sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Puutarhatonttu

En tieda, etta hipooko mun touhut nyt saalittavyytta, epatoivoa, ja spontaania heittaytymista, mutta aamulla mun vieressa kollotti sellainen tontun nakoinen tyyppi. Ei siina mitaan, kun on joulukin tulossa, ja kaikkea. Kun se aamulla avasi suunsa, niin muistin miksi paatin raahata sen aamuyolla kotiin ulkonaosta huolimatta. Silla oli kalsarit kasteleva aksentti.

Oltiin yolla liian kannissa naimaan, tai siita touhusta ei tullut mitaan. Kortsunkin jopa muistin vaatia. Aamulla yritettiin jatkaa, mutta tyyppi ei vaan lauennut millaan, vaikka juuri passelin kokoinen vehje seisoi suht tanakasti. Annettiin periksi, ja meinasin saada rytmihairion, kun se alkoi hivuttautua peiton alle, ja kohti matasta. Tonttu haarasi aikansa, ja jatti jalkeensa kuohkea, ja kostean puutarhan. Sen jalkeen se antoi viela oikein tyydyttavaa kasihoitoa, ja olin ihan aimana, etta joku on sentaan viela herrasmies, eika hae vain omaa tyydytysta.

(Viimeisimpia yhdenyonjuttujen kanssa on ollut lahes poikkeuksetta ongelma laukeamisen kanssa. Johtuuko se mun taidoista, kannista, vai mista, mutta vakisinkin alkaa miettimaan, etta olen epaviehattava, ja onneton tunari sangyssa. Tai sitten ma vaan valitsen liian humalaisia miehia, mika taas on jo lahes surullista...)

Kun tonttu oli tyydyttanyt minut, se alkoi tekemaan lahtoa.Vaihdoimme nopean suudelman, ja tonttu poistui elamastani. Tiedan sentaan sen nimen, ja missa se asuu, ja mita se tekee tyokseen, ja mista se on kotoisin. Mutta tama oli taysin puhdasoppinen yhdenyonjuttu. Siina oli kylla jotain tavattoman viehattavaa kaikessa tonttumaisuudessaan. Se silittelin, paijaili, pussaili, piti lahella. Lisaksi silla oli super timmissa kunnossa oleva kroppa. Jostain syysta olen viehattynyt kovin "rumiin" miehiin, tai siis taydelliseen vastakohtaan kiiltokuva pojista.

Tonttu loytyi valomerkin jalkeen baarin ulkopuolelta. Se vaan tyontyi jostain eteeni, ja kavi suunnilleen heti huulineen kimppuun. Itse yritin olla coolisti vaan, ja jutella, enka antaa aihetta sen oikeasti suudella minua. Lopulta annoin periksi, ja olin ehka maailman helpoin saalis.

Tassa keississa ei ole edes pahemmin morkkisteltavaa. Mun tyokaveri kylla todisti vieressa kun kiihkeasti suuteloin tonttua. Mutta ei se haittaa, etta se naki, koska me ollaan tyyliin best friends eilisen illan jalkeen. Morkkista ei aiheuta myoskaan ehkaisy, koska sita jopa kaytettiin. Vaikka kanniseksi olikin luokattoman huonoa, niin aamulla saamani kasittely tyydytti tarpeeni, mita kay kovin harvoin yhdenillanjuttujen kanssa. Tonttu oli oikeasti ihana pakkaus, mutta se astui ulos elamastani, ja voin muistella tata rohkeaa, ja spontaania seikkailua hyvilla mielin.

Tontuthan tekevat myos jekkuja, niin myos tama mun puutarhatonttuni. Loysin kaulastani fritsun. Mietin vaan, etta en todellakaan voi kulkea missaan poolossa, tai huivissa duunissa koko viikkoa. Kai sita pitaa vaan vetaa hartiat taakse, ja olettaa, ettei kukaan tajua sita fritsuksi. Jos joku kysyy, niin kaaduin kannissa.

Iskin fritsun paalle kylmageelia, ja kavin lunastamassa pakollisen darrapitsan. Ja siirryn tasta nyt jannittamaan huomista tyopaivaa. Itse bileet eilen eivat juurikaan helpottaneet sosiaalista tilannetta toissa. Oli todella outsider olo, ja lahdettiinkin sitten mun tyokaverin kanssa muihin kemuihin. Mika tavallaan oli virhe, ja antoi hieman juntin kuvan muille tiimilaisille. Siis, ettei niiden seura kelpaa....Mut joo, mitas ovat kuppikuntaisia!

Mulla oli kai jotain muutakin kirjoitettavaa, mutta taa tonttu sotki mun arkistointijarjestelman. Noh, ehka se ajatus tulee takaisin...