiin kääriytyneenä. Ei mennyt ihan putkeen. Ja vielä olisi niin paljon tekemistä, että hirvittää. Ja uusi harrastuskin alkaa. Ehkä mun vain pitää tunnustaa, etten pysty kaikkeen ihan yksin, ja tekemistä on pakko rajoittaa, tai terveys kärsii. Plussaa on se, ettei tosiaankaan ole ollut tylsää.

Peruin juuri nettideittitilaukseni. Hommaan meni maku kokonaan, ja tarjonta on niin kehnoa. Itse en taas jaksa vastata viesteihin edes niiltä vähääkään kiinnostavilta. Ei minulla riitä aika, eikä kärsivällisyys rustailla viikkokaupalla jotain lyriikkaa joillekkin tursakkeille. Mä en ole niin ujo, että tavitsen eternaalisen esileikin nettiympäristössä ennen kahvikupin hörppäämistä yhdessä. Mä en todellakaan ole ujo. Kirsikaksi tämän muhjun päälle laskeutui vielä se, että joku italiaano lähetti jonkun kuvottavan limailun viestin, ja päädyin jopa kaikessa halipulassani jopa soittamaan palveluntarjoajalle, koska tahdoin tämän viestin luettuani kiihkeästi katkaista siteeni tähän nettisivuun. Ne eivät tietenkään vastanneet, ja löysin sitten nettisivuilta perumisnamiskan, joka noin viidettätoistä kertaa painettaessa suostui tuhoamaan automaattisen tilaukseni uusinnan. Luojalle kiitos!

En muistä, että mikä sen yhden tyypin kirjain oli. Se kenet tapasin joskus marraskuussa ex tempore eräänä lauantai-iltana nettideittien merkeissä. Sitten päädyttiin mun luokse panemaan, ja seuraavalla viikoilla se ilmoitti palanneensa tyttöystävänsä kanssa yhteen. No se kuitenkin tekstasi mulle sunnuntaiaamuna. Ja vonkasi pildeä. Hieno mies, joka onneksi ymmärsi mun olevan krapulainen, ja erittäin kiireinen siinä sohvalla makoilussa, etten mitenkään voi pilluksi muuttua. Käskin sen puhua naiselleen, ja onnistuin luomaan loukkaantuneen vaikutelman. Tyyppi nimittäin tekstasi anteeksi pyynnön ylistyssanoilla tänään. Ei pyydä kahville, mutta alleviivasi, että kuinka hieno tyyppi olen, ja vakuutti, ettei näe minua vain pilluna. Samapa tuo, mutta mulla inakin tuli sellainen realitys check-olo. Mun on pakko muuttua. Mä en kestä, että minua kohdellaan näin. En anna tällaista enää tapahtua. Ansaitsen parempaa. Ansaitsen saada olla rauhassa vonkaavilta viesteiltä

PP on siirtynyt toiselle puolelle maapalloa. Sekin vituttaa, vaikkei saisi, mutta toisaalta ei kun ei tarvitse jännittää, että koska se hyppää eteen, ja mistä. Ihmettelin, kun se oli fb:ssä niin omitusiin aikoihin, ja pienellä tutkimuksella sain selville, että se karvakasa on sitten lähtenyt matkailemaan. Onneksi ollaan tosiaan läheisiä toisillemme. Onneksi mä en meinaa puhua sille enää sitäkään vähää, kuin ennen. Siis jos se on tulossa takaisin. Olettaisin, koska sen kersa asuu oletettavasti edelleenkin täällä, ja eihän PP nyt niin perseestä oleva isukki voi olla, että jättaisi mukulansa toiselle puolelle maailmaan pidemmäksi pysyvästi.

Muuten tässä onkin sitten kuolettavan hiljaista näiden miesten kanssa. Ja oikeesti, ei vois vähempää kiinnostaa ykskään noista venkoilevista putkiaivoista. Olen niin kypsä, ja niin paljon onnellisempi ilman yhdenyönjuttuja, ilman vakipanoja, työpaikka sekoiluja. Vopin aivan vain keskittyä itseeni, ja siihen, että pidän oman sydämeni kasassa. Ironista, että minua on vaivannut halipula. Olishan se toisaalta kiva nukkua jonkun vieressä, halata jotain, pitää lähellä. Mutta kun samassa paketissa tulee vain ongelmia, niin ei kiitos. Romantiikannälkaa oli yrittää suitsia jollain romanttisilla hömpäleffoilla, ja usealla paksulla filtillä.

Näin meillä.

torstai 2. helmikuuta 2012

Piristystä

Olen joutunut työskentelemään aika läheisesti parin remonttipenan kanssa tällä viikolla. Meitä on iso porukka saman projektin ääressä, ja yleensä kellään näistä ylikuumista duunareista ei ole minulle mitään asiaa. Tää yksi on kyllä ollut jo kesästä asti vaihtelevasti mukana kuviossa. Nyt se jo puhuttelee minua nimellä, ja kyselee kaikkea yleistä. Ja välillä nappaan siltä katseen. Ja jään itse kiinni tuijottamisesta. Lisäksi sillä on aivan ihanan alkukantainen aksentti, ja lähes varmasti viisi ipanaa, ja supermalli kodinhengetär vaimona. Se on vähän heitännyt läppääkin, mutta multa menee sen alkukantaisen aksentin takia välillä vähän ohi. Sit vaan hymyilen. Nooh, katsokaas, pysyn ainakin mysteerisenä, enkä ole ainakaan tyrkky. Vaikka tuijotankin varmaan suu auki sitä välillä...Ihan piristävää tällainen pieni silmäpeli on kuitenkin! Ainiin, kurkotin ottamaan jotain esinettä edestäni, ja jouduin pyllistämäänreippaasti näitä remppahemmoja kohti. Tein sen tavallaan tietoisesti, ja tietenkin tarkistin heti reaktiot, kun oli tavaran saanut näppeihin. Kaikki kolme seisoivat minua kohden, ja katsoivat kun käännyin heihin päin takaisin. Sen jälkeen sieltä suunnalta kuului enemmän vitsailua, ja kommentteja. Taisi p8ieni pyllistely piristää...

Ihania nämä hormoonit muuten. Pari iltaa sitten katselin Pekka Töpöhäntää youtubesta, ja itkin hervottomasti liikutuksesta, nostalgiasta, ja Monnin julmuudesta Pekkaa kohtaan. Laatuaikaa itsensä kanssa. Seuraavana päivänä bussissa meinasin alkaa tyrskimään jälleen, kun noin 11-vuotias poika tuli iltapimeällä yksin bussiin. Aloin pohtia, että tuonkin pojan voisi joka sairas aikuinen napata matkaansa, ja tehdä jotain hirveää. Poika ei ollut edes mitenkään erityisen suloinen tai mitään, sellainen aivan tavallinen jässikkä. Pelotti pojan puolesta jotenkin. Mutta kai se on todennäköisempää, että minulle vaikka tapahtuu jotain. Tai parikymppiselle mitään pelkäämättömälle, ja holtittomassa kännissä olevalle. Maailma on kuitenkin julma, ja vaarallinen mesta. Mä tahdon muuttaa Pekka Töpöhännän hoodeille.

Huomenna ei ole remppapenoja enää mukana menossa, ja palaamme samaan vanhaan, ja tylsään. Noh, kyllähän elämässä nyt tapahtuu muilla saroilla, että tylsää ei kyllä ole. Ja lauantaina on taas iltamenoa työkaverien kanssa. Toivon oikeasti, ettei PP vaivaudu paikalle.


Huomenna on perjantai! :)