lauantai 12. marraskuuta 2011

Pohjamutien lapi

Eilinen oli aivan disasteri toissa. Ajauduin pieneen sanaharkkaan kouluttajani kanssa. Ilma varmaan puhdistui, mutta tyyppi pitaa minua ihan dilleja, ja vaikeana, ja lapsellisena. No minkas teet, paineet kasvoivat liian suureksi paassani, ja oli pakko vahan aukoa paataan, ja vangata vastaan. Paatimme kuitenkin luoda hyvan suhteen keskenamme, koska tyoskentelemme kohti samaa tavoitetta. Jatkossa mun pitaa vaan tehda mita se kaskee, ja jatkaa puurtamista leuka rinnassa,ja alentuvalla asenteella. Enka ehdota mitaan, ellei kysyta.

Tama pieni argumentti ei olisi ollut isokaan juttu, mutta pomo kavi avautumassa mun ajanhallinnasta, kun olen joskus vahan ulkona kartalta, etta mita tapahtuu, ja koska. Etsin kuumeisesti kalenteria loppuvuodeksi, mutten ole mistaan loytanyt. Enka jaksa minkaan muistilehtion kanssa alkaa pelaamaan, koska se hukkuu kuitenkin, ja on vaikea pitaa jarjestyksessa. Pomon avautuminen koski merkitsemaani arkivapaata, ja sen mahdottomuutta, koska mut on merkitty jo yhteen projektiin mukaan sille paivalle. Nou hata, tottakai voin vapaani vaihtaa toiseen, mutta se tyyli milla eukko kavi tiuskimassa asiansa oli asiaton. Ma luen tapahtumakalenterin lapi viikottain, etta tiedan mita tapahtuu. Mutta koska en voi niita minnekkaan jarkevasti kirjoittaa ylos, niin yleensa muistan vain kuluvan viikon tapahtumat. Mun pomo on kylla sinansa ihan oma tapauksensa persoonaltaan. Se tiuskii vissiin vahan kaikille vuoronperaan, ja on tosi epajarjestelmallinen itse. Ehka se nakee muiden kaytoksessa heijastuksen omastaan, ja ei pida peilikuvastaan....

Mulla ei ole viela vastuuta, eika omia projekteja, niin ei sinallaan hirveasti kiinnostakaan, etta mita on menossa, kunhan menee minne kasketaan. Ai, etta taa ottaa luonnon paalle! Kai se on vain pakko purra poskiaan, ja unohtaa oma ajattelu. Ma tahdon taman seuraavat kolme kuukautta menevan nopeasti, ja sitten olen valmis tyoskentelemaan itsenaisesti, ja tietotaitoakin jo ehka loytyy. Mulla on niin karsea asenne, kun en oikeasti edes tieda mistaan mitaan, ja sitten ei saa yhtaan neuvoa, kun menee kuppi nurin justiinsa. Mikahan itsetunto-ongelma taa on? Kertokaa! Haluuks joku mut tyokaveriks? Huhuu?

Tahmaista paivaani piristi se, ettei PP ole vielakaan lopettanut tupakointia, vaan vietti kanssani muutaman savukkeen verran ulkona. Juttu oli taas ihanan rentoa, ja normaalia. Itsellani oli vaan niin musertavan paska fiilis, etta en varmasti ollut kovinkaan hurmaava. Kun PP saapui viereeni istumaan se kehaisi ulkonakoani heti ensimmaiseksi. Se ei jotenkaan ole sellainen miestyyppi, joka kay lipomassa kaikkia pilden toivossa. PP on niin sellainen jayha (ainakin mun seurassa...), etta ei oikein valita sellaista kohteliaisuuksien jakelijan-vibaa. Ulkonaosta palautteen saaminen, ja viela PP:lta kylla piristi. Aluksi juteltiin ihan niita naita, ja sitten vahan avauduin paskasta paivastani. Manasin, etta jaan kessuttamaan koko loppupaivaksi ulos, ja tuskin kukaan jaa kaipaamaan sisalla. PP oli, etta "nohnoh, ala sano noin..." Ihkuuu! Jai tosi kiva fiilis meidan pienesta tuokiosta. Tiedan sen olevan tossa puolen kilometrin paassa kotonaan koko viikonlopun. Jotenkin kutkuttaisi pyytaa sita kahville tai jotain...sita en tee kuitenkaan, vaan annan ajan kulua. Koska meilla on jo ns. normaali tyosude taas, niin en ma nyt halua enempaa alkaa sekoilemaan taman asian tiimoilla.

Kirjotinko jo, etta peruin treffit R:n kanssa, enka ole todellakaan menossa jarjestamaan uusia? Tyypi kuulosti niin epatoivoiselta, ja obsessoituneelta minuun, etta mulla parisi creep radar paan sisalla korvia huumaavasti. Ma en kesta epatoivon hajua, ja pystyin niin just kuvittelemaan sellaisen koirapentumaisen ilmeen, ja kaikessa samaa mielta olon. Ja sitten paalle viela jotain vonkausta, niin johan olisi ollut treffit. Varsinkin kun se oli viemassa mua jonnekkin juustoravintolaan. Ma en kesta voimakkaiden juustojen hajuja yhtaan, saati sitten saa niita kurkustani alas. Huhhuh.

Yksi sellainen vahan vanhempi esimies on mielestani oogaillut minua viime aikoina vahan turhan paljon. Toki olemme jutelleet, ja se nauraa mun kamasille lapille. Olen valilla kaynyt vilkuilemassa se fb profiilia, ja saanut selville, etta silla on mukuloita, ja oletin, etta loytyy vaimot, ja sormukset kanssa. Eilen kuitenkin meinasi turahtaa lusikallinen housuihin, kun kavin vilkuilemassa sen profiilia taas. Siella ylakulmassa luki, etta vahvista kaveripyynto. Tah? En ma kyl mitaan notificationia ole saanut, etta se olisi lahettanyt pyynnon. Tai sitten taa on tapahtunut joskus tosi kauan sitten, ja olen jattanyt se odottamaan. Mutta ei toi teksti ole ennen sen profiilissa lukenut! Janna, ettei kaveripyynto ole nakynyt. Oli miten oli, mutta tyyppi on kuitenkin sinkku. Ollut sinkku noin kuukauden. Taa vilkuilu on kestanyt ehka sen kuukauden, kovin jannittavaa. Kaykohan se pikkujouluissa suoraan paalle tai jotain?

Sit on pakko tunnustaa yksi nolo asia. Liityin kuukaudeksi nettideittisivustolle. Olin taysin selvinpain, ja ajattellin vaan, etta hitot, one last try. Kirjoitin itsestani aika vittupaisen kuvauksen, ja kuvailin itseani hyvin viehattavaksi ulkonaoltani(mut niinhan ma olen, PP :kin sen sanoi!). Tama on vain kuukauden kokeilu, ja mun creep radar toimii muutenkin erinomaisesti. Aikaani en meinaa haaskata mihinkaan hyypiohin, vaan oikeasti kiinnostaviin tapauksiin, ja rumia ei huolita. Tana aamuna tuli vahan sellainen olo, etta mita soppaa nyt taas keitan itselleni. Mut hei, tama on vain yksi kuukausi, ja olen todella harjaantunut tassa bisneksessa viime vuoden kokemusteni pohjalta. Se mika masensi hieman oli se, etta sivulla nayttaisi olevan samat naamat edelleen. Toki uuttakin vakea on, mutta ne samat, tutut profiilikuvat seikkailevat silti ruudullani. Oikeastaan ihan hyva, koska tutut nimet, ja naamat osaa kiertaa kaukaa, eika lankea edes avaamaan tallaista profiilia. Niissa on varmasti jotain vikaa, joko hakevat pelkkaa seksia, tai ovat oikeasti mega hyypiota, joita ei huoli kukaan.

Viikonlopun meinaan viettaa selvahkona. Viime viikko oli niin raskasta settia duunissa, ja ensi viikko tulee olemaan ihan yhta hirvea, ellei kauheampi, joten lepo on tarpeen. Saatan imea hieman viinia tanaan, mutta mutta huomenna on pakko tehda jotain alykasta, joten darraa ei voi hankkia. Ja lisaksi mun on pakko psyykata maanantain tyopaivaan, kun jannittaa kohdata pomo, ja tyokuviot vaikean perjantain jalkeen. Kuten pomo mulle joskus sanoi, niin tiimi on taynna suuria persoonallisuuksia. No tassa on yksi lisaa. Ehka ma en ole ainoa kella on ollut vaikeaa. Olen kuitenkin potentiaalinen tyyppi, ja tiedostan omat ongelmani, ja yritan tyostaa niita. Sellasta.

Nauttikaahan viikonlopusta!


1 kommentti:

  1. Onnea, tosi paljon lukijoita sun blogilla! Toisaalta vähän pelottavaakin...

    Mä odotin kovasti sun treffejä R:n kanssa. :)
    Mutta kyllähän se kuulosti aika epätoivoiselta ja oudolta.
    Linda

    VastaaPoista