tiistai 31. tammikuuta 2012

Yksinpuhelua, ja sellaista

Kyllä, olen ollut perin hiljaa viimeaikoina. Kirjoittaminen ei ole itsessään kokenut inflaatiota, vaan elämäni on tosiaan rauhoittunut niin merkittävästi, ettei ole paljoakaan kerrottavaa. Seikkailut sellaisina, kuin ne aikaisemmin tunsin, ovat seilanneet jonnekkin usvaan, ja tilalle on purjehtinut paljon terveellisempiä harrasteita. Urheilua, uusia ihmissuhteita, miehetöntä, ja savutonta elämää, ja jonkinlaista itsekunnioitusta. En ole edelleenkään harrastanut seksiä tänä vuonna, ja sooloseksikin on jäänyt kovin vähiin. Enkä edes ajattele seksiä. Järjetön panetuskaan ei ole vaivannut. Toisaalta on todella vapautunut olo, kun ei tarvitse stressata seuraavan röökin aikataulusta, tai siitä, että lohkeeko työkaverilta nyt vai juhannuksena.

Herra N tahtoisi mennä mun kanssa tuopille, ja palauttaa mun dvd:t. sanoin, että mennään vaan. Se ei ole vastannut. Ehkä me voisimme unohtaa menneet, ja yrittää olla ystäviä oikeasti. Toisaalta en jaksa sitä pimeessä pubissa istumista, ja maailman havainnointia tuopin pohjan läpi..Jotenkin mulle sopii selvähkö elämä paremmin. Eikä exän kanssa voi olla kaveri.

Herra G rikkoi radiohiljaisuuden eilen. Pyyteli siinä anteeksi, ja kertoi ulkomaille muuton aiheuttaneen kaikkea hässäkkää. Kyseli kuulumiset, ja kertoi, että tahtoisi tavata minut sitten elokuussa, kun se tulee takaisin. En jaksanut olla vittupää, ja vastailin aivan asiallisesti. En kyllä mainnut mitään elokuussa tapaamisesta, mutta lukekoot rivien välistä. Vaikkei siellä mitään luekkaan, koska en tiedä, että tahdonko minä häntä nähdä. Annoin kuitenkin virallisen sähköpostini sille, koska se pyysi, ja se lähetti heti mailia. Kai olemme sitten kiihkeästi etäsuhteessa puoli vuotta, ja mailitse yhteyksissä, ja se kosii minua päivänä jona se tulee takaisin (ja tartuttaa minuun jonkun jännän aasialaisen sankkerin, ja kutiavia loisia...)

Herra F on pysynyt hiljaa. Ehkä sillä meni jakeluun, etten ole aivan yhtenä piparina sen perässä enää. Ehkä se myös tajusi, ettei mun tunteilla voi tästä samasa syystä enää leikkiä. Koska mä en välitä siitä enää, ja tilanteita meni, ja tuli niin monta, ja F ei koskaan kelpuuttanut meikäläistä, niin pakkohan se on uskoa, ja luovuttaa. Nyt ei tosiaan edes kiinnosta.

Nettideittien kanssa ei meno päätä huimaa. Juuri eilen eräs Mister Taivaanlaja kielsi minua ottamasta enää yhteyttä, koska sillä on tyttöystävä, ja syyllinen olo. Hauskaa, että se kirjoitti minulle ensin, ja olisi halunnut tavata. Vastailin hitaasti päivien viiveellä. Seuraavaksi se tuputti jo puhelinnumeronsa, ja kyseli, että koska mulle sopii. En ehtinyt tähän viestiin edes vastata, kun se jo kielsi ottamasta yhteyttä ENÄÄ. Tuli jotenkin stalkkerimainen olo, vaikka yhden postin lähetin vain. Mutta minähän teen justiinsa päinvastoin, kun on pyydetty, ja vastasin tälle urpolle. Kirjoitin, että toivottavasti sen tyttöystävä harrastaa samaa sen selän takana. Ja herra voisi hommata selkärangan, ja kasvaa aikuiseksi. Kiva jos noita kaikkien tunteilla leikkijöitä on enemmänkin. Tämä oli ensimmäinen konkreettisesti kohdalle tullut.

PP:llä, ja mulla on menossa jääkausi. Tai siis mä pidän sille jääkautta. En edes katso siihen päin. Olen kyllä ollut tosi tyly, enkä edes moikkaa, vaikka se on mennyt aivan vierestä ohi. En tahdo antaa sille sitä tyydytystä, että sillä on yksi kuolaaja perässä lisää. Juntti, ja urpo se on. Nyt on mun vuoro vältellä sitä. Sen takia lopetin kessuttelunkin, ettei tarvitse sen lärviä katsellåä röökillä, ja alkaa mietiskellä näitä "entä jos...."-arvoituksia. Yllätävän helppoa on muuten lopettaminen ollut. Ainoastaan viikonloppuna vedin yhden askin. Näin arkisin, ei käy edes mielessä usein.

Ainiin, meillä on duunimeiningit perjantaina. Käyttäydyin oikein hyin, ja homoystäväni toi minut kotiin pilkun jälkeen. Olin joo vähän lärvit, mutta ei sentään lollut mitään morkkisteltavaa. Paitsi kaalimato näkyvällä paikalla, kun ystväni istui hetken luonani. Ja toistuvasti ryöväsin erään tyypin pipon jonka seuraksena tää karhun kokoinen mies nosti mut ilmaan, ja pudotti ilmeisesti maahan. Mulla on vähän filmi poikki tältä osin, ja mietinkin tässä vain, että onko filmi poikki mahdollisen pudotessa päähän kohdistuneen iskun takia...Kallo ei kyllä ole mistään kipeä, mutta näkö on ollut hassu, ja päätäkin on särkenyt. Niin, ja olen papattanut itsekseni kadulla, ja kotona.

Sellasta. Jos vaikka yrittäisi juoda vaikka vain kerran kuussa? Oliskos tässä uutta tavoitetta?

maanantai 23. tammikuuta 2012

Hidasta

Mitään ei vieläkään tapahdu. Eikä minua edelleenkään haittaa, että elämä on itsensä säilömistä kotiin töiden jälkeen. Joudutan aikaani ottamalla tirsoja ennen  varsinaisia yöunia. Onkohan mulla terveydessä jotain häikkää? Ei tämä tilanne nyt vielä niin paha ole kuitenkaan. Ehkä mä kerään voimia ennen jotain pian tapahtuvaa kosmista myllerrystä varten. Nukkuminen, ja vihreä tee ovat aina hyvästä. Ja töihin panostaminen.

Ehkä hieman liioittelen myös. Olinhan ulkona lauantaina. Mun mittapuulla ilta on keskinkertainen, ja kuivahko jos ei ole mitään sutinaa. Aika järkyttävä ajatustapa, mutta tavallaan nautin kun saan vatvoa viikonlopun sekoiluja seuraavan viikon, ja morkkistella. Darra sunnuntaina on niin paljon turhauttavampi, kun ei ole mitään morkkisteltavaa. Tällä kertaa ei ollut mitään mieskontaktia, ja lähinnä vitutti kaikki tanssilattialla liian lähelle tulevat urpot. Tupakalla jurpotin vaan, ja kukaan ei onneksi tullut puhumaan. Tai no yksi vitsiniekka yritti, mutta minä, ja vasta eronnut kaverini ei ollut oikein otollista maaperää.

Olen hieman chattaillyt erään miehen kanssa deittisivuilla. Se vaikuttaisi normaalilta, ja ulkonäkökin olisi kelvollinen. Tekisi mieli ehdottaa tapaamista, mutta koska en jostain syystä voi vastaanottaa maileja häneltä, niin samaan aikaan onlinena oleminen chattailya ajatellan on hieman haastavaa.

Bilettäminen, ja dokaaminen ovat kokeneet inflaation. Myös tupakointi on nyt katkolla. Huomenna olisi tarkoitus viettää ensimmäinen savuton päivä. Selvästi hidastan elämänrytmiäni, ja olen hakeutumassa kohti oikeita uria. Terveempiä uria. Ehkä olen kasvamassa aikuiseksi? Ahdistaa ajatus siitä, että seuraavana kahtena viikonloppuna olisi juomiskeskeistä tekemistä työkavereiden kanssa. Voinhan mä varmaan mennä mukaan, mutta eikai sitä tarvitse vetää viinaa kaksin käsin, ja tilittää kaikkea älyvapaata ympärinsä?

Ah, Herra F pyysi minua tuopille joku päivä pian. Mietin hetken ennen vastaamista. Vastaus oli kuitenkin myönteinen, mutta sanoin pidättäytyväni juomisesta keskellä viikkoa, mutta tee käy kanssa. Juttu lähti muille urille, ja emme koskaan sopineet päivää. Mitähän sillä on mielessä? Ihan piruuttani menen treffaamaan sitä, ja pysyn selvinpäin, ja säilytän malttini, enkä lankea siihen niin helposti.

Herra G on ollut täysin hiljaa viikon. Taisi mennä viesti perille, ettei Almaa kiinnosta nää vakipanokuviot. En ole muuten harrastanut seksiä ollenkaan tämän vuoden puolella! Aika päheetä. Taidan oikeasti käydä läpi jotain henkistä prosessia. Ja edessäni on ehkä upein vuosi ikinä? Who knows!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Zen

Mun olo on jotenkin seesteinen. Mulla oli toissa kehityskeskustelu, ja annoin tulla taydelta laidalta parista tyokaverista, jotka ovat kayttaytyneet vammaisesti minua kohtaan. Yritin olla vikisematta liikaa, ja esittaa myos itseni kyseenalaisessa valossa. Ja luulen, etta sain respectia, kun tuumasin, etta kaikillahan meista on henkilokohtainenkin elama missa kaikki ei aina mene niin putkeen. Kun joku arisee, ja nayttaa hapanta naamaa, niin on "kiva" ajatella, etta syy kiukutteluun ei ehka ole minussa, vaan tyyppi on jo alunperinkin ollut karttyinen, ja loysi vain minusta kohteen rajahtamiselle. No ainakin mun tyotaakka kasvaa valtavasti, ja saan alkaa ottamaan vahan vastuutakin asioista. Toisaalta hirvittaa, kun olen ajellut autopilotilla viimeiset pari kuukautta, enka ole juuri itse mitaan miettinyt, tai no miehia olen joo. Kysellyt vain muilta, enka ottanut vastuuta mistaan. Tosiaan kammottaa ajtus, etta mulla on joku vastuu jostain projekteista, ja pitaisi pystya handlaamaan isoja kokonaisuuksia. Kai siihen kasvaa? Eikai kukaan ole virtuoosi aivan heti? Musta kylla tulee sellainen, kunhan tasta vahan saan lisaa kokemusta...hehe.

Seesteisyys nakyy myos urheilussa, ja ruokavaliossa. Menen aikaisin nukkumaan, tai no, laitan kaikki kamat ojennukseen aamuksi, ja sukella teemukin kanssa petiin katsomaan leffaa, tai lukemaan Failblogia. Urheilu maistuu, vaikka tupakointi pitaisi kylla heivata kelkasta. Kauheaa, kun ei saa happea tarpeeksi. Toisaalta treenin jalkeiset savut ovat melko rentouttavat, vaikka onkin huono omatunto, kun laittaa heti kaaryleen palamaan.

Aloitan myos uuden harrastuksen ensikuussa, ja lisaksi loysin jotain todella kiinnostavaa aktiviteettia taiteen parissa. Tuntuu, etta monen epainspiroituneen vuoden jalkeen voisin palata juurilleni, ja kehittaa sita, mita jo osaan. Olo on innostunut, vaikka tassa on kaikenlaista pakollista tekimista, ennekuin kaikki kiva alkaa.

Miesten kanssa on onneksi tyynta myos. G perui myos maanantain treffit. Viikonloppuna avauduin sille, etta naa fuckbuddy jutut ei oo oikein enaa mun heinia. Se vastasi, ettei se muka etsi vain seksia, ja nauttii mun seurasta aivan yhta hyvin vaikka pitsalla. No joo, se ei tykkaa pitsasta, mutta ehka se sai mun pitsansyonnista jotenkin vaaran kuvan. Rakastan pitsaa, mutta ymmarratteko pointin? Tulee sellainen olo, etta se yritti nuoleskella, etta "juu, tehdaan mita vain ikina haluat mussu (kunhan sitten annat pillua kiitokseksi...)" Nyt se tosiaan eilen perui, ja se kertoi, etta sen koko viikko on NIIN kiireinen. Aika lapinakyvaa... Tanaan siita ei ole kuulunut mitaan, ja epailen, ettei siita tule kuulumaankaan. Tai en ihmettelisi yhtaan, jos se pysyisi hiljaa mailman tappiin asti. Tein pointtisi selvaksi, ja kerroin valttelevani pelkkia seksisuhteita. Herra G taas etsii seksia, ja siksi meilla ei ole syyta enaa tavata. Katsellaan.

Herra N lahestyi minua viimeinkin mun leffojen osalta. Sen viestit olivat jotenkin lampoisia, ja kertoi katsovansa leffat viela kerran ennen palautusta. Mikapas siina. Ei niilla mikaan kiire ole. Ma en vaan osaa sanoa, etta kuinka ma handlaan sen tapaamisen. Mulla oli oikeastaan ihan kivaa sen kanssa, ja kevat, ja kesa oli vauhdikasta aikaa. Hyvia muistoja. Se on kuitenkin aito ihminen, ja se etsi aitoa rakkautta. Olin vain niin lukossa silloin, ja pelasinkin vahan N:lla. Se sentaan suoraan antoi lapikasta, kun homma alkoi tokkia Ja viela ihan naamatusten. Kai sellainen pieni hymy nousee naamalle, kun miettii tata viime kesan romanssia. Ensi kesan meinasin viettaa sinkkuna. Kesa on kuitenkin jotenkin erityinen aika viettaa sinkkuna.

Mun parhaalla kaverilla (talla vastaeronneella..) on meilla toissa ihalija. Tai siis yksi mies kertoi sille, etta se tietaa, etta silla on ihalija. Kuulemma kulkee ihan tarpeettomasti mun kaverin alueen lapi. Ja frendi sanoi, ettei ole muka huomannut mitaan. Jopa mina tiedan, etta kuka se on, koska olen vahan haistellut ilmaa, ja erittain herkka tallaiselle toiminnalle. Se on pikkupomo! Olen varma, mutta mun on pakko tehda lisaa observointia. Kerroin epailyni jo ystavalleni, ja vain nyrpisti nenaansa. Poh. No toisaalta en itsekaan kay siihen enaa kuumana, kun se kertoi missa oli viettanyt uuttavuotta...Kauhea teinihelvetti, ja jatka on kuitenkin jo itseni ikainen. Laski pisteet roimasti.

PP on niin perseesta. Ma en jaksa edes moikata sita, ellei ole aivan pakko. Tanaan en moikannut, kun se tuli rookille. Tai no ynahdin jotain. Kun jouduin asioimaan sen kanssa tyon merkeissa, niin sanoin tervehdyksen, ja selitin asiani, ja poistuin. Se jotain kyseli, ehka osana tervehdysta, etta miten mulla menee. Vittuukse sulle kuuluu!?  Saatanan vassykka. Ja salettin seuraavissa duuniriennoissa ehdottelemassa jotain rivoja.

Nyt ei ole oikeasti mitaan sapinaa missaan, ei toissa, eika netissa. Aika vapauttavaa, kun voi oikeasti keskittya olennaiseen, eli itseeni, ja omaan hyvinvointiin. Ensi lauantaina saatan jopa menna ulos, ja hieman juhlia. Ja yrittaa pysya mahdollisimman coolina, ja vaikeana kaikille miespuolisille. En tarvitse ajatukset laamaannuttavaa hassakkaa ymparilleni. Talleen hissukseenkin on ihan kivaa.


lauantai 14. tammikuuta 2012

Broken heart

Kai tassa joain sydansuruja taas kaydaan lapi. Erikoista, ettei tassa kuitenkaan ole ollut mitaan vakavaa sapinaa kenenkaan kanssa, ja silti hajoittaa. Ihan nyyhky olo, ja yritin loytaa jotain siirappista romanttista komediaa, tai sydanta viela lisaa liiskaavaa romanttista draamaa  kaupasta, muttei mitaan ilman tiettyja nayttelijoita loytynyt, ja ysari-leffat eivat tasta aiheesta oikein jaksa iskea. Vaikka onhan rakkaus ajatonta. Sorruin jo melkein hommaamaan Titanicin, kun sopisi paivan teemaan, mutta se sai jaada viela kauppaan. Sinkkuelama-leffat voisivat toimia, mutta en ole viela siina vaiheessa, etta pystyisin hankkimaan ne dvd kokoelmaani. Ei ne ole uskottavia, jos joku kuuma yhdenillan hunk kay mun kokoelmaa lapi upea seksisen yon jalkeen, ja ollaan jo menty kihloihinkin aamun sarastaessa. Onko sitten Bridget Joneskaan kovin vakuuttava hankinta..tjaah. Mukaan lahti sitten muuta draamaa, ja Tuulen Viemaa, joka on toivottavasti edes hieman sydanta riipaiseva..Ja se on sentaan klassikko, mille mun tuleva kihlattukkaan ei voi nyrpistella.

Taman leffahassakan aiheutti PP, koska se on perseesta. Ok, ei me edes moikattu tanaan, koska ei osuttu silleen vastakkain. Mutta se meni istumaan lounaalla yhden typyn viereen, ja kovasti nayttivat juttelevan. Sitten yksi kolmas alkoi huudella jotain lappaa pariskunnasta, ja PP naureskellen laittoi katensa sen typyn harteille, ja heitti lappaa takaisin. Ma istuin varmaan suu auki omassa poydassani, ja yritin kuunnella oman pyodan keskustelua, mutta korvissa kohisi. Ei savua ilman tulta, ja olen haistelevinani nyt jotain tassa kuviossa. Kun siina olisi toisessakin poydassa ollut tilaa, ja siina poydassa oli viela PP:n frendeja, ja silti se meni tuon tyton viereen. Jos mina olisin nokottanyt yksin siina samassa poydassa, niin se ei olisi takuulla tullut lahellekkaan. Ehka ma olin sitten niin jarkyttavaa seuraa pikkujouluissa, etta kahdesti kuitenkin pystyi illan aikana hommailemaan, mutta muuten minua kartellaan kuin ruttoa. Kiitti vaan. ja se tytto ei ole ainakaan minua yllattanyt jarjenjuoksullaan, ja olen pitanyt sita vahan sellaisena vahan "halpana", ja olen ajatellut PP:n vahan tasokkaammaksi. No jaa, tsekkasin tyton fb:sta, ja nakyisi olevan parisuhteessa jonkun kanssa.  Mutta voihan PP olla sen perassa noin muuten...Ehka ma taas kuvittelen hieman liikaa. Hah. Kuitenkin olisin melko onnellinen jos paasisin treffeille PP:n kanssa, mutta enhan ma nyt enaa kehtaa kysya. Tai mita ma edes kysysisin? Pitaisi paasta vetamaan pienet kannit sen kanssa, niin voisin avautua. Tilanne ei ainakaan yhtaan kamalammaksi voisi menna.

Tanaan on jotenkin sellainen blues paalla tasta ihmissuhdetilanteesta. Mulla on kaikki oikeasti niin hyvin, ja mallillaan, ja toissakin sain kehuja. Olishan se kiva kavella kasikkain, ja katsoa elamaa jonkun toisen kanssa rinnakkain. Eikai se ole mun aika viela. Kai ma turhautuisin, ja ahdistuisin olla kiinni jossain toisessa. Ehka mun pitaa perustaa mun oma elama ensin sellaiseksi kuin haluan, ja sitten kaikki tapahtuu helposti. Ja kuin elokuvissa. Heh. Nyt sitten kai pitaa alkaa aktiiviseksi sen elaman rakentamisen kanssa.

Lahetin G:lle viestin. Olen heikko. Ja alamaissa. Murjotaan nyt sarkynytta, ja kipeaa sydanta viela enemman. Kivaa kitua tuskissaan. Nyt olutta.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Perjantaina 13. Tammikuuta

06.30 Miksi ma heraan tahan aikaan vapaapaivana???

09.47 Herra G lahestyy tekstiviestilla, missa han varmistaa olevansa luonani 11.00-11.30

09.50 Herra F kyselee FB:ssa viikonloppuni suunnitelmia. Kerron ottavani tanaan muutaman kotosalla. F kommentoi, etta jos se ei olisi toissa, niin liittyisi seuraani. Niin varmaan...

11.17 Istun suihkunraikkaana lusikoimassa puuroa napaani, ja odotan G:ta saapuvaksi hetkena mina hyvansa.

11.37 Pyyhin puuroa housuiltani, ja lahetan G:lle viestin "olet myohassa". kerron myos olevani tanaan kiireinen, koska mulla on sovittuja tapaamisia.

11.40 G soittaa. En jaksa vastata koska tiskaan.

11.42 Kuivaan kadet, ja soitan G:lle. Se ei vastaa.

11.44 G soittaa, ja vastaan. Se haluaa nahda minut tanaan, mutta silla on laakariaika, joka on aikataulusta jaljessa. Paatamme palata asiaan myohemmin tanaan.

11.46 Sydamessa kirpaisee G:n tekemat oharit.

12.38 Tarkistan nettideitti profiilini, ja paallimmaisena haily ajatu "Hyi vittu!" Paatan tehda jotain jarkevampaa, ja alan kihartaa tukkaa.

13.48 Kiskon tarahtaneen nakoista, boheemia kuontaloani nutturalle.

14.25 Taksikuski hymyilee minulle. Not today darling...

16.20 Onnistun vastustamaan suurta kiusausta, ja jatan mahtavan, upean, ja taydellisen, ja epakaytannollisen kasilaukun kauppaan, enka sorru edes lohduttaviin ostoksiin.

16.40 Ohitan hurmaavan katusoittajan. Pysahdyn melkein kuuntelemaan tata yksinaista musikanttia, ja mietin jopa muutaman kolikon kaivamista. Saattaa olla, etta joudun palaamaan paikalle usein. Se aani meni suoraan sydameen, eika ulkonaossakaan ollut moittimista.

16.52 Herra G soittaa, ja ilmoittaa joutuneensa koko viikonlopun kestavaan sairaanhardelliin, ja syksylla leikkaukseen. On vaikeaa peittaa pettymysta, ja G kuulee sen. Se vakuuttelee, etta oikeasti tahtoi nahda minut tanaan, ja pahoittelee, ja pahoittelee, ja pahoittelee. Sovimme alustavasti uudet treffit maanantaille. Minkas naille terveydesta johtuville jutuille voi...niin vittu.

17.20 Olen taas kotona, ja yritan keksia mita soisin. Mietin myos, etta jaksanko lahtea lenkille, vai leivonko jotain epaterveellista, ja katson leffan.

17.31 Paatan, etten jaksa enaa sheivailla tallaisia aamu/paivatreffeja varten, tai muutenkaan stressata ulkonaosta, tai vaatteista. Eilenkin raappasin kinttuja, ja tuunasin pusikkoa aivan turhaan. Jos ei sankisena, tai semituuheana kelpaa, niin saa olla koko homma. Kun ma en edes ole mitenkaan erityisen karvainen.

18.52 Loydan vanhasta muistikirjasta listan miehelle toivotuita ominaisuuksista. Lista osuu yksykhteen G:n kanssa. Tuntuu kurjalta, mutta yritan ajatella, etta lista ominaisuuksista on kuitenkin aika yleisen tason huttua. Ja sopisi myos Herra F:aan, koska listassa ei ole mainintaa paihteiden kaytosta.

Semmosta. Nyt katson leffan, ja teen jotain hyvaa syotavaa.




torstai 12. tammikuuta 2012

Eloa hiljaista

Ihan oikeasti mun elamassa ei ole talla viikolla tapahtunut mitaan. Tai olen yrittanyt syoda hyvin, nukkua, ja urheilla. Miehet eivat ole aiheuttaneet mitaan ongelmia, eika juurikaan ylimaaraisia sydamenlyonteja.

Muutama maili on tullut deittisivulla, mutten ole jaksanut oikein vastailla. Ei ole mitaan sanottavaa, enka jaksa antaa itsestani yhtaan palaa kellekkaan. Yksi arsyttava, kaljuuntuva kaapio on jaksanut kayda profiilissani ahkerasti, ja armollisesti jopa chattailin sen kanssa tassa mutama ilta sitten. Olen kai joskus puhunut sille ennenkin. Siis vuosi sitten. Ei niinkuin mitaan vetoa tyyppii, ja toinen on niin piukeana menemaan treffeille mun kanssa. Ei vaan jaksa kiinnostaa mitkaan puolivillaiset viritelmat. Jos tassa suhteeseen paatyy joskus jonkun kanssa, niin sen tyypin pitaa kolahtaa aika lujaa, tai olla joku vanha tuttu. Juu, ja olen nirso. Mikaan paata lyhyempi epatoivoisesti helmassa roikkuva harvahius ei kylla saa mitaan varahtamaan, ainakaan peljan netin valityksella.

PP:n tiimikaveri on silmaillyt minua ahkerasti. Olen ajatellut silmailyn johtuvan PP:n, ja mun keissista, ja tyyppi halveksii mielessaan minua helppona hutsuna, tai muistaa jotain pikkujouluista mita ma en muista. Sen muistan, etta oltiin sen, ja PP:n kanssa jossain jatkoilla, ja sitten kai mun huoneessa jatkoilla. Taa on just se PP:n henkivartija, joka seuraa sita jopa tupakalle, vaikkei itse edes polta. Se katsoo aina silmiin, ja moikkaa, ja jokin siina varaytti tana aamuna, kun oltiin kaatamassa kahvia mukiin samaan aikaan, ja se alkoi jutustella minulle ihan vain saasta. Iltapaivalla jouduin asioimaan sen kanssa, ja se meni ihan hermostuneeksi kun juttelin kaikkea siina ohessa, ja se lahti sitten tilanteen loppuessa kirmaamaan karkuun, ja unohti antamani paperit, jotka kadessa huhuilin sitten sen peraan. Ja se palasi hakemaan niita posket punoittaen. Mulla tuli vahan sellainen olo, etta joko sekin tahtoo painaa samaa muijaa kuin PP, tai sitten se on ollut vahan ihastunut, ja en ole tata PP:n varjoissa hiippailevaa haamua huomannut. Tyyppi on jotenkin niin sopo, ja ujo. Enka ma tieda siita mitaan. Juuri yritin urkkia fb:sta, muttei se nayta olevan taman sosiaalisen median jasen...

Mielessa kavi pieullinen ajatus, jota voisi aikansa kuluksi vieda pidemmallekkin. Voisin alkaa olla tuttavallinen talle Haamulle, ja katsoa, etta alkaako PP:n sukat mustua...

Tassa on myos kahdet tyoporukka-iltamat alle kuukauden sisaan. Toisista on paisumassa valtavat sessiot, kun jengia on menossa mukana ilmeisen paljon. Saas nahda, etta onko PP menossa mukana. Tai jotain muita sellaisia mita voisi katsella.

Vaikka olenkin tassa yrittany olal hieman vahemman kiihkea naiden miesasioiden kanssa, niin kyllahan se flirtti, ja sapina aina piristaa, ja nama tavalliset viikot tuppaa olemaan aivan tappotylsia, vaikka tekemista riittaa, ja levatakin joskus pitaa.

G tulee kylaan huomenna. Mulla on ollut sita vahan ikava. Ei saa kertoa kenellekkaan! Eilen oli ainoa paiva milloin emme olleet yhteydessa. En ole tekstannut sille kertaakan ensimmaisena. Se tarjosi apuaa eraan auton kayttoon liittyvan systeemin kanssa, mutta kieltaydyin avusta vedoten siihen, etta olen aikuinen nainen, ja osaan ihan itsekin jarjestaa asiani. Tuli hieman surkea olo, kun se kyseli, etta tatteeko sen tuoda jotain huomenna. Esitin vastakysymyksen, etta "pitaisiko olla? onko itsellasi?". Se olisi halunnut tehda minulle brunssia...En ma mitaan brunsseja minkaan vakipanon kanssa ala kokkaamaan, hyva jumala sentaan! Tama on vain seksisuhde, missa tyydytetaan tarpeet, eika kapaloida, kihnuteta, tai tehda mitaan muuta yhdessa, kuin olla sangyssa nakkena. Eika edes huvittaisi panna, jos totta puhutaan. Kuten jo aikaisemmin vauhkosin, niin tilanne meni jo, enka osaa ajatella seksia G:n kanssa enaa kiehtovana, koska tiedan, etta missa mennaan. One last go, ja voisin yrittaa vihjailla huomenna, etten pida tallaisesta asetelmasta, koska vain rikon itseani, ja mielenkiinto ei riita, kun tietaa tilanteen olevan vain valiaikaista seksia.

Valiaikainen seksi saa nyt riittaa, ja alan istumaan koivet ristissa yksin himassa. On pakko saada takaisin jotain kunniallisuutta, koska minusta oikeasti tuntuu, etten ole hyva nainen kaikkien seikkailujeni jalkeen. Partnerien maara alkaa olla jo siina rajoilla, ettei kehtaa kertoa oikeaa lukumaaraa. Ja jos kertoo lukumaaran, niin kukaan mies ei tosiaankaan ota tosissaan tyttoystavaaineksena. Havettaa hieman, mutta onpahan tullut kokeiltua. Miksi sen parhaan pitaa muuttaa maasta pois, ja olla kevytmielinen pukki?


sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Argh

G tekstaili tuossa aikaisemin, ja kyseli viikonlopustani. Se ei kertonut mitaan eilisista treffeistaan, enka minakaan viitsinyt kysya, ettei ala vituttamaan. Mitaan pervoa se ei kirjoittanut, eika muutenkaan seksiin liittyvaa lassytysta. Sita kuulemma puoliksi harmittaa ne sen muuttosuunnitelmat. Hah, aivan oikein sille. Lopulta se varovasti kyseli, etta olenko mina viela pertsina vapaana. No tavallaan mulla on kylla tekemista perjantaille, mutta ehka mulla voisi olla vahan aikaa hyvaan seksiin myos. Toisaalta etoo, etta mita tauteja siita voi saada, jos silla on montakin yhta aktiivista fuck buddya. Vituttaa, kun mulla oli eilen illalla tosi naseva lause mielessa, jos G sattuu viela tekstaamaan, ja ehdottelemaan. Niin arvatkaas vaan, etta muistinko tata lausetta enaa aamulla. Jo heti herattyani asia tuli mieleen, ja tajusin unohtaneeni sen. Siksi nyt jouduin vastaaman sen viesteihin normaalisiti, koska mulla ei ollut mitaan nasevaa sanottavaa sille. Ehka lauseeni liittyi jotenkin siihen, etta tallaiset saadot eivat mun osaltani toimi, koska sotken tunteita mukaan, ja tulen onnettomaksi, kun en saa tarvitsemaani vuorovaikutusta. Ja siksi en halua nahda hanta perjantaina, vaikka seksi onkin loistavaa. Ehka mun pitaisi olla vain rohkea, ja laittaa sile tuollainen viesti jo tana iltana, etta se ehtii jarjestaa itselleen muuta panoseuraa taksi viikoksi?

Toisaalta miksi heittaydyn nyt hankalaksi, kun ei tassa nyt niin montaa panokertaa  ole muutenkaan jaljella ennen sen muuttoa. tai voinhan ma pertsin jalkeen todeta, etta ei tuu mitaan enaa. Hetki meni jo. ja onhan se hei tosi kivaa, kun on vahan sutinaa kuitenkin. Ja jotain pyoriteltavaksi pienessa paassaan. G:n lisaksi tassa nyt ei muita ukkoja jaloissa pyori liiaksi. Ja ihan hiton hyva, ettei pyori! Ehka ma katson sen perjantain, ja sitten sanon, etten tahdo enaa naida. Jotenkin on jo aikaisemmin tuntunut vahan vakinaiselta, kun se suutelee saapuessaan, ja pitaa kainalossa seksin jalkeen, ja silittelee. Joo, tiedan, etta kirjoitin aikaisemmin, etta se on just ihanaa kollia sen turvallisessa kainalossa. Tilanne oli silloin viela jannittava, ja vahan romanttinenkin. Nyt se on vain suoraviivaista seksia, mihin ei oman kokemukseni perusteella liity halimiset, tai muut sopoilyt, eika tosiaankaan suuteleminen. Kun tietaa, ettei hommassa ole muuta motiiveja, kuin seksuaalinen tyydytys, niin sen voi hoitaa kylmasti ilman turhia hiplailuja. Mielestani suuteleminen on jotenkin niin intiimia toimintaa, eika liity ollenkaan seksisuhteeseen. Minulle suuteleminen on jopa intiimimpaa, kuin mulkun lutkuttaminen, tai oman tuheronsa nuolettaminen ventovieraalla.

Hiljaisen viikonlopun jalkeen valmiina toihin, ja uuteen viikkoon. Onneksi mun harrastus alkaa taas talla viikolla, ja lista viikon hoidettavista asioista on tosi pitka. Takaisin arkeen. Sitten jos viela motivaatio tehda iltaisin muutakin, kuin roikkua netissa palaisi...hmmm...asennemuokkausta.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Tahtien asennot

Mitahan jannia tuulia, ja hiukkashyokkayksia eilen oli ilmassa, kun kaksi kavereistani erosivat eilen. Siis kaksi erillista kaveria. Ja molemmat caset miehen aloitteesta, ja aivan puun takaa.

Taa mun ehka paras ystava, ja tyokaveri oli toinen naista. Se on aivan rikki, mutta tuli sentaan toihin. Se sai kuiskattua itkua vastaan taistellessaan, ettei se halua ketaan muuta, ja etta, se on aivan shokissa. Han tekstasi mulle jo eilen illalla asiasta, joten osasin varautua. Oikeastaan todella terapeuttista olla vahan olkapaana, ja nayttaa valittavansa. Kun itse erosin avomiehestani muutama vuosi sitten, niin olisin tarvinnut jonkun ystavan, joka olisi ollut tarpeeksi rohkea tekstaamaan, ja kyselemaan vointia, ja kertomaan ihan arkipaivaisistakin asioista useasti paivassa. Mutta ilman sellaista tietynlaista surullista naamaa, ja ilmetta mika siihen liittyi. 

Meidan piti menna ulos tanaan, ja yritin kaveria houkutella rilluttelemaan viela tanaankin, mutta ero taisi olla tosiaan niin yllatys, etta ajatuksien keraily vie aikaa. Kylla kunnon kanni piristaisi aina*winkwink*. Mutta toisaalta tieda itse mihin eron jalkeinen biletyskausi voi johtaa, enka oikeastaan toivo tallaista epamaaraisen huuruista sinkkuelamaa kovinkaan monelle. Toki tassa oppii itsenaiseksi, ja tunnekylmaksi, mutten tahdo ystavani menettavan herkkyyttaan. Toki ehka itsenaisyytta, ja itseluottamusta han voisi opetella. 

Ystavani kertoi minulle kauan sitten edellisesta erostaan. Han oli ollut aivan ratkeamisen partaalla, ja kaynyt jopa terapiassa hakemassa vahvuutta paattaa suhden dominoivan, ja vakivaltaisen miehen kanssa. Lisaksi han oli laihtunut lahes kymmenen kiloa, ja saanut jonkun kipean ihottuman koko vartalon alueelle. Lisaksi mielenterveys jarkkyi ilmeisesti eronkin jalkeen, koska ymmarsin, etta vasta taman uuden miehen loytaminen sai hanet palaamaan raiteille, ja mies tavallaan pelasti hanet suosta. Koska tiedan taman taustan, niin olen oikeasti huolissani hanesta. ja tavallaan tuntuu todella avuttomalta, koska en oikein tieda, etta mita muuta voisin yrittaa tehda hanen eteensa. Toisaalta viestittelykaan ei ole hyvasta, koska viestitan siksi koska han on eronnut, ja viestini saavat hanet ehka miettimaan eroa turhaan. Ehka vain odotan, ja kun han on valmis tilittamaan, niin kuuntelen, ja kommentoin miesten paskamaisuudesta. Viela ei ole se aika.

Kun itse menin eron jalkeisena paivana toihin, niin olin aivan shokissa minakin. Sanoin vain pomolle, etta erosin eilen, ja on vahan pakka sekaisin. Itkeskelin salaa, ja taisin jopa saada muutaman halin ihmisilta jotka fb;sta olivat tiedon bonganneet. Silloin tunsin, etta ne halit ovat tarpeen. Tavallaan ihmisten yliystavallisyys arsytti, koska tiesin sen johtuvan siita, etta olin niin herkilla. Ja kaikki ylimaarainen ystavallisyys tosiaan saivat miettimaan eroa. Tanaan yritinkin olla aika neutraali ystavaani kohtaan, ja puhua ihan normaaleja, ja hymyilla, ja vitsailla. Sain hanet hymyilemaan, joten en kai ma aivan metsaan mennyt...

Nyt on tosi vaikea kuvitella, etta olen ollut joskus niinkin rikki jonkun miehen vuoksi. Silloi elamani oli aika pitkalti se mies, ja yhdessa tekeminen, ja oleminen. Se meidan tiimi. Olin vailla itseluottamusta, ja epavarma, ja roikuin miehessa. Sita virhetta en ainakaan toiste tee, etta heivaan oman itsenaisyyteni yli laidan, ja omistan elamani jonkun munapetterin palvonnalle. Ehka ystavani tarvitsee kulkea tama sama polku...En jaksa oikein uskoa, etta flippaisin toista kertaa maapalloa kiertavalle radalle muutamaksi vuodeksi sekoilemaan paihteiden, ja miesten kanssa. Ja vain sen vuoksi, etta joku tuppisuu juntti rakastui itseaan tyrkyttaneeseen sotanorsuun.

G tekstasi, ja valitteli, etta sen lasku tekstareista viime kuussa oli aivan hilliton. Syytti minua, vaikka mainitsikin, ettei se nyt kokonaan ole mun syyta. Sitten se mainitsi, etta olen kallis tytto flirttailla. Mita vitun flirttailla? En vastaillut mitenkaan superinnoissani, enka tosiaankaan kertonut mitaan paivastani. Se kehui minua kuumaksi, ja etta olen joka sentin arvoinen. Myoskin tahtoisi jatkaa hierontaa. Kerroin, etta mulla on ens pertsi vapaata, ja se kutsui itsensa mun luokse aamupalalle. Siis aamupalalle jonka se tekee, ja tarjoilee sankyyn. Aika kaheaa, jos nain tapahtuu. Enka oikein tieda, etta miksi se heittaa tollasta romanttista lappaa, vaikka se kay kyntamassa, mita ilmeisemmin, useampaakin vakoa. Joops, pitaa nyt katsella, etta onko mulla aikaa perjantaina sangyssa nuhjaamiselle, kun mulla on naita arkivapaita niin harvoin. Riippuu nyt tosiaan ihan noista tahtien asennoista, etta milla tuulella ma olen. Miksi G on kuitenkin valmis hakemaan minua toista, syottamaan ulkona, lahettamaan satoja tekstareita, hieromaan, ja tekemaan aamupalaa vain pillua saadakseen? Kylla multa irtoisi helpommallakin...mutta taidan jattaa sen mainitsematta, etta palvelu pysyy hyvana. Tosin paneskeluista on nyt mennyt jo se teravin himo ohi, kun tamakin keissi paljastui ajanhukaksi. Mutta kohtahan se jo lahtee maasta, joten ehka ma en nyt ala mitaan lapsellista kiukuttelua, vaan nautin huomiosta, ja sanon heipat ensi kuussa. Ei oo hei montaa viikkoa jaljella, ja kun aikataulut eivat edes sovi yhteen.

Hauskaa viikonloppua! Mulla tulee olemaan hiljainen sellainen!

torstai 5. tammikuuta 2012

Yksi niista

Joopa joo. Herra G on yksi niista deittisivustojen seksiaddikti idareista, kuten vahan aavistelinkin. S ei eilen tekstannut minulle, vaan mina laitoin sille viestin. Sen vastaus oli jotenkin outo, eika se nayttanyt olevan jarin kiinnostunut, kun kerroin paivastani. Tanaan silta tuli viesti, etta mitas olen puuhaillut. Vastasin taas aivan yleisesti, etta millainen paiva on ollut, ja mita tassa iltasella touhuan. Olenpa naivi, ja vahan holmokin. Eihan sita tammoiset kiinnosta. Kyselin sen viikonlopusta, ja se vastasi vain kryptisesti, etta "kimppakivaa lauantaina ;)". Kyselin tarkennusta, ja lopulta se suostui kertomaan, etta se on tapaamassa lauantaina jonkun swingeri-sivustolta, ja sen kaverin, ja paivitteli mun uteliaisuutta. Joo. Eipa minua ainakaan kiinnosta tietaa enempaa, eika mulla taida olla muutenkaan aikataulussa tilaa minkaan henkisille tapaamisille. Tai ainakaan niin, etta aikataulut sopisivat yhteen. Vastasin tuohon sen viestiin "Utelias olen todellakin. Pida kivaa". Ja nyt silta tuli viesti, etta se laittaa sitten tilanneraporttia, etta miten ne tulee sitten treffeilla toimeen. Kiitosta vaan.

Tuli jotenkin holmo olo, kun uskalsin ihan vahan toivoa, etta se pitaisi minusta muutenkin, koska on hakenut minua toista, hieronut selkaa, tarjonnut sapuskaa... Toisaalta tama sen persoona oli jo aika selva ensimmaisten treffien jalkeen, mutta mina holmo taas uppoduin unelmiini, ja "enta jos..."-ajatteluun.

Ihan oikeasti tama on nyt tassa mun osaltani. Vai onko tama seksiaddikti  miesmateriaali kuinkakin yleista nykyaan? Onko kaikki jonkun extremen perassa? Ihan miten vaan, mutta itsellani ei ole ainakaan kiinnostusta jatkaa edes seksin merkeissa tapailua, koska tuhlaan vain aikaani. Tiedan, ettei juttu johda minnekkaan, ja tasta syysta jalkojen levittaminen erinomaisen tajuttoman seksinkaan takia tuntuu turhalta, ja itsensa alistamiselta. En etsi seksia, vaan jotain aitoa.

Harmittaa, kun hyva seksi menetti merkityksensa, kun se jannitys niiden mahdollisten tunteiden olemassa olosta katosi. Ei jannitysta, ei syyta harrastaa seksia.

Toisaalta ihan hyva, koska olen niin kyllastynyt miehiin noin yleisellakin tasolla. Ja mulla oli tarkoituksena hieman rauhoittaa elamaa, ja naita miessekoiluja noin muutenkin.

Hymyillen kohti viikonloppua!

tiistai 3. tammikuuta 2012

Why, Oh why?

G kirjoitti jo pari paivaa sitten, etta meinaa antaa mulle hieronnan. Informoin, jo silloin, etta hieronta ei sitten tule johtamaan minnekkaan, koska on pahat ajat kaynnissa. Aika jannaa, etta vaikka sille tuli talle illalle muuta ohjelmaa (kokkauskurssi joka oli aivan pakko kayttaa viimeistaan tanaan, nain sen lahjakortin aivan itse..), niin se kuitenkin haki minut duunista, ja hieroi ihan oljyn kanssa mun selkaa puoli tuntia, ja otti hatkat. Tietenkin se yritti paasta poksyihin, mutta Alma pysyi napakkana, ja ehdotti uusia treffeja viikonlopusta. Tokihan se on kovin kiireinen, ja en olisi yhtaan yllattynyt, ettei siita enaa mitaan kuuluisikaan...Se tuntui harmittelevan, kun meilla ei ollut enempaa aikaa yhdessa. Ja sanoi, etta kun ollaan nahty viimeksi viikko sitten, niin lyhytkin aika mun kanssa on kiva viettaa. Sitten se alkoi kayda lapi aaneen loppuviikkonsa ohjelmaa, ja kylla silla kiiretta pitaa! Ja se tuntuisi olevan kiinni arki-iltaisin, ja viikonloppuisin, kun mulla on taas illat, ja viikonloput sita aikaa sosiaaliselle kanssakymiselle. Miksi se tuli mun luokse tanaan puoleksi tunniksi, vaikka oli aika varmaa, ettei pildea ainakaan lohkea, ja jopa hieroo mun selkaa? Miksimiksimiksi mitah?

Mut hei, taa on oikeasti todella hammentavaa touhua! Olen niin huono kyselemaan sen Aasia-suunnitelmia, ja urkkimaan asiasta. Ehka siksi, etta jarkytyin muuttoaikeista, ja jotenkin otin sen tilanteeseen nahden aivan liian raskaasti. Eihan tassa viela mikaan pariskunta olla, ja tuskin tullaan olemaankaan. Enka toisaalta halua vaikuttaa turhan kiinnostuneelta, tai jopa mustikselta. Ehka mun pitaisi olla innostuneemman oloinen? Sitten se istuisi jo koneessa matkalla kauas pois, ja tajuaisi, etta ma olen se mita se on aina etsinyt, ja ryntaisi viime hetkilla ulos lentskarista, ja soittaisi mun ovikelloa ruusupuskan (tummanpunaisia) kanssa. Sitten me hyokkaisimme toistemme kaulaan, ja se kosisi minua, ja elettaisiin onnellisina maailman tappiin asti. Tosi realistista. Miksi kaikista asioista tulee aina niin vaikeita?

Ignoorasin Herra PP:n lahes taydellisesti tanaan. Seisoskelin kaytavalla, ja nain sivusilmalla PP:n lahestyvan. En kaantanyt paatani, enka tervehtinyt, ja PP ohitti minut metrin paasta. Osuimme tupakalle samaan aikaan. Ainaostaan sen vieressa oli tilaa, ja istuin siihen. En kuitenkaan edes yrittanyt avata keskustelua, ja raplasin vain puhelintani. Muut lahtivat heti mun istuttua alas, eli jaimme kaksin. PP lopulta alkoi kysella, etta mita sapuskaa oli tarjolla, ja luettelin muutaman vaihtoehdon. Sitten vaan naurahdin kuivasti, etten paase tata tenttia nyt lapi, kun en muistanut kaikkia. Keskustelun loppui siihen, ja mentiin omin reittejamme. Nyt vaan jatkan samaa kylmaa linjaa, niin eikohan tamakin ihastus siita katoa. Tyyppihan on aivan selva kusipaa, kun ei ole heittelemiini tarppeihin tarttunut. Toisaalta miksi pitaisi heti alkaa kuvitella jotain ihmeellisia, jos paatyy kahdesti (saman) tyokaverinsa kanssa sankyyn? Eikai se pano nyt mikaan naimalupaus ole? Miksi ma olen tallainen romantisoiva tosikko?

maanantai 2. tammikuuta 2012

Relax

Vaikka perjantaina (?) julistin, ettei mukulaa olekaan tulossa, niin vauhkosin ihan turhaan. Anteeksi, mutta joudun kirjoittamaan vahan arveluttavaa materiaalia, mutta alapaasta tihkunut punainen neste oli ilmeisesti peraisin kynnella vahingossa repaistysta haavasta. Mulla on selvasti homma hallussa. Lauantaina paniikki valtasi, ja tutkin jo kaikkea mahdollista infoa abortista, ja suunnittelin seraavan kuukauden ohjelmaa, ja budjettia kylman hien valuessa kohti persvakoa.

Sunnuntaina panikoin lisaa jo heti heratessani, ja painuin pissaamaan juomalasiin(!), ja dippailin tikkua siihen. Olin varmasti kohtalaisen jurrissa edelleen, koska nyt mun pitaa kai poistaa tuo juomalasi kaytosta, koska mina en siita ainakaan enaa juo...Mutta onneksi sentaan se testi oli negatiivinen, ja painuin takaisin pehkuihin ongelmoimaan elamaani. Itkea vollotin peiton alla, ja lahettelin saalinkerjuu viesteja G:lle. G oli kovin myotatuntoinen, ja illalla se viela kyseli uudestaan, etta "miten  pikkuinen jakselee?". Itkin taman viestin takia viela enemman, koska tamakin saato on sellainen, milla ei ole tulevaisuutta, ja silti se viljelee hellittelysanoja, ja antaa mun ymmartaa vaikka mita.

Lauantai oli vahamiehinen, mutta muuten aika hauska. Tosin havettaa, etta simahdin tyokaverin kampille, ja se joutui potkimaan mut pihalle aamuviidelta parin tunnin torkkujen jalkeen. Soitti se sentaan taksin. Nolottaa, ja pyhasti lupaan olla juomatta, vodkaa, ja shotteja, jos olen jo maistellut kahta muuta alkoholia.

Kai se taas pitaa potkia itseaan perseelle, ja aloittaa liikkuminen. Jaakaapin jo taytin morkkiksissani kaikella terveellisella. Miehien katselun jatan myos muille, ja keskitys omaan napaan tuijottamiseen. Paitsi tama G-keissi saa nyt jaada roikkumaan. Tosin sekin pelailee vaan mun tunteilla, ja lahtee kukauden paasta menemaan. Epailen, etta se menee exansa luokse sinne Aasiaan.

Niin, ja joo, ne eiliset krapulaitkut olivat vain hormonaalista vammailua. Ne menkat alkoivat oikeasti tanaan. Tasta tulee ihan hyva vuosi, kunhan vain pitaa miehet kaukana itsestaan. Ainakin tietyt.

Pitaa muistaa hengittaa, niin olo paranee huomattavasti!