maanantai 10. joulukuuta 2012

Kovilla

Tuntuu, etten pysty kirjoittamaan tännekään aivn kaikesta enää. Aikaisemmin kerroin aivan (ainakin melkein) kaikki teksteissäni, mutta nyt jotenkin ujostuttaa. Ehkä mä pelkään liian rehellisiä mielipiteitä, ja alan menettää uskoni I:n, ja mun parisuhteeseen.

En ole I:sta hirveästi huonoa kirjoittanut. Nyt kirjoitan. Perjantaina I alkoi juomaan viskiä viinin päälle. Ajauduimme aivan järkyttävään kiistaan meidän työkaveruudesta, ja siitä, että kumpi voi pyytää kumpaa tekemään mitäkin. I haukkui minut aivan lyttyyn, ja tuntui kadehtivan asemaani, ja samalla lyttäsi koko mun tiimin hienosteleviksi vetelehtijöiksi. Keskutelu oli aivan absurdi, ja en edes tiedä, että mistä koko keskustelu lähti. Todellisuudessa meidän tulisi siis työskennellä yhdessä, ja minulla on oikeus sanoa pienistä asioista, ja antaa tehtäviä. mutta lähinnä siinä hengessä, ettei sen tiimi ole huomannut jotain, tai tarvitsee tehdä muutoksia. Koska I on ollut selvästi todella välinpitämätön minua, ja työtäni kohtaan, niin olen sanonut viime viikkoina aika tiukasti muutaman kerran, ja sanonut samoista asioista. Olen itsekin ollut turhautunut, koska tuntuu, ettei I reagoi kiusallakaan siihen mitä minä haluan. I siis haukkui minua, ja työtäni, ja siitä ihan huokui, että se on vain kateellinen työn kuvasta, työajoista, palkasta, ja siitåä, että mulla on kaikesta perseiden nuolennasta huolimatta aika paljon valtaa. Olin aivan hajalla, kun viimein pääsin nukkumaan, koska tunsin sen vihaavan minua aivan silmittömästi vain siksi, että työskentelemme yhdessä. Aamulla se oli jotenkin nolon oloinen, ja anteeksipyytelevä. Olin päivän vapaaehtoistöissä, ja kun illalla näimme taas se kertoi viskin  vaikuttavan sen nuppiin aika ikävästi. Se käski minun kieltää viskin siltä tulevaisuudessa.

Toi sen alkoholin käyttö on sellainen juttu, joka huolestuttaa minua paljon. Se juo usein, ja paljon, ja rentoutuminen on synonyymi alkoholin litkimiselle. Sen ei erinäisistä syistä tarvitsisi ottaa juuri ollenkaan, eikä se tajua, että ne määrät on aika järkyttäviä. Itseäni ei huvittaisi juoda juuri mitään, ja olen ollut jo kohta pari kuukautta myös savuton. Tahdon laittaa elämäni kunnolla raiteilleen, ja keskittyä ruokaan, urheiluun, ja selkeään mieleen. Alkholi ei sovi minulle ollenkaan, ja vihaan darra kohmelossa rypemistä. Olen yrittänyt sanoa I:lle tuosta juomisesta, muta se heittää vaan jotain lapsellisia sanontoja takaisin, eikä tunnu ottavan huoltani ollenkaan vakavasti.

Eilen jouduimme käydä firman pippaloissa. Sanoin jo etukäteen, että voitaisiin lähteä aikaisin kotiin, koska maanantaina on töitä, ja vihaan pientäkin krapulaista oloa töissä. Työkaverit ostivat minulle juomia ennekuin edellinen lasi oli tyhjä, mutta en viihtynyt kovinkaan. Juttelin oman tiimini, I:n tiimin, ja muiden tuttavuuksien kanssa, mutta mikään sekopää bailaus olo ei ollut, mutten silti istunut naama norsunvittuna mököttämässä. Näin I:n juovan viskiä lasillisen, ja huoli heräsi välittömästi. Kun viimein lähdettiin kotiin, niin tunnustin I:lle polttaneeni yhden savukkeen illan aikana. I veti ihan älyttömät hepulit, ja mökötti koko taksimatkan. Kotiovella se alkoi vittuilla lisää, ja äänensävy oli todella ilkeä. Menimme nukkumaan ilman haleja, ja pusuja, ja sanaakaan sanomatta. Olen aivan varma, että sen kauhean ilkeä, ja epäreilu käytös johtuivat siitä viskipaukusta. Aamulla se oli edelleenkin jotenkin vittuuntuneen oloinen, mutta yritti laskea leikkiä asiasta . Päivällä hymyilimme toisillemme töissä, ja I auttoi minua töissäni aivan mukisematta.

Mä oikeasti vihaan riitelyä, enkä ole mitään riitoja saanut aikaiseksi  pariin viikkoon, koska yritän psyykata itseäni olemaan rennompi, ja realisti, ja epäitsekkäämpi. Hyvä työkaverini kertoi eilen, että mun ei pitäisi muuttaa itseäni kenenkään vuoksi, vaan joku joskus rakastaa minua tällaisena. En kyllä usko tosi rakkauteen enää...

Työkaveri oli aivan ihana eilen. Se on selvästi huomannut mun olevan vähän alamaissa, kun en päässyt yhteen projektiin mukaan, ja sen takia olen ollut vähän etäinen. Lisäksi se tietää, että mulla on ollut vähän vaikeuksia pomojen kanssa. Se kertoi minulle, että voin aina luottaa häneen, ja se tulee aina seisomaan mun vierellä puolustamassa, jos tilanne niin vaatiii. Se myös sanoi, että se toivoisi kaikkien tuntevan minut niinkuin, hän tuntee, ja muutkin huomaisivat, että olen kauhean herkkä sisältä, vaikka ulkokuori kertoo muuta. En edes ollut mitenkään jurrissa, kun työkaveri sanoi kaiken tämän, mutta murruin kyyneliin totaalisesti. Se oli jotain niin kaunista, mitä se sanoi. Luulin muutaman viikon, että hänkin on jostain syystä kääntynyt minua vastaa.

Olen vähän huolissani meidän suhteen tulevaisuudesta. Tuntuu, että sydämeen sattuu vähän turhan usein, ja ne asiat mitä se suhteen alussa sanoi olivat vaan sitä alun viehätystä, ja minä olin naivi, ja uskoin kaikki kauniit sanat, ja lupaukset. Niitä ei enää ole. Kaikki ne rakastavat lepertely viestit, ja se palvova katse ovat kadonneet. Mä tuhosin tämän kaiken aivan itse omalla ämmäilylläni. Menetän aina kaikki kenestä välitän eniten.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Haamuja

Oma asuntoni on 99,9% minun. Kaikki on minun. Tavaroille on tarinat, ja oma historiansa, ja niihin tarinoihin ei kuulu entisiä miehiä, tai historiaa yhteisestä kodista.

Kävimme läpi I:n jouluvarustusta. Säkistä putkahteli esiin kaikenlaista härpäkettä menneiltä vuosilta. Sellaista kamaa mikä ei takuulla ole koskaan ollut I:n ostoslistalla. Käytin myös salaattiottimia, joita I ei tiennyt omistavansa. Lauantai iltana katselimme vanhoja kuvaalbumeita. Joo, I oli päissään. Kuvissa vilahteli exiä, ja kuvia yhteisiltä lomilta, ja tapahtumista. Itse olen poistanut lähes kaikki kuvat avomiehestäni. Muutaman kuvan jätin, koska se on kuitenkin historiaani. En koe kuitenkaan tarpeelliseksi käydä katselemassa kuvia meistä, ja muistella sitä mikä kaikki voi mennä vikaan. Tuntui, että kuvien poistaminen mahdollisti kipeistä asioista toipumisen, ja elämän jatkumisen.

Toki ihmiset ovat erilaisia, ja tarvitsevat erilaisia asioita toipuakseen. Minulle se tarkoitti yhteisten asioiden, ja tavaroiden hylkäämistä, ja vanhan taakse jättämistä. I:lle materia ei ehkä niin merkitse, ja tavara on vain tavaraa ilman muistoja.

Kuitenkin minua jollain tasolla satuttaa, että nurkissa pyörii exän krääsää. Ja lauantai iltana katsellaan kännipäissään vanhoja kuvia, kuin kaihottaisiin vielä jotain menetettyä. En myöskään tahdo mitään "perinteikästä" joulua entisen avovaimon valitseminen koristeiden keskellä. Tahdon jättää oman käden kädenjälkeni meidän jouluun. Mutta ehkä ne koristeet eivät merkitse I:lle muuta kuin joulua. Kerroin kuitenkin kamoja penkoessa (varmuuden vuoksi), että koristeet ovat risan, ja surullisennäköisiä. Ja I päätti ostaa uusia pian. Hohohoo.

Vielä en tiedä, että miten voisin ilman mustasukkaisia vibaa ilmaista, että ne kuvat voisi pitää sielä albumissa tai tunkea jonkun torttuun. Olen kuitenkin edelleen yhtä epäkypsä, ja lapsellinen kuin ennenkin.

Lupaus

Huomasin, että kielellinen tasoni on mennyt alaspäin. En käytä suomea juuri ollenkaan, ainoastaan kerran viikossa tai parissa puhun suomea muutaman tunnin perheen kanssa. Säännöllisen kirjoittamisen puute on tehnyt tehtävänsä sanajärjestyksille, ja valinnoille. Yritänkin tästä eteenpäin kirjoittaa edes kerran viikossa, jotta kynä ei ruostuisi yhtään enempää. 

Ajattelin laatia postausta yhteisen työpaikan luomista jännitteistä, koska olen huomannut tämän vaikuttavan myös jännitteisiin kotona. Ajattelin myös kirjoittaa vanhoista seikkailuista, mutta siltä kantilta, että mitä olen elämästä oppinut, ja kuinka näen vanhat tapahtumat näin vuoden 2013 kynnyksellä. Parisuhteeesta en keksi paljoakaan lisää ruodittavaa, koska pelkään miettiväni asioita liikaa, ja saavani hepulin jostain mitättömästä. Toki voisin avautua sovintoseksistä, miehen existä, tai jopa siitä meidän ikäerosta..


Mistä te haluaisitte lukea?

maanantai 3. joulukuuta 2012

Parisuhde

Mulla on huono omatunto. Sydämessäni pelkään I:n saavan tarpeekseen minusta, joten olen mielinkielin, ja kaikki kelpaa, ja yritän väistellä ärtymystä. En saa I:ltä vastakaikua, vaikka I kohtelee minua aivan tavallisesti, ja lämpimästi, ja tuntuu, että yritän liikaa. Tämä aiheuttaa stressiä, ja olen lähempänä räjähdyspistettä. Se mitä I:ltä kaipaan olisi sen vaivan, ja yrittämisen huomioimista. Yritän olla super kiva lapsille, ja olla epäitsekkäämpi, ja tuntuu, ettei yrittämiseni saa tunnustusta. Tuntuu niin typerältä olla tosi kiva, ja mahtava tyttöystävä, kun I salettiin aattelee, että kohta sillä kärähtää proppu taas jostain pikkujutusta.

Mietin aivan liikaa. Pitäisi lopettaa ylianalysointi, ja elää huolettomasti. Huomaan huolehtivani liikaa asioista, ja saan siitäkin stressiä, joka edesauttaa räjähdystä. Mun ei kai pitäisi huolehtia sängyssä nukkuvasta koirasta, isääsä hyppyyttävistä teineistä, tai mistään muustakaan. Pitäisi olla onnellinen siitä ajasta mitä meillä on. Pitäisi sitä, pitäisi tätä, ja mua alkaa vituttaa. Miksei asiat vaan voi mennä oikein, ja järkevästi, ja kukaan ei sanoisi, että "Alma, sun pitäisi vaan ottaa rennosti". Mä en ole mikään rento tyyppi, oikeesti! Mä en tahdo ottaa rennosti. Mä tahdon asioiden menevän oikein.

Viikonloppu meni hyvin. Olin erittäin hyvällä tuulella, ja oikeasti yritin olla cool, ja olla välittämättä mistään muusta, kuin siitä, että me olemme yhdessä, ja kaikki se aika on vain plussaa oli sen sisältö mitä tahansa. Paitsi ei tietenkään tappelua..

I laski leikkiä mun seksuaalisesta halukkuudesta, ja mulla onkin nyt kasa lempinimiä. Se on myös huomannut, että mä alan itkeä, jos ei seksiä irtoa yrityksestä huolimatta. Oikeasti alan itkeä jos tulen torjutuksi, tai I on muka väsynyt tuodessaan minut kotiin, ja silti se on kuitenkin jaksanut facebookata pikkutunneille asti. Kysyin asiasta, ja se sanoi, ettei se saanut unta, kun pääsi kotiin...njaah... Se antoi myös kehuja siitä, että saan aina orgasmin. Mikä tavallaan antoi osviittaa, että sen aikaisemmat suhteet ovat ehkä olleet tylsempiä, ja naiset vaikeampia oman seksuaalisuutensa kanssa. Seksi on edelleenkin loistavaa, ja tavallaan kammoan, että seksi onkin meidän suhteen liima, ei niinkään rakkaus, ja se joku suurempi tunne joka saa parit pysymään yhdessä hautaan saakka. Mutta kai kaikilla pareilla on se joku juttu, mikä pitää suhteen elossa. Olemme myös tutustuneet leluihini, mitä kukaan muu mies  ei ole kanssani päässyt kokemaan.

Puhuimme pitkästä aikaa myös suhteemme alusta, ja kuinka näimme toisemme ihmisinä työpaikalla ennekuin mitään oli välillämme tapahtunut. Se tuntui mukavalta pitkästä aikaa. Toki tämäkin keskustelu käsitteli seksiä, mutta ehkä se on se meidän juttu. Edelleenkin aistin, että I on tyytyväinen nuoreen suomalaiseensa, vaikka se nyt saattukin olemaan kovin kiimainen, ja hankala toisinaan. Kyllä, I on minusta ylpeä.

Ehkä mun vaan pitää ottaa rauhassa useammin, ja vauhkota pääni sisällä yksityiskohdista vähemmän. Ja unohtaa kaikki yleispätevät mallit parisuhteista, ja rakentaa se meidän suhde sellaiseksi keitä me kaksi (ja perhe) ovat.

*editoin joitain lauseita parempaan muotoon jälkikäteen*

lauantai 1. joulukuuta 2012

Pahoittelut hiljaiselosta

Vaikeaa on ollut, ja todella hankalia fiiliksiä on käyty läpi puolin, ja toisin. Päällimmäisenä mulla on ollut pelko hylätyksi tulemisesta. Olen ollut vaikea ämmä, ja stressi on näkynyt suhteessa. Olen itkenyt herkkien, rakkautta käsittelevien mainosten takia tv:ssä, kammoten mahdollista yksinäistä joulua. Vahvasta uskosta, ja luottamuksesta I:hin ja meidän parisuhteeseen on tullut vain hento haamu. Mielessä pyörii I:n sanat suhteen alusta, että se meinaa olla mun kanssa loppuelämänsä. Mitä meille tapahtui? Miksi pilasin kaiken?

Tilanne on nyt hieman seesteisempi, mutta tavallani pelkään, että emme saa sitä kaikkea hienoa, ja hyvää, ja kaunista takaisin mitenkään.

Yritän laatia laajempaa reportaasia seuraavan parin päivän aikana, ok?

lauantai 10. marraskuuta 2012

Kurjuutta

Ei ole ollut liian helppoa viime viikkoina. Olenkin jo suhteellisen toivoton suhteen jatkosta. Rintaan koskee ajatuskin siitä, että löydän itseni jälleen sinkkuna, ja haaskasin unelmointia, ja romanttisia ajatuksia johonkin joka kuitenkin päättyy niin pian. En oikein edes tiedä, että mikä meillä on ongelmana. I ei kestä mitään neuvontaa, tai mun mielipidettä mihinkään. Ymmärsin sen puheista, että se tuntee itsensä typeräksi mun asenteen perusteella. Kerroin sille jo suhteen alussa, että olen vaikea, ja tahdon olla aina oikeassa. Mä puhun aina totta. Miten mä muutan sitten itseni sellaiseksi joka ei kommentoi, ja anna mielikuvaa, että vain mun mielipide on oikea? Mä en tarvitse tätä itku kurkussa oloa, ja surkeutta. Mulla oli niin tasaista sinkkuna ollessa, tai no viimeiset sinkkukuukaudet olivat kovin seesteisiä. Sitten sitä vaan ihastuminen, ja rakastuminen sekoittaa kaalin niin, että alkaa haaveilla tulevaisuudesta, häistä, ja vauvoista. Sitten sitä huomaa vaan kädessään kasan paskaa, ja huomaan jälleen kerran epäonnistuneensa ihmissuhteessa.

Ehkä mut on tarkoitettu olemaan se sinkku seikkailija, tai hankkiutumalla suhteeseen naisen kanssa. Mä en oikeasti jaksa yhtään suhdetta kenenkin sellaisen kanssa, joka ei puhu tai osaa keskustella. En tahdo olla se pahis, joka pitää omaa mielipidettään ainoana oikeana, ja murtaa muiden itsetunnon. Mä en tarkoita mitään pahaa. Tapani kommunikoida on vain kovin suora. Istun täällä I:n olkkarissa, en osaa sanoa mitään, pelkään, että sanon jotain taas liian ponnekkaasti. En edes tiedä, että mitä mä täällä teen. I:llä ei ole aikaa mulle, sen menneisyys on läsnä, kaikissa muodoissa. Mä vaan istun, ja odotan, että joskus minäkin saisin osani. Kun viimein aika koittaa, niin i valitsee pullon viiniä, eikä mahdollisuutta mennä aikaisin petiin, ja harrastaa seksiä kanssani. Myöskään aamulla ei tapahdu mitään sängyssä , koska aina on kiire jonnekin. Onko mulla mitään virkaa tyttöystävänsä, jos mulle ei ole aikaa. Olen tinkineet jo omista harrastuksistani, ja ajastani omassa asunnossa, ja mitä saan vastineeksi? Koska teemme jotain mitä minä haluaisin tehdä? Mä en jaksa katsoa telkkaria, ja juoda bisseä läpi viikonloppujen. Olen varma, että mun elämällä on jotain muutakin virkaa.

 Ahdistaa, etten varannut lentoja jouluksi kotiin. Olen aivan varma, että i jättää minut ennen joulua, koska olen liian vaikea. Näen itseni istumassa joulunpyhät yksinäni kotona, kaukana perheestä, ja rakkaudesta.  Ostin jo joulukoristeita meidän joulua varten, ja unelmoin laiskoista päivistä sohvalla leffojen parissa uuteen purkamaan kääriytyneenä. suunnittelin joululahjojakin jo. Suunnittelin i:n synttärilAhjaa. Kysyin mitä se haluaa, ja se tahtoi kimppakivaa. Olin loukkantunut, ja kommentti oli kuulemma vitsi. Sinällään mulla ei ole mitään kimppakivaa vastaa, mutta ei ehkä ensimmäisenä syntymäpäivänä..

Olemme vielä yhdessä. Olen ollut itkuherkkä viimeisen viikon. Tuntuu etten kelpaa hänellekin omana itsenäni. Tuntuu, ettei minua arvosteta. Sydän muljahtelee uhkaavasti seuraavaa sydämen särkymista odotellessa.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kriisi vol1

Sama ilta seuraa toistaan. Saavumme I:n luokse, hän alkaa kokkaamaan, minä juon kahvia, ja luen puhelimesta uutisia. Illallisen jälkeen käydään tupakalla, ja teinit ravaa edestakaisin kyselemässä isältään ties mitä. Yritän avata suuni olohuoneessa, ja viritellä keskustelua, mutta toinen mukuloista alkaa huutaa puheeni päälle.Olen nähnyt nämä sarjat jo, ja kaivan puhelimen kassista. I möksähtää, koska en ole sosiaalinen. Mennään 11 aikoihin suihkuun, ja nukkumaan, ja koira on taas päässyt lapsien avustuksella sänkyyn nukkumaan. Punkka haisee koiran perseelle, ja on täynnä karvoja. Vituttaa, koska olen toivonut vain noin sata kertaa, että piskiä ei tarvis päästää sänkyyn nukkumaan, ja teineille voisi teroittaa makuuhuoneen oven sulkemisen vielä uudemman kerran. Harrastamme hyvää seksiä noin 40 minuuttia, ja käymme nukkumaan.

Kävimme eilen melko vakavan keskustelun. Olen usein pahalla tuulella I:n luona. En voi kiistää, etteikö se johtuisi teinihirviöistä  lapsista. Kaipaan omaa aikaa, aikaa meille kahdelle. En tahdo vajaan kuuden kuukauden jälkeen jämähtää tällaiseen arkeen. Seksi, ja läheisyys on taattu, mutta koska meillä on aikaa kokea yhdessä, viettää edes hetki kaksistaan, niin ettei puhelimesta kuulu vaatimuksia, ja asetettuja aikatauluja. Tahdon jotain suunnitelmia tulevaisuuteen, jotain mitä odottaa. Kuuden kuukauden jälkeen tahtoisin joskus tuntea itseni tärkeäksi, ja etuoikeutetuksi, enkä vaan odotella sohvalla, että talo hiljenee, ja jäljelle jää vain me kaksi, ja takkatuli vartiksi ennen nukkumaanmenoa.

Ymmärrän, että I on lasten isä, ja ainoa huoltaja. Äiti ei ole kuvioissa omasta tahdostaan, eikä lapsetkaan sitä näytä kaipaavan. I:n huomiosta taistelee siis kaksi teiniä, Alma, ja koira. I on töissä 40 tuntia viikossa, joten mahdollisuudet saada enemmän aikaa Almalla ovat aika marginaaliset. Ymmärrän, että I:n pitä pitää huolta tenavistaan, ja olla läsnä isänä, eikä vain huidella tyttöystävänsä kanssa ties missä, tai heittää muut ulos olkkarista, kun minä olen paikalla. 

Mulla on vaikeaa töissä. Töiden jälkeen yleenä väsyttää, ja vituttaa. Toki olen lapsille (tai tällä hetkellä vain toiselle,  erään viime viikkoisen episodin johdosta...) ystävällinen, ja yritän kysellä kuulumisia. Välillä en vain jaksa. En aina jaksa puhua työkavereillekaan bussissa töiden jälkeen. Lisäksi mun työvaikeudet, ja muut painiskelut erinäisten motivaatio-ongelmien, ja huoli alkoholin kulutuksesta eivät oikein ole 13-vuotiaan, eikä vanhemmankaan matskua. Joo, mun pitää päivittää tietoni teini-ilmiöistä, niin voisin keksiä jotain muuta juteltavaa, kuin ahdistus työstä.

I sanoi eilen, ettei näe suhteen menevän pidemmälle, koska olen äkäinen, ja väsynyt. Vai sanoiko se sittenkin, että tapani kommunikoida ei jätä toiselle varaa puolustautua, vaan kertomani asiat ovat absoluuttinen totuus, ja that's it. I kuulemma tuntee itsensä tyhmäksi seurassani, koska pidän mielipidettäni, ja tapaani elää ainoana oikeana. Aika nihkeä kommentti, joka puraisi minua aika kipeästi. En ole tätä tiedostaen tehnyt, eikä tästä ole kukaan maininnut näin selvästi ennen. Miten mä muutan tapani? En tahdo menettää sitä mitä mulla on? En I:tä! 

Mitä mä teen? Olemme onnelisia, kun meillä on joku pieni kulma joskus, million on vain me kaksi. Sunnuntaina silä oli kolme tuntia aikaa minulle töiden jälkeen, ja tein illallisen, ja harrastimme mahtavaa seksiä. Sitten se lähti. Olin niin onnellinen maanantaina, ja leijuin pilvissä unelmoiden ties mistä, ja niiden hääkellojen kolistessa pään sisällä. Tiistaina alkoi ärsyttämään iltapäivällä, ja tiesin, että olen taas sen luona vaikea, ja väsynyt.

Olen miettinyt, että vedänkö pahan tuuleni överiksi siksi, että saisin huomion itseeni, kun olemme I:n luona? Kun kiukuttelen, niin I on kanssani, eikä mun tarvitse jakaa I:tä lasten kanssa,

Mutta joo, tämä tilanne on sellainen, mitä en tosiaakaan ollut etsimässä. Kuitenkin tässä sitä ollaan, ja en minä ainakaan ole ihan vähällä luovuttamassa. Tää homma saadaa toimimaan, mutta muidenkin kuin minun tarvitsee ajastaan joustaa. Annan paljon omasta ajastani suhteelle, ja I:n luona oleilulle. Toki mun aika nyt ei ole niin tärkeää, koska mitä muutakaan mä tekisin? Motivaatio-ongelmien takia, mulla on jäänyt vähän kaikki tekemättä viime aikoina.

Alma ei suosittele tällaista tilannetta kellekkään, mutta on itse näköjään tarpeeksi hullu tähän kuvioon. Kuviota vaan ei kohta ole lainkaan, jos mieli ei muutu pirteämmäksi, ja alan olla joskus väärässä, enkä vain uppiniskaisesti aja omaa mielipidettäni, niin, että toinen tukahtuu. Mutta kyl joo pitäs olla vähän munaa I:lläkin, eikä antaa mun vetää ihan överiksi kaikkea. 

Mottoni on aina ollut, että "Alma on aina oikeassa.",  ja nyt tätä motoa vissiin pitäisi kai hieman hioa, ettei touhu mene pipariksi, kun on joulu, ja kaikki tulossa. Voi veikkoset mikä soppa!

lauantai 29. syyskuuta 2012

Hajujälki

Ostin I:lle työmatkalta Hugo Bossin edt:n (käytin juuri monta minuuttia oikean termin tarkistamiseen, koska en uskonut partaveteen, tai after shaveen...Onneksi edt pelastaa, koska en vieläkään tiedä litkulle varmasti oikeaa nimeä.). Mietiskelin lentokenttämyymälässä, että minkä näistä tuoksuista valitsisi ilman mitään ikäviä tuoksumielleyhtymiä. Nenä alkoi olla tukossa kaikesta nuuskimisesta. Ja naureskelin mielessäni, että I kuvittelee mun touhunneen työmatkalla jotain aivan muuta, kuin töitä, koska haisen niin kovin miehekkäälle.. Sitten törmäsin pulloon, joka sopi I:lle, kuin Alma kainaloon, ja nuuskaisin sisältöä. Se oli siinä.

I oli iloinen tuliaisestaan, ja pakkaus oli ruokapöydälle illan ajan. Mitä enemmän katselin laatikkoa, sitä enemmän se muistutti minua jostain. Enemmän, ja enemmän se alkoi näyttää tutulta, ja I:n kaulaa nuuskiessani alkoi vaikuttaa siltä, että en ole nuuskimassa sitä ensimmäistä kertaa jonkun iholta.

Sitten muistin nähneeni pullon omassa peilikaapissani, omien pullojeni vieressä, siinä hammasharjoista seuraavalla hyllyllä. Tätä entinen avomieheni käytti.

Muistikuvat eivät kerro, että ostinko tuon entiselle avomiehelleni itse, vai oliko se sillä joskus suhteen alussa. Aika jännää huomata, että jotkut tuoksut ne vain jaksaa miellyttää vuosienkin jälkeen.

torstai 27. syyskuuta 2012

Muistoja

Kävin mun pohjatonta pyykkikoria läpi, ja kynsiini osui yksi villatakki. Villatakki on maannut pyykkikorissa viime keväästä lähtien, koska olen ollut liian vetelä, ja kiireinen sitä pesemään. Mulla oli tuo samainen takki päällä, kun tapasin Herra G:n ensimmäistä kertaa illallisen merkeissä viime talvena. Se nauroi mun villikselle, ja sanoi, sen olevan todella ruma. Onneksi tiesin asian itsekin, ja otin kommentin huumorilla. Herra G tuli kuitenkin mieleen tuosta takista. Välillä olen miettinyt, että olisiko meistä voinut joskus tulla jotain. Se muutti maailman toiselle laidalle, ja kertoi palaavansa elokuussa. Se kertoi minulle ennen lähtöään, että tahtoisi tavata minut sitten elokuussa. Mä muistan sen jotenkin liian täydellisenä. Se oli herrasmies, se kyyditsi minua, nai jumalaisesti, ja piti kainalossa.  Eniten kaipaan sitä seksiä, mutta saatan myös muistaa sen parempana, kuin se olikaan. Oman seksuaalisuuteni kehittyy jatkuvasti, ja nautinto kasvaa jatkuvasti suuremmaksi, ja orgasmit isommiksi. Joten G:n taidot voisivat tuntua nyt laimeilta.

Tsekkasin vanhan nettideitti meilini. Sinne oli tullut G:ltä viesti toukokuussa. Siitä on kohta viisi kuukautta aikaa. Se kertoi, että oli palannut juuri lämpöisestä naapurimaasta uuteen kotimaahansa, ja odottaa töiden rauhoittuvan, jottaa pääsee nauttimaan ansaituista rahoistaan. Se kyseli mun kuulumisia, kuinka työt, ja uudet asumiskuviot sujuvat. Se myös kirjoitti, ettei ole varma, että käytänkö sitä meiliosoitetta enää, ja että se ei löydä toista osoitettani.

En vastannut.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Ulkokuori

Ennen olin mahdollisimman huoliteltu, ja hyvin pukeutuva. Shoppailin viikottain, ja tuhlasin kosmetiikkaan. Sitten en vaan enää kokenut neuroottista ehostusta enää tarpeelliseksi. Tähän saattoi olla syynä alkanut seurustelusuhde. Muutoksen taustalla on muitakin asioita, mutta luulen, että I näkee asian niin, että koska onnistuin löytämään miehen, niin ei tarvitse enää laittautua. Tavallaan ärsyttää, että olen niin laiska heittämään meikkiä naamaan, ja saatan pujahtaa niihin farkkuihin, ja tennareihin vähän turhan liukkaasti. Kynsilakkaakaan en en ole käyttänyt puoleen vuoteen. Elämä on vaan helpompaa ilman lohkeilleita kynsilakkoja, leviäviä ripsivärejä, ja meikkivoidetta työpaidan kauluksessa.Tukkakin kasvaa ulos väristään kovaa vauhtia, mutta mitä sitten. Olen kuitenkin palaamassa omaan väriini vuoden värikokeilun jälkeen. En koe itseäni rumaksi, vaan näytän mielestäni luonnollisen kauniilta, ja turha ulkokultaisuus on rapissut pois.

Pitäisi taas alkaa pukeutumaan hieman enemmän, koska mulla on nättejä vaatteita. Laittaa sitä ripsiväriä bb voiteen kaveriksi, ja heittää värinpoisto päähän. Pieniä juttuja, jotka ehkä hieman elvyttäisivät tätä kevyttä spurgu-lookia, ja toisivat I:lle fiiliksen, että haluan vähän laittautua sitä varten. Sitähän miehet kuitenkin vähän haluaa right?

Kun olen tehnyt top 3 listoja duunipaikkani miehistä olen itsekin ollut mitä ilmeisimmin useammalla listalla. Olemme keskustelleet I:n kanssa hyvin avoimesti seurustelumme alkamiseen liittyneistä asioista, ja erityisesti työyhteisön reaktioista. I kertoi, että olen koko työhistoriani ajan ollut yksi kuumimmsta naisista, ja tämä on ollut miesten keskuudessa täysin julkinen fakta. Jännää, etten itse osannut ajatella itseni kenenkään ihaltavana. Kun juttu alkoi levitä duunikaverien keskuudessa, niin monet olivat onnitelleet I:tä, ja pitäneet häntä legendana siitä syystä, että se oli saanut näpeihinsä minut, Alman. Sydämen tykytystä aiheuttava talkkari ei tiennyt meidän seurustelevan (koska se ei ole fb:ssä...), ja oli kysynyt I:lta mun ohi mennessä, että panisko I minua. Ja oli itse ollut myöntävällä kannalla. I oli nauranut, että johan se Alman tässä on muutaman kuukauden ollut testiajossa. Myös muutama muu mies on olllut kovin tuttavallinen, ja hymyilevä. Se vähän ahdistaa, koska mä tahdon vain I:n.

I sain myös kuulla, että olin päätynyt petiin PP:n kanssa vuosi sitten. Ennen ne olivat olleet hyviä kavereita, j I oli järkyttynyt uutisesta sen verran, ettei ollut puhunut PP:lle hetkeen.  Onneksi I ei toistaiseksi tiedä, että olin PP:n kanssa kahdesti, ja kerran U:sta, enkä F:stä.. En myöskään ole maininnut, että U soitti mulle toiselta puolelta maailmaa umpi kännissä kesäkuussa. Puhelun jälkeen se alkoi vonkamaan tuhmia kuvia fb:n välityksellä. Kieltäydyin kohteliaasti, ja kerroin olevani parisuhteessa, ja kuvien lähettäminen olisi epäreiskaa I:lle. En ole kuullut U:sta sen jälkeen. U on ihan loisto tyyppi, mutta sääli tuo tissikuvien vonkaamisyritys. Ehkä U:kin kuolasi minua tietämättäni. Ehkä sen joskus heittämä kommentti mun hienoista jaloista olikin flirttiä.

Olen miettinyt raitistumista. Olen viime helmikuun jälkeen juonut todella vähän, ja vielä vähemmän I:n kanssa ollessa. Tai no alussa se saattoi vähän repsahtaa, mutta nyt olen takaisin sillä polulla, joka vie minua kauemmaksi pullosta. Tuntuu, että mä en pysty handlaamaan henkistä krapulaa, ja tyytymättömyyttä myrkytystilaani seuraavana aamuna. Mä tahdon olla vähintään 99.9%  hyvällä fiiliksellä kokoajan. Alkoholi tappaa mun luonnollisen unen, tekee musta saamattoman, ja tyytymättömän.  Tahdon olla energinen, ja harrastaa, ja olla hyvä I:lle. Musta helposti kehittyy karsea krapula demoni, ja siitä kärsii aivan kaikki lähellä olijat. Viina on myrkkyä, ja miksi mun pitäisi litkiä jotain sellaista mikä aiheuttaa mun ilmavaivoja, ahdistusta, ja tappavan päänsäryn? Toki mun itsekuri on vielä niin heikko, että totaaliraittius saa vielkä odottaa, mutta nyt olisi tyydyttävää juopotella vaikka vain kahdesti kuussa, ja silloinkin ainostaan kevyesti.

I tulee kohta hakemaan sen luokse. Ihanaa päästä sen kainaloon nukkumaan.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Aina ei onnistu

Kultaisia hetkiä höyrysaunasta, kun lyllertää altaasta lämmittelemään, ja lysähtää kumipäällysteiselle penkille, ja onnistuu laskeutuessaan tuottamaan sellaisen järkyttävän, pierumaisen turauksen reisillään. Niin, ja sauna oli tietenkin täynnä ikäluokkani miehiä. Normaalisti en moisissa paikoissa edes käy, mutta nyt oli pakko käyttää etu hyödykseen. Järkytyin, kun miehet kyyläävät silmät vilkkuen. En tiennyt, että uimahallit/kylpylät ovat vastakkaisen sukupuolen kyttäämistä varten...

I:n kanssa meillä on ollut sängyssä hieman haastavaa viimeiset viikot. Ensin I tuli liian vauhdikkaasti, ja tänä aamuna en saanut sitä laukeamaan ollenkaan. Luulen, että se otti noista salamalaukeamisista stressiä, ja nyt pitäisi löytää tasapaino. Minua ei haittaa nopea laukeaminen. Paljon turhautavampaa on leuat puutuneena ottaa poskeen, ja käsi krampissa vatkata mulkkua, ja toinen ei tule sitten millään. Itse yritän ottaa kyllä iisisti, ja olla luomatta painetta.

Omassa tekniikassa on tuskin suurempaa vikaa, ja I nauttii aivan aidosti. Käytän kättä, kieltä, huulia, poskea, puristan, kosketan kevyesti, keskityn terskaan, käytän sylkeä, nuolen palleja...Teen oikeastaan mitä mies pyytää, ja pitää. Miten saisimme stressitekijän aisoihin? Olen yrittänyt puhua tuhmia, mutta en suihinottaessa oikein keksi mitään härskiä..Jos alkaa hokea, että tuutko kohta, ja miltä nyt tuntuu, niin minä ainakin stressaisin tulemisesta.

Liian nopea tuleminen vaivasi viime viikonloppuna. Pitkästä aikaa tahdoin ottaa anaaliin, ja I pololla meni ilmeisesti pasmat niin sekaisin tästä unelmien täyttymyksestä, että laukesi porteille, ja oli hyvin häpeissään. Eihän siinä ole mitään hävettävää, että pitää seksiaktia niin kuumana, että laukeaa ennen aikojaan. Imartelevaa minulle, että perseeni niisti I:n tyhjäksi alta aikayksikön. Kyselinv aivihkaa, että onko tällaisia pikalaukeamisia tapahtunut aikaisemmin, ja onko kaikki varmasti hyvin. Kadun, että kysyin mitään, koska nyt se selkeästi hermoilee koko laukeamisesta.

Mutta eiköhän tämä taas tästä.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Vääntämistä

Kuluneella viikolla meillä oli ihan vakavia keskusteluja suhteen tulevaisuudesta. Mulla on ollut vaikeaa niellä yhteisen ajan vähyys, ja I:n puuttuva sosiaalinen verkosta lasten hoidon kanssa. En tahdo kuitenkaan luovuttaa, kun tässä on vasta kuitenkin neljä kuukautta takana, ja tilanne on uusi suhteen kaikille osapuolille. Uutta minulle, lapsille, ja varmasti eniten I:lle. Sillä on kuitenkin vasta vuoden kokonaan yksinhuoltajana. Mun on vähän vaikea löytää omaa paikkaani, koska en ole miksikään äitipuoleksi ryhtymässä, enkä myöskään kotipiiaksi..myöskin se, että erilainen kulttuuritaustani tuottaa hämmennystä, ja hampaiden kiristelyä. Eikä se ole mitään kivaa. Tähän ei auta kuin aika. Mutta vähän epäuskoinen olen, että saisin näitä purkkisardiineja laajentamaan näköpiiriään. En kuitenkaan tahtoisi aina olla se outo ulkomaalainen. Tällaista tilannetta en tosiaankaan etsinyt, mutta ei sitä näköjään koskaan tiedä, että kuka osuu tielle. Olen rakastunut.
 Seksi sujuu edelleenkin todella hyvin, ja uusia juttuja keksitään melkein joka viikko. Tiistaina I nosti mun takapuolta ylos patjasta käsillään, kun olimme lähetyssaarnaajassa, ja tämä tuntui aivan käsittämättömän hyvältä. Tosi outoa, etten ole koskaan kokeillut vaikka tyynyä lantion alla tässä asennossa. Tosi yksinkertainen juttu, joka tuntui todella intiimiltä asennolta koska olimme niin lähellä toisiamme.

Taas pitää mennä! Heippa!

torstai 30. elokuuta 2012

Terve taas!

Olen pahoillani pitkästä hiljaisuudesta! Pienen luovan kirjoitusbreikin ei ollut tarkoitus revähtää ihan näin suureksi. Olen ollut viime viikkoina aivan järkyttävän väsynyt, ja hurjalle pyöritykselle ei näy loppua. Koko kesä meni tiiviisti seurustellessa, omien jalkojen löytämisessä työyhteisössä, työmatkoilla, ja lopulta lomalla I:n, ja pesueen kanssa. Olen myös miettinyt blogin tulevaisuutta, ja en ole oikein vieläkään varma, että mitä tässä pitäisi tehdä. Tavallaan huvittaisi aloittaa joku täysin ulkokultainen  "lifestyle"-blogi, toisaalta huvittaisi avautua asioista, ja niiden vierestä tänne vanhaan osoitteeseen. Mietintä jatkuu.

Viime viikkoina I:n, ja mun välillä on ollut enemmän negatiivista jännitettä, kuin ennen. En voi kiistää, että teini-ikäiset eivät olisi osasyyllisiä mun fiiliksiin. Olen rakastunu, ja tahtoisin I:tä paljon enemmän itselleni. Tässä piileekin se kasvun paikka mun elämässä. Olisi aika pystyä handlaamaan tää tilanne, miellyttää kaikki, ja olla vähemmän itsekäs paskiainen. Mutta olen raivokkaan itsenäinen, ja värikkään sinkkuelämän muokkaama jääräpää. Minusta ei ole äidiksi, tai kenekään piiaksi tällä hetkellä. Minua ei kiinnosta I:n mukulat, vaan itse I. Toki ymmärrän, että jälkikasvua ei pysty loihtimaan kadoksiin, vaan tyypit hengaa kuvioissa maailman tappiin asti, ja jos mä mielin pysyä menossa mukana, niin olisi aika hyvä yrittää vaan pureskella se paska, ja muokkautua vähemmän individualistiksi.

Muutama karsea riita on koettu koskien jälkikasvun käytöstä, ja muiden huomioonottoa, ja olen itsepintaisesti sitä mieltä, että rajoissa, ja kurissa olisi paljon parannettavaa. Toisaalta minulla ei ole lapsia, ja mistä minä voisin mitään tietää...Tiedänpä vaan, kun peilaan omaa kasvatustani, ja oppimiani salonkikelpoisen käytöksen perusasioita näihin telkkarin, ja suklaapatukoiden kasvattamiin pikku egoisteihin. Ja tätä kirjoittava on mahdollisesti vain itse liian samanlainen näihin kullannuppuihin verrattuna, eikä kestä katsoa peiliin...Tästä aiheesta riittäisi napistavaa ihan riittämiin, mutta nyt en jaksa.

Myös mun mieshistoria on pulpahdellut pintaan viime aikoina. Ihmisiä joita en tahtoisi tavata (ex, ja herra F), hoito siellä, hoito täällä. Näistä voin yrittää laatia raporttia, kunhan joudan.

Yritän palata asiaan vikkelästi!

tiistai 17. heinäkuuta 2012

So romantic!

Kuva piirroksesta hiekassa, missä on sydän, ja meidän nimikirjaimet sen sisällä on varmasti romanttisinta mitä olen vastaanottanut mieheltä. Kirjoitin sille takaisin, että tämä oli oikeasti tosi romanttinen yllätys kesken työpäivän. Ja ehkä romanttisin teko ikinä noin muutenkin. I jaksoi äimistellä useaan otteeseen, että onko tämä muka romanttisinta mitä sulle on sattunut. Jotkut asiat vain kolahtavat syvälle, ja tällainen pieni, luova, ja ilmainen ele on koskettava asia. Ne muutama menneisyyden vakavastiotettava poikaystävä ovat onnistuneet joskus yllättämään jollain, mutta en oikeasti muista, että mikään olisi todella ollut romanttista mun makuun. En tosiaankaan ole super romanttinen, vaan ennemmin sellainen käytännöllinen, ja vähän poikatyttö, ja pidän todella yksinkertaisista asioista. Piirros hiekassa on juuri sellainen yksinkertainen asia, joka luovuudellaan vetoaa minuun.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Ihanan normaalia

Jännää, että I:n, ja mun ensimmäisistä treffeistä on vasta vähän yli kaksi kuukautta. Kulunut aika on tuntunut jotenkin paljon pidemmältä, vaikka emme ole mitään ihmeempiä edes puuhailleet. Toisaalta tuntuu siltä, että niistä toukokuisista treffeista on jo kaksi kuukatta, ja aika on mennyt todella nopeasti.

Mitään kovin ihmeellistä emme ole tehneet, lähinnä yhdessä, ja perheen kesken hengailua, ja tutustumista. I on puhunut, että menisimme jonnekkin yhdessä pariksi yöksi. Aika alkaa vain loppua, jos ennen meidän yhteisiä lomia elokuussa meinattiin mennä. Olisi ihan mukavaa käydä ensin jossain kahdestaan ennen perhelomalle lähtöä. Olen ollut jotenkin erityisen pitkäpinnainen, ja joustava näiden perheasioiden kanssa, ja tuntuu siltä, että  tiedän hyvin mihin olen ryhtymässä, koska olen tosissani.

Seksi on todella nautinnollista, ja olen keksinyt uusia juttuja millä saada mies sekoamaan. Tai enemmän olen löytänyt uusia tapoja liikuttaa itseäni, ja käyttää hyväkseni vatsalihaksiani, ja seinää sängyn takana. Esimerksi lähetyssaarnaajaan saa mukavaa lisäpotkua kun nostaa takapuolta ylös alustasta vatsalihaksilla. Ja takaapäin naitaessa naisen ollessa patjaa vasten, voi seinästä saada tukea käsillä, kun nostaa persettä miestä kohti, ja liikuttaa itseään ylös patjasta silti jalkojen, ja rinnan levätessä patjalla. Nää nyt on jollekkin muulle ihan selviä homia, mutta itse olin tosin ylpeä itsestäni, kun keksin uusia tapoja liikkua miestä kohti, ja saada mies nauttimaan vielä enemmän..

I joutui kokemaan mun pms sekoilut torstaina. No se rakastaa minua edelleen, ja tein sille selväksi, että sillä on lapset, ja mulla pms. Kiukuttelin sille huonosta lounaasta, ja erinäisistä syistä pilalle menneestä vapaapäivästä.

Törmäsin Herra F:ään perjantaina. Juttelimme niitä näitä, ja F tuijotti lähes pelottavan suoraan silmiini, ja ihmetteli kun minua ei ole näkynyt aikoihin. Se myös hymyili kun se tapitti silmiini, ja kaikki oli juuri niin kuin aina meidän kohdatessa. Itse olin kylmäkiskoinen, ja kerroin asioiden olevan hyvin elämässäni. F on jämähtänyt omaan maailmaansa, ja olen iloinen, että olen itse päässyt siitä maailmasta eroon. Minä olen siirtynyt eteenpäin, ja olen ylpeä itsestäni.

Jostain syystä I ja minä onnistutaan harrastamaan sunnuntai-iltaisin tajuttoman hyvää seksiä. Oli puhetta, että tänään kävisimme suihkussa kokeilemassa, mutta voi olla, että kun I ilmestyy kahdeksan jälkeen illalla, niin me mihinkään suihkuun keretä, kun sängyssäkin vo peuhata...Lisäksi mun suihku on tosi pieni, ja pelkään lähes hysteerisesti liukastumista. Mutta koska me ollaan niin saman mittaisia, niin homma voi toimia ihan hyvinkin...mene ja tiedä!

I tahtoo viettää mun kanssa loppuelämänsä. Minä rakastan häntä.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Outo tilanne

Istun I:n keittiössä ja kuuntelen perheriitaa. I:n muksujen äiti saapuiyllättäen paikalle riehumaan. Mä en tiedä, että Pitäisikö mun mennä ulos tai jotain. Mutta kuulen kaiken, ja mun ei ehkä tarvis istua tässä kuuntelemassa koska tää ei kai kuulu mulle. Nainen kai odotti autossa kun saavuimme kotiin, koska se ilmestyi mesoamaan lasten edesottamuksista juuri sen jälkeen kun saavuimme. Jännittävää, perin. Tilanne on kai ohi nyt. Salettiin sitä kiinnosti, että minkälaista naista sen mukuloiden faija deittailee. Mut eihän tää oo musta oo kiinni, koska tää tilanne ei ole musta mitenkään riippuvainen.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Ei kukaan koskaan ollut niinkuin sinä

Elämä on edelleenkin kovin vilkasta, ja olen edelleenkin parisuhteessa I:n kanssa. Reppu on jotenkin niin tyhjänä, etten tiedä yhtää, että mitä kirjoittaisin.

Olen rakastanut. Olen haudannut epäilykseni, ja vihdoin heittäytynyt tunteiden vietäväksi. I pitää minua kuin kukkasta käpälässään, ja kaikki palaset vain loksahtelevat paikoilleen. Meillä on yhteisiä lomasuunnitelmia, ja seksi on himokasta..

Tekstasin I:lle viime viikolla, että en ole raskaana, ja postissa tuli myös kirje, joka vapautti klamydia epäilyistä. I vastasi, että toivoisi minun olevan olematta raskaana, vielä (!). Ja hän menee tauti testeihin tällä viikolla.

Tämä on todellista, ja olen valmis loikkaamaan pää edelle tähän, ja rakastumaan päättömästi.

Tekstin taso on oikeasti ihan järkyttävää, mutta kun mitään kerrottavaa ei oikein ole. Kaikki on vain täydellistä...Ja mietin tämän blogin tulevaisuutta ankarasti.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Sellasta

Onko kuinka epätervettä kuljeskelevan paikallisella stockalla, ja miettiä häiden lahjalistaa, kun takana on vasta vajaa kuukausi oikeaa seurustelua? Oli miten oli, niin kuljin vehkeiden, ja kahvimukien seassa huokaillen, ja mietin, että mahdunko olla sekoamassa. Muuten ei ole oikein mitään ihmeempää raportoitavaa, koska tämä on nyt tätä tasaista hengailua. I toi kukkia lauantaina, ja nautimme toistemme seurasta vaihteeksi minun luonani. Tai no joo, tuona iltana tapahtui jotain erityistä. I lämmittelin minua, ja hän eteni vaivihkaa kakkoselle. Olin vatsallani, ja mun mielestä tyyppi alkoi sohia mulkullaan kakkosta kohti. Mä olin silleen, että hold on, laitetaan vähän liukkaria väliin. Heitin sille putelin yöpöydän laatikosta, ja se oli hetken silleen, että what?!. No mutta se otti kuitenkin vinkistä vaarin, ja suti tököttiä itseensä, ja meikäläiseen. Homma hoitui mallikkaasti, ja I kuunteli ohjeitani etenemisvauhdista. Molemmat osapuolet olivat oikein tyytyväisiä, ja kiehnasimme toistemme kimpussa. I kuitenkin oli hieman outo, ja kertoi, että sitä nolottaa. Kysyin tietenkin syytä, ja I tunnusti, että tää oli sen eka kerta. Ja oli kuulemma parempaa, kuin oli osannut uskoakaan. Itse olin tietenkin supportive, ja kerroin sen olevan oikein taitava ensikertalaiseksi, ja että mulle tämä ei nyt ollu ensimmäinen kerta. Samalla tuntui kapiselta lutkalta, ja siltä, että suunnilleen pakotin I:n painamaan kakkoseen. Oh well, kaikki selvisivät elossa, ja I hykerteli innosta vielä seuraavaakin päivänä...

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Ne kolme sanaa

I sanoi ne hartaasti kammoamani sanat viime yönä. Pienen mietinnän jälkeen uskalsin kuiskata ne samat sanat hänelle takaisin, ja tuntui siltä kun koko maailma olisi pysähtynyt hetkeksi. Mulla on hyvä fiilis. Olemme olleet mahdollisimman tiiviisti yhdessä nyt kuukauden verran.

Olen erityisen iloinen, että minut on otettu osaksi heidän perhe-elämäänsä. Lapset kuulemma pitävät minusta kovasti, ja itsekin pidän teineistä, ja huudan hallelujaa koska mun ei tarvitse miettiä, että miten olla jonkun kuolaavan neljävuotiaan seurassa.

 Olen uskaltanut heittäytyä tilanteen vietäväksi, ja uskallan nauttia saamastani huomiosta, ja jopa palvonnasta. Välillä mennään vähän rajoilla, että mietin, että onko tässä nyt vähän liikaa mun vaatimattomalle luonteelle. Pitää vaan uskaltaa, ja nauttia.

Seksi on taivaallista, ja palaset tuntuvat vain loksahtelevsn yhteen sängyssä. Parasta seksi on sunnuntai iltaisin. Ilmassa on silloin jotain aivan älytöntä himoa, ja tuntuu siltä että menettää järkensä. Että sellaista tällä kertaa. Lisäksi I näyttää Daniel Craigiltä(en jaksa googlettaa nimen kirjoitusasua..), siis siltä James Bond hepulta, joten mulla ei kai ole mitään valitettavaa?

torstai 7. kesäkuuta 2012

Jotain

Te ette oikeasti usko, että kuinka mulla on ihan tuhottomat kiire elämässä. On vilkkaat työkuviot, harrastukset, ja poikaystävä. Olis niin paljon kerrottavaa, mutta nyt ei ole aikaa päivittää pidempiä tarinoita. Toivottavasti viikonloppuna lohkaisi rakonen milloin kertoa höpöjä, ja avautua peloista. Palataan!

maanantai 28. toukokuuta 2012

Vakavaa

Takana on aivan uskomattoman ihana viikonloppu! Perjantaina I jäi mun luokse yöksi. Niin, ja perjantaina esiinnyimme julkisesti yhdessä työpaikka pippaloissa (kyllä, meillä oli sellaiset taas!) saavuimme paikalle yhdessä, ja sisääntuloata seurasi vislausta, ja taputuksia. Pahin oli siis takana, ja olimme julkisesti pari. Lauantaina kävimme kävelyllä, ja syömässä. Nukahdin I:n syliin sohvalle, ja I saatteli minut petiin. Sovimme myös näkemcämme sunnuntaina, ja hän kysyi, että tahtoisiko vierailla hänen luonaan. Ja tavata sen lapset. Olin kovin otettu siitä, että se kutsui minut omaan elämäänsä. Sunnuntaina se sitten haki minut jo ennen puoltapäivää, ja tapasin sen vanhemman teinin. Kävimme pitkällä kävelyllä, jäätelöllä, ja istuimme tunteja sen takapihalla juomassa kahvia, ja parantamassa maailmaa. Nuorempi teini haettiin sukulaisten luota, ja söimme yhdessä take away illallisen. Tämä nuorempi miksi tuntui olevan tyytyväinen mun juttujen tasoon, ja nauroimme kaikki kolme yhdessä pöydän ympärillä. I toi minut kotiin, ja suutelimme puoli tuntia autossa, kunnes I sai sanottua, että joko lähden sillä sekunnilla autosta, ja menen kotiin. Tai menen kotiini hänen kanssaan, ja rakastelen häntä. Mitä ihmettä tuohon voi vastata?! Mulla kouraisi vatsan pohjasta asti tuo kaunis sana. "Rakastella", mulla on käpälissä ehta herrasmies, ja romantikko. Ja jopa mun skeptinen, vaarautunut, ja epäluuloinen sydän oli aivan sulaa vahaa tuon sanan jälkeen. Rakastelimme kiihkeästi, vaikka kyseessä olikin varsinainen kiimainen pikapano. Juuri se kiimaisuus teki siitä tilanteesta niin emotionaalisesti järisyttävää. Neljän tunnin yöunilla aloitin tämän viikon uuden työprojektin parissa eri päässä maata. Hirveän vaikeaa jättää tilanne näin kesken, koska mä taidan olla todella vakavasti ihastunut. Jestas. Mä en enää välitä kenenkään uiden mielipiteistä. Mun on hyvä olla! Ja anteeksi Mahdolliset omituisen sanavalinnat, joudun tässä jonkun aikaa päivittelemään muulla vehkeellä, kuin läppärillä. Proof reading kiristää suonet katki päässä :)

torstai 24. toukokuuta 2012

Pikanen

Joo, tiedän, olen epis lusmu koska en ole raportointi viimeisen viikon käänteitä. Seuraavat pari viikkoa tuleekin olemaan hiljaisia, koska mulla on vähän turhan monta rautaa tulessa. Sori jo ennakkoon, harmittaa minuakin kun en ehdi raportoimaan kaikkia pieniä asioita, ja tapahtumia, mitkä polis kivoja muistaa kun taas pyöriskelee sinkkuna vuoden päästä ;) Tapahtumia I:n kanssa riittää, ja nyt tuntuu olevan koukussa jotain vakavampaa. Joka siis tietty kusahtaa, koska olen tällainen nuori, ja näppärä, ja myös muiden miesten mieleen. Jos mitään kauhuskenaarioita ei päässään pyörittele, niin olisin jopa hieman toiveikas tän miehen suhteen. Ei silläkään ihan suora hammasrivi oli, ryppyjäkin ihan yli oman tarpeen, ja lisänä verenpaine lääkitys, mutta se on rehellinen, ja tosissaan. Ja meillä On hauskaa. Harrastimme seksiä ensimmäistä kertaa lauantaina, ja se oli innokas kuin parikymppinen. Ehkä se siitä vähän rauhoittuu, ja malttaa keskittyä. Se kertoi tuosta lääkityksestä ennen seksiä, ja olin aivan varma, ettei sillä lääkkeiden takia seiso, tai se saa sydärin mun käsittelyssä. Mutta ei, kaikki oli aivan ihanan herkkää, ja eteeristä. Se huomasi, että olen aivan hermotkin, kun niskaani suutelee, ja se vain jatkoi, ja jatkoi, ja ajattelin, että mä saan jonkun sairaskohtauksen. Seksi vaatii vähän hiomista, että saadaan myös mun tyydyttäminen mukaan myös. Mä olen vain vaikea, ja tarvitsen niin paljon ajatustyötä, ja eläytymistä. Kyllä se siitä :) se sanoo mua kullaksi, ja mussukaksi, ja mä oon vähän silleen, et WTF? Ei kukaan ole kutsunut minua noilla nimillä, enkä oikein osaa eläytyä, koska mädän oon vaan Alma, narttu ja horo useimmille miehille. Mut joo, tässä ei näköjään rauhallisesti oteta, ja en ole vieläkään keksinyt, että minkä kanssa mun pitää ottaa rauhassa, kun toinen kullittelee, ja kertoo avoimesti haluavansa minut(!) elämäänsä. Alma on päästään pyörällä.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Höpöjä

Tekstarit ovat käyneet kuumina I:n, ja mun puhelimien välillä. Töissä ollaan nähty, ja sen katse tuntuu vaeltelevan aika usein meikäläisen suunnassa. Jopa aivan suorana tuijottamisena. Eilen viestiteltiin lounaalla toisillemme viereisistä pöydistä. I kehui mun silmien väriä. Hymyilyttää, kun se on lähellä, ja sekin näyttää myhäilevän poissaolevalta kun vaeltelen lähistöllä.

Eilen juteltiin vähän, että millaisia odotuksia meillä on toisiltamme. Itse painotin rehellisyyttä, koska en tahdo satuttaa itseäni. I haluaa minulta kärsivällisyyttä. Joo tilanne on mutkikas. Mutta jäin miettimään, että onko tämä nyt kärsivällisyyttä sen elämäntilanteen, meidän ihastuksen, vai mahdollisesti sänkypuuhien kanssa? Enpä tietenkään kysynyt, että minkä asian kanssa erityisesti minulta kaivataan kärsivällisyyttä. Ehkäpä se selviää...En itsekään ole innostunut kiirehtimään mitään, ja olen onnesta soikeana ihan tavallisilla treffeillä ilman mitään sänkyseikkailuja. Eikä nyt ole vielä suurempia intohimoja äitipuoleksikaan. Mulle passaa kyllä ihan rauhassa ottaminen. Tai siis sen mukaan miten kumpikin selviää ilman ahdistuksia. Itseäni ei ainakaan kovin massiivisesti ahdista kyllä mikään, ja olen yllättäen kovin tosissani tämän homman kanssa. Yleensä tykkään pelailla, ja kun saan tyypin kellistettyä, tai muuten vaan valloitettua edes hetkeksi, niin kiinnostus lakkaa. Nyt tahdon tuntea I:tä vain enemmän, ja enemmän, ja tehdä, ja nähdä kaikkea mahdollisimman pian (niin mikä kärsivällisyys...).

Lähdin töistä kotiin, ja jouduin odottamaan bussia puoli tuntia. Tekstasin I:lle, että pääsin viimein matkaan, ja pyöräillen olisin jo perillä. Se vastasi, että se voisi hankkia minulle kypärän. Siis mihin? No moottoripyöräilyyn! Mä en osaa yhtään sanoa, että onko se tosissaan, vai heittää huulta. Sillä on siis moottoripyörä, millä se liikkuu ilmeisesti aika paljon. Olisko hei vähän päheetä, ja tavallaan pelottavaa, että se puhuu jo nyt jostain kypärän hankkimisesta.

Työpäivät ovat ainakin paljon hauskempia, kun viestitellään vaivihkaa kaikkea pientä, ja vilkuillaan. Ihan luksusta on jos ollaan hetki tupakalla kahdestaan, ja voidaan olla ilman sellaista teatteria. I kertoi myös, että sitä hermostuttaa kauheasti mun lähellä, edelleenkin. No minäkin menen aika lukkoon, ja jotenkin vaikeaa olla kovinkaan luonollinen. Minua suorastaan ujostutttaa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että koska tää tyyppi vetoaa mun jonnekkin syvempiin kerroksiin, ja muutun epävarmaksi omasta habituksestani. Ehkä myös siksi minua ujostuttaa, koska tyyppi ilman pelejä, ja säätämistä on viimein tullut vastaan, ja nyt mun pitäisi tavallaan päästä eroon mun omasta roolistani, ja usean miehen pyörittelystä.

Huomenna on treffit :)

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Gosh

Takana on varsin kiireinen viikonloppu. Palasin juuri kotiin toisilta treffeiltä Herra I:n kanssa. Jos en mennyt antaman mitään aivan järjetöntä kuvaa itsestäni, niin veikkaisin, että meillä on edessä kolmannet treffit melko pian.

Herra I on herrasmies aivan oikeasti. Pussailtiin vähän, mutta homma ei ole mennyt yhtään pidemmälle, mikä on ihan just mun mieleen tällä hetkellä. Mua jännittää ihan sikana, ja mun mielestä se on hyvä merkki. Kertoo mielestäni siitä, että mä tunnen jotain sisälläni. Jos I olisi mulle aivan sama, niin olisin cooli, ja rento itseni. Nyt olen vähän hermona, ja pelkään antavani jonkun psykopaatti vaikutelman.

Perjnataina onnistuin olemaan suht terve järkinen useasta tuopista huolimatta. Pussailimme baarin edessä, ja I laittoi mut taksiin. Tänään kahviteltiin useassa paikassa, ja I toi minut autolla kotiin, ja kysyi seuraavista treffeistä.

Mun pää on oikeasti aika tyhjä, ja olen vähän innoissani.

Eikai mulla muuta, vaan jatkan matkaa kohti uutta viikkoa!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Jännittää x 2

Olen riehunut ympäri kämppää raivopäisesti, ja jynssännyt valokatkaisijoista lähtien kaikkea mahdollista. Lisäksi kaikki lojuneet rojut ovat läytäneet paikkansa, ja nyt ei ole enää oikeasti mitään siivottavaa. Taidan siirtyä ruuanlaittoon, ja siitä suihkuun. Treffeihin on matkaa kolme tuntia, ja hermostuneisuus on saamassa aivan älyttömät mittasuhteet. Hyvä puoli tässä on se, että sain läjän asioita pois päiväjärjestyksestä, ja asuntokin kiiltää. En siis siivonnut minkään yövieraiden vuoksi, vaan ihan omaa stressiä lievittääkseni. Normaalisti pysyttelen mahdollisimman pitkään kaaoksessa, kunnes on aivan pakko tarttua imuriin, ja rättiin. Mutta mä tykkään tästä uudesta stressireaktiosta, kun asunto näyttää niin sievältä, ja raikkaalta. Ostin jo melkein kukkia itselleni kauppareissulla, mutta homma kaatui kukkamaljakon puutteeseen...

Keskustelin Herra Y:n kanssa fb:ssa, ja se tuntuu odottavan mun näkemistä, kun se palailee samoille hoodeille parin viikon päästä. En ole kyllä kiinnostunut mistään vehtaamisesta sen kanssa, mutta voisimme yrittää olla ystäviä. Se tietää kuitenkin niin paljon mun elämästä. Ja siltä saa aina suoraa palautetta mun touhuista. Y toivotti onnea treffeille.

Mahaa ihan nipistää. En ole ollut treffeillä sitten Herra G:n, eli siis jotain puoli vuotta sitten. Mulle se on pitkä aika! ja varsinkin, kun tässä on jonkinlaista henkistä kasvua ollut havaittavissa kevään mittaan. Pää ei ole viiastunut, mutta jotain on tapahtunut. Olen kai löytänyt jonkinlaisen tasapainon mun elämään. Ja hirvittää sotkea tätä tasapainoa jollain treffeilä. Varsinkaan, kun en osaa sanoa treffirn luonteesta tarkemmin mitään. Kun kaikki ei tosiaan ole ne ruusunpunaiset lasit päässä vaimoa/aviomiestä hakevia yksilöitä.

Mietin eilen kesken palaverin, että tuntuu kuin eläisin jonkun toisen elämää. Siinä mä istun, kaukana kotimaan ympyröistä, itsenäisenä, työssä josta aikaisemmin unelmoin, ja kaikki perusasiat ovat hyvin. Palasin ajatuksistani palaveriin jotenkin valaistuneena. Ymmärsin, että kun kaikki on vihdoin monen vuoden puurtamisen, ja aloilleen asettumisen jälkeen hyvin, niin miksi mun tarvitsisi lähteä raahaamaan elämääni takaisin Suomeen, tai jonnekkin muualle päin maailmaa. Nyt voin vain istua alas, ja nauttia siitä mitä mulla on täällä. Ehkä sitten parin vuoden päästä...Elämästä ei kuitenkaan koska tiedä, että mitä tapahtuu.

Joo, nyt pitää taas mennä ahertamaan, koska mahaa nipistää liikaa. Toivottakaa onnea!

torstai 10. toukokuuta 2012

Pyhypahpöh

Mulla täytyy kyllä olla joku super paska karma näiden treffien kanssa. I tekstari eilen, että se joutuu perumaan tämän päivän deitit (sillä oli joku korjaaja tulossa himaan, ja torstai oli ainoa sopiva ilta...enoleyhtäänärsyyntynyt...), ja voitaisiinko uudelleenaikatauluttaa perjantailla. No toki voimme aikatauluttaa uudelleen. Eihän mulla mitään kuitenkaan tapahdu elämässä, joten samapa tuo. Mulla olisi vaan ollut vapaata perjantaina, ja olisin voinut heittäytyä treffifiilikseen paremmin torstai-iltana. Mulla on menoa aikaisin lauantaiaamuna, joten kotona pitää olla viimeistään puolilta öin. I totesi, että hoitaa minut ajoissa kotiin, ja kielsi laittmasta lasikenkiä, etten satuta paskana olevaa koipeani yhtään enempää. Herrasmies siis selkeästi. Toivottavasti en itse heitä mitään Tuhkimo-treffejä, ja kömmi himaan ojan kautta alusvaatteisillani paljastettuani kaikki likaiset salaisuuteni I.lle, ja hukattua omaisuuteni...

Kun alkaa miettimään, että kuinka moni tyyppi on perunut treffit kanssani, niin ei kyllä riitä yhden käden laskemiseen. No joo, ja olen itsekin peruunut ainakin kahdet, F:n kaverin, ja Herra R:n kanssa. Mutta onko tämä tätä päivää, ettei sovitusita asioista pidetä kiinni, ja oma napa ajaa muiden aikataulujen edelle? Oikeasti, Herra P(nuha), Herra N (ekat treffit, oli sairas...), uraohjus arkkitehti(kahdesti..) Herra K (krapula...), Herra G (jumiutuminen lääkärin huostaan..). Nämä tulivat mieleen ensimmäisinä, ja varmasti joku muukin liittyy listaan. Eihän sille mitään voi, jos jotain oikeasti tärkeää tapahtuu samaan aikaan, mutta ärsyttää silti suunnitelmien muuttaminen. Olen vähän jäykkä tässä asiassa, ja kun laadin jonkinlaisen aikataulun, ja mietin viikkoni läpi, niin en tahtoisi huomata kökkiväni montaa iltaa putkeen himassa, kun oli tarkoitus tehdä jotain muuta. Ja sitten on vielä se puoli, kun odottaa jotain kovasti, ja pumppaa jotain (älyttömiä) odotuksia itseensä, ja illasta ei tulekaan mitään. Ärsyttäväähän se on, mutta no can do.

Töissä on ollut vähintäänkin jännitävää, kun veikeitä ilmeitä tulee jengiltä edelleenkin. Eilen juoruakan kaveri alkoi urkkimaan röökillä, että puhutaanko me I:n kanssa toisillemme, ja  meinataanko tavata uudelleen. Mä en osaa valehdella kun suoraan niin kysytään, ja kerroin meidän olevan ihan väleissä, ja saatamme ehkä tavatakin. Kuka tietää. Tästä meni noin puoli tuntia, kun näin omalta työpöydältäni käsin juoruakan pysäyttävän I:n, ja virnuillen kysyvän jotain. Sen jälkeen juoruakka on väännellyt pärstäänsä kahta kauheammin mun tullessa vastaan, ja tiedän niin sen kaverin raportoineen suoraan mun sanomiset. Oikeastaan alkoi jo hieman ahdistaa, että saako I jonkun slaagin, kun olen mennyt tekemään jotain lausuntoja asiasta. Toisaalta kaikki tietää meidän säätämisestä jo muutenkin, että tuskin tilanne ainakaan kuumemmaksi muuttuu.

Mä niin tiedän, että jengi on ihan pähkinöinä tosta ikäerosta. Juorun kaveri kyselikin, että minkä ikäinen mä olen. Ja sitten se kertoi, että I on ihana tyyppi, ja oli aivan tohkeissaan jostain romanssista. Siis mistä? Mutta väliäkö sillä on, että mitä muut ajattelevat meidän motiiveista, ja yhteensopivuusesta. En minäkään tiedä vielä mitään mistää, joten nyt mennään ihan sillä first impression linjalla. Se impression on kuitenkin hyvä mun päässä.

I:n entinen alainen lähetti mulle fb:ssä oudon viestin, missä luki, että: "rakastaa Almaa, ja Alma hauska tyyppi". Tämä oli tullut kahden aikaa yöllä, joten se selittää paljon. Vastasin, että minäkin rakastan sitä. Se ei vastannut. Sillä on vähän outo huuomorintaju.

Herra Lompakko ei ole vieläkään palannut treffi asialle, ja en ole itsekään jaksanut ottaa yhteyttä. Ehkä pitäisi, että saisimme pelin selväksi, eikä jäisi mitään outoje epäilyksiä kaivelemaan. Entäs jos se olisikin ollut se mun prinssi, ja niin pois päin...Sitähän me ei haluta.

Jatkamme jännittämistä.

Ja on tässä jotain hyvääkin. Leuassa kukkiva sisarusparvi ehtii parantua siistimmäksi, koska sain päivän lisäaikaa. Olen viljellyt positiivisia ajatuksia myös työkaverien keskuudessa, ja epäilen, että ne epäilee mun olevan jotenkin päästäni vinksallaan. Tai rakastunut, tai jotain. Hyi hirveetä!

tiistai 8. toukokuuta 2012

Alkaa jännitää

Alkaa ne torstaiset treffit Herra I:n kanssa jo jännittää aivan oikeasti. Eilen, ja tänään olemme nähneet töissä, ja jutelleet niitä näitä. Ei sanaakaan treffeistä, tai muustakaan läheisyydestä. Ainoa mikä viittaa, että meidän välillä on menossa jotain on ne porautuvat katseet, ja hymyt. Yritän hieman vältellä sen katsetta, kun iski sellainen kevyt ujostus. Ikäeroa ei ole kuin 13 vuotta, mutta silti tuntuu vähän kakaralta näin ennen mitään vakempia tapahtumia. Harmittaa, kun en sopinut tällejä jo maanantaiksi kun oli mahdollisuus valita. Kauheaa tuskaa räpistellä päivien läpi, ja yrittää arvata, että minkä perässä I on. Helpommalla pääisi kun ei ajattelisi, mutta vaikeaa olla ajattelematta, kun I tulee joka nurkalla vastaan. Ja lisäksi se on alkanut taas tupakoimaan, joten se puskee ulos tupakallekin samaan aikaan. Vai stalkkaako se minua? Voisiko se olla vakavasti kiinnostunut

En pysty kertomaan tästä kuviosta kenellekkään. Enkä usko, että kannattaakaan mainita sanallaakaan, jos tahtoo pitää jonkun maineen yllä. Ja jos jotain vakavasti otettavampaa alkaa tapahtumaan, niin sittenhän se väkisinkin paljastuu.

Pitäisi keksiä joku suht kunniallinen treffi dialogi, muttei mitään exästä vouhkaamista, tai muutakaan siitä henkisestä paskasta missä kahlasin joskus vuosi sitten. Ja meinasin salaa ottaa alkoholittoman oluen ekan tuopin jälkeen. Liian päissäni en tahdo olla. Jos homma menee panoksi, niin olisi tosi kiva saada siitä jotain irtikin, koska olen ihan hiton puutteessa. Ja olisi siis tosi kiva, jos alapää tuntisi jotain. Teoriassa en siis kyllä saisi juoda yhtään mitään, jos meinaan sänkyyn mennä. Mutta jos nämä onkin sellaiset tutustumiställit, eikä se mieti mun kellistämistä. Väärin. Miehet miettiin aina seksiä. Ja naiset myös.

Herra Lompakko pyysi treffeille, ja nyt siitä ei ole kuulunut mitään kolmeen päivään. Selvä. Ehkä pitää kysellä, että koskas mennään. Olishan tässä nyt sekin hyvä katsastaa, että osaa arvioida tarjolla olevaa materiaalia kriittisemmin. Herra I kyllä vaikuttaa leppoisan turvalliselta, ja silti jännittävältä. Ja ehkä enemmän sen tyyppiseltä elämäntyyliltään mikä minua kiinnostaa. Lompakko on aika villi kortti, ja siinä oli jotain vaarallista....

Ääh, mä jatkan jännittämistä.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Aasinsilta

Alma taas täällä hei! Siivoilin tossa äsken makkaria, ja jotain tarttui käpälään päiväpeiton alta lattialta. Löysin viininpunaiset kalsarit! Ensin vain tuijotin hölmönä, kunnes tajusin niiden olevan miesten kalsarit. Mietin läpi yökyläilijät, ja totesin, että niiden on pakko olla I:n, koska lompakkomies ei käynyt makkarissa, vaan telmimme keittiön lattialla.  Ja U:n jälkeen olen siivonnut ainakin kerran...Siis mikä mun seurassa on, kun jengi jättää omaisuuttaan lojumaan mun luokse? Olen löytänyt sukan, kahdet kalsarit, kuulokkeet, ja lompakon.

Kun olin olun kummastuksesta toennut, niin mieleni kirkastui. Tässähän on ihan mieletön aasinsilta tekstata I:lle! Tikusta asiaa, ja näin. Mietin tupakan verran, että mitä mä sille kirjoitan, että kuulostan hauskalta, enkä epätoivoiselta. Päädyin kirjoittamaan ainoastaan, että:"Moi! Löysin jotain mikä kai kuluu sinulle;)" No se tiesi heti. Sitten heitin läppää, että oli pakko tekstata, etten vaikuta pervolta joka keräilee ihmisten alusvaatteita, joka varmaan kuulosti just niin hävyttömältä, että sillä katosi viimeinenkin ajatus mun kunnollisuudesta.

No jaa, se kuitenkin pyysi minua drinkille! Ja nyt pitäisi valita paikka, ja aika! Ja päässä pyörii, että onko nämä nyt treffit, vai onko se vain kiimainen. En osaa päättää paikkaa, enkä aikaa, koska olen ollut ollut about joka paikassa jo treffeillä, ja en mitenkään haluaisi päätyä minnekkään sellaiseen paikkaan, missä voisi olla mahdollisuus törmätä duuniporukkaan. Käytännössä sellaista paikkaa on kuitenkin aika mahdotonta valita. Ja sitten en mitään mun vakipaikkaakaan voi valita, koska sielläkin voi olla/on tuttuja.

Aika hyvä tuuri, että löysin ne kalsongit, ja sain syyn ottaa yhteyttä. Ja se kysyi minua vielä ulos. Jengi duunissä pyörisivät housuissaan, jos saisivat tietää. Mutta jäitä hattuun, kun näistä miehistä ei koskaan kuitenkaan tiedä. Tämän olettaisi olevan kuitenkin jonkin verran tosissaan, koska sillä on mukuloita, ja ikää. Ja tää on vielä työpaikkaviritys, ja meidän pitäisi vielä pystyä tekemään töitäkin yhdessä lähitulevaisuudessa. Muurit ovat ylhäällä, ja olen kyllä varovainen tän kanssa. Oikeasti!

perjantai 4. toukokuuta 2012

Vilkuilua

Jos en ole aivan idiootti, niin uskallan kirjoittaa, että I kyttää entistä enemmän töissä. Siis en voi olla huomaamatta, kun itsekin kyylään sen suuntaan. Ja kun se kävelee vastaan, niin se näyttää vähintäänkin siltä, että otin siltä poskeen viime lauantaina. Ilme on niin muikea, ja mä en taas tiedä, että mihin katsoisin, ja lopulta päädyn vilkuilemaan virnuillen sen suuntaan.

Siis kun vertaa tapaukseen PP, niin I:n ilme on aivan erilainen, ja ihan yhtä kiinnostunut, kuin aikaisemminkin. Kun PP meni vain ohi vaikeasti vilkaisten, niin I tapittaa ihan suoraan päin naamaa, ja hymyilee. Mutta ei se tosiaan ole tehnyt mitään muuvia kuitenkaan. Tai no itse olen ollut vähän jäykkänä, että tuskin se ainakaan rohkaisee sitä tekemään mitään. Ja lisäksi tilanne töissä voisi mennä melkoisen hankalaksi, jos tässä jotain kummempaa alkaisi säätämään. Se on kuitenkin esimiesasemassa, ja itse en ole. Se ei ehkä siksikään tee mitään, ja saattaa odottaa multa jotain responsia.

Tänään kuitenkin sain oltua rentoa, ja mukava. Pakotin itseni asioimaan sen työpisteelle, ja moikkasin reippaasti ensimmäisenä, ja jutustelin mukavasti kaikesta tavallisesta. Pelotti kamalasti, mutta tilanne meni tosi hyvin, ja oli voittajafiilis, kun lähdin menemään takaisin omiin hommiini. Koko ajan I katsoi silmiin. Minäkin katsoin, ja hymyilin.

Mitä ihmettä mä nyt tässä teen? Uskallanko kysyä, että miten se selvisi viikosta? En halua ryhtyä mihinkään ahdisteluun, jos vaikka yhtiöllä on jotain sanottavaa. Toisaalta me ollaan aikuisia, ja mitä sitä kukaan tunteilleen voi?

Onko tässä nyt jotain ilmassa, vai lentääkö mulla taas mielikuvitus? Vähän jotenkin hölmöä näin viikon jälkeen ottaa yhteyttä, onko?

torstai 3. toukokuuta 2012

Parempi kuin eilen

Antaa ihmisillä olla hauskaa! Sellaisilla ilmeillä jengiä tullut vastaan, että naurattaa itseänikin. Siksi hymyilenkin suurimman osan työpäivästä, kun porukka tuntuu olevan hyvällä tuulella minut nähdessään. No joo, Herra I ei ole ehkä maailman komein, ja loogisin valinta tällaiselle nuorennäköiselle, ja kuumalle mimmille, mutta minä diggaan I:n rouheudesta. Ja valinnalla nyt tarkoitan tätä toistaiseksi yhden illan kestänyttä vehtaamista. Joo, ja se ei ollut tänään töissä, joten en voinut edes jatkaa flirttiä tai mitään. Tavallaan tosi piristävä viikko, kun voin vain kuvitella, että millaisia juttuja ihmisten huulilla kiertää.

Tuli vaan mieleen, että kaikki vanhemmat miehet kenen kanssa olen vehdannut ovat olleet suht tosissaan mun kanssani. Mutta tästä tapauksestahan ei nyt voi sanoa vielä mitään, kun ollaan oltu tämä viikko niin eri aikaa mestoilla. Mutta jos jatkan pientä silmäpeliä, ja moikkaan hymyillen, niin ehkä aika näyttää tämän suunnan. Tyyppi on kiinnostanut minua kuitenkin jo jonkin aikaa, ja olen tarkoituksella tällännyt itseni sen matkan varrelle. En kyllä edelleenkään keksi, että mistä sen kanssa voisi puhua töissä...Tokihan voisin tekstata, mutta en mä kyllä keksisi viestiinkään mitään suuria, ja järkeviä sanoja.

Niin, me vaihdettiin kuitenkin numeroita. Tai siis mä en löytänyt mun laturissa yöpöydän takana roikkunutta puhelinta etsintöjen jälkeen. Se sitten kysyi mun numeron, että jos se soittaa siihen. En tajunnut, että mun puhelin on äänettömällä, mutta löysin sen kuitenkin roikkumasta johdon päästä. I totesi, että nyt sillä on sitten mun numero. Ja mulla sen. Mutta eipä siitäkään ole mitään kuulunut. Toisaalta en minäkään ole antanut kovin rohkaisevia signaaleja parin työpäivän aikana...

Löysin mun lauantaiset kalsarit viimein. Olivat aika kaukana sängystä...Mikä minuun fiksuun ihmiseen menee, että pitää heittäytyä nakkena nukkumaan kotiin mukana tunkeneen työkaverin viereen? No mutta se riisui mun mekon! Se aloitti! Ja nakuna on kivaa.

Jouduin kyselmään apua talkkarin kaverilta, ja se tuli auttamaan mun ongelman kanssa. Sitten se kertoi, ja esitelmöi, että mikä yhdessä systeemissä oli vikana, ja näytti kädestä pitäen, että miten voin sen sitten itse fiksata joskus. Tai ainakin tiedän, että mikä on ongelma, jos sattuu joskus uudestaan. Lopuki se vielä heitti vähän hassun kommentin, ihankuin se olisi yrittänyt viestittää, että minä olen bimbo, tai se on niin tietäväinen. Kommentti oli siis, että ihmettelyni aihe on ihmeellinen asia. Se kuulosti joltain mainoslauseelta! Nauratti.

Myös talkkarin kanssa frendailtiin tänään, kun se kyseli mun harrastuksesta, ja tuntui olevan todella kiinnostunut. Pitää varmaan pyytää se katsomaan joskus. Lisäksi se lainaili mulle mun tarvitsemia asioita, ja käski isällisen napakasti nuorempia poikia auttamaan meitä tyttöjä yhden isomman asian roudaamisessa toiseen paikkaan. Talkkari on niin kuuma! Sen kanssa frendailu jo antaa mielihyvää!

Viikonloppu on taas pian täällä!

Voisinko tekstata I:lle, ja kiittää sitä sen avusta mun puhelimen etsinnöissä sunnuntaiaamuna? Ja silmää vinkkava hymiö? Olisko ihan tyhmä?

Olin oikeasti eilen illalla ihan alamaissa. Melkein jo märysin taas yksinäisyyttäni, ja olin ihan murheen murtama, kun on tylsää, ja mitään ei tapahdu (oikeesti!!!?). Lisäksi tuskaa lisäsi, että mister lompakko ei ole vastannut keskiviikkoiseen viestiini, ja sekin juttu näyttäisi nyt menneen puihin. Tällä viikolla ei ole kukaan muu muistanut puhelimitse, kuin sähköyhtiön lasku, ja lähipitserian mainos. Ehkä mä nyt selviä kuitenkin, koska nyt taas tuntuisi olevan oikea vaihde silmässä!

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Niistä kuvista, ja tunnelmista

Mainitsin jostain epämääräisestä kuvasta, missä esiintyi Herra U, ja allekirjoittanut. Pienellä fb tutkimuksella löysin kuvat, ja selasin niitä läpi kylmän hien valuessa persvaossa. Kuva löytyi, ja niitä oli kaksi! Ja niistä todellakin näkee, että ketkä kuvassa esiintyvät, ja mikä pelin henki on ollut kuvaushetkellä, ja miksi kuvan ottanut myöhäisteini on sen kaikessa teinimäisessä vittupäisyydessään iskenyt ne naamakirjaan. Onneksi minua ei ole tägätty tai mitään, mutta Herra U on, ja näin ollen kaikki U:n kavereina olevat firmalaiset tunnistavat meikäläisen pehkon. Tosi kivaa hei. Molemmissa kuvissa olen sentään selin kameraan, mutta U katsoo pahasti kameraan, ja heristää sormea kuvaajalle. Nyt kun vielä muistaisi, että muhinoitiinko me jotain ennen sen kuvan ottoa. Ja miksi sen ääliön juniorin on pitänyt tällätä ne molemmat kuvat sinne pällisteltäväksi, kun ovat lähes identtisiä. Toisessa näkyy vähän enemmän mun poskea, ja suupieli.

Toisaalta tää on aika hauskaa, kun miettii, että olen sellainen kiltin oloinen, ja vähän hiljainenkin töissä. Ehkä olen just sellainen mysteerinen tapaus, joka kiinnostaa, kun en ole suunapäänä kohkaamassa joka paikassa. Ehkä nämä virnuilijat duunissa eivät osaa käsittää, että minusta löytyy kaksi persioonaa. Tavallaan.

Mietteitä

Herran vanhempi esimies (Herra I) ei ole suoranaisesti tullut vastaan. Tänään kävelin sen ohi melkein moikkausetäisyydeltä, mutten moikannut. Myöhemmin se käveli mun ohitse moikkausetäisyydeltä, ja heitti kovaan ääneen hyvät huomenet. Tietenkin vastasin. Lisäksi se jäi kiinni tuijottamisesta. Olin aamupalaverissa, kun se meni ohi ja tuijotti aivan suoraan.

Se sanoi mulle kuitenkn ihan suoraan, että olen kiva, ja se tykkää musta silloin lauantaina. Ja in case me ei edes harrastettu mitään seksiä, niin tuskin sen mielikuva minusta on edes muuttunut. Itse vaan tuppaan jäätymään näiden yökyläilyjen jälkeen aivan totaalisesti. En mitenkään pysty aloittamaan mitään rentoa läpän heittoa. Tämä tapahtuu kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että en halua lietsoa mitään juoruja duunissa tuppaamalla seuraan. Toinen syy on tämä ikuinen nolotus siitä, että mitä se ajattelee, kun olin taas helppo, ja huono nainen.

Olenkin nyt yrittänyt hammasta purren työstää omaa käytöstäni tänään, ja yritän olla pakenematta vauhkon peuran tavoin näköpiiristä, jos jotain keskustelua meinaa syntyä. Pitäisi oppia olemaan nolostelematta humalavalintojaan. Olin kuitenkin tästä(kin) tyypistä kiinnostunut jo aivan selvinpäin ollessani. Ehkä mun pitäisi tehdä joku pieni lämpeneminen sen suuntaan, ja päästää se tavallaan lähelle. En jaksa uskoa, että hän vanhempana miehenä, isänä, ja esimiehenä laukkaa naisissa kovinkaan usein. Että nyt pitäisi keksiä jotain jutun juurta, ja jatkaa töissä kuten ennekin. En voi mitenkään vältellä puolta rakennusta, koska siellä pyörii PP ja Herra I. Enkä varsinkaan sitten, kun joudun työskentelemään läheisesti I:n kanssa. Ja olinhan alunperin innoissani yhteistyön alkamisesta, koska se takaa flirttiä, ja peliä I:n kanssa. Tosin en mene takuuseen, että kuinka mitkään pariutumissuunnitelmat sopisivat tähän uuteen työkuvioon. No onneki tämän systeemin alkuu on vielä aikaa, ja voihan se vaikka olla, että tyyppi siirretään muihin tehtäviin...

Olenko mä sitten sellainen nainen joka tykkää pelata ns. turvallisella maaperällä, muttei sitten ole munaa kantaa vastuuta seurauksista, kun jotain tapahtuukin? Miten tällaista ongelmaa työstetään?

Mulla on fetissi vahempiin miehiin. Plakkarissa on jo N, ja C ihan poikaystävinä. Tosin jutut eivät ole toimineet erinäisistä syistä, mitkä ei varsinaisesti ole olleet ikään liittyviä. Toinen oli vaan jämähtänyt, ja kouluttamaton, ja toinen oli pikkupoika sitoutumiskammolla. Ei kahta ilman kolmatta, eh?

Duunikavereilta tulee jänniä ilmeitä, ja naamakartoitukset perusteella huhut meidän säätämisestä ovat levinneet melko laajalle. No eipä siinä mitään, kun pysyy mieli virkeänä veikeiden ilmeiden tulkitsemisessa. Lisäksi olen ollut ihan super ahkera töissä, kun olen yrittänyt päästä eroon jonkinlaisesta syyllisyydestä. Pitää varmaan alkaa jakamaan vuoronumeroita...

Juoruämmän kanssa olen voinut heittää läppää suht avoimesti, kun se tietää kuitenkin kaikki. Ja lisäksi se on lähdössä menemään, joten voin hakata päätäni seinään aivan huoletta. Vannoin sille tänään, etten koskaan osallistu yksiinkään työpaikkabileisiin, ja tunnin päästä mut kutsuttiin seuraaviin ensi lauantaina. Voi olla, että mä jätän kyllä ne kemut väliin...Ehkä.

U tuli tänään heittämään hyvästit viimeisen kerran töihin. Se oli matkalla lentokentälle. Paikalla oli muutakin ryhmää, ja mä jäin ensin vähän urpona vaan istumaan. Lopulta kampesin ylös, koska tunsin itseni idiootiksi. U halasi, ja pussasi poskelle, ja sanoi että ollaan yhteyksissä. Ehkei se ollut aivan tyrmistynyt mun touhuista lauantaina. Se vaikutti olevan okei. Mäkin olen okei. Mun paita tuoksuu vieläkin sen partavedelle. Mulla on haikea olo. Ehkä oudoin tilanne vähään aikaan.

PP on ilmeisesti lopettanut tupakoinnin. Röökiremi vain pienenee, kun juoruämmäkin lähtee. Täytyy selvästi aloittaa rekrytoimaan uusia jäseniä tupakointia ylistävillä lausunnoilla. Haikeaa, kun tässä on selvästi menossa yhden aikakauden loppu.

Herra Lompakko tektailee tosi harvakseltaan, ja vuorokauden viivellä. Tosi ärsyttävää. Mutta ehkä tähän tapaukseen ei kannata hirveästi aikaa uhrata, eikä ajatuksia. Jotain tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Ennemmin laittaisin panoksia Herra I:n suuntaan, jos saan käytökseni jotenkin järkeistettyä.

Tuntuu, että mulla oli jotain muutakin sydämellä, mutten nyt just muista. Ei se mitään. Jatkan taas, kun on jotain kirjoitettavaa. Mulla on elämässä näin muuten menossa aivan karmea hiljainen jakso. Mulle ei ole mitään nokkelaa, tai hassua kielenpäällä, ja tuntuu, että kuolen tylsyyteen, ja samalla en tosiaakaan jaksa tehdä mitään ylimääräistä töiden jälkeen. Ehkäpä kaipaan jotain konkreettista säpinää?

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Ehkä otin, ehkä en

On se jännä, että en edelleenkään ole oppinut mitään mistään, ja ajan itseni aivan hervottomiin tilanteisiin. Ja miksi pitää vielä sekaantua näihin työkavereihin, ja vielä jopa himotella kahta saman iltana, ja samassa baarissa.

Lauantain alkuilta meni ihan hyvin, tosin olin hieman tylsistynyt. Sitten yhdistimme pari ulkoilevaa työporukkaa, ja johan alkoi tapahtua. Hylkäsin oman jengini välittömästi. Tässä vaiheessa olin jo ryypiskellyt pullon viiniä ruuan kanssa, joten järki alkoi leikata jo vähän kehnosti. Muistan sen yhden vanhemman esimiehen lähestyneen minua, ja meille virisikin sitten ihan kunnon keskustelut. Sitten se osti mulle juoman, ja sekoilin vähän siellä sun täällä. Juttelin Herra U:n kanssa, ja joku mimmi kävi avautumassa jostain pariskunnasta. Tästä on tänään kuulemieni huhujen mukaan myös kuva, tai siis seistään vierekkäin, ja U:LLA ON KÄSI MUN HARTIOLLA.  Mä en oikeasti muista mitään tälläista tapahtuneen. Sen muistan, että se hipaisi mun lantiota jossain vaiheessa, ja juteltiin, ja näin.

Sitten mulla ei ole mitään käryä siitä, että koska mä päädyin suutelemaan(!) sen vanhemman esimiehen kanssa. Siis tyyppi on tosi kiva, ja sellainen millä on vähän pilkettä silmäkulmassa, ja hauskat jutut. Muistan keskustelun muuttuneen hankalaksi metelin vuoksi, ja siirryin lähemmäksi aina sen puhuessa. Kai se suutelu tästä lähti. Tajusin kuitenkin, että nyt taisi mennä vähän yli, kun kielaroimme työporukan keskellä, ja tuskin keltään jäi huomaamatta. Teimme saman tempun muistaakseni uudestaankin, koska en enää välittänyt, ja vahinko oli jo tapahtunut. Liukastuin johonkin viinalätäkköön lattialla, ja vedin selälleni vessareissun päätteeksi. Muistan vaihtaneeni korkkarit pois tässä vaiheessa.

Sitten en oikeasti muista, että mihin hukkasin U:n, ja miksi Herra vanhempi esimies löytyi mun sängystä aamulla. Himottelin kuitenkin myös Herra U:ta, mutta ehkä se oli jo nähnyt sen suutelusession, ja loukkaantuneena paennut puskiin...Oltiin baarin ulkopuolella, ja yksi vanhemman esimiehen alainen nauroi katketakseen jollekkin, ilmeisesti meille, kun kiehnäsimme kuppilan edessä. Lähdimme kävelemään kohti parempia taksiapajia, ja aloin vauhkota, että mä kyllä menen sitten nukkumaan ihan suoraan, ja että on ihan sen oma päätös, että tuleeko se mukaan, vai ei, koska pildeä ei tosiaankaan siinä kännissä tule irtoamaan. No se tuli  mukaan avautumisestani huolimatta, mutten muista tästä mahdollisesta seksistä mitään! Okei, heräsin nakkena. Ja mulla on muistikuva siitä, että tyyppii avasi mun mekon vetoketjun erittäin sulavasti, ja olin erittäin ihmessäni, koska normaalisti miehet ovat niin tumpeloita kaiken riisumisen kanssa. Tämä siis suoraan tiesi, että missä mekkoni vetoketju sijaitsi. Aika vautsi.

Saatan muistaa välähdyksen siitä, että otin siltä poskeen, mutta en ole varma, että oliko se jonkun muun viikonlopun flashback, vai tältä lauantailta. Kalu on kyllä tuoreessa muistikuvassani isompi, kuin aiemman viikonlopun kumppanillani. Joten musta tuntuu, että otin siltä poskeen. Toinen muistikuva on siitä, että se oli mun päällä, mutta veikkaan, että me vain pussailtiin, koska tähän muistikuvaan liittyy paidan riisuminen. Mutta siis aivan oikeasti en muista, että pantiinko vai eikö, ja otinko, vai enkö.

Aamulla heräsin kuitenkin, ja tyyppikin oli hereillä. Se alkoi tehdä lähtöä, ja minä höpisin ties mistä. En tiedä, että kumpaa nolotti enemmän. Juteltiin kuitenkin ihan normaaleja. Ei mitään haleja, suudelmia, tai muutakaan. Tarjosin sille lasin vettä, ja se häipyi. En ole toistaiseksi löytänyt mun kalsareita, ja sukkahousuja, mutta makkarin lattialla on vähän sotku menossa noin muutenkin, että vielä on toivoa. Olikohan mulla edes kalsarit, ja sukkikset päällä, kun tulin kotiin joskus aamuviideltä?

Lompakkomies on tekstaillut ahkerasti. En meinaa ehdottaa tapaamista, koska en tahdo olla liian tyrkky. Eiks oo hei aika huvittavaa, että en tahdo olla liian tyrkky, ja ehdottaa treffejä, ja olen kuitenkin raahannut kuukaudessa kotiini kolme miestä, joista kaksi on työkavereita, ja lisäksi on ollut yksi muukin hiljainen säätö. Olen niin erilainen persoona selvinpäin. Humalassa minusta tulee oikeasti aivan karsea otus. Mutta ilmeisesti olen sitten miesten mieleen kuitenkin. Senhän ei pitäisi olla mikään elämän itseistarkoitus kuitenkaan. Eikä kyllä olekaan, koska tiedän oman arvoni. Ja tiedän myös, että absolutistina olisin ihan kunnon saalis. Pitäisi nyt taas järkeistää näitä juomatapoja. Olen jo vaihtanut rähinäviinat miedompiin, ja pienempiin pulloihin. Ehkä seuraavaksi pitää katsoa määrää, ja vauhtia sitten. En kyllä meinaa ottaa mitään pariin viikkoon...

Hassua, että olen kellistänyt jo kolme urosta "työpaikan himotukset"-listaltani. Lisäksi talkkarin kaveri oli oikein ystävällinen minulle tänään, ja heitti vähän läppää. Ja talkkari aukoi päätään leikillään, kun odotin hissiä, enkä kiivennyt portaita. Olisko talkkari sitten seuraavana listalla? Pitäisikö näistä työhoidoista olla vähän ylpeä, kun kuitenkin tunnun olevan haluttua tavaraa? Eikai tässä voi kuitenkaan loputtomasti itseään soimata. Kyllähän näissä touhuissa on kaksi osapuolta, ja en ole yhtään sen syyllisempi, tai nolompi, kuin se mieskään.

Tän lauantain tyypin kanssa meillä on mun mielestä ollut silmäpeliä, ja säpinää noin muutenkin. Tai sillä on selvästi ollut jotain mielessä. Ja Almahan tunnetusti tykkää vanhemminsta miehistä...Ainoa paska juttu tässä on se, että meistä tulee läheisiä työtovereita pian. Se ei tule olemaan mun pomo eikä mitään, mutta meidän yhteistyö tulee kasvamaan noin sata prosenttia. Ehkä meillä tulee olemaan hauskaa, päivissä vähän flirttiä, ja ehkä uusinta-ajo joskus..

Tässä tuntuu nyt olevan vähän tulien välissä, kun paristakin suunnasta tulee kuumotusta, ja en osaa oikein päättää mitään. Loma olisi kiva. Ja kuumotuksella en nyt tarkoita tätä lauantain keissiä, vaan Herra lompakkoa, ja yhtä toista...

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Anteeksi

En ole lopettanut blogia, pariutunut, kuollut, tai muutakaan ihmeellistä. Olen ollut hurjan kiireinen viimeiset 1,5 viikkoa kaiken muun kanssa. Ja kai tässä on hyvä pitää pientä lomaakin kirjoittamisesta. Se, etä olen ollut hiljaa ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö mitään säpinää olisi.

Herra viimeinen yhdenyönjuttu otti viikon hiljaiselon jälkeen yhteyttä. Nyt olemme viestitelleet ahkerasti sunnuntaista lähtien. Kumpikaan ei näytä osaavan pyytää toista ulos. Olemme käsitelleet niin monia asioita, eikä mitään suurempia ristiriitaisuuksia ole vielä ilmennyt. Tosi kivaa olisi käydä kahvilla, ja tarkistaa, että vastaako tyyppi mielikuvaani. Oma mielikuvitus alkaa jo laukata turhan joutuisasti, ja kaavailen heppua mielessäni joksikin unelmieni prinssiksi.

Hiljaisuuteni aikana tapahtui myös jotain muuta mierintamalla, mutta koska en osaa käsitellä asiaa järkevästi, niin en pysty kirjoittamaan asiasta juuri mitään. Kyseessä on siis lähentyminen erään henkilön kanssa. Asioita vaikeuttaa niin moni asia, mistä isoin on oma haluttomuuteni pilata mitään jo olemassa olevaa, kuten omaa elämääni. Suurella todennäköisyydellä homma ei kuitenkaan tulisi toimimaan. Huomasin sen jo itsestäni, että oikeasti pelaan ihmisillä ilman mitään sen vakavampia pariutumisaikeita. Onneksi yleensä vastapeluri on mukana juonessa. No nyt ei ole.

Tänään on taas duunipippalot, joidenka osaanottajalista tulee olemaan hämmentävä. Mukana on (edelleenkin maassa viihtyvä) Herra U, ja viime bileiden sekavaa sakkia. Ennen näitä on toiset bileet sapuskan parissa. Ehkä mulla on jotain tavanomaista kerrottavaa huomenna. Nyt mielessä pyörii vain kaikkea outoa, ja tylsää.

Seuraavat pari kuukautta saattavat olla hiljaisia blogissa työkiireiden vuoksi. Tai ainakin postaukset ovat lyhyempiä. Pitää nyt katsoa, että miten asioille jää aikaa :) Anteeksi jo etukäteen!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Reipas

Tänään oli viimeinen päivä Herra U:n kanssa töissä samaan aikaan. Aamulla jo olin tosi rempseä, ja reipas, kun se tuli vastaan. Ja otin reippaasti katsekontaktin. Olin hymyilevä, ja heitin, että "vieläkin täällä??". Joo perjantaihin asti. Se oli flirtti, ja itse olin sellainen kujeileva.  Mun käytös ihan nappiin näin viimeisen yhteisen työpäivän kunniaksi. Se kauhea kakistelu, ja ujous oli poissa. Osuimme myös tupakalle yhdessä, ja tilanne oli ihan zen sieläkin. Juttu kulki, ja menossa mukana oli myös juoruämmä. Juoruämmäkin on lähdössä kohti uusia haasteita, joten tässä tilanne alkaa puhtaalta pöydältä. Oikeesti niin paljon jengiä on lähdössä menemään, että vähän hirvittää. No ehkä tilalle tulee jotain tosi kuumia, ja flirttailevia uroksia. Juoruämmä tuskin tietää U:n, ja mun sekoilusta, koska se ei ole yhtään virnistellyt. Tai sitten mun touhut eivät vaan jaksa yllättää enää...

Herra lompakko tekstasi viime yönä, ja pahoitteli vastaamattomuuttaan, ja vetosi synttäreihinsä. Lisäksi se arvosteli asuinaluetta millä asun. Otin tavallaan itseeni, koska itse pidän tätä aluetta suht turvallisena, ja siistinä. Lisäksi tämä sopii tarkoituksiini paremmin, kuin hyvin. Vastasin vähän kuivasti, että mulla on kokemusta aika monesta postinumerosta, ja täällä viihdyn parhaiten, ja olen lähellä kaikkea. Ja toivottavasti oli hyvät juhlinnat, ja lompakko oli tallessa aamulla. Ei vastausta vielä tänäänkään. Mietin  viestin sisällön melko tarkkaan, koska halusin siitä olevan luettavissa rivien välistä, että kaikkea hyvää, eikä tarvitse olla yhteydessä. Onnistuin melko hyvin mielestäni, koska vastausta ei ole kuulunut. Ja sanoin asian jotenkin todella kauniisti, ja hymiön kanssa. Jotenkin viestiini ei vain oikein pysty vastaamaan mitään, tai itse en ainakaan osaisi kirjoittaa mitään luontevaa vastaukseksi.

Jotenkin on nyt hyvä fiilis, ja sellainen rempseä meininki.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

No joo

Ei se tyyppi vastannut eiliseen, ja viimeiseen viestiini. Aika selvää siis on, ettei se tarpeeksi kiinnostunut. Haaskaan aikaani puhelinta kyttäämällä, ja luomalla yhtäkään ajatusta tälle yhdenyönjutulle. Voin siis hengähtää, ja tavallaan panna pisteen tällekin asialle. Toki meillä kaikilla on muutakin elämää, kuin epämääräinen baarisäätö, ja sen viesteihin vastaaminen. Mulla ainakin on! Niin helposti aina hukkaan mun oman kompassin suunnan kaikkien miesotusten takia. Pitää nauttia keväästä, omista jutuistani, ja jännittävistä työhaasteista. Min mieli on vain tällainen, että innostun helposti, ja alan vatvomaan kaikkea liikaa. Se, että antaisin näiden mieskuvioiden rullata vain omalla painollaan on sellainen pieni askel otettavaksi. Nyt en kuitenkaan tarvitse ketään muita, kuin itseni!

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Ah, unohtui..

Tänään kuulin, että hevosmies on myös lähdössä firmasta, Sillä oli kai viimeinen päivä eilen. Näin sen ohimennen tässä, ja ei kyllä ollut mitään flirttiä enää jäljellä. Ujostutti katsoa sitäkään silmiin. Mikähän mulla oikein on, kun pelottaa miesten katsominen?

Torstaina mietin kaupasta tullessa, että kävelenkö puiston läpi, vai jatkanko tietä pitkin kotiin. Jatkoin jostain syystä kadun vartta, ja kadulta näkee puistoon, ja puiston kadunpuoleisella reunalla kävelijät. Kappas, no kukas se siellä oli? Herra F jonkun kaverinsa, ja koiran kanssa. Jatkoin selkä suorana matkaa, vaikka olisin voinut heilauttaa kättä kauempaa. Tiedän, että F näki minut. Tunsin sen katseen selässäni, kun ohitin parivaljakon. Hyvä, etten päättänyt mennä puiston läpi, vaan seurasin intuitiotani, ja vältin mahdolliset ongelmat. F on tuonut ainoastaan paskaa mun elämään. Taudin, laittomia päihteitä, ihmisen joka tavallaan musersi lopullisesti onnettoman parisuhteeni, toivottoman ihastuksen, mikä johti epätoivoon, niin ja sen, että hän oli ensimmäinen kenen kanssa koskaan petin parisuhteessani.

Ei ole misteri vastannut vieläkään...Kai se taas aamulla, ja pahoittelee sitten taas. Hehe.

Tuskailua

Tyyppi lopulta vastasi seuraavana aamuna, ja vaihtelimme päivän mittaan viestejä. Herra on kovin mystinen, mutta sen selvitin, ettei se ole töissä, vaan se nauttii auringosta, ja vaikuttaa suht aktiiviselta. Sai myös selville, että se tykkää festivaaleista, muttei metallimusiikista, ja että olemme olleet samalla festivaalilla, ja keikalla vuosia sitten. Se asuu kävelymatkan päässä vanhemmistaan,  ja sillä on tänään syntymäpäivä. Nyt taas odottelen vastausta, vaikka viestissäni oli kysymys. Mur. Tuntuu, että ahdistelen sitä. Eilen se kirjoitti, että se lähtee vanhempiensa luokse illalliselle, ja että jutellaan myöhemmin. otin tämän niin, ettei se jaksa näpyttää kokoajan vastauksia, ja olin tottelevaisesti tekstaamatta tänään iltäpäivään asti.

 En halua ahdistaa, mutta mä tahdon tavata! Siksi mietinkin, että voisin tarjoutua viemään sen syömään/juomaan/kahville tai jotain hyvityksenä siitä, että takavarikoin(vahingossa!) sen lompakon epämääräisissä olosuhteissa, ja se joutui palata erikseen noutamaan sitä seuraavana päivänä. Mutta miten teen tarjouksen niin, ettei mulle itselleni tule ääliö olo, jos mies onkin vastaillut vaan kohteliaisuudesta. Ei huvita olla mikään kiihkeä "pikkupimu" "vanhan" kurpan perässä. Jos olenkin lukenut kaikki olemattomat merkit väärin? Miksi kukaan olisi vakavissaan kiinnostunut? Kelpaan sänkyyn, mutten mihinkään vakavamieliseen. Kai sekin joku meriitti on. Heh.

Herra U on ollut vieläkin töissä, ja jotenkin veikeänä. Siis jos kuvittelette, että se tulee vastaan, ja sanoo "moi", niin se "moi" on sellainen "NO MOi!". Tiedättehän, paino tuossa "no":ssa, ja "moi" venyy silleen pikkasen...Se kysyi multa ehkä tänään, että olenko menossa ulos tänään tai jotain. Kysyin kahdesti, että mitähäh (sen aksentti on mieletöntä mongerrusta...), ja tyydyin vain lopulta sanomaan, että en. Kuulostin tylyltä, ja nyt se sai meikäläisestä ihan väärän kuvan. Olen ollut sellainen vähän vaikea, ja vältellyt, vaikka toinen on ollut niin rempseä minua kohtaan. Ei tästä normaalisti olemisesta taida tulla oikein mitään, ja tyyppi kerkeää lopettaa työsuhteensa ennenkuin saan itseni tolkkuihini. Toisaalta se ole ollut viestitse yhteyksissä itsekkään. Ja en mä tänään pane ketään, koska tavara on remontissa. Tuntuu tosi naiselliselta, koska taas osasin aavistaa viime viikon tunnetilojen pohjalta, että perjantaina alkaa.

torstai 12. huhtikuuta 2012

...ja...

Sain lopulta tänään vastauksen! Mies vastasi melko pitkästi, ja toisessa viestissä valitteli maton hankaamia jälkiä polvissaan. Ja sekin viesti oli pitkä. Me likes! Uimahallissa joku oli katsonut pitkään. Tiedän siis miehestä nyt sen, että se käy uimassa, sillä on maansisar ex, ja mies on abot 10 vutta minua vanhempi. Ja sen lompakossa oli ulkomainen ajokortti. Juteltiinhan me vaikka mitä, mutta kuitenkin aina se alkoholi vie sen tarkemman muistin. Damn. Viimeisessä viestissä kysyin, että mitä se tekikään työkseen, kun en muista saaneeni selville tai kysyneeni. Ei vastausta, vieläkään...viiteen tuntiin...Jotenkin täsä nyt tuntuu siltä, että sillä on salattavaa. En edes tiedä varmasti, että onko se sinkku. Joko sillä ei ole töitä, ja potuttaa sitä, tai sitten sillä on joku sellainen työ mistä se ei tahdo huudella. Tai sitten sillä on nainen, kolme muksua, ja kultainennoutaja. Katsellaan. Niin, ja se pyysi ekassa viestissä anteeksi sen myöhästynyttä vastausta. Oli ollut kavereidensa kanssa eilen illalla. Olisiko joku kaveri mahdollisesti sen oma pirttihirmu, ja siksi ei puhelintaan uskaltanut alkaa näpyttää? Aina kannattaa olla epäluuloinen!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Tekstasin

Lompakkotyyppi sai tunti sitten viestiä. Kirjoitin, että miten sen viikko on sujunut, ja hymynaaman. En oikein keksinyt mitään muuta luontevaa, millä olisi viestittänyt, että olen mietiskellyt häntä. Tunti on jo mennyt, eikä vastausta ole tullut. Epäilyttää, että vastaako se ollenkaan. Itse en vastaisi yhtä epätasapainoisesti käyttäytyneelle otukselle. Jos ei se vastaa, niin en menetä mitään.

PP:n kanssa meillä oli jäätävä tupakkatauko. Se istui mun vieressä, ja hyräili No Doubtin Don't speak veisun tahtiin. Mua nauratti, mutta teeskentelin puhelimen olevan tosi mielenkiintoinen. Nauratti vain biisin sanat, ja se meidän tilanne, kun jurpotettiin siinä hartiat korvissa vierekkäin, eikä puhuttu mitään. Miksi mun olisi pitänyt sanoa mitään, kun ei sekään sanonut sanaakaan? Ehkä sitä kyrsii, kun panin sen tiimikaveria myös.

U:kin huuteli perään tervedyksiä todella isoon ääneen, ja koska mulla oli niin kiire, niin en nytkään ehtinyt olla mitenkään rento, ja lupsakka. Mun piti olla sellainen, ettei sille U:lle tule sellainen fiilis, että mua kaduttaisi, tai hävettäis. Jotenkin vain se silmiin katsominen rennosti on vähän vaikeaa, että kai mua sitten nolottaa jostain syystä.. Yritä siinä olla hitto lupsakka, kun pakarat vaahdossa laukkaat edestakaisin hoitamassa asioita, ja projekti kaatuu päälle, ja sitä käy vuoronperään jokainen isompi pomo ihmettelemässä kun homma on edelleen vaiheessa. No minä en aikataulua suunnitellut, enkä puolta projektista! No jos se on vieläkin töissä huomenna, niin pitää yrittää olla kiva, ja normaali, kuten ennen sitä yötä.

Jatkan puhelimen vahtaamista.

Niin, ja sitä piti vielä sanoa, että taas on se aika kuusta, kun kaipaisi halia, ja jonkun pitämään kädestä (ehkä jopa miesystävän). Töissä alkoi eilen jo melkein itku, kun hommat tuntuivat liian vaikeilta, ja työkaverit vittupäiltä. Tänään alkoivat selkäkivut. Ja everything made sense again. Hormonit <3

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Mitäs tässä

Lompakko sekoilusta, ja ulosheittämisestä huolimatta lauantain tyyppi otti jo sunnuntaina yhteyttä. Se kirjoitti, että vaikutan kivalta, ja että se on iloinen, että sekoili minun kanssani. Niin, ja sen tapoihin ei kuulu lähteä vieraiden matkaan. Niin, ei munkaan ;) Eilen siitä ei kuulunut mitään, ja tänäänkin on hiljaista pidellyt. Ja mietinkin tässä, että rohkenenko tekstaamaan? Voihan se olla tullut järkiinsä, ja muistanut mun älyttömän käytöksen, ja ymmärtänyt, että se voi toistua. En menetä mitään, jos laitan viestiä, ja kysyn, että mitä kuuluu? Enhän? Siinä oli kuitenkin jotain hellää, ja mielenkiintoista. Ja silloin lauantai-iltana baarissa huomasin sen tuijottavan minua.Itsekin katselin siihen suuntaan. Näin sattumalta, kun sen kaveri heilutti kättään tyypin silmien edessä. Siis tiedättehän kun joku tuijottaa maanisesti jotain, ja toinen yrittää saada huomion? Tästä eleestä oikeastaan rohkaistun lähtemään arvelemaani jatkopaikkaan, kun alkuperäinen baari meni kiinni. Sieltähän se tyyppi sitten uudestaan lyötyi.

U on tullut ihan urakalla vastaan töissä. Ettei se vielä sitten lähtenytkään. Tänään se jopa oli samaan aikaan röökillä, ja kyseli ihan rennosti, ja pokkana mun kuulumiset. Sisään mennessä pidin sille ovea auki, ja se sanoin jotenkin tosi flirtisti kiitokset, ja että nähdään taas. Äh, tosi vaikea kuvailla, että mitä nyt tarkoitan. Itse olen vähän ollut kankea sen seurassa, enkä oikein pysty katsomaan silmiin. Silmät on sielun peili, ja näin. Pelkään jotenkin paljastavani liikaa itsestäni, jos katson häneen kovin intensiivisesti. Toisaalta, olen jo paljastanut kaiken itsestäni, että ehkä tämä kainostelu menee jotenkin nolouden piikkiin. Mutta eihän tässä oikein ole mitään noloa. Tai no on, känniseksi, mutta eikös sitä muutkin harrasta? Aikuisetkin? No jos se tulee huomenna vastaan, niin yritän olla vähän rennompi. Enkä ole yhtään varma uusinnasta, joten tavallaan toivon, että se on muutonsa kanssa liian busy, ja ei lähettele mitään ehdotuksia. Toisaalta se on hauska, ja ei toinen känniseksi episodi tilannetta ainakaan huononna. Paitsi jos sen vehje oli yhtä nakki, kuin muistan, ja kumin päälle nykimisestä tulee joku kauhea episodi, minkä aikana molemmat häpeävät itsensä hengiltä.

Olen potenut kevyesti sellaista "huono nainen"-oloa. Olen ollut niin kiltti jo monta kuukautta, ja sitten tulee säädettyä peräkkäisinä viikonloppuina kahden eri miehen kanssa. Taidan ottaa iisisti seuraavan viikonlopun. Ja muutenkin ainakin kuun loppuun. Tarvitsen lepoa, ja paluun takaisin omaan rytmiin, ja urheiluun.

Argh, pitää varmaan laittaa se tekstiviesti, ja katsoa, että potkinko ilman lompakko ulos mun unelmien miehen!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Se (epä)tavallinen tarina

Ryömin vihdoin iltapäivästä olohuoneeseen raivaamaan yöllisiä panotuhoja. Lattialta löytyi satsuman kuoria, vaatteita, kolikoita, murusia, hiuspinnejä, kuitteja, kalsarit, ja LOMPAKKO. Löysin myös vieraat kuulokkeet sohvalta. Otin lompakon käteeni, ja uteliaana tietenkin tarkastin heti, että mikä yöllsen hoidon nimi olikaan. Mulberryn lompakon sisuksista löytyi vanha ajokortti, ja sosiaalitoimiston kortti, ja sain tyypin nimen selville. Tässä vaiheessa alkoi paniikki hiippailla perseeseen, että kuinka saan lompakon palautettua omistajalleen, ja kuinka noloa se viime yön tapahtumien jälkeen saattaa olla. Juoksentelin hermostuneena huoneesta toiseen noin viisi minuuttia, kunnes ovelta kuului koputus. 

Yleensä en avaa ovea, enkä odottanut vieraita. Vilkaisin kuitenkin verhojen raosta, ja näin hoitoni patsastelemassa oven takana. Sieppasin lompakon pöydältä mukaani, ja avasin oven pahoitellen syvästi. Mielessäni kiitin loistavaa ajoitusta suihkulle, hampaiden pesulle, ja tukan kampaukselle. Näytin siis suht freesiltä, toki ilman meikkiä, ja jalassa vanhat disney verkkarit, ja muodoton teepaita. Onnekseni tyyppi kuitenkin väitti, ettei se muka muista lähtöään mun kämpästä. Jotenkin epäilyttää, koska miten muuten se olisi osannut suunnistaa takaisin mun residenssille tänään....Se katsoi silmiin, ja hymyili, ja antoi poskisuudelman. Olin laittamassa ovea kiinni, ja se kysyi mun puhelinnumeroa. Minua hymyilytti, ja annoin numeroni. Olinhan jo aamulla käynyt läpi harmistukseni siitä, että en tiedä tästä tyypistä kuin etunimen ensimmäisen kirjaimen. Tyyppi oli oikeasti aika kuuma tapaus myös näin päivänvalossa.

Mitä yöllä sitten tapahtui? Minä potkin hänet kesken seksin pihalle! Mulla tuli mitta täyteen, ja tahdoin nukkumaan. Kampesin itseni miehen alta pois, ja käskin tyynen viileästi sen lähteä kotiinsa. En oikeasti tiedä, että minkä narttuhepulin mä sain, koska en nyt yleensä noin käyttäydy. Raukalla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin jättää omaisuus taakseen, ja paeta paikalta. Muistan kaiken aivan selvästi, joten en edes ollut kovin päissäni. Niin, ja joo, ei taidettu käyttää edes kumia, mutta kukaan ei tullut minnekkään, ollenkaan. Joo, ja olen idiootti. En vain jaksa stressata, kun ei tästä mitään maailmanloppua kuitenkaan voi syntyä.

Tosi kiva, että mies tuli hakemaan tavaransa tuoksuen erittäin hyvältä, ja näyttäen komealta, ja kysyi vielä sen numeronkin. Jotenkin kumittomuuskaan ei tunnu niin ikävältä, kun se kumiton penis sai nyt nimen, ja kasvot. Ja ehkä jonkilaista määrittelemätöntä toivoa. Vaikka olenkin suht skeptinen, että joku voisi olla minusta kiinnostunut yhtä yötä enempää. Koko ajatus jostain romanttisessa mielessä tapahtuvista treffeistä jäätää totaalisesti. En mä etsi nyt ketään, ja siksi tavallaan mietityttää kovasti se, että miksi hän kysyi puhelinnumeron, ja mitä se minusta miettii? En tahdo hässäkkää, tai särkynyttä sydäntä. 

 Meillä oli hauska ilta, oikeasti. Mies oli herrasmies kiireestä kantapäähän, suuteli hyvin, tuoksui taivaalliselta, oli pitkä, kiinnostunut samoista asioista kuin minä, ja pukeutui laadukkaisiin vaatteisiin. Niin, ja sen kaveri tarjosi minulle, monta juomaa. Tanssimme, suutelimme, keskustelimme, se kuiski korvaani, ja sen parransänki repi ihanasti kaulaani, kun se kurotti lähelle korvaani. Ah.

Ei saa antaa minkään haaveiden taas lähteä lennättämään meikäläistä. Pitää pultata jalat maahan, ja vain jatkaa tätä mun omaa elämää ilman mitään höttöisiä kuvitelmia.. Realistina on hyvä olla. Onneksi ei ole viime viikon tasoisia morkkiksia, ja krapulakin on aika käsiteltävissä tänään. Eikä sitä edes varsinaisesti ole, koska muutin juomatotttumuksiani ;)

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Selvä

Istuin vessanpöntöllä, kun välähti, että miksi mun makkarin torkkupeitto löytyi sunnuntaiaamuna sohvalta. Sillä on selkeä yhteys tuohon tuhkakikkareeseen. Sitä peitto on tietenkin käytetty tupakoinnin yhteydessä, koska tuskin se on alkanut vetää vaatteita päälle, kun kadulle olevasta ikkunassa alasti tupakointi olisi voinut olla turhan julkeaa. Mysteeri on siis ratkennut kokonaisuudessaan..

Hieman vielä kaivelee, että U on hiippaillut mun kämpässä ympäriinsä itseni itseni uinuessa läpi alkoholimyrkytyksen. Niin ja se, että jos se olisi vaikka tahtonut lähteä kotiin ex-vaimonsa luokse, muttei tiennyt, että missä me olemme, tai löytänyt avaimia oveen....Eipä U ole tullut vastaan enää, eikä siitä ole kuulunut mitään. Veikkaan, ettei sitä enää töissä näy, ja tuskin se tulee ottamaankaan yhteyttä. Ei sillä, että odottaisin puhelua, mutta tavallaan vähän haikeaa. Se oli niin hyvä tyyppi työyhteisössä.

Eilen kävi hassu tapaus. Olin pysäkillä, kun joku moikkasi kadun toiselta puolelta. Käänsin silmämuniani, ja katseeni tavoitti Herra T:n. Se vaihtoi puolta, ja tuli viereeni, ja alkoi kysellä, että miksi mä hengailin siihen aikaan sillä alueella. Kohtaaminen oli niin sattumanvarainen. Tyyppihän poisti mut kavereistaan jo reippaasti viime vuoden puolella. Veikkaan, että se jäi naiselleen (mun kaverille, kröhm, siitä ei muuten ole liikaa kuulunut sen jälkeen...) mulle lirkuttelusta fb:ssä. Itsehän en ollut se aktiivinen osapuoli näissä keskusteluissa. Silloin olin aika yksinäinen, ja juttuseura oli ihan kiva asia. En olisi sitä oikeasti varmastikaan uskaltanut lähteä tapaamaan häntä, kuten hän useasti ehdotti. Muistan kyllä vanhoissa postauksissani pohtineen tätä asiaa, mutta itseni tuntien tiedän, että olisin paremmalla mietinnällä todennut idean huonoksi. Tosi hyvä, ettei mikään yllyttänyt minua terveen järjen yläpuolelle. Se pummasi multa kuitenkin siinä pysäkillä eilen tupakan, ja tilanne oli tosi vaikea, ja jännitteinen. Tyyppi hymyili, ja vaikutti oikeasti iloiselta minut nähdessään. Onneksi mun kyyti tuli, ja pääsin livistämään. Aika jännä kohtaaminen. Mä niin tykkään tällaisista pienistä jännittävistä hetkistä maustamassa päivää. Mutta silti mietityttä, että mikä tuo T oikein mietiskelee meikäläisestä?

Tästä työkaveri insidentistä vielä hieman. Olen hieman pettynyt, ettei juuri kukaan ole virnuillut, tai tullut kyselemään mitään. Edes juoruakka! Olisiko oikeasti voinut käydä sellainen tuuri, että niillä ketkä saattoivat nähdä  meidän lähtevän yhdessä olisi omakin elämä? Tai sitten olen vaan niin cool, ettei kukaan viitsi alkaa mitään virnuilemaan asian tiimoilta. Tai sitten mulla on jo tietty maine, eikä jengiä jaksa yllättää jos käyn jonkun kanssa mylläämässä...

Huomenna taas hieman juhlimaan, ja pitää ladata tänään vähän järkeä päähän. Onkohan siihen hommaan omaa piuhaa?

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Hohoo

Nyt selvisi, että miksi mun ikkuna, ja verhot olivat sununtaina auki, vaikka ne varmasti suljin ennen ulkoilua! Lyösin pienen kikkareen tuhkaa hedelmämaljan takaa. Ikkunasta on siis tupakoitu mitä ilmeisimmin lauantai/sunnuntai yönä. Salapoliisi Alma ratkaisee! Mietityttää, että  koska siitä ikkunasta on tupakoitu, koska mä en ainakaan muista tupakoineeni sisällä, koska se on mun oma sääntö tupakoinnille, että sisällä ei polteta. Joten U on vedellyt savuja ikkunasta, kun olen vedellyt hirsiä peiton alla piereskellen. Kiinnostaa, että olenko sammunut kesken seksin, ja missä vaiheessa? Mitään kauheen ihmeellisiä mielikuvia ei tosiaan ole, mutta tarkemmin ajateltuna ne loppuvat aika selkeästi siihen, kun U hivuttautui alapäin peiton alla. Olen siis sammunut, se ei ole ollut yhtä jurrissa kuin minä, ja se on käynyt vielä ikkunasta röökillä, ja ihmettelemässä, että minne päin kaupunkia se on yökylään joutunut. Nolottaa hieman taas, kun aikaisemmin päivällä olin suht rento kaikkien mokailujeni kanssa.