tiistai 17. tammikuuta 2012

Zen

Mun olo on jotenkin seesteinen. Mulla oli toissa kehityskeskustelu, ja annoin tulla taydelta laidalta parista tyokaverista, jotka ovat kayttaytyneet vammaisesti minua kohtaan. Yritin olla vikisematta liikaa, ja esittaa myos itseni kyseenalaisessa valossa. Ja luulen, etta sain respectia, kun tuumasin, etta kaikillahan meista on henkilokohtainenkin elama missa kaikki ei aina mene niin putkeen. Kun joku arisee, ja nayttaa hapanta naamaa, niin on "kiva" ajatella, etta syy kiukutteluun ei ehka ole minussa, vaan tyyppi on jo alunperinkin ollut karttyinen, ja loysi vain minusta kohteen rajahtamiselle. No ainakin mun tyotaakka kasvaa valtavasti, ja saan alkaa ottamaan vahan vastuutakin asioista. Toisaalta hirvittaa, kun olen ajellut autopilotilla viimeiset pari kuukautta, enka ole juuri itse mitaan miettinyt, tai no miehia olen joo. Kysellyt vain muilta, enka ottanut vastuuta mistaan. Tosiaan kammottaa ajtus, etta mulla on joku vastuu jostain projekteista, ja pitaisi pystya handlaamaan isoja kokonaisuuksia. Kai siihen kasvaa? Eikai kukaan ole virtuoosi aivan heti? Musta kylla tulee sellainen, kunhan tasta vahan saan lisaa kokemusta...hehe.

Seesteisyys nakyy myos urheilussa, ja ruokavaliossa. Menen aikaisin nukkumaan, tai no, laitan kaikki kamat ojennukseen aamuksi, ja sukella teemukin kanssa petiin katsomaan leffaa, tai lukemaan Failblogia. Urheilu maistuu, vaikka tupakointi pitaisi kylla heivata kelkasta. Kauheaa, kun ei saa happea tarpeeksi. Toisaalta treenin jalkeiset savut ovat melko rentouttavat, vaikka onkin huono omatunto, kun laittaa heti kaaryleen palamaan.

Aloitan myos uuden harrastuksen ensikuussa, ja lisaksi loysin jotain todella kiinnostavaa aktiviteettia taiteen parissa. Tuntuu, etta monen epainspiroituneen vuoden jalkeen voisin palata juurilleni, ja kehittaa sita, mita jo osaan. Olo on innostunut, vaikka tassa on kaikenlaista pakollista tekimista, ennekuin kaikki kiva alkaa.

Miesten kanssa on onneksi tyynta myos. G perui myos maanantain treffit. Viikonloppuna avauduin sille, etta naa fuckbuddy jutut ei oo oikein enaa mun heinia. Se vastasi, ettei se muka etsi vain seksia, ja nauttii mun seurasta aivan yhta hyvin vaikka pitsalla. No joo, se ei tykkaa pitsasta, mutta ehka se sai mun pitsansyonnista jotenkin vaaran kuvan. Rakastan pitsaa, mutta ymmarratteko pointin? Tulee sellainen olo, etta se yritti nuoleskella, etta "juu, tehdaan mita vain ikina haluat mussu (kunhan sitten annat pillua kiitokseksi...)" Nyt se tosiaan eilen perui, ja se kertoi, etta sen koko viikko on NIIN kiireinen. Aika lapinakyvaa... Tanaan siita ei ole kuulunut mitaan, ja epailen, ettei siita tule kuulumaankaan. Tai en ihmettelisi yhtaan, jos se pysyisi hiljaa mailman tappiin asti. Tein pointtisi selvaksi, ja kerroin valttelevani pelkkia seksisuhteita. Herra G taas etsii seksia, ja siksi meilla ei ole syyta enaa tavata. Katsellaan.

Herra N lahestyi minua viimeinkin mun leffojen osalta. Sen viestit olivat jotenkin lampoisia, ja kertoi katsovansa leffat viela kerran ennen palautusta. Mikapas siina. Ei niilla mikaan kiire ole. Ma en vaan osaa sanoa, etta kuinka ma handlaan sen tapaamisen. Mulla oli oikeastaan ihan kivaa sen kanssa, ja kevat, ja kesa oli vauhdikasta aikaa. Hyvia muistoja. Se on kuitenkin aito ihminen, ja se etsi aitoa rakkautta. Olin vain niin lukossa silloin, ja pelasinkin vahan N:lla. Se sentaan suoraan antoi lapikasta, kun homma alkoi tokkia Ja viela ihan naamatusten. Kai sellainen pieni hymy nousee naamalle, kun miettii tata viime kesan romanssia. Ensi kesan meinasin viettaa sinkkuna. Kesa on kuitenkin jotenkin erityinen aika viettaa sinkkuna.

Mun parhaalla kaverilla (talla vastaeronneella..) on meilla toissa ihalija. Tai siis yksi mies kertoi sille, etta se tietaa, etta silla on ihalija. Kuulemma kulkee ihan tarpeettomasti mun kaverin alueen lapi. Ja frendi sanoi, ettei ole muka huomannut mitaan. Jopa mina tiedan, etta kuka se on, koska olen vahan haistellut ilmaa, ja erittain herkka tallaiselle toiminnalle. Se on pikkupomo! Olen varma, mutta mun on pakko tehda lisaa observointia. Kerroin epailyni jo ystavalleni, ja vain nyrpisti nenaansa. Poh. No toisaalta en itsekaan kay siihen enaa kuumana, kun se kertoi missa oli viettanyt uuttavuotta...Kauhea teinihelvetti, ja jatka on kuitenkin jo itseni ikainen. Laski pisteet roimasti.

PP on niin perseesta. Ma en jaksa edes moikata sita, ellei ole aivan pakko. Tanaan en moikannut, kun se tuli rookille. Tai no ynahdin jotain. Kun jouduin asioimaan sen kanssa tyon merkeissa, niin sanoin tervehdyksen, ja selitin asiani, ja poistuin. Se jotain kyseli, ehka osana tervehdysta, etta miten mulla menee. Vittuukse sulle kuuluu!?  Saatanan vassykka. Ja salettin seuraavissa duuniriennoissa ehdottelemassa jotain rivoja.

Nyt ei ole oikeasti mitaan sapinaa missaan, ei toissa, eika netissa. Aika vapauttavaa, kun voi oikeasti keskittya olennaiseen, eli itseeni, ja omaan hyvinvointiin. Ensi lauantaina saatan jopa menna ulos, ja hieman juhlia. Ja yrittaa pysya mahdollisimman coolina, ja vaikeana kaikille miespuolisille. En tarvitse ajatukset laamaannuttavaa hassakkaa ymparilleni. Talleen hissukseenkin on ihan kivaa.


1 kommentti:

  1. Tää oli jotenkin tosi inspaava postaus. Mulla menee itsellä miesrintamalla niin niheesti nyt, mutta oon ollut ainakin melko lähellä samoja oivalluksia kuin sä.
    Omaan hyvinvointiin keskittyminen ainaki oikeesti helpottuu, kun ei tarvii _ihan_ koko ajan keskittyä johonkin heeboon.

    Tai jotain, emmä tiedä:D
    Ilostutti vaan tämä sun postaus, niin halusin kertoa sen.

    VastaaPoista