tiistai 31. tammikuuta 2012

Yksinpuhelua, ja sellaista

Kyllä, olen ollut perin hiljaa viimeaikoina. Kirjoittaminen ei ole itsessään kokenut inflaatiota, vaan elämäni on tosiaan rauhoittunut niin merkittävästi, ettei ole paljoakaan kerrottavaa. Seikkailut sellaisina, kuin ne aikaisemmin tunsin, ovat seilanneet jonnekkin usvaan, ja tilalle on purjehtinut paljon terveellisempiä harrasteita. Urheilua, uusia ihmissuhteita, miehetöntä, ja savutonta elämää, ja jonkinlaista itsekunnioitusta. En ole edelleenkään harrastanut seksiä tänä vuonna, ja sooloseksikin on jäänyt kovin vähiin. Enkä edes ajattele seksiä. Järjetön panetuskaan ei ole vaivannut. Toisaalta on todella vapautunut olo, kun ei tarvitse stressata seuraavan röökin aikataulusta, tai siitä, että lohkeeko työkaverilta nyt vai juhannuksena.

Herra N tahtoisi mennä mun kanssa tuopille, ja palauttaa mun dvd:t. sanoin, että mennään vaan. Se ei ole vastannut. Ehkä me voisimme unohtaa menneet, ja yrittää olla ystäviä oikeasti. Toisaalta en jaksa sitä pimeessä pubissa istumista, ja maailman havainnointia tuopin pohjan läpi..Jotenkin mulle sopii selvähkö elämä paremmin. Eikä exän kanssa voi olla kaveri.

Herra G rikkoi radiohiljaisuuden eilen. Pyyteli siinä anteeksi, ja kertoi ulkomaille muuton aiheuttaneen kaikkea hässäkkää. Kyseli kuulumiset, ja kertoi, että tahtoisi tavata minut sitten elokuussa, kun se tulee takaisin. En jaksanut olla vittupää, ja vastailin aivan asiallisesti. En kyllä mainnut mitään elokuussa tapaamisesta, mutta lukekoot rivien välistä. Vaikkei siellä mitään luekkaan, koska en tiedä, että tahdonko minä häntä nähdä. Annoin kuitenkin virallisen sähköpostini sille, koska se pyysi, ja se lähetti heti mailia. Kai olemme sitten kiihkeästi etäsuhteessa puoli vuotta, ja mailitse yhteyksissä, ja se kosii minua päivänä jona se tulee takaisin (ja tartuttaa minuun jonkun jännän aasialaisen sankkerin, ja kutiavia loisia...)

Herra F on pysynyt hiljaa. Ehkä sillä meni jakeluun, etten ole aivan yhtenä piparina sen perässä enää. Ehkä se myös tajusi, ettei mun tunteilla voi tästä samasa syystä enää leikkiä. Koska mä en välitä siitä enää, ja tilanteita meni, ja tuli niin monta, ja F ei koskaan kelpuuttanut meikäläistä, niin pakkohan se on uskoa, ja luovuttaa. Nyt ei tosiaan edes kiinnosta.

Nettideittien kanssa ei meno päätä huimaa. Juuri eilen eräs Mister Taivaanlaja kielsi minua ottamasta enää yhteyttä, koska sillä on tyttöystävä, ja syyllinen olo. Hauskaa, että se kirjoitti minulle ensin, ja olisi halunnut tavata. Vastailin hitaasti päivien viiveellä. Seuraavaksi se tuputti jo puhelinnumeronsa, ja kyseli, että koska mulle sopii. En ehtinyt tähän viestiin edes vastata, kun se jo kielsi ottamasta yhteyttä ENÄÄ. Tuli jotenkin stalkkerimainen olo, vaikka yhden postin lähetin vain. Mutta minähän teen justiinsa päinvastoin, kun on pyydetty, ja vastasin tälle urpolle. Kirjoitin, että toivottavasti sen tyttöystävä harrastaa samaa sen selän takana. Ja herra voisi hommata selkärangan, ja kasvaa aikuiseksi. Kiva jos noita kaikkien tunteilla leikkijöitä on enemmänkin. Tämä oli ensimmäinen konkreettisesti kohdalle tullut.

PP:llä, ja mulla on menossa jääkausi. Tai siis mä pidän sille jääkautta. En edes katso siihen päin. Olen kyllä ollut tosi tyly, enkä edes moikkaa, vaikka se on mennyt aivan vierestä ohi. En tahdo antaa sille sitä tyydytystä, että sillä on yksi kuolaaja perässä lisää. Juntti, ja urpo se on. Nyt on mun vuoro vältellä sitä. Sen takia lopetin kessuttelunkin, ettei tarvitse sen lärviä katsellåä röökillä, ja alkaa mietiskellä näitä "entä jos...."-arvoituksia. Yllätävän helppoa on muuten lopettaminen ollut. Ainoastaan viikonloppuna vedin yhden askin. Näin arkisin, ei käy edes mielessä usein.

Ainiin, meillä on duunimeiningit perjantaina. Käyttäydyin oikein hyin, ja homoystäväni toi minut kotiin pilkun jälkeen. Olin joo vähän lärvit, mutta ei sentään lollut mitään morkkisteltavaa. Paitsi kaalimato näkyvällä paikalla, kun ystväni istui hetken luonani. Ja toistuvasti ryöväsin erään tyypin pipon jonka seuraksena tää karhun kokoinen mies nosti mut ilmaan, ja pudotti ilmeisesti maahan. Mulla on vähän filmi poikki tältä osin, ja mietinkin tässä vain, että onko filmi poikki mahdollisen pudotessa päähän kohdistuneen iskun takia...Kallo ei kyllä ole mistään kipeä, mutta näkö on ollut hassu, ja päätäkin on särkenyt. Niin, ja olen papattanut itsekseni kadulla, ja kotona.

Sellasta. Jos vaikka yrittäisi juoda vaikka vain kerran kuussa? Oliskos tässä uutta tavoitetta?