maanantai 28. marraskuuta 2011

Takaisin linjoilla

Lunastin juuri postista laatikollisen kortsuja, ja erinäisia tykötarpeita itsensä viihdyttämiseen yksin tai seurassa. Mä en kylla enää usko Funfactorin sauvojen laatuun, olivat sitten kuinka Saksassa valmistettuja. Ensimmäinen kaalimato ei ollut montaakaan vikkoa vanha, kun ohjauspyörästä katosivat ohjelmat, ja huristelemme nykyään kahdella vaihteella, jotka nykin naksahtavat päälle vaivalloisesti. Enkai mä nyt niin heavy user kuitenkaan ole ollut? Tilasin sitten toisen tyyppisen vibran, myöskin Funfactorin valmistama. Heitin siihen juuri patterit sisään, ja surinasta ei meinaa tulla loppua. Myoskään mitään luvattua kolmea surinaohjelmaa siitä ei löydy,  vaan se pörisee vauhkona, eikä myöskään suostu sammumaan. Pakkasin sen takaisin laatikkoonsa (ilman pattereita...), ja todellakin lähetän sen takaisin, ja vaadin uuden tilalle. Miten voi jo aivan upouutena olla hajalla? Se kuuluisa maanantaikappale kenties? Ainakin vastaanotin sen maanantaina!

Ensi viikonloppuna olisi tosiaan ne pikkujoulut, joten korsut saapuivat aivan täydellisellä hetkellä varmistamaan, ettei mulla ainakaan tule olemaan sutinaa kenenkään kanssa. Mielumminhan sitä muutenkin painaa paljaaltaan, että voi sitten jännittää tautibingossa, ja jälkikasvulotossa seuraavat viikot. Onneksi mulla on myös esiliinana mun duunibestis, jota ei kehtaa jättää yksin harhailemaan, vaikka kuinka alapää yrittäisi määrätä Alman suunnan.


Se tyyppi ketä treffasin viikko sitten lauantaina, ja se ketä jouduin maraton panemaan neljä tuntia piti viime keskiviikon täydellistä hiljaiseloa. Torstaina se sitten tekstasi, ja kertoi, ettei voikaan menna mun kanssa lounaalle lauantaina, koska on palannut exansa kanssa yhteen. Etta sellaista. Heilla on kuulemma paljon yhteista historiaa, ja tahtovat viela kerran yrittaa. Tyyppi kuitenkin kehui minua ihmisena, ja ulkonakoa myos. Olin toisaalta todella tyytyvainen, koska mulla oli hassut vibat koko miehesta, eika sinallaan ollut tarpeeksi kiinnostava, vaikka olikin janna tyyppi. Se kirjoitti vikassa viestissaan, etta jos niiden suhde ei toimikaan, niin han sitten ottaa minuun yhteytta. Tunnenpa oloni etuoikeutetuksi! Tallainen kiva varavaihtoehto olen vain. Joo, ei kiinnosta.

Lauantaina piti olla mun duunikaverin bileet, mutta ne peruuntuivat. Ja samalla peruuntuivat kolmannet  treffit kuluneella viikolla. Tai no nama bileet nyt olivat vahan sokkotreffit, muttei varsinaiset treffit kuitenkaan. Sellainen junailu. Juu nou?

Vietin sitten koko viikonlopun selvinpain kotona. Ihan kivaa piristysta. Jos sita vaikka ensi viikonloppuna  sitten ottaa kiinni.

Eilen siella duunijutussa oli PP, seka pikkis. Meni ihan hyvin koko homma, koska ei tarvinnut sentaan rintarinnan toita tehda. Muutama sana vaihdettiin PP;n kanssa, ja pikkis kyylasi homman alussa pitkia katseita. Tai se jai kiinni katselusta siina, missa minakin. Hups.

Tanaan sitten toissa pikkis jai pykimaan mun tyopisteelle, ja kyselmaan jotain turhanpaivaista. Hymyili siina niin natisti, ja keskustelu oli tosiaan ihan turhanpaivaista. Ma hymyilin takaisin, ja selostin oman sekavan ajatelman eraasta tuontantoketjusta, joka ei edes liittynyt mihinkaan. Kylla Alma haistaa tallaiset toisen tyopsiteella pykimiset, koska itsekin harrastan samaa, kun joku kiinnostaa. Tikusta asiaa, ja yleensa siita tikusta saa lopulta silmaan.... Tai sitten se varmistelee varmaa pesaa pikkujouluihin. Niinhan PP:kin teki silloin joskus, vaikkei meilla edes ollut mitaan varmoja kemuja tiedossa, ja sen yhden kerran, aivan  extempore liityin seuraan, ja tyyppi kavi heti kiinni.

Herra K myos otti yhteytta pari kuukauden hiljaisuuden jalkeen. Tiesin, etta silla on jotain likaista mielessa taas. Se yritti vongata minua mukaan kimppakivaan sen kaverin kanssa. Periaatteessa  voisinkin, mutta hommassa olisi sitten tasan mun saannot. Kirjoitin K:lle, etta maksimissaan kaksi miesta, ja eka otetaan pari drinkkia, etta saan katsoa rauhassa tata kolmatta pyoraa, ja peraantya, jos tyyppi oksettaa. K vastasi kuivasti, etta mun saannot, ja asenne tekee sen vasyneeksi. Haistaa nyt vain vitun, ja ei tarvitse tekstailla kaikkea likaista mulle, jos ei vastaus miellyta. Ottakoot huoran sen kaverinsa kanssa, jos yhdessa tahtovat jotain akkaa panna. Ma en ole huora, olen kaytossa aivan ilmaiseksi, mutta minun saannoilla. Ja niille huorillakin on saannot, joita noudatetaan. Ehka K ajatteli iskevansa kaksi karpasta yhdella iskulla. Kiltti, helposti manipuloitava nainen ilman saantoja kahden kayttoo aivan ilmaiseksi. En kai ole muistanut kertoa K:lle, etten ole enaa niin reppana kuin viime kevaana, ja teen tosiaan vain sellaisia asiota mita itse haluan, enka sieda painostusta. Mun ei ole mikaan pakko panna vanhojen panikaverien kanssa, ja velvollisuudesta, kiitollisuudesta, or what ever suostua kaikkeen. Tiedan, etten saa hellyytta, tai mitaan tunteita K:lta, joten miksi vaivautuisin? Tosin voisihan se kolmas pyora olla vaikka mun tuleva aviomies. En edes vastannut kieltavasti K:lle. Napyttelin vain, etta sopi hyvin, jos mina maaraan tahdin, ja mulla on mahdollista peraantya jos silta tuntuu. Huh, kaikkea paskaa sita vastaanottaakin sunnuntai-iltana.

Musta tuntuu, eta unohdan nyt jotain. Hyva kun sain sentaan vahan paivitettya viikon tapahtumia. Nyt voinkin sitten alkaa selailla lentoja...:)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti