perjantai 6. tammikuuta 2012

Tahtien asennot

Mitahan jannia tuulia, ja hiukkashyokkayksia eilen oli ilmassa, kun kaksi kavereistani erosivat eilen. Siis kaksi erillista kaveria. Ja molemmat caset miehen aloitteesta, ja aivan puun takaa.

Taa mun ehka paras ystava, ja tyokaveri oli toinen naista. Se on aivan rikki, mutta tuli sentaan toihin. Se sai kuiskattua itkua vastaan taistellessaan, ettei se halua ketaan muuta, ja etta, se on aivan shokissa. Han tekstasi mulle jo eilen illalla asiasta, joten osasin varautua. Oikeastaan todella terapeuttista olla vahan olkapaana, ja nayttaa valittavansa. Kun itse erosin avomiehestani muutama vuosi sitten, niin olisin tarvinnut jonkun ystavan, joka olisi ollut tarpeeksi rohkea tekstaamaan, ja kyselemaan vointia, ja kertomaan ihan arkipaivaisistakin asioista useasti paivassa. Mutta ilman sellaista tietynlaista surullista naamaa, ja ilmetta mika siihen liittyi. 

Meidan piti menna ulos tanaan, ja yritin kaveria houkutella rilluttelemaan viela tanaankin, mutta ero taisi olla tosiaan niin yllatys, etta ajatuksien keraily vie aikaa. Kylla kunnon kanni piristaisi aina*winkwink*. Mutta toisaalta tieda itse mihin eron jalkeinen biletyskausi voi johtaa, enka oikeastaan toivo tallaista epamaaraisen huuruista sinkkuelamaa kovinkaan monelle. Toki tassa oppii itsenaiseksi, ja tunnekylmaksi, mutten tahdo ystavani menettavan herkkyyttaan. Toki ehka itsenaisyytta, ja itseluottamusta han voisi opetella. 

Ystavani kertoi minulle kauan sitten edellisesta erostaan. Han oli ollut aivan ratkeamisen partaalla, ja kaynyt jopa terapiassa hakemassa vahvuutta paattaa suhden dominoivan, ja vakivaltaisen miehen kanssa. Lisaksi han oli laihtunut lahes kymmenen kiloa, ja saanut jonkun kipean ihottuman koko vartalon alueelle. Lisaksi mielenterveys jarkkyi ilmeisesti eronkin jalkeen, koska ymmarsin, etta vasta taman uuden miehen loytaminen sai hanet palaamaan raiteille, ja mies tavallaan pelasti hanet suosta. Koska tiedan taman taustan, niin olen oikeasti huolissani hanesta. ja tavallaan tuntuu todella avuttomalta, koska en oikein tieda, etta mita muuta voisin yrittaa tehda hanen eteensa. Toisaalta viestittelykaan ei ole hyvasta, koska viestitan siksi koska han on eronnut, ja viestini saavat hanet ehka miettimaan eroa turhaan. Ehka vain odotan, ja kun han on valmis tilittamaan, niin kuuntelen, ja kommentoin miesten paskamaisuudesta. Viela ei ole se aika.

Kun itse menin eron jalkeisena paivana toihin, niin olin aivan shokissa minakin. Sanoin vain pomolle, etta erosin eilen, ja on vahan pakka sekaisin. Itkeskelin salaa, ja taisin jopa saada muutaman halin ihmisilta jotka fb;sta olivat tiedon bonganneet. Silloin tunsin, etta ne halit ovat tarpeen. Tavallaan ihmisten yliystavallisyys arsytti, koska tiesin sen johtuvan siita, etta olin niin herkilla. Ja kaikki ylimaarainen ystavallisyys tosiaan saivat miettimaan eroa. Tanaan yritinkin olla aika neutraali ystavaani kohtaan, ja puhua ihan normaaleja, ja hymyilla, ja vitsailla. Sain hanet hymyilemaan, joten en kai ma aivan metsaan mennyt...

Nyt on tosi vaikea kuvitella, etta olen ollut joskus niinkin rikki jonkun miehen vuoksi. Silloi elamani oli aika pitkalti se mies, ja yhdessa tekeminen, ja oleminen. Se meidan tiimi. Olin vailla itseluottamusta, ja epavarma, ja roikuin miehessa. Sita virhetta en ainakaan toiste tee, etta heivaan oman itsenaisyyteni yli laidan, ja omistan elamani jonkun munapetterin palvonnalle. Ehka ystavani tarvitsee kulkea tama sama polku...En jaksa oikein uskoa, etta flippaisin toista kertaa maapalloa kiertavalle radalle muutamaksi vuodeksi sekoilemaan paihteiden, ja miesten kanssa. Ja vain sen vuoksi, etta joku tuppisuu juntti rakastui itseaan tyrkyttaneeseen sotanorsuun.

G tekstasi, ja valitteli, etta sen lasku tekstareista viime kuussa oli aivan hilliton. Syytti minua, vaikka mainitsikin, ettei se nyt kokonaan ole mun syyta. Sitten se mainitsi, etta olen kallis tytto flirttailla. Mita vitun flirttailla? En vastaillut mitenkaan superinnoissani, enka tosiaankaan kertonut mitaan paivastani. Se kehui minua kuumaksi, ja etta olen joka sentin arvoinen. Myoskin tahtoisi jatkaa hierontaa. Kerroin, etta mulla on ens pertsi vapaata, ja se kutsui itsensa mun luokse aamupalalle. Siis aamupalalle jonka se tekee, ja tarjoilee sankyyn. Aika kaheaa, jos nain tapahtuu. Enka oikein tieda, etta miksi se heittaa tollasta romanttista lappaa, vaikka se kay kyntamassa, mita ilmeisemmin, useampaakin vakoa. Joops, pitaa nyt katsella, etta onko mulla aikaa perjantaina sangyssa nuhjaamiselle, kun mulla on naita arkivapaita niin harvoin. Riippuu nyt tosiaan ihan noista tahtien asennoista, etta milla tuulella ma olen. Miksi G on kuitenkin valmis hakemaan minua toista, syottamaan ulkona, lahettamaan satoja tekstareita, hieromaan, ja tekemaan aamupalaa vain pillua saadakseen? Kylla multa irtoisi helpommallakin...mutta taidan jattaa sen mainitsematta, etta palvelu pysyy hyvana. Tosin paneskeluista on nyt mennyt jo se teravin himo ohi, kun tamakin keissi paljastui ajanhukaksi. Mutta kohtahan se jo lahtee maasta, joten ehka ma en nyt ala mitaan lapsellista kiukuttelua, vaan nautin huomiosta, ja sanon heipat ensi kuussa. Ei oo hei montaa viikkoa jaljella, ja kun aikataulut eivat edes sovi yhteen.

Hauskaa viikonloppua! Mulla tulee olemaan hiljainen sellainen!