tiistai 15. marraskuuta 2011

Yo

Kai ma olen vahan pihkassa PP:hen. Tai sitten sen vahtaaminen on alkanut kayda harratuksesta. Se jopa lounastaa mun kanssa samaan aikaa nykyaan, eri poydassa tosin. Etta sitakaan ei enaa ahdista meidan seikkailut. Se niin selvasti valtteli meikalaista insidentin jalkeen. Ja jopa juttelimme hieman tanaan, ja se oli iloinen, ja ihana, ja sen silmat on jotenkin hellat, ja sen aani on niin pehmean karhea, ja se hymy....grauh.. Olimme myos tupakalla kanssa yhdessa, mutta se raahasi savuttoman kaverinsa ilmeisesti turvamiehekseen, etta juteltiin vaan saasta, ja sairauslomista. Musta tuntuu, etta se kyylasi kuitenkin, koska mulla oli kiusallinen olo, ja yleensa sama olo vaivaa, kun huomaan sen isomman pomon tarkkailevan olemustani. Mutta jutulla nyt ei vaan ole tulevaisuutta. Sen nakoisesta miehesta voisin antaa melkein munuaiseni. Siis jos se olis viela uskollinen, ja ymmartaisi mun sielunelamaa just eika melkein. Ja silta saisi hyvaa seksia ehdoitta silla sen jarkyttavan hervottomalla meisselilla.

Eilen varasin sen hotellihuoneen ihan tohkeissani, kun hinta oli halpa, ja unelmoin vaahtokylvysta, ja televisiosurffailusta ennen bileiden alkamimista. Unelmoin myos mansikoista, ja kouhuvasta, ja pienista etkoista mun huoneessa. Olin siis aivan piukeana koko systeemista, kunnes tana aamuna huomasin varannneeni huoneen vaarasta hotellista! Tama on niin Almamaista sahlaamista. No naitahan sattuuu. Peruin huoneen, ja saan rahat takaisin. Katselin sitten huonetta oikeasta hotellista, ja hinnat on noin tuplasti enemman, kuin se mun alkuperainen suunnitelma lupaili. Nyt sitten tekisi mieli varata se huone uudestaan siita vaarasta hotellista, koska se on kuitenkin lahella kaikkia tarvitsemiani kohteita, ja sitten suhata pikkujoulujen kunniaksi taksilla valimatkat. Valimatkaa kuitenkin on vahan, ja sellaisella alueella, ettei liiemmin kiinnosta jalan sinne lahtea. Ma tahdon vaahtokylpyyn! Toisaalta voisi vetelehtia hotellissa vaikka edellisenkin yon. Voisin kayda iskemassa hotellin baarista joku bisnesmies testaamaan sita kylpya, ja patjaa, kun en osaa itse paattaa, etta onko ne hyvia, vai huonoja. Pitaa harkita. Tai sitten vain kayttaydyn bileissa asiallisesti, enka juo liikaa, enka todellakaan lankea panemaan kenenkaan kanssa. Not!

Nettideittailu tokkii jo nyt. Mulla ei ole oikeastaan aikaa tammoseen. Ihan kauhea homma vastailla kaikkiin turhapaivasiin yhteydenottoihin, tai roikkua chatissa tyyppien kanssa jotka eivat osaa oma-aloitteisesti kertoa mitaan itsestaan, vaan keskustelu on yhta poskihampaan repimista. Ja mulle osoitetut viestit ovat sisalloltaan sita samaa "kysy mita vaan" tasoa. Olen sitten kysellyt kengannumeroa, ja suosikki koirarotua, ja kuulostan 10-vuotiaalta naperolta, joka kirjoittaa ekaa kertaa kirjeystavalleen.. Tai siis eihan niihin tarvitse vastata, mutta eihan kaikki ole mitaan virtuooseja kirjallisessa ilmaisussa, joten kai vastaaminen on aina kohteliasta. Jotenkin vaan joku random viesti ei oikein riita sytyttamaan mitaan kipinaa. Kai tassa pitaa alkaa uskoa livetilanteiden voimaan. Selvien livetilanteiden.

Vahan sellanen  ahkyinen olo jo nyt. Joku nelikybanen bisnesmieskin laittoi viestia, etta mita mina teen nettideittisivulla, kun miehet takuulla lankeavat jalkoihini ihan livenakin. Noh, sita ma itsekin just mietin kun luen sun meilias...Ihanan mustavalkoinen maailmakuva talla herralla, jos natti nainen ei voi olla sinkku, vaan pitaisi vakisin roikkua suhteessa jonkun nynnyn, tai tursakkeen kanssa, ettei vaan tarvitse olla itekseen. Mita sitten vaikka on naamaa, ja saarta? Parempi yksin, kuin katsella jotain nettiaddiktia, peliaddiktia, alkoholistia, mustasukkaista hakkaajaa, iPhoneaddiktia, tai seksiaddiktia. Eika ne miehet nyt edes lankea, paitsi kaikki vaarat. Kuten joku hiton R! Kai mun persoona riittaa sottaamaan napparan naaman. Lovely.

Kiinnostuuko muka joku taysilla kayva nainen jostain, kenen nimimerki on "Halinalle"? Taa menee samaan kastiin niiden Lumikista tuttujen kaapioden kuvilla varustettujen huppareiden kanssa. Voi oksennus. Onneksi se kaapiohuppari kuitenkin paljastaa miehen varatuksi, ja pahasti tossun alle poljetuksi nyhveroksi. Kuka mies oikeasti antaa kohdella itseaan kaapiohupparilla??

Aamuisin bussipysakilla on yksi aivan ihana mies. Meilla on selvasti sahkoa ilmassa, ja varovasti kurkitaan toisiamme. Tai sitten se vaan katselee sita, etta mita toi amma vahtaa...Silla on tummat kiharat hiukset. Ja se on komea, tai silleen persoonallisella tavalla komea. Sen laukun hihna on rikki. Harmittaa, kun loppuviikosta en nyt voi kayttaa bussia samaan aikaan kun tavallisesti. Lisaksi se ihanuus asuu jossain mun lahella. Aatelkaas jos tasta tulisi sellainen ihkun sokerinen rakkaushomppastoori! Ma veisin sille ennen joulua pienen kortin, ja suklaasydamen. Kortissa lukisi mun nimi, ja numero. Tai se tekisi saman mulle. Kuolisin ehka ihastukseen, vaikka olenkin kaikkea siirappista vastaan. En ehka pysty odottamaan ensi tiistaita, kun voi olla taas siihen samaan aikaan pysakilla, ja voi kurkistella ujosti sen suuntaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti