torstai 1. joulukuuta 2011

Kiesus

Vintti ollut kylla aivan sijoiltaan eilen. Marisin peiton alla koko illan, ja itkusta ei meinannut tulla loppua. Aamulla silmat naytti pingispalloilta, ja olo oli aivan alavireinen edelleenkin. Tyokaveri vittuili mun meluisesta tyotehtavasta, ja meinasin alkaa taas itkemaan, koska en ma niita kamoja tarkoituksella paiskonut, kunhan laiskotti polvien notkistaminen.

Ajauduin Herra K:n kanssa omituiseen riitaan. Mun vanhoja ystavia on tulossa lauantaina kaupunkiin, ja lahetin K:lle varoituksen, etten ehka pystykaan tapaamaan, koska nama ystavat ovat erittain tarkeita minulle. K alkoi kiukuttelemaan, ja vittuilemaan mun asenteesta. Mun mielesta mun asenteessa ei ole mitaan ongelmaa, ja olen ystavallinen ihmisille noin yleisesti. Se jos paneminen K:n kanssa ei ole mun prioriteettilistalla ykkosena, niin seko muka kertoo mun asenneongelmasta?

Toisaalta mulla on ollut lapi historian ongelmia kylla joidenkin ihmisten kanssa. Minut on heitetty luokasta ulos useamman kerran, ja tapellut opettajien kanssa jopa nain aikuisialla, valmentaja heitti minut maneesista ulos kesken valmennuksen, ja tappelin ihan huutamalla muutaman tyokaverin kanssa aikaisemmassa tyopaikassa. Olen jotenkin todella herkka kritiikille, ja auktoriteeteille, ja sitten kai vaan saikahdan omaa reaktiotani, ja alan itkea, ja kaikki on mun syyta. Tosi kypsaa, ihan tosi :D Kylla ma tiedan, etta pitaisi ehka vahan jalostaa persoonaani, ja kestaa paremmin kritiikkia. Keksisi vain, etta miten. Paaasiasa tulen kuitenkin kaikkien kanssa toimeen eika ole mitaan vammaisia ennakkoasenteita ketaan kohtaan.

Eiliseen mielialasekoiluun oli kylla aivan syykin. En ole taaskaan pamahtanut paksuksi huolettomasta asenteesta huolimatta. Joo, menkat alkoi. K repii perseensa, kun perun treffit. Pitaa varmaan lahettaa sille kuva verisesta tamponista, niin se ei kuvittele mun pelaavan jotain peleja (syytti mua myos pelien pelaamisesta...mina? oh, en!). Mietityttaa myos, etta miten pikkujoulujen nyt kay. Enkai ma enaa sunnuntai-iltana ihan purona valu kuitenkaan. Ja eihan koko asialla olisi mitaan merkitysta jos olisi vakisuhteessa. Jotenkin tuntuu vahan dorkalta paatya sankyyn, ja todeta, etta siella sitten saattaa olla vahan liukasta, kun toinen hivuttautuu mattaille... Kun sain jarkattya sen majoituksenkin pikkujouluihin sellaiseksi tyokaverin panemista tukevaksi ratkaisuksi, eika mun myoskaan tarvitse menna maanataina toihin ennen kukonlaulua, vaan jopa nelja tuntia myohemmin. Aika luksusta :)

Luulen, etta ma alan karppaamaan tai jotain, etta saisin taman mielialan, ja PMS:n hallintaan. Eihan mua kukaan suhteessa koskaan katso, kun kerran pari kuussa olen suunnilleen veitsi valtimolla. Eilen olin suht vakavissani sen kanssa, etten halua tanaan herata. Onneksi herasin, koska tanaan iltapaivalla mulle kavi oikein kiva mahtavien sattumusten sarja, ja mulla ei ole mitaan syyta toivoa kuolemaa, kun kaikki on kuitenkin niin hyvin mun elamassa.

Nyt pitaisi laittaa se viesti K:lle. Vittuako ma siita stressaan, etta suuttuuko se vai ei? Laitoin sille jo alkuviikosta, etta treffit sopii jos ei ole herpesta, menkkoja, tai oksennustautia. Taa on tata naisen vaistoa :)