torstai 12. tammikuuta 2012

Eloa hiljaista

Ihan oikeasti mun elamassa ei ole talla viikolla tapahtunut mitaan. Tai olen yrittanyt syoda hyvin, nukkua, ja urheilla. Miehet eivat ole aiheuttaneet mitaan ongelmia, eika juurikaan ylimaaraisia sydamenlyonteja.

Muutama maili on tullut deittisivulla, mutten ole jaksanut oikein vastailla. Ei ole mitaan sanottavaa, enka jaksa antaa itsestani yhtaan palaa kellekkaan. Yksi arsyttava, kaljuuntuva kaapio on jaksanut kayda profiilissani ahkerasti, ja armollisesti jopa chattailin sen kanssa tassa mutama ilta sitten. Olen kai joskus puhunut sille ennenkin. Siis vuosi sitten. Ei niinkuin mitaan vetoa tyyppii, ja toinen on niin piukeana menemaan treffeille mun kanssa. Ei vaan jaksa kiinnostaa mitkaan puolivillaiset viritelmat. Jos tassa suhteeseen paatyy joskus jonkun kanssa, niin sen tyypin pitaa kolahtaa aika lujaa, tai olla joku vanha tuttu. Juu, ja olen nirso. Mikaan paata lyhyempi epatoivoisesti helmassa roikkuva harvahius ei kylla saa mitaan varahtamaan, ainakaan peljan netin valityksella.

PP:n tiimikaveri on silmaillyt minua ahkerasti. Olen ajatellut silmailyn johtuvan PP:n, ja mun keissista, ja tyyppi halveksii mielessaan minua helppona hutsuna, tai muistaa jotain pikkujouluista mita ma en muista. Sen muistan, etta oltiin sen, ja PP:n kanssa jossain jatkoilla, ja sitten kai mun huoneessa jatkoilla. Taa on just se PP:n henkivartija, joka seuraa sita jopa tupakalle, vaikkei itse edes polta. Se katsoo aina silmiin, ja moikkaa, ja jokin siina varaytti tana aamuna, kun oltiin kaatamassa kahvia mukiin samaan aikaan, ja se alkoi jutustella minulle ihan vain saasta. Iltapaivalla jouduin asioimaan sen kanssa, ja se meni ihan hermostuneeksi kun juttelin kaikkea siina ohessa, ja se lahti sitten tilanteen loppuessa kirmaamaan karkuun, ja unohti antamani paperit, jotka kadessa huhuilin sitten sen peraan. Ja se palasi hakemaan niita posket punoittaen. Mulla tuli vahan sellainen olo, etta joko sekin tahtoo painaa samaa muijaa kuin PP, tai sitten se on ollut vahan ihastunut, ja en ole tata PP:n varjoissa hiippailevaa haamua huomannut. Tyyppi on jotenkin niin sopo, ja ujo. Enka ma tieda siita mitaan. Juuri yritin urkkia fb:sta, muttei se nayta olevan taman sosiaalisen median jasen...

Mielessa kavi pieullinen ajatus, jota voisi aikansa kuluksi vieda pidemmallekkin. Voisin alkaa olla tuttavallinen talle Haamulle, ja katsoa, etta alkaako PP:n sukat mustua...

Tassa on myos kahdet tyoporukka-iltamat alle kuukauden sisaan. Toisista on paisumassa valtavat sessiot, kun jengia on menossa mukana ilmeisen paljon. Saas nahda, etta onko PP menossa mukana. Tai jotain muita sellaisia mita voisi katsella.

Vaikka olenkin tassa yrittany olal hieman vahemman kiihkea naiden miesasioiden kanssa, niin kyllahan se flirtti, ja sapina aina piristaa, ja nama tavalliset viikot tuppaa olemaan aivan tappotylsia, vaikka tekemista riittaa, ja levatakin joskus pitaa.

G tulee kylaan huomenna. Mulla on ollut sita vahan ikava. Ei saa kertoa kenellekkaan! Eilen oli ainoa paiva milloin emme olleet yhteydessa. En ole tekstannut sille kertaakan ensimmaisena. Se tarjosi apuaa eraan auton kayttoon liittyvan systeemin kanssa, mutta kieltaydyin avusta vedoten siihen, etta olen aikuinen nainen, ja osaan ihan itsekin jarjestaa asiani. Tuli hieman surkea olo, kun se kyseli, etta tatteeko sen tuoda jotain huomenna. Esitin vastakysymyksen, etta "pitaisiko olla? onko itsellasi?". Se olisi halunnut tehda minulle brunssia...En ma mitaan brunsseja minkaan vakipanon kanssa ala kokkaamaan, hyva jumala sentaan! Tama on vain seksisuhde, missa tyydytetaan tarpeet, eika kapaloida, kihnuteta, tai tehda mitaan muuta yhdessa, kuin olla sangyssa nakkena. Eika edes huvittaisi panna, jos totta puhutaan. Kuten jo aikaisemmin vauhkosin, niin tilanne meni jo, enka osaa ajatella seksia G:n kanssa enaa kiehtovana, koska tiedan, etta missa mennaan. One last go, ja voisin yrittaa vihjailla huomenna, etten pida tallaisesta asetelmasta, koska vain rikon itseani, ja mielenkiinto ei riita, kun tietaa tilanteen olevan vain valiaikaista seksia.

Valiaikainen seksi saa nyt riittaa, ja alan istumaan koivet ristissa yksin himassa. On pakko saada takaisin jotain kunniallisuutta, koska minusta oikeasti tuntuu, etten ole hyva nainen kaikkien seikkailujeni jalkeen. Partnerien maara alkaa olla jo siina rajoilla, ettei kehtaa kertoa oikeaa lukumaaraa. Ja jos kertoo lukumaaran, niin kukaan mies ei tosiaankaan ota tosissaan tyttoystavaaineksena. Havettaa hieman, mutta onpahan tullut kokeiltua. Miksi sen parhaan pitaa muuttaa maasta pois, ja olla kevytmielinen pukki?