keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Masentaa

Tama nyt on taas tata hormonisidonnaista masentelua, ja osa elamaa, eika pitaisi ottaa niin vakavasti, mutta otan kuitenkin. Masentelu alkoi jo eilen, kun raivasin puhelimesta tarpeettomia numeroita pois. Jaljelle jai 30 numeroa, mihin lukeutui myos taxiaseman, tyopaikan, ja laakariasemien numeroita. Puhelimen muistissa oli entisia hoitoja, vanhoja kavereita, maasta muuttaneiden ystavien vanhoja numeroita, ja jonkun miehen numero, jonka omistajasta ei ole mitaan arvausta. Olo tuntui yksinaiselta, eika tilaa yhtaan helpottanut, kun kavaisin puhelinkaupassa kysymassa neuvoa eraaseen asiaan puhelinnumeroiden siirtoa koskien, ja asiakaspalvelija tokaisi, etta kontaktien siirtaminen kestaa ikuisuuksia, jos yksitellen napyttelee. No maatunnuksineen, ja sukunimineen mulla meni nailla nakkisormilla naputellen 20 min bussimatkan verran... Kai se jollekkin on iaisyys.

Olin juuri saanut toissa itseluottamuksen nousujohteiseksi, kunnes eras kollega kavi rajahtamassa mun silmille kesken lounaan, ja kaikkien ihmisten ymparoimana. Kysymys oli vaarinkasityksesta, ja luulin varmistaneeni ongelmallisen asian. Tapa jolla nainen kavi riehumassa kesken lounaan ihmisten keskella oli kaikkea muuta, kuin ammattimaista, ja tavallaan minulla ei ole mitaan havettavaa, koska kuvittelin toimineeni oikein. Toinen tyokaveri vieressa lohdutti, ja kaski olla valittamatta. Naama punaisena siteen pakenin ulos tupakalle, ja paatin pitaa lyhyemman lounaan, etta saan rikkeeni sovitettua. Onneksi pokka piti itse tilanteessa, ja pyysin anteeksi, ja sanoin asian olleen vaarinkasitys, ja eukko vaan jatkoi jankkaamistaan. Taman eukon kanssa on ollut ongelmia ennenkin. Jo ennenkuin paadyimme samaan tiimiin olin varuillani tyypin kanssa. Kaksi viikkoa sitten se vittuili minulle muiden ihmisten edessa, ja sai minut huonoon valoon. Silloin pillahdin itkuun aivan avoimesti, ja mun laheisin tyokaveri sitten lohdutti. Toki teen virheita, koska olen uusi tiimilainen, ja epavarma, eika ainakaan yhtaan helpota, jos niiden virheiden tekemista tarvitsee kokoajan kusi sukassa pelata. Olen yrittanyt olla mukava, ja kuunnella sen turhanpaivaisiakin ohjeita, ja hymyilla, ja nyokytella ymmartavaisesti, ja pari viikkoa menikin hyvin. Ok, taa voi olla vainoharhaista, mutta mulla on sellainen fiilis, etta taa voisi jo kohta menna tyopaikkakiusaamisen piikkiin, koska kaikissa yhteisissa projekteissa mulle napsahtaa aina ne paskimmat nakit, jos se saa tyonjaosta paattaa. Pitaa yrittaa vahan kuulostella, etta miten se kohtelee muita. Minusta se ainakaan tykkaa, vaikkei edes tunne minua ihmisena. Kai se kuvittelee, etta laittaa minut "ruotuun" kun olen mita olen, ja on itse joku ylijumala. Otan taman ehka liian henkilokohtaisesti, mutta silta saamani kohtelu tuntuu. Ei ammatimaiselta, vaan nimenmaan henkilokohtaisena nyppimisena.

Tallaisina paivina sita vaan tahtoisi halin, tai kaksi. Palatessaan lannistuneena toista hiljaiseen kotiin, ja tuntee, etta tama on vaan sailtyspaikka minulle tyovuorojen valissa, niin ankeat ajatukset ottavat vallan niin helposti. Elamassani tarkeinta on minulle minun tyoni. Tyo jota olen halunnut tehda niin pitkaan, ja sitten siella olosta ei nauti, ja pelkaan, etta saan potkut, koska tama osaava ylijumala ei pida persoonastani, ja mokista tehdaan kauhea numero. Varsinkin kun emme ole mitaan aivokirurgeja, eika virheet aiheuta rahallisia tappiota, tai henkilovahinkoja, niin virheen paisuttelu tuntuu jotenkin naurettavalta.

Nyt on jotenkin tyhja olo. Ei huvittaisi menna toihin, sairaaksikaan ei kehtaa heittaytya. Kotiin ei voi jaada tosiaankaan makaamaan, koska taman ei pitaisi olla mikaan maailmaluokan issue. Ironista, etta juuri kun paatin alkaa yrittaa viela enemman toissa, ettei kukaan saa mitaan valitettavaa mistaan, niin itseluottamus romahtaa taas, ja sahlaan kahta kovemmin. Kai sita pitaa vain jatka yrittamista, olla hiljaa, ja nyokkailla hymyillen. Leuka rintaa, ja sita rataa.

Miesten kanssa ei tapahdu mitaan. Nettideitit ei innosta. Olen taas huomaamattani uudessa elamanvaiheessa, jossa en varsinaisesti edes tarvitse miesta, ja olisi aika pelastaa kaverisuhteeni, ja etsia uusia kavereita, ja matkustella. Kaikki olisi niin hyvin, jos toissa ei tarvitsisi kokoajan olla varpaillaan, ja pelata, etta saa virheiden tekemisen takia potkut, ja elamaa alkaa menna syoksykierretta. En vain tieda, etta miten mun pitaisi olla tyopaikalla, etten saa ketaan sekoamaan, ja pidan itsenikin jarjissani.

Perhetta on ikava. Kaariydyin aidin ostamiin vaatteisiin, kun saavuin kotiin, ja keitin kupin kaakaota. Olo ei varsinaisesti parantunut, koska tuli ikava laheisimpia ihmisia. Tavallaan tekisi vain mieli nostaa kadet ilmaan, ja palata kotimaahan. Tyollistyisin melko varmasti nopeasti, ja rakkaat ihmiset olisivat lahella. En kai ma luovuta heti, kun on vahan vaikeaa? Pahemmistakin tilanteista on selvitty, joten miksei tastakin? Menneisyyteen, ja niihin kauniisiin muistoihin vanhasta elamastani en kuitenkaan voi palata, joten katse pitaa fiksata tulevaisuuteen, ja miettia, etta miten rakennan kauniin tulevaisuuden itselleni, ja mita asioita minun pitaa muuttaa itsessani, etta saavutan sen.

Ei kai mulla muuta...

Eikun onpas. Tapaan lauantaina K:n, ja sen kaverin, ja meilla on kaikkia kolmea koskeva suunnitelma illaksi. Taa nyt ei ole yhtaan tervetta kaytosta taaskaan, mutta kerranhan tassa vain eletaan, ja kaikkea pitaa kokeilla ainakin kerran. Tavallaan odotan, etta mita ilta tuo tullessaan, vai kaskenko miesten panna toisiaan, ja otan taksin kotiin. Mulla on tiukat saannot asioiden kanssa, ja tahdon itse olla tilanteen johdossa, ja saavana osapuolena, en antavana. Jos homma alkaa yhtaan menna tukasta ohjailuksi, lapsimiseksi, tai pyyntojani ei noudateta, niin vedan kamppeet niskaan, ja lahden menemaan. Etta sopii toivoa, etta tyhmyys ei tiivisty joukossa, vaan mulla on kaksi herrasmiesta kasissani, ja ikimuistoinen kokemus. Ai kauheeta.

Sit ei o muuta.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Takaisin linjoilla

Lunastin juuri postista laatikollisen kortsuja, ja erinäisia tykötarpeita itsensä viihdyttämiseen yksin tai seurassa. Mä en kylla enää usko Funfactorin sauvojen laatuun, olivat sitten kuinka Saksassa valmistettuja. Ensimmäinen kaalimato ei ollut montaakaan vikkoa vanha, kun ohjauspyörästä katosivat ohjelmat, ja huristelemme nykyään kahdella vaihteella, jotka nykin naksahtavat päälle vaivalloisesti. Enkai mä nyt niin heavy user kuitenkaan ole ollut? Tilasin sitten toisen tyyppisen vibran, myöskin Funfactorin valmistama. Heitin siihen juuri patterit sisään, ja surinasta ei meinaa tulla loppua. Myoskään mitään luvattua kolmea surinaohjelmaa siitä ei löydy,  vaan se pörisee vauhkona, eikä myöskään suostu sammumaan. Pakkasin sen takaisin laatikkoonsa (ilman pattereita...), ja todellakin lähetän sen takaisin, ja vaadin uuden tilalle. Miten voi jo aivan upouutena olla hajalla? Se kuuluisa maanantaikappale kenties? Ainakin vastaanotin sen maanantaina!

Ensi viikonloppuna olisi tosiaan ne pikkujoulut, joten korsut saapuivat aivan täydellisellä hetkellä varmistamaan, ettei mulla ainakaan tule olemaan sutinaa kenenkään kanssa. Mielumminhan sitä muutenkin painaa paljaaltaan, että voi sitten jännittää tautibingossa, ja jälkikasvulotossa seuraavat viikot. Onneksi mulla on myös esiliinana mun duunibestis, jota ei kehtaa jättää yksin harhailemaan, vaikka kuinka alapää yrittäisi määrätä Alman suunnan.


Se tyyppi ketä treffasin viikko sitten lauantaina, ja se ketä jouduin maraton panemaan neljä tuntia piti viime keskiviikon täydellistä hiljaiseloa. Torstaina se sitten tekstasi, ja kertoi, ettei voikaan menna mun kanssa lounaalle lauantaina, koska on palannut exansa kanssa yhteen. Etta sellaista. Heilla on kuulemma paljon yhteista historiaa, ja tahtovat viela kerran yrittaa. Tyyppi kuitenkin kehui minua ihmisena, ja ulkonakoa myos. Olin toisaalta todella tyytyvainen, koska mulla oli hassut vibat koko miehesta, eika sinallaan ollut tarpeeksi kiinnostava, vaikka olikin janna tyyppi. Se kirjoitti vikassa viestissaan, etta jos niiden suhde ei toimikaan, niin han sitten ottaa minuun yhteytta. Tunnenpa oloni etuoikeutetuksi! Tallainen kiva varavaihtoehto olen vain. Joo, ei kiinnosta.

Lauantaina piti olla mun duunikaverin bileet, mutta ne peruuntuivat. Ja samalla peruuntuivat kolmannet  treffit kuluneella viikolla. Tai no nama bileet nyt olivat vahan sokkotreffit, muttei varsinaiset treffit kuitenkaan. Sellainen junailu. Juu nou?

Vietin sitten koko viikonlopun selvinpain kotona. Ihan kivaa piristysta. Jos sita vaikka ensi viikonloppuna  sitten ottaa kiinni.

Eilen siella duunijutussa oli PP, seka pikkis. Meni ihan hyvin koko homma, koska ei tarvinnut sentaan rintarinnan toita tehda. Muutama sana vaihdettiin PP;n kanssa, ja pikkis kyylasi homman alussa pitkia katseita. Tai se jai kiinni katselusta siina, missa minakin. Hups.

Tanaan sitten toissa pikkis jai pykimaan mun tyopisteelle, ja kyselmaan jotain turhanpaivaista. Hymyili siina niin natisti, ja keskustelu oli tosiaan ihan turhanpaivaista. Ma hymyilin takaisin, ja selostin oman sekavan ajatelman eraasta tuontantoketjusta, joka ei edes liittynyt mihinkaan. Kylla Alma haistaa tallaiset toisen tyopsiteella pykimiset, koska itsekin harrastan samaa, kun joku kiinnostaa. Tikusta asiaa, ja yleensa siita tikusta saa lopulta silmaan.... Tai sitten se varmistelee varmaa pesaa pikkujouluihin. Niinhan PP:kin teki silloin joskus, vaikkei meilla edes ollut mitaan varmoja kemuja tiedossa, ja sen yhden kerran, aivan  extempore liityin seuraan, ja tyyppi kavi heti kiinni.

Herra K myos otti yhteytta pari kuukauden hiljaisuuden jalkeen. Tiesin, etta silla on jotain likaista mielessa taas. Se yritti vongata minua mukaan kimppakivaan sen kaverin kanssa. Periaatteessa  voisinkin, mutta hommassa olisi sitten tasan mun saannot. Kirjoitin K:lle, etta maksimissaan kaksi miesta, ja eka otetaan pari drinkkia, etta saan katsoa rauhassa tata kolmatta pyoraa, ja peraantya, jos tyyppi oksettaa. K vastasi kuivasti, etta mun saannot, ja asenne tekee sen vasyneeksi. Haistaa nyt vain vitun, ja ei tarvitse tekstailla kaikkea likaista mulle, jos ei vastaus miellyta. Ottakoot huoran sen kaverinsa kanssa, jos yhdessa tahtovat jotain akkaa panna. Ma en ole huora, olen kaytossa aivan ilmaiseksi, mutta minun saannoilla. Ja niille huorillakin on saannot, joita noudatetaan. Ehka K ajatteli iskevansa kaksi karpasta yhdella iskulla. Kiltti, helposti manipuloitava nainen ilman saantoja kahden kayttoo aivan ilmaiseksi. En kai ole muistanut kertoa K:lle, etten ole enaa niin reppana kuin viime kevaana, ja teen tosiaan vain sellaisia asiota mita itse haluan, enka sieda painostusta. Mun ei ole mikaan pakko panna vanhojen panikaverien kanssa, ja velvollisuudesta, kiitollisuudesta, or what ever suostua kaikkeen. Tiedan, etten saa hellyytta, tai mitaan tunteita K:lta, joten miksi vaivautuisin? Tosin voisihan se kolmas pyora olla vaikka mun tuleva aviomies. En edes vastannut kieltavasti K:lle. Napyttelin vain, etta sopi hyvin, jos mina maaraan tahdin, ja mulla on mahdollista peraantya jos silta tuntuu. Huh, kaikkea paskaa sita vastaanottaakin sunnuntai-iltana.

Musta tuntuu, eta unohdan nyt jotain. Hyva kun sain sentaan vahan paivitettya viikon tapahtumia. Nyt voinkin sitten alkaa selailla lentoja...:)



sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Hei sori

Viikko oli aivan jarkky kiireinen, ja ei yksinkertaisesti ollut aikaa, tai voimia kirjoittaa. Miesrintamalla kavi muutamakin juttu, joista yritan huomenna runoilla tarkemmin. Olen menossa tassa kohta ylimaaraiseen tyovuoroon, joissa on menossa mukana ainakin pikkupomo, ja sitten vahvasti epailen PP.n olevan myos kuvioissa. Nimilistassa oli sen nimen tyylinen nimi, ja en keksinyt ketaan kenen muunkaan nimi se olisi voinut olla. Joten veikkaan veikeaa kirjoitusvirhetta, ja PP:ta.

Jannittaa aivan sikana. Mut kai ma voisin flirttailla pikkupomolle, jos PP on paikalla. Pikkisen sitten tulisi vastata siihen flirttiin, ettei Alma nayta aivanepatoivoiselta.

Huomenna lisaa, moi.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kuten oli arvattavissa

Kuten uskalsin arvellakin, niin F tietenkin perui treffimme, ja "siirsi" ne ensi viikkoon. Ihan hyva juttu toisaalta, koska mulla oli flunssainen, ja vasynyt olo. F tuntuisi edelleenkin olevan samanlainen limanuljaska, tosin kovin hurmaava sellainen. Onneksi en stressannut ollenkaan koko tapaamista, koska niin varmasti tiesin, ettei sita kuitenkaan tule olemaan. Suhtaudun edelleenkin varauksella F:n tarinoihin, ja lupauksiin. Kylla minua silti kuumottaa se viikonloppuna saatu viesti, etta se haluaa minua/t. Tiedan ainakin nyt sen, etta sekin tuntuu ajattelevan minua, ainakin kannissa aamuviidelta, vaikka onkin limanuljaska. Olen kylla edelleenkin sita mielta, etta juuri tuo kannissa aamuvarhaisella lahetetty viesti puhuu sydamen todellisella aanella.

Lauantain deitti laittoi heti maanantaiaamuna viestia. Tanaan se kirjoitti ylistavia sanoja, ja kertoi olevansa nirso naisten kanssa. Tapaamme lounaan merkeissa ensi lauantaina. Tyyppi vaikuttaa aika unelmalta nain pintaa raapien. On joitain asioita jotka jaivat lauantailta mieleen. Se julisti, etta tyttoystavan kanssa on kiva kayda homobaareissa, koska naiselle ei silloin kukaan puhu kukaan ns. pahat mielessa. Eh, okei? Itsehan juttelen miesten kanssa, tai  olin sitten varattu tai ei, joten tarkoittaako taman minulle mustaa silmaa? Lisaksi tyyppi jankutti samaa asiaa eraan baarissa kohtaamamme miehen kanssa, ja kieltaytyi vastaamasta hanta koskeneeseen kysymykseen, tyyliin syntymapaikka. Tama oli mielestani lapsellista kaytosta, ja aivan hullun tylsaa kuunneltavaa. Jos ilmaisen turhautumiseni keskustelun luonteeseen, ja lahden etsimaan muuta juttuseuraa, niin tarkoittaako tama toistakin mustaa silmaa?

Nama mainitut asiat parisyttavat summeria paassani. Olenko tormannyt ensimmaiseen persoonallisuushairioiseen tapaukseeni? Alkoholi voi vaikuttaa ihmisten luonteisiin, ja nain, joten siksi sovin lounaan lauantaiksi. Kuulostelen etta minkalaista energiaa tyyppi hohkaa selvinpain, ja paatan sitten. Tavallaan ei kiinnostaisi tavata, koska toi homobaari-kommentti kertoo kylla aivan suoraan, etta se on mustasukkainen otus. Lisaksi se nayttaa silta mun muinais-exalta, joka oli aivan karsea tyyppi, mutta jaatavan komea. Tai luonteissa oli paljon samaa. Muinais-ex rikkoi kehoni rajoja, ja alkoi panna minua nukkuessani. Herasin kesken aktin, ja olo oli vahintaankin raiskattu. Jotenkin naen saman olevan mahdollista taman lauantain deitin kanssa.

Ja jalleen palaan saman ajatuksen aarelle. Miksi mun edes pitaisi seurustella? Miksi ma tahdon muka seurustella, kun mulla on iha hyva nainkin? En usko loytavani ketaan itseni arvoista. Olen kai sitten vain nirso. Yhdenyonjutut kelpaavat kylla, ja niista saa juuri sopivasti hellyytta, ja eivatka jaa jalkoihin pyorimaan. Jatkan hoidon lahdettya omaa elamaani, omia rutiinejani, omaa ajatteluani.

Olin muuten aivan hilliton tunari taman deitin kanssa sangyssa. Sahlasin kumin kanssa aivan asenteella. Olin ottamassa laitetta pois, ja otin kiinni siita siemensailiosta, ja vedin (alkaa kysyko...), sitten ote lipesi, ja ammuin silla kumilla deittia suoraan terskan paahan. Deitti oli silleen, etta "mita sa oikein teet?!!", ja mina vaan hihitin, ja luovutin, ja seurasin stondiksen ulosmarssia. Lisaksi tyyppi tormasi koko seksileluarsenaaliini, ja vaikutti kovin innostuneelta. Huokaisin jo helpotuksesta, kun se ei tajunnut hyllylta tuijottavaa kaalimatoa, kunnes sekin sitten loytyi. Kieltaydyin ehdottomasti ottamasta niita kayttoon silloin sunnuntaiaamuna, ja en edes tieda, etta miksi olin niin absoluuttinen. Jotenkin havetti paljastaa koko oma seksuaalisuutensa sille. En tahtoisi aivan kaikkea paljastaa itsestani kerralla. Lisaksi minua edelleenkin nukutti, ja jos jotain leluja olisi alettu kokeilemaan, niin tuskin olisin paassyt nukkumaan iltapaivallakaan....

No jaa, ei tassa muuta. Duunissa ei ole ainakaan tapahtunut mitaan uutta miesten saralla. Muulla saralla sitten vaan vituttaa, ja turhauttaa. Talla hetkella vahvoilla olisi se pikkupomo, koska se jotenkin hymyilee, ja katselee minua paljon. Ja on onnetonta partaansa lukuunottamatta kivannakoinenkin, ja reipas luonnekkin loytyy.

Hitto, etta toi nettideitti-homma kay hermojen paalle. En mitenkaan jaksa/ehdi vastata kaikille, tai edes kiinnostaville. Lisaksi mulla on muutenkin kiire kokoajan, joten en ehdi netissa muuta paljon tehda, kun tsekata fb:n, paivittaa blogin, ja vilkaista ht.netin uusimmat kouhotuksen.

Hymya!

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Aivan hillitonta touhua

Olen aivan muusina. Krapula ei ole kovinkaan paha itsessaan, mutta noin muuten on kylla aika erikoinen olo. Illan aikana kaytin kuudessa eri baarissa, ja juostiin kaupunkia ristiin rastiin kin vailla jarkea, ja jatkettiin aamu viiteen asti jonkun rakaisen pikku hotellin asukkaiden baarissa, joka on kylla avoin yleisolle, jos sen tietaa. Tyyppi oli kovin miellyttavaa seuraa. Han vaan nayttaa paremmalta versiolta mun muinais-exasta, johon olin aivan laapallani joskus dinojen aikaan. Taa muinais-ex oli kylla ihan idiootti, ja kokokompleksinen esitelmoija, mutta olin silti ihastunut. Samoja piirteita oli havaittavissa myos eilisessa deitissa. Mutta siina oli silti jotain kauhean hurmaavaa.

Paasimme jos puoli kuusi aamulla mun luokse, kun olimme ensin juotuneet kokaiinikauppiaan kynsiin autiossa puistossa. Kai tamakin oli tarpeen kokea, siis juttutuokio kokaiinia kauppaavan heebon kanssa taysin autioilla kaduilla aamuyon viimeisina tunteina. 

Se kaytannossa pakotti harrastamaan seksi seuraavat nelja tuntia, vaikka olin joka valissa sluibaamassa unten maille, ja pyysin hanta puolivakavissani jo lopettamaan. Herra vaan tahtoi tulla uudestaan, ja uudestaan, ja nuolla minut vakisin orgasmiin, vaikka sanoin, etten kannissa yleensa saa. No nytpa sain. Selvinpain olisin ollut aivan ekstaasissa (heh, kielikuva, en kayta huumausaineita...), ja mukana tassa neljan tunnin sessiossa, nyt vaan murehdin univelkoja, ja muuta tarpeellista. Valilla mietin, etta mita nappeja mun deitti on vetanyt, ja onko se ollenkaan jarjissaan, ja vahan pelottikin sen maaratietoisuus. Toisaalta se ylisti mun vartaloa, ja luonnetta, ja sanoi, ettei se keksi minusta mitaan huonoa. Lopulta se viimein alkoi tehda lahtoa kotiinsa. Se piti mua kainalossa hetken, ja tunsin itseni todella onnekkaaksi, kun deittini oli niin avoin seksin kanssa, ja puhui kauniisti, eika ollut tippaakaan ruma.

En oikeasti oikein tieda, etta mita tyyppi oli miehiaan. Vahan epailyttaa, kun se nayttaa niin vanhalta exaltani. Vahan mietityttaa myos tuo sinnikkyys seksin saralla, ja se ettei se oikein huomioinut mun vienoja ehdotuksia seksin lopettamisesta, ja nukkumisesta.

Katsellaan. Olisi tosi nastaa menna aivan tavallisella, ja selville treffeille sen kanssa. Kiinnostaa tama hemmo enemman, kuin se keskiviikon tissien puristelija.

Pitaa alkaa raivaamaan asumustani sellaiseksi, etta kehtaa ottaa F:n vastaan huomenna. Jannittaa. Ja olen edelleen hieman ihastunut siihen, ja voisin olla sen tyttoystava kaikista sen hamarista puolista huolimatta. Se on kuitenkin se mies keneen olin ihastunut niin palavasti, etta perhoset vetivat rundia, ja sanat katsoivat suusta. Nyt on se ollut poissa silmista, ja elamasta, mutta on se sydamessa aina kulkenut mukana, vaikka olen yrittanyt muuta ehka vaittaa.  

lauantai 19. marraskuuta 2011

Vahvistus

Voe persikka! F tulee mun luokse maanantaina, ja juodaan muutama juoma, ja jutellaan asioista. Se on kuulemma ajatellut minua paljon viime aikoina. Toki se jauhoi sita samaa saastaa taas, etta "byhyy, jos ma vaan olisin sinkku...". Se oli sinkku vuosi sitten, ja niin olin minakin. Mina selvasti osoitin kiinnostukseni, ja se vaan vanisi, etta ei me voida kun tilanne menee niin vaikeaksi. Se taitaa haluta kaiken, ja keskittyminen ei riita omaan parisuhteeseensa. Se nyt kuitenkin tulee kylaan, ja nain. Mun pitaa olla tosi kunniallinen, mutta enhan ma toki estele jos F haluaa pettaa tyttoansa. Toki myos tajuan, etta jos me olisimme suhteessa, se harrastaisi aivan samaa jonkun toisen naisen kanssa. Toisaalta voisin sitten itse kayda myos vieraissa, ja kaikki olisivat onnellisia. Oikeastaan aika ideaali tilanne minulle...

Lisaksi mulla on deitit tan nettiherran kanssa tanaan. Ihan kohta lahden liikenteeseen. Viuh.

!!!

Mulla oli puhelin tanaan kotona, ja en paassyt fb:hen, ja olin aivan hukassa koko paivan. Kotiin paastessani sitten loysin hyvin mielenkiintoisen viestin inboxistani. Lahettaja oli Herra F(!), ja viesti kuului lyhykaisyydessaan "Tahdon sinut" tai vaihtoehtoisesti ymmartaen "Tahdon sinua". Laitoin vastauksen, etta "Anteeksi? Nyt on paa kylla taynna kysymyksia..." F vastasi anteeksi pyydellen, ja humalalla selitellen. No joo. Humalassa nyt tulee tehtya kaikenlaista, mutta valitettavasti silloin se tekeminen on kylla aitoa, ja tunteet kanssa, kunnes todellisuuden varjot aamulla pilaavat kaiken. Hieman lammittaa mielta, etta F on kannihuuruissaan aamuyosta ajatellut minua. Jaamme kuulostelemaan sen myohempia edesottamuksia, koska tykkaan vatkata tallaisilla aiheilla, ja jaksan silti uskoa, etta olisimme olleet upea pari.

Ex, ja sen uusi osuivat samaan kauppaan kanssani, ja mulla meni pasmat aivan sekaisin. Moikkasin mennessani, ja polvet alkoivat tutista. Inhoan tuollaisia yllattavia tilanteita, ja polvista menee kontrolli. Ja tulee paha mieli, kun muistaa kaiken mita meilla oli, ja kaiho siihen mita en koskaan exan kanssa saavuttanut. Toisaalta myos muistan sen turhautumisen, ja valmiuteni pettamaan, koska suhde veteli viimeisiaan.

Paatin yrittaa paasta yli PP:sta, ja saada taottua paahani, ettei meilla ole mitaan menossa, eika tule olemaankaan koskaan. Vain yksi yo, ja asia oli siina. Ei huonompia jatko-osia, ei vaikeita tunteita, ei sydamentykytyksia. Tama saattaa vaatia hieman tyota omalta osaltani, koska mulla on sellainen kyttaysvaihe paalla, josta pitaa paasta eroon. Oli toissa ihan tarpeeksi vaikeaa taas tanaan, kun sydan hakkaa vahan kaiken vuoksi, ja sitten PP istuu mun viereen rookilla, ja sen hiha koskee omaani, kunnes se alkaa nojata penkilla eteenpain selvasti kiusaantuneena kosketuksesta valillamme, ja kosketus valillamme katosi.

Mun piti tanaan vetaa itselleni itsesaali-iltaa kotosalla, mutta yksi kiinnostava nettityyppi vastasi sahkopostiini. Silla on sellaiset paksut huulet, mutta muuten herra nayttaa oikein fiksulta ja mielenkiintoiselta. Enka ma ole viela ikina kokeillut sellaisia paksuja huulia...hmmm....No anyway, tyyppi kuitenkin kirjoitti, etta juttelee mielummin livena lisaa, ja antoi viestissa puhelinnumeronsa, ja kertoi olevansa tana iltana kaupungilla muutamalla sivistyneella drinkilla. Herra luki mun ajatukset, koska en todellakaan jaksa naputella pitkia iltoja koneella, ja sitten petyn kun livetapaaminen onkin aivan kauhea, ja kaytin turhaa aikaa kirjoittamiseen. Totta munassa ma nyt tekstaan sille, ja sovin treffit. Lisaksi mua panetti kotimatkalla bussissa niin, etta alkoi ihan vituttaa tiedossa oleva koti-ilta. Tokihan en nyt tietenkaan lahde taman heebon matkaan heti tana iltana, vaan suristelen itseni kaalimadolla tyytyvaiseksi ennen treffeja, ja voin keskittya henkiseen antamiseen fyysisen sijasta.

Tastahan voi kehkeytya ihan veikeakin viikonloppu. Ainiin, se keskiviikon deitti laittoi pahoillaan olevan viestin, ja pyysi anteeksi tissien puristelua. En heltynyt, enka tahdo tavata enaa. Mina en kayttaytynyt mitenkaan lutkamaisesti, ja olin kovin pidattaytyvainen, ja sivistynyt. Se pakotti suutelemaan, ja puhui kaikkia torkeyksia, ja vei kateli haaroihinsa. Hyh.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Otanta viikosta

Ajauduin tappeluun kollegan kanssa keskiviikkona. Eli toissa menee aikalailla pain vittua, mutta yritan jostain repia aurinkoista asennetta, ja korjata tilanteen. Toki tyokaverit pitavat minua varttihulluna, kun kyynelehdin ihan julisesti riidan jalkeen. Torstaina tosin huomasin tyyppein kohtelevan minua todella varovaisesti. Luulivat varmaan mun alkavan maryamaan jalleen. Ovatpahan varpaillaan mun kanssa ;)

Tosrtaina oli nettideitit kapakassa. Skippasin paivallisen, ja tiesin sen olevan huono idea. Deitti oli myohassa. Kun se lopulta suvaitsi ilmestya se oli umpi nortti, ja hihitti hermostuneesti. Se tarjosi mulle kolme tuoppia, ja olin oikeasti pikkasen maistissa sen unohdetun paivallisen takia. Deitti ei sinansa ollut mitenkaan ihan katastrofi, mutta tiesin, ettei mistaan vakavasta tulisi sen kanssa mitaan, koska olemme ihan selvasti eri maailmoista. No okei, ei se lopulta ollut niin nortti kuitenkaan, mutta silla oli vaelluskengat. Lisaksi se naytti ajokorttikuvaansa, mika oli sitten se lopullinen 'ei' millekkaan jatkolle. Se naytti kuvassa ihan hiirelta, jolle on papana juuttunut perseeseen. Kuten jo mainitsin, niin olin hieman maistissa, ja typpi alkoi lahennella. Jotenkin sitten jouduin suutelemaan sen kanssa. Yritin pyristella eroon, mutta se oikeasti painoi minua takaraivosta, ja mulla ei ollut muuta mahdollisuutta. Taman jalkeen sanoin, etta nyt riittaa talle illalla, ja mun pitaa paasta nukkumaan. Se tarjoutui jakamaan taksin kanssani. Ihan ok, mutta se matkalla taksille alkoi jalleen lahennella. Ja keskella katua pakotti minut suutelemaan. Kunpa se olisikin vain ollut suutelua, mutta tyyppi alkoi puristella mun tisseja siina keskella katua. Tassa vaiheessa tyonsin jannun kauemmaksi, ja sanoin, etta jotain rajaa. Sitten se kasi hanuriin kiinni, ja mulla alkoi palaa kiinni. Paastiin kuitenkin taksiin, ja huokaisin helpotuksesta, kun paasin yksin takaisin kotiin.

Jannu tekstasi eilen, enka keksinyt mitaan vastausta, ja oli jotenkin tukala olo. Aija nimittain heitti kaikkea ihme lappaa sinne taksille kavelessa, etta olen kiimainen, ja mun taytyy nyt vaan odottaa sunnuntaihin. Tanaan sitten laitoin kuulumiset, ja ilmoitin, etta en ollut kovin vakuuttunut herran kaytoksesta, ja hyvaa jatkoa. Olo helpotti heti.

Sellainen deitti sitten. Ei ole jotenkaan mitenkaan hurjat fiilikset jatkaa nettideittailua. Olen jotenkin nin tyytyvainen tahan vallitsevaan rauhaa. Oikeastaan ahdistaa, kun tiedan tallakin hetkella taman alkuviikosta mainitsemani nettityypin odottavan vastausta chattikutsuunsa. En ma jaksa istua koneella nena kiinni ruudussa koko iltaa. Mulla on muutakin tekemista, ja tama deittihomma nyt ei ole prioriteeteissa tarkein. Tyopaikan pitaminen, ja myohainen asennekasvatus sen sijaan ovat nyt tarkeita. Ensi viikolla on sellainen jarjettoman iso firman ulkopuolinen projekti, missa olen mukana ihan rivijasenena. Plus sitten yhtena ekstrana sunnuntaina. Ja tassa hommassa saattaa olla myos PP mukana. Toki voi olla joku muukin sen tiimista, mutta olen kuullut sen olevan hyva juuri tassa hommassa. Mutta tuo projekti on sellainen tilaisuus nayttaa, etta pystyn tyoskentelemaan paineen alla, ja tiimissa. Lauantaina saattaa olla mun bestiskollegan kotibileet minne se yrittaa jarjestaa mulle sokkotreffit sen kulmakarvakaverin kanssa. Vahan hirvittaa.

Taman viikonlopun otan vaan iisisti kotosalla, ja nautin omasta elamastani, ja marehdin noita tyokuvioita. Sain juuri palautetta hieman negatiivista palautetta pomolta mun kommunikaatiotaidoista paivaa ennen tata tappelua. Toisaalta tuntuu naurettavalta, etta mulle vanistiin asioista mita muut tekee kokoajan. Panin oikein merkille, kun jopa pomoni kayttaytyi samoin, kun mista minua nuhdeltiin.

Kai tassa on jotain muutakin tapahtunut, mutta nyt en muista. Jatkan sitten huomenna jos jotain mielenkiintoista tapahtuu toissa, ja jotain tulee mieleen...

tiistai 15. marraskuuta 2011

Yo

Kai ma olen vahan pihkassa PP:hen. Tai sitten sen vahtaaminen on alkanut kayda harratuksesta. Se jopa lounastaa mun kanssa samaan aikaa nykyaan, eri poydassa tosin. Etta sitakaan ei enaa ahdista meidan seikkailut. Se niin selvasti valtteli meikalaista insidentin jalkeen. Ja jopa juttelimme hieman tanaan, ja se oli iloinen, ja ihana, ja sen silmat on jotenkin hellat, ja sen aani on niin pehmean karhea, ja se hymy....grauh.. Olimme myos tupakalla kanssa yhdessa, mutta se raahasi savuttoman kaverinsa ilmeisesti turvamiehekseen, etta juteltiin vaan saasta, ja sairauslomista. Musta tuntuu, etta se kyylasi kuitenkin, koska mulla oli kiusallinen olo, ja yleensa sama olo vaivaa, kun huomaan sen isomman pomon tarkkailevan olemustani. Mutta jutulla nyt ei vaan ole tulevaisuutta. Sen nakoisesta miehesta voisin antaa melkein munuaiseni. Siis jos se olis viela uskollinen, ja ymmartaisi mun sielunelamaa just eika melkein. Ja silta saisi hyvaa seksia ehdoitta silla sen jarkyttavan hervottomalla meisselilla.

Eilen varasin sen hotellihuoneen ihan tohkeissani, kun hinta oli halpa, ja unelmoin vaahtokylvysta, ja televisiosurffailusta ennen bileiden alkamimista. Unelmoin myos mansikoista, ja kouhuvasta, ja pienista etkoista mun huoneessa. Olin siis aivan piukeana koko systeemista, kunnes tana aamuna huomasin varannneeni huoneen vaarasta hotellista! Tama on niin Almamaista sahlaamista. No naitahan sattuuu. Peruin huoneen, ja saan rahat takaisin. Katselin sitten huonetta oikeasta hotellista, ja hinnat on noin tuplasti enemman, kuin se mun alkuperainen suunnitelma lupaili. Nyt sitten tekisi mieli varata se huone uudestaan siita vaarasta hotellista, koska se on kuitenkin lahella kaikkia tarvitsemiani kohteita, ja sitten suhata pikkujoulujen kunniaksi taksilla valimatkat. Valimatkaa kuitenkin on vahan, ja sellaisella alueella, ettei liiemmin kiinnosta jalan sinne lahtea. Ma tahdon vaahtokylpyyn! Toisaalta voisi vetelehtia hotellissa vaikka edellisenkin yon. Voisin kayda iskemassa hotellin baarista joku bisnesmies testaamaan sita kylpya, ja patjaa, kun en osaa itse paattaa, etta onko ne hyvia, vai huonoja. Pitaa harkita. Tai sitten vain kayttaydyn bileissa asiallisesti, enka juo liikaa, enka todellakaan lankea panemaan kenenkaan kanssa. Not!

Nettideittailu tokkii jo nyt. Mulla ei ole oikeastaan aikaa tammoseen. Ihan kauhea homma vastailla kaikkiin turhapaivasiin yhteydenottoihin, tai roikkua chatissa tyyppien kanssa jotka eivat osaa oma-aloitteisesti kertoa mitaan itsestaan, vaan keskustelu on yhta poskihampaan repimista. Ja mulle osoitetut viestit ovat sisalloltaan sita samaa "kysy mita vaan" tasoa. Olen sitten kysellyt kengannumeroa, ja suosikki koirarotua, ja kuulostan 10-vuotiaalta naperolta, joka kirjoittaa ekaa kertaa kirjeystavalleen.. Tai siis eihan niihin tarvitse vastata, mutta eihan kaikki ole mitaan virtuooseja kirjallisessa ilmaisussa, joten kai vastaaminen on aina kohteliasta. Jotenkin vaan joku random viesti ei oikein riita sytyttamaan mitaan kipinaa. Kai tassa pitaa alkaa uskoa livetilanteiden voimaan. Selvien livetilanteiden.

Vahan sellanen  ahkyinen olo jo nyt. Joku nelikybanen bisnesmieskin laittoi viestia, etta mita mina teen nettideittisivulla, kun miehet takuulla lankeavat jalkoihini ihan livenakin. Noh, sita ma itsekin just mietin kun luen sun meilias...Ihanan mustavalkoinen maailmakuva talla herralla, jos natti nainen ei voi olla sinkku, vaan pitaisi vakisin roikkua suhteessa jonkun nynnyn, tai tursakkeen kanssa, ettei vaan tarvitse olla itekseen. Mita sitten vaikka on naamaa, ja saarta? Parempi yksin, kuin katsella jotain nettiaddiktia, peliaddiktia, alkoholistia, mustasukkaista hakkaajaa, iPhoneaddiktia, tai seksiaddiktia. Eika ne miehet nyt edes lankea, paitsi kaikki vaarat. Kuten joku hiton R! Kai mun persoona riittaa sottaamaan napparan naaman. Lovely.

Kiinnostuuko muka joku taysilla kayva nainen jostain, kenen nimimerki on "Halinalle"? Taa menee samaan kastiin niiden Lumikista tuttujen kaapioden kuvilla varustettujen huppareiden kanssa. Voi oksennus. Onneksi se kaapiohuppari kuitenkin paljastaa miehen varatuksi, ja pahasti tossun alle poljetuksi nyhveroksi. Kuka mies oikeasti antaa kohdella itseaan kaapiohupparilla??

Aamuisin bussipysakilla on yksi aivan ihana mies. Meilla on selvasti sahkoa ilmassa, ja varovasti kurkitaan toisiamme. Tai sitten se vaan katselee sita, etta mita toi amma vahtaa...Silla on tummat kiharat hiukset. Ja se on komea, tai silleen persoonallisella tavalla komea. Sen laukun hihna on rikki. Harmittaa, kun loppuviikosta en nyt voi kayttaa bussia samaan aikaan kun tavallisesti. Lisaksi se ihanuus asuu jossain mun lahella. Aatelkaas jos tasta tulisi sellainen ihkun sokerinen rakkaushomppastoori! Ma veisin sille ennen joulua pienen kortin, ja suklaasydamen. Kortissa lukisi mun nimi, ja numero. Tai se tekisi saman mulle. Kuolisin ehka ihastukseen, vaikka olenkin kaikkea siirappista vastaan. En ehka pysty odottamaan ensi tiistaita, kun voi olla taas siihen samaan aikaan pysakilla, ja voi kurkistella ujosti sen suuntaan.


maanantai 14. marraskuuta 2011

Blah

Uusi viikko nytkahteli jalleen kayntiin. Viikonloppu meni deittisivulla roikkuessa, ja yksi ihan mielenkiintoinen tapaus jaksoi chattailla aika tavalla. Se on sellainen oikeasti pitka, ja roteva kaveri, mutta se vaan asuu toisessa kaupungissa, josta se saa kylla miinuspisteita. Se ei tunnu olevan seksiseuran perassa, vaan oikeasti juttu luistaa mukavasti. Tosin ehka vaikuttaa hieman liikaa nossolta, ja romantikolta, joten suhtaudun varauksella. Se jo hehkuttaa, etta miten ihanaa mun kanssa puhua, ja tuntuu, etta olisimme tunteneet jo pidemman aikaa. I'm not quite there yet.  Mulla menee vahan niin, etta en jaksaisi jauhaa virtuaalimaailmassa viikko tolkulla, ja sitten pettya deiteilla. Olisi kiva hoitaa tapaaminen alta pois, ja haistella sita oikeaa kemiaa henkilon kanssa.

Tassa on kylla jotain sellaista nallemaista, ja sellaista mun tyyppia, mutta pelkaan sen olevan nortti, ja itsetunto-ongelmainen. Se ei kayta alkoa ollenkaan, eika tupakoi, joten vaikutan elukalta sen rinnalla. Jotenkin olen tosi varuillani, ainakin ennenkuin tapaamme oikeasti. Jos tapaamme. Se antoi mulle sahkopostinsa minka tietysti heti laitoin fb:n hakukenttaan, ja loysin herran profiilin. Se on todellakin jattilainen kooltaan! Ja silla on epailyttavat hampaat. Mulle toi hammaskysymys on kylla niin tarkea. Niin, ja silla on keskenerainen tatuointi, mika nayttaa aika karsealta nain esteetikon silmaan. Fb on on kylla lahja maailmalle, ja vakoilulle, ja varsinkin, kun jengi pitaa profiiliaan julkisena. Tokihan ma keksin kaikkia vikoja, kun en oikeastaan ole vielakaan valmis sitoutumaan, koska olen vasta parantumassa iaisyys sitten tapahtuneesta erosta. Ja edelleenkin uskon siihen, etta tyypin pitaa kolahtaa joko heti (siis taysin ventovieraan...), tai esim jatkuvan altistuksen seurauksena tyopaikalla, tai sitten ei kolahda ollenkaan. Pitaa taman misterin kanssa saada treffit jarkattya, ja katsella, etta mika se on todellisuudessa.

Sitten on yksi toinen tyyppi kenen kanssa menen treffeille keskiviikkona. Vaikutti hauskalta, ja ainakin osasi valehdella taitavasti, kun kysyin, etta mita se etsii. Ihan suhdetta vaitti hakevansa, kun on ollut joitain vuosia sinkkuna. Treffit ovat keskiviikkona tuopillisen aaressa, ja pitaa yrittaa kayttaytya asiallisesti, ja viheltaa peli heti poikki, jos hiemankin on creep-viboja. Koska etsin tassa nyt jotain oikeasti merkitsevaa, eika mitaan pikku kivaa ajanvietetta. Mulla on aivan tarpeeksi kiire muutenkin, eika tosiaan riita aikaa, tai ymmarrysta .

Onhan noita tyyppeja ottanut yhteytta. Ei vaan jaksa kaikenlaiset karvapaat kiinnostaa. Yksikin antoi ymmartaa profiilissaan olevansa laakari, ja sitten kirjoitti mulle meilin, missa se kehui oikeassa kadessa olevaa leimaani. Muuten kiva, mutta se on kylla vasen kasi, missa on mustetta. Toivottavasti ei suorita mulla ainakaan mitaan operaatiota missa on mahdollista sekoittaa oikea, ja vasen.

Toissa oli tanaan hiljaista. Pomokaan ei ollut mestoilla, vaikka hieroin toiveikkaana uuden kalenterini kantta kiistavaksi, etta voin sitten esitella esimiehelleni, etta yritan parantaa tapani. Se pikku pomo antaa silmaa edelleen, ja heittaa vahan hassuja ilmeita. Ma olen alkanut ilveilla takaisin. Tosi kypsaa touhua. PP:kin nakyi vilaukselta, joten se tuskin on huomenna duunissa. Varmaan alkanut toivoa iltaa, ja viikonloppua, kun tietaa, etten ole silloin mestoilla. Olinkohan ma niin kauhea? Tai jos se sai jonkun kutinan, tai hiivan, tai syylan?

Parin viikon paasta on pikkujoulut, ja mulla on sellainen tunne, etta siita illasta tulee ihan katastrofi. Tuskin voin edes puhua kellekkaan mun kaukoihastuksista, kun joku alkaa heti laittaa juttua liikkeelle, etta olen pannut kaikkia. Se on oikeastaan harmi, ettei pikkujouluissa ehdi tosiaan panna kaikkia kiinnostavia. Pikkujoulujen pitaisi kestaa yli viikonlopun, niin ehtisi kokeilla mahdollisimman monta kiinnostuksen kohdetta. Ja olisi sitten muillakin puhuttavaa pitkaksi aikaa! Pitaa varmaan laittaa alulle joku aloite kolmipaivaisista pikkujouluista.

Tanaan tosiaan se yksi tyyppi (joka jankkasi jossain firman bileissa ainakin puoli tuntia siita, kun en muista sen nimea, vaikka aloitettiin samaan aikaan, ja oltiin samoissa koulutuksissa) joka oli silloin ulkona myos, kun paadyttiin muhinoimaan PP:n kanssa kyseli, etta olenko tulossa pikkujouluihin. Jotenkin aistin toiveikkuuden sen aanesta. "Haa, olisko nyt mun vuoro paasta pukille? Onkohan se tulossa? Miten saan sen valitsemaan itseni?" Nain sen paan ylapuolella ajatuskuplan, aj silmissa kiilteli toivo. Sitten se puhui hotellihuoneen ottamisesta, etta saastaa taksirahat, ja on aamulla lahempana tyopaikkaa, ja suositteli mullekkin tata vaihtista. No itsekin sita vahan mietistelin jo aikaisemmin...Jos olisi oma huone, niin sitten voisi raahata kenet vaan mukaansa, eika tarvis edes lahtea yhtamatkaa. Kunhan vaan antaa huoneen numeron, ja kaskee tulemaan perasta. Onko mulle jotenkin itseisarvo, etta pikkujouluissa harrastetaan seksia? Koh? Tuota....

Tyokaveri yrittaa jarjestaa mulle, ja sen jollekkin nortille kaverille treffeja. Kavin vakoilemassa senkin fb:sta, ja ma en pysty pitamaan pokkaa, jos ne kulmakarvat ovat yhta hulvattomat myos livena. Voisin todeta: "Kiitos yrityksesta, mutta ei noilla kulmakarvoilla!"

Jotenkin naa miesjutut jo tympii, vaikkei mitaan ole edes tapahtunut. Aina syntyy vaan hassakkaa, ja sortuneita toiveita. Tiedan olevani tyyppi keneen ihastuvat vaarat, kiltit miehet, ja itse haikailen kaikki kusipaisten hyypioiden peraan. En tahtoisi kuitenkaan olla ilkea kellekkaan, mutta tahdon olla varovainen, ja suora. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, jotenkin vaan kay sydameen olla liian tietoinen omasta (mahdottomasta) mausta, ja toiveista.

Nailla mennaa, kun ei ole parempaakaan :)

lauantai 12. marraskuuta 2011

Pohjamutien lapi

Eilinen oli aivan disasteri toissa. Ajauduin pieneen sanaharkkaan kouluttajani kanssa. Ilma varmaan puhdistui, mutta tyyppi pitaa minua ihan dilleja, ja vaikeana, ja lapsellisena. No minkas teet, paineet kasvoivat liian suureksi paassani, ja oli pakko vahan aukoa paataan, ja vangata vastaan. Paatimme kuitenkin luoda hyvan suhteen keskenamme, koska tyoskentelemme kohti samaa tavoitetta. Jatkossa mun pitaa vaan tehda mita se kaskee, ja jatkaa puurtamista leuka rinnassa,ja alentuvalla asenteella. Enka ehdota mitaan, ellei kysyta.

Tama pieni argumentti ei olisi ollut isokaan juttu, mutta pomo kavi avautumassa mun ajanhallinnasta, kun olen joskus vahan ulkona kartalta, etta mita tapahtuu, ja koska. Etsin kuumeisesti kalenteria loppuvuodeksi, mutten ole mistaan loytanyt. Enka jaksa minkaan muistilehtion kanssa alkaa pelaamaan, koska se hukkuu kuitenkin, ja on vaikea pitaa jarjestyksessa. Pomon avautuminen koski merkitsemaani arkivapaata, ja sen mahdottomuutta, koska mut on merkitty jo yhteen projektiin mukaan sille paivalle. Nou hata, tottakai voin vapaani vaihtaa toiseen, mutta se tyyli milla eukko kavi tiuskimassa asiansa oli asiaton. Ma luen tapahtumakalenterin lapi viikottain, etta tiedan mita tapahtuu. Mutta koska en voi niita minnekkaan jarkevasti kirjoittaa ylos, niin yleensa muistan vain kuluvan viikon tapahtumat. Mun pomo on kylla sinansa ihan oma tapauksensa persoonaltaan. Se tiuskii vissiin vahan kaikille vuoronperaan, ja on tosi epajarjestelmallinen itse. Ehka se nakee muiden kaytoksessa heijastuksen omastaan, ja ei pida peilikuvastaan....

Mulla ei ole viela vastuuta, eika omia projekteja, niin ei sinallaan hirveasti kiinnostakaan, etta mita on menossa, kunhan menee minne kasketaan. Ai, etta taa ottaa luonnon paalle! Kai se on vain pakko purra poskiaan, ja unohtaa oma ajattelu. Ma tahdon taman seuraavat kolme kuukautta menevan nopeasti, ja sitten olen valmis tyoskentelemaan itsenaisesti, ja tietotaitoakin jo ehka loytyy. Mulla on niin karsea asenne, kun en oikeasti edes tieda mistaan mitaan, ja sitten ei saa yhtaan neuvoa, kun menee kuppi nurin justiinsa. Mikahan itsetunto-ongelma taa on? Kertokaa! Haluuks joku mut tyokaveriks? Huhuu?

Tahmaista paivaani piristi se, ettei PP ole vielakaan lopettanut tupakointia, vaan vietti kanssani muutaman savukkeen verran ulkona. Juttu oli taas ihanan rentoa, ja normaalia. Itsellani oli vaan niin musertavan paska fiilis, etta en varmasti ollut kovinkaan hurmaava. Kun PP saapui viereeni istumaan se kehaisi ulkonakoani heti ensimmaiseksi. Se ei jotenkaan ole sellainen miestyyppi, joka kay lipomassa kaikkia pilden toivossa. PP on niin sellainen jayha (ainakin mun seurassa...), etta ei oikein valita sellaista kohteliaisuuksien jakelijan-vibaa. Ulkonaosta palautteen saaminen, ja viela PP:lta kylla piristi. Aluksi juteltiin ihan niita naita, ja sitten vahan avauduin paskasta paivastani. Manasin, etta jaan kessuttamaan koko loppupaivaksi ulos, ja tuskin kukaan jaa kaipaamaan sisalla. PP oli, etta "nohnoh, ala sano noin..." Ihkuuu! Jai tosi kiva fiilis meidan pienesta tuokiosta. Tiedan sen olevan tossa puolen kilometrin paassa kotonaan koko viikonlopun. Jotenkin kutkuttaisi pyytaa sita kahville tai jotain...sita en tee kuitenkaan, vaan annan ajan kulua. Koska meilla on jo ns. normaali tyosude taas, niin en ma nyt halua enempaa alkaa sekoilemaan taman asian tiimoilla.

Kirjotinko jo, etta peruin treffit R:n kanssa, enka ole todellakaan menossa jarjestamaan uusia? Tyypi kuulosti niin epatoivoiselta, ja obsessoituneelta minuun, etta mulla parisi creep radar paan sisalla korvia huumaavasti. Ma en kesta epatoivon hajua, ja pystyin niin just kuvittelemaan sellaisen koirapentumaisen ilmeen, ja kaikessa samaa mielta olon. Ja sitten paalle viela jotain vonkausta, niin johan olisi ollut treffit. Varsinkin kun se oli viemassa mua jonnekkin juustoravintolaan. Ma en kesta voimakkaiden juustojen hajuja yhtaan, saati sitten saa niita kurkustani alas. Huhhuh.

Yksi sellainen vahan vanhempi esimies on mielestani oogaillut minua viime aikoina vahan turhan paljon. Toki olemme jutelleet, ja se nauraa mun kamasille lapille. Olen valilla kaynyt vilkuilemassa se fb profiilia, ja saanut selville, etta silla on mukuloita, ja oletin, etta loytyy vaimot, ja sormukset kanssa. Eilen kuitenkin meinasi turahtaa lusikallinen housuihin, kun kavin vilkuilemassa sen profiilia taas. Siella ylakulmassa luki, etta vahvista kaveripyynto. Tah? En ma kyl mitaan notificationia ole saanut, etta se olisi lahettanyt pyynnon. Tai sitten taa on tapahtunut joskus tosi kauan sitten, ja olen jattanyt se odottamaan. Mutta ei toi teksti ole ennen sen profiilissa lukenut! Janna, ettei kaveripyynto ole nakynyt. Oli miten oli, mutta tyyppi on kuitenkin sinkku. Ollut sinkku noin kuukauden. Taa vilkuilu on kestanyt ehka sen kuukauden, kovin jannittavaa. Kaykohan se pikkujouluissa suoraan paalle tai jotain?

Sit on pakko tunnustaa yksi nolo asia. Liityin kuukaudeksi nettideittisivustolle. Olin taysin selvinpain, ja ajattellin vaan, etta hitot, one last try. Kirjoitin itsestani aika vittupaisen kuvauksen, ja kuvailin itseani hyvin viehattavaksi ulkonaoltani(mut niinhan ma olen, PP :kin sen sanoi!). Tama on vain kuukauden kokeilu, ja mun creep radar toimii muutenkin erinomaisesti. Aikaani en meinaa haaskata mihinkaan hyypiohin, vaan oikeasti kiinnostaviin tapauksiin, ja rumia ei huolita. Tana aamuna tuli vahan sellainen olo, etta mita soppaa nyt taas keitan itselleni. Mut hei, tama on vain yksi kuukausi, ja olen todella harjaantunut tassa bisneksessa viime vuoden kokemusteni pohjalta. Se mika masensi hieman oli se, etta sivulla nayttaisi olevan samat naamat edelleen. Toki uuttakin vakea on, mutta ne samat, tutut profiilikuvat seikkailevat silti ruudullani. Oikeastaan ihan hyva, koska tutut nimet, ja naamat osaa kiertaa kaukaa, eika lankea edes avaamaan tallaista profiilia. Niissa on varmasti jotain vikaa, joko hakevat pelkkaa seksia, tai ovat oikeasti mega hyypiota, joita ei huoli kukaan.

Viikonlopun meinaan viettaa selvahkona. Viime viikko oli niin raskasta settia duunissa, ja ensi viikko tulee olemaan ihan yhta hirvea, ellei kauheampi, joten lepo on tarpeen. Saatan imea hieman viinia tanaan, mutta mutta huomenna on pakko tehda jotain alykasta, joten darraa ei voi hankkia. Ja lisaksi mun on pakko psyykata maanantain tyopaivaan, kun jannittaa kohdata pomo, ja tyokuviot vaikean perjantain jalkeen. Kuten pomo mulle joskus sanoi, niin tiimi on taynna suuria persoonallisuuksia. No tassa on yksi lisaa. Ehka ma en ole ainoa kella on ollut vaikeaa. Olen kuitenkin potentiaalinen tyyppi, ja tiedostan omat ongelmani, ja yritan tyostaa niita. Sellasta.

Nauttikaahan viikonlopusta!


keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Tattadaa!

Blogissani ylittyi tanaan 50 000 vierailijan raja! Sen kunniaksi vedan suklaatia napaan, ja sulatan pakasteita kauppakassissa.  Pitaa aivan oikeasti tehda jotain muuta, kuin netissa roikkumista tana iltana. Ostin jopa kaikkia vihanneksia kaappiin, joten nyt olis pirun hyva aika taas laittaa elama raiteilleen. Vaikka meinaan nukahtaa istualteni...Pikku vikoja!

Mut hei! Kiitos kaikille vierailijoilla! Hienoa, etta nainkin monta vierailua saa tallainen pieni, ja tuntematon blogi. Ja ehka hieman pelottavaa myos, koska ei ole mitaan karya, etta kuinka moni minut tunteva naita alynvalayksia, ja sekavia tarinoita lukeekaan.

Jutustelin sen pikkupomon kanssa tupakalla, ja meilla on jopa yhteisia kiinnostuksen kohteita. Yksi pitka miinus tulee alyttoman onnettomasta parrasta.Ttai siis eihan se mikaan parta ole, vaikka tyyppi kai kuvitteleekin niin. Enemminkin sellaisia harvoja ituja siella taalla. Et jos me alamme styylata, niin meinaan kylla aivopesta sen siita kasvustosta eroon.... Se tervehti minua jotenkin veikeilla savylla, ja taas Almaa hymyilytti viisi minuuttia. Olen aivan kahden vailla, etta lisaan sen fb kaveriksi. Se kun ei ole mun pomo kuitenkaan. Enemmankin yhteistyokumppani.

Jouduin asioimaan talkkarin kanssa tanaan. Mun piti pyytaa silta yhta tosi aijamaista palvelusta, kun epailin, etten hentona, ja hupsuna naisena saisi muuta aikaiseksi, kuin vammoja itselleni. No se tekee sen perjantaina, ja se tarkoittaa sitten sita, etta mun pitaa antaa sille ohjeet, ja olla sen kanssa tekemisissa. Pitaa varmaan ottaa joku ratti mukaan, etta voi pyyhkia suupielista tirsuvia kuolatippoja sitten vaivihkaan. Tosimies auttaa neitoa hadassa, kylla Alma arvostaa!

Tuntuu, etta jengi ky jotenkin kuumana mun lahella. Ehka tahdet osoittaa oikein tai jotain, mutta on tullut ihan suoraa ulkonaon kehumista, ja mun elamasta ollaan selvasti kiinnostuneita, ja kysellaan vaikka mita. Asia mita en itse ehka nae, ja mita olen miettinyt, etta erotunko ma jotenkin joukosta, tai olen vahan sellainen varilaiska firman arjessa. Ainakin jengi aina hymyilee silleen isosti, kun menen sepustamaan jotain jollekkin, tai kaahaan paikasta toiseen, ja huutelen moikkaa mennessani. Jotenkin vaan tuntuu tosi hyvalta tyoyhteisossa, vaikka lahimpien tyokaverien kanssa onkin vahan vaikeaa, kun jengi ei tunnu kestavan uusia tiimilaisia. Enka ma nyt kenenkaan varpaita tallo, valilla vaan sanon melko suoraan, jos vituttaa. tai ainakin naytan vitutuksen kovin avoimesti. Yleensa vaan hymyilen, ja nyokkailen kun passittvat mut kaikkiin paskoihin nakkehin.

Sitten on taa Herra R. Lupauduin huomenna treffeille, ehka. Taa viikko on ollut tosi raskas, ja en kylla jaksaisi mitaan extraa ennen ensi maanantaita. Savy sen tekstareissa on kylla ollut niin nuoleskeleva, ja mielisteleva, etta ihan vahan puistattaa se mihin saatan sekaantua. Olen kirjoittanut sille, etta olen oikeasti tosi ronkeli, ja tiedan tasan tarkkaan, etta mita halua miehelta. Minkaan puolivillaisten kanssa en mene edes treffeille. R on juuri sellainen puolivillainen. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ma tassa nyt vartoon sellasta, joka oikeasti herattaa, joko ulkonaollaan, tai muulla charmilla jonkinlaisia tunnetiloja. Mulla ei ole mitaan tunnetiloja Herra R:aa kohtaan. Se oli vain yksi yo  yli vuosi sitten, puhdasta seksia. Mikaan ei muistaakseni tyypissa ollut sellaista mihin mina kiinnittaisin huomiota, kun olen tosissani liikkeella miehenpyydystyksessa. Miksi ma edes suostuin treffeille sen kanssa?

Mulla tuntuisi nyt olevan sellainen vaihe, etta kuka tahansa ei tosiaankaan kelpaa, ja koen jonkun rumien hyypioiden deittailun ajanhukkana. Mielummin rohnotan himassa, ja katson leffaa, ja raavin mahaani. En etsi seksiseuraa, koska sita loytyy ilman ahdistavaa deittailuakin. Olen yrittanyt tehda R:lle selvaksi, etta olen vaikea, ja itsenainen, ja en hae fuck buddya, vaan jotain aitoa.

Noi tyomiehet on sitten eri juttu, koska ne on tuttuja, ja tieda, etta millaisia ne on. Siksikin olen vahan nahkea lisaamaan ketaan uutta miesta tahan kuvioon koska haluan katsoa, etta mita naista olemassa olevista ihastuksenpoikasista voisi syntya.

Sit kun mulla tuntuisi olevan tama, etta kun en oikeasti ole jostain kammotuksesta kiinnostunut, ja olen oikeasti ilkea, ja veemainen, etta saisin tyypin kimpustani, niin ne vain saavat vetta myllyynsa, kun kuvittelevat mun esittavan vaikesti tavoiteltavaa. Sitten ihanian tyyppinen edessa olenkin aivan helppo, ja pehmo pallero, ja ne miehet eivat kiinnostu ollenkaan sellaisesta hattarasta. R:lle on pistanyt aivan suoraan sukupuolitaudista viime viikonlopun yhdenyonjuttuun, ja vaitan pokalla, etten hae seksia. Ja puhelimeni tukkeutuu R:n lahettamista viesteista, missa se yhtyy kaikkeen kirjoittamaani, ja muistelee yhteista yotamme. Mun naama taitaa seisoa synonyymina hyvalle seksille sen mielessa, ja ja jannittavalle persoonalle, vaikka oikeasti olen estynyt, ja vaikea.

Jos ma vaan menen niille treffeille, ja sitten laitan viestin, etta sori, ei nappaa? Niihan se olisi reiluinta. Tiedan aivan varmasti, etta se ei nappaa, mutta R ei tieda, tai tajua. Ja jos suostun treffeille, niin olen ainakin uhrautunut selvittaakseni mahdollisuuden parisuhteeseen. Sillehan ei sitten mitaan voi jos treffien jalkeen ilmoitan, etten ole kiinnostunut. Sitapaitsi musta tuntuu, etta se tyoskentelee jonain pitsakuskina. Eihan siina mitaan, tyotahan sekin on, mutta mulla on hieman erilaiset kriteerit talla hetkella. Sellaiset kriteerit on nyt saadettyna, etta pariutuminen tuskin on hetkeen kovinkaan todennakoista...Hohhohhoo. Hitto ma kuulostan pinnalliselta, ja suppeakatseiselta, mutta miksi mun pitaisi uhrata mun ainoa elama joillekkin sem hyville vaihtoehdoille, kun voin saada parempaakin?

tiistai 8. marraskuuta 2011

Moi

Musta tuntuu, etta tonttu kavi oksentamassa mun vessassa. Vesiklosetissa on nyt loyhkannyt sellainen makeahko jokin pari paivaa, ja en ole tohtinut, enka ehtinyt syynata ponton vieruksia lapi. En ole muutenkaan ehtinyt tehda mitaan, saati sitten jaljittaa tontun yrjoja jostain lattianrajasta. Tai sitten se on pyyhkinyt yrjoista itseaan mun kasipyyhkeeseen, tai osunut ponton laheisyydessa olleisiin rytkyihin. Epailykseni herasivat, kun se palasi aamulla sankyyn, ja olin haistavinani tupakoitsijan karsallani, etta se vienosti tuoksuu mun suuvedelle. Joko se ei tahtonut mun pyortyvan sen hengenhajuun, ja oli herrasmies, tai sitten se yritti peitella jalkiaan. Harmi kun vedin sikeita, kun se olis siella vessassa, joten en osaa aanista sanoa mitaan.

Pitaa taas rientaa, joten en ehdi nuuskia vessaani enempaa talla eraa.

PP:n kanssa kavimme jopa keskustelua kahden kesken, ja henki oli hyva. Pystyn jo rentoutumaan sen seurassa, enka poukkoile holtittomasti. Emme keskustelleet siis mitaan vakavia, kunhan yleisesti elamasta. Pystyn taas olemaan hieman flirtti, ja hauska, kun ei enaa niin jannita sen seurassa. Hyva homma.

Fritsu on lahes poistunut ahkeran hieromisen, ja kylmageelin ansiosta. Huomenna siita tuskin nakyy mitaan. Seuraavaa fritsun tekijaa sitten vedan avarilla naamaan...Myoskin huulenpurijat saavat karun kohtalon.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Samperi

Muistatte varmasti taman juoruilijan, joka oli aivan pahkinoina siita PP:n, ja mun sekoilusta? Istuin sen kanssa tupakalla, ja yhtakkia se kysyi virnistellen, etta mika mun kaulassa on. Hitto se on tarkka! Sanoin, vaan tyynesti, etta normi mustelma, kun nukuin kirjan paalla. Ihan mielettoman uskottava selitys. Hyva Alma! Juoruilija vain nauroi, ja sanoi mun olevan tosi huono valehtelija. No en sentaan yrita peitella fritsua mitenkaan, joka tekee siita ehka vahan huomaamattoman. Jos mulla olisi joku ratti kaulan ymparilla, niin johan jengi ihmettelisi, kun muuten mulla ei ole mitaan kaulassa. Saakelin tonttu! Ja juoruilijalla on varmasti aivan huikea kuva minusta ihmisena, kun kayn koyrimassa tyokavereita, ja maanantaina ilmestyn toihin firtsu kaulassa. Joo.

Meilla aloitti duunissa uusi esimies. Taa on siis sellainen iso herra. Komea, kuin mika, mutta silla on kolme kersaa, ja vaimo. Mutta tama tyyppi on ollut todella tuttavallinen meikalaista kohtaan. Ei siina mitaan, koska se on todella hulvaton tapaus, ja ehka se on vain ystavallinen, koska on uusi tyoyhteisossa. Jotenkin vain epailyttaa, kun se aina vahtaa, ja juttelee. Ja ma vahingossa flirttasin sille viime viikolla. Se on vaan jotenkin sellainen maanlaheinen, ja tavallinen duunari asemastaan huolimatta, etta jotenkin unohtui kaikki jaykistely. Tokihan on kivaa, kun on hyvaa pataa ison pomon kanssa, mutta mielenkiintoista seurata, etta mika tassa on se todellinen juoni.

Kuuma duunari istui mun vieressa lounaalla. Minun silmiini naytti, etta se yritti naamioida paikkavalintaansa nayttamaan silta, ettei muualla muka ollut tilaa. Ei me mitaan juuri juteltu, kun mulla oli seuraa toisella puolella ja sillakin oli sen omaa vakea. Jotenkin vaan aiheutti hilpeytta, kun se lahestyi poytaani, kun saaliselain juomapaikkaa. Silleen kiemurrellen.

Taa viimeinen kappale ehka vahan nolottaa. Muistatteko Herra R:n? Tyyppi kenet tapasin deittisivulla, ja sovimme panotreffit hotelliin keskella yota. Vain yksi yo, ja emme ole sen jalkeen tavanneet. Sehan on aina valilla lahetelly mulle viesteja, mihin en ole koskaan vastannut. Eilen illalla se tekstasi, ja paadyin vastaamaan. Ihan vain huvin vuoksi. Kirjoitin aivan suoraan, ette etsi nyt seksisuhteita, ja yritan vahan muuttaa elamani suuntaa. Kerroin aivan suoraan kuluneesta vuodesta, ja siita, etta olen ollut aikalailla lutka. R vastasi, ettei se ole kiinnostunut seksista, vaan minusta ihmisena. Koska en tosiaankaan tunne sita ihmisena mitenkaan, niin olen vahan epailevainen. Mutta toisaalta se on jaksanut muistella minua jo yli vuoden. Kuka jaksaisi yhdenyonjutun peraan huhuilla niinkin kauaa ilman, etta toinen on oikeasti tehnyt vaikutuksen? Tavallaan lupasin menna sen kanssa deiteille talla viikolla. En ole ollut treffeilla N:n tapailun jalkeen. Ja jos nama deitit tapahtuu arki-iltana ruuan merkeissa, niin voin hyvilla mielin kieltaytya seksista. Ja jos ruokailu tapahtuu julkisella paikalla, niin selviaa myos mahdollisesti elossa. Olen kuitenkin kasvanut paljon ihmisena vuodessa, ja en tosiaankaan ole kovin sinisilmainen enaa. Tai osaan ainakin epailla aina pahinta. Tavallaan olen vahan innoissani, etta paasee ulos syomaan, ja saa pukeutua. R ei kuitenkaan ollut niin paha, eika mitenkaan vastemielisen nakoinenkaan. Hmmm...Pitaa varmaan selata blogiteskteja hieman taaksepain.

Ei muuta. Nayttaisi olevan janna viikko edessa!


sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Puutarhatonttu

En tieda, etta hipooko mun touhut nyt saalittavyytta, epatoivoa, ja spontaania heittaytymista, mutta aamulla mun vieressa kollotti sellainen tontun nakoinen tyyppi. Ei siina mitaan, kun on joulukin tulossa, ja kaikkea. Kun se aamulla avasi suunsa, niin muistin miksi paatin raahata sen aamuyolla kotiin ulkonaosta huolimatta. Silla oli kalsarit kasteleva aksentti.

Oltiin yolla liian kannissa naimaan, tai siita touhusta ei tullut mitaan. Kortsunkin jopa muistin vaatia. Aamulla yritettiin jatkaa, mutta tyyppi ei vaan lauennut millaan, vaikka juuri passelin kokoinen vehje seisoi suht tanakasti. Annettiin periksi, ja meinasin saada rytmihairion, kun se alkoi hivuttautua peiton alle, ja kohti matasta. Tonttu haarasi aikansa, ja jatti jalkeensa kuohkea, ja kostean puutarhan. Sen jalkeen se antoi viela oikein tyydyttavaa kasihoitoa, ja olin ihan aimana, etta joku on sentaan viela herrasmies, eika hae vain omaa tyydytysta.

(Viimeisimpia yhdenyonjuttujen kanssa on ollut lahes poikkeuksetta ongelma laukeamisen kanssa. Johtuuko se mun taidoista, kannista, vai mista, mutta vakisinkin alkaa miettimaan, etta olen epaviehattava, ja onneton tunari sangyssa. Tai sitten ma vaan valitsen liian humalaisia miehia, mika taas on jo lahes surullista...)

Kun tonttu oli tyydyttanyt minut, se alkoi tekemaan lahtoa.Vaihdoimme nopean suudelman, ja tonttu poistui elamastani. Tiedan sentaan sen nimen, ja missa se asuu, ja mita se tekee tyokseen, ja mista se on kotoisin. Mutta tama oli taysin puhdasoppinen yhdenyonjuttu. Siina oli kylla jotain tavattoman viehattavaa kaikessa tonttumaisuudessaan. Se silittelin, paijaili, pussaili, piti lahella. Lisaksi silla oli super timmissa kunnossa oleva kroppa. Jostain syysta olen viehattynyt kovin "rumiin" miehiin, tai siis taydelliseen vastakohtaan kiiltokuva pojista.

Tonttu loytyi valomerkin jalkeen baarin ulkopuolelta. Se vaan tyontyi jostain eteeni, ja kavi suunnilleen heti huulineen kimppuun. Itse yritin olla coolisti vaan, ja jutella, enka antaa aihetta sen oikeasti suudella minua. Lopulta annoin periksi, ja olin ehka maailman helpoin saalis.

Tassa keississa ei ole edes pahemmin morkkisteltavaa. Mun tyokaveri kylla todisti vieressa kun kiihkeasti suuteloin tonttua. Mutta ei se haittaa, etta se naki, koska me ollaan tyyliin best friends eilisen illan jalkeen. Morkkista ei aiheuta myoskaan ehkaisy, koska sita jopa kaytettiin. Vaikka kanniseksi olikin luokattoman huonoa, niin aamulla saamani kasittely tyydytti tarpeeni, mita kay kovin harvoin yhdenillanjuttujen kanssa. Tonttu oli oikeasti ihana pakkaus, mutta se astui ulos elamastani, ja voin muistella tata rohkeaa, ja spontaania seikkailua hyvilla mielin.

Tontuthan tekevat myos jekkuja, niin myos tama mun puutarhatonttuni. Loysin kaulastani fritsun. Mietin vaan, etta en todellakaan voi kulkea missaan poolossa, tai huivissa duunissa koko viikkoa. Kai sita pitaa vaan vetaa hartiat taakse, ja olettaa, ettei kukaan tajua sita fritsuksi. Jos joku kysyy, niin kaaduin kannissa.

Iskin fritsun paalle kylmageelia, ja kavin lunastamassa pakollisen darrapitsan. Ja siirryn tasta nyt jannittamaan huomista tyopaivaa. Itse bileet eilen eivat juurikaan helpottaneet sosiaalista tilannetta toissa. Oli todella outsider olo, ja lahdettiinkin sitten mun tyokaverin kanssa muihin kemuihin. Mika tavallaan oli virhe, ja antoi hieman juntin kuvan muille tiimilaisille. Siis, ettei niiden seura kelpaa....Mut joo, mitas ovat kuppikuntaisia!

Mulla oli kai jotain muutakin kirjoitettavaa, mutta taa tonttu sotki mun arkistointijarjestelman. Noh, ehka se ajatus tulee takaisin...

torstai 3. marraskuuta 2011

Tasaisen tappavaa

On oikeasti ollut kylla tosin tasainen, ja tylsa viikko. Tai no olen ollut flunssassa, leikkelin voileipaa tehdessa suunnilleen sormen irti, ja  kadoksissa olleet naistenvaivat palasivat sulostuttamaan. Pelottavaa huomata, etta olen ihan snadisti pettynyt, etten ollutkaan paksuna. Kai raskaus olisi tuonut jotain uutta sisaltoa elamaan, ja alitajuisesti etsin uusia vastoinkaymisia, koska olen tylsistynyt.

Miesten kanssa on ollut viela toiden ulkopuolistakin elamaa tylsempaa. Toissa on ollut tylsaa. Tai no ollaan saatu tehda toita yhdessa mun laheisimman tiimikaverin kanssa, ja meilla on ainakin mun mielesta tosi kivaa, ja synkkaa hyvin yhteen. Muut tiimilaiset on jotenkin siirtyneet parin viikon aikana omiin sfaareihinsa, ja ei vaan olla tekemisissa edes paivittain. Jotenkin tosi outo ilmapiiri, ja meinaan ottaa asian puheeksi ensi viikon keharissa. Mielestani en ole ollut kenellekkaan tyly, tai ilkea, vaan olen nimeonomaan yrittanyt olla osallistuva, ja jutella mukavia. Ja rako on vaan kasvanut. Jotenkin todella vaikeaa vaan paasta vanhaan tiimiin mukaan uutena tyyppina, kun jengi haikailee viela vanhojen jasentensa peraan, ja itse tuntee olonsa vain valttamattomaksi pahaksi, ja huonoksi korvikkeeksi. No ehka tilanne muuttuu joskus, kun  itse on se "vanha" tiimissa. Periksi ei kuitenkaan anneta.

Nain hevosmiesta pitkasta aikaa toissa. En voinut jaada kujertelemaan mitaan, kun olin mun tyobestiksen kanssa liikkeella. Moikkasin kuitenkin ihan heppiksen nimea kayttaen, ja se katsoi hymyille silmiin. Tuli siita hymysta mieleen, etta sekin on jo varmasti tietoinen PP:n, ja mun saadosta. Mutta on se vain niin valloittava ilmestys.

Tiistaina oltiin PP:n kanssa rookilla kahdestaan. Juteltiin aivan normaaleja, ja juttua riitti. Se kyseli mun perjantain loppuillasta. Kerroin vain, etta olin aivan poikki, ja kotona jo puolilta oin, ja etta oli mun mielesta hyva ilta, ja kiva kokemus, koska en ole ennen vastaaviin systeemeihin osallistunut. Mielestani sain asian hoidettua aika tyylikkaasti, vaikka nolottikin hieman se, kun tuputin itseani sille niin selvasti. PP kertoi lopettavansa tupakoinnin. Niiskis vaan, ja silleen. Saanpahan tulevaisuudessa olla siella rauhassa ilman vaivaantuneita hiljaisia hetkia. Tosin olen itsekin lopettamassa, ja ostin nikotiinikorvaustuotteita. Nyt vaan pitaa loytaa tahdonvoimaa. En enaa polta iltaisin kotona. Siita on hyva lahtea, ja jatkaa viikonloppuisin viihdekayttajana.

Olen vahan pihkassa siihen yhteen esimieheen mista olen kirjoitellut joskus. Ja siihen yhteen duunariin. Nama kaksi ovat samaa miestyyppia keskenaan, mika taas eroaa kovasti PP:n, ja heppiksen edustamasta miesrodusta. Kai ma olen huomannut, etta naihin pitkiin, ja tummiin alfauroksiin ei voi oikein luottaa, vaan sellainen hieman maanlaheisempi miestyyppi vaikuttaisi turvallisemmalta. Esimies tuli tanaan vastaan, ja se hymyili jotenkin eri tavalla, ja silleen tosi leveasti. Tokihan mietin, etta olikohan se kuullut huhut myos. Hymyilin vain flirtisti takaisin, ja kun jatkoin matkaa, niin mun naamalle nousi sellainen tyhma hymy. Viimeksi tama kavi ennen, kuin pantiin PP:n kanssa, ja se heitti mulle samanlaisen ilmeen, johon reagoin useita minuutteja kestaneella typeralla virneella. Tiesin silloin, etta jotain sapinaa PP:n osalta on. Joo, ja olihan sita. Se vaan paattyi nopeammin, kuin selva lamppaily kesti. Hah. Mutta pitaa nyt katsoa, etta mihin suuntaan tama esimies-case liikkuu. Duunari on ehka vahan vanha mun nykyiseen makuun. Tosi vaikea sen ikaa on kylla arvioida. Saattaa se olla kovinkin lahella omaa ikaani.  Tuskin nama ukot ovat edes sinkkuja kumpikaan, kunhan haihattelen :D Pitaisiko piruuttaan pyytaa fb:ssa tata esimiesta kaveriksi? Meilla on kaikki kaikkien kavereita muutekin duunissa, ja sellainen hyva meininki, ei jaykkaa ollenkaan.

Sit vituttaa se, kun kadulla tulee pariskuntia vastaan, niin ne ovat niin nalkissa keskenaan, etteivat voi yhtaan tehda tilaa lahestyvalle sinkulle. Saa saatana kadulle vaistaa, ja jaada bussin alle, kun perkeleen kyyhkylaiset eivat nae muuta maailmaan muruseltaan. Sit en jaksa yhtaan mitaan suutelevia pareja missaan. Tekee mieli huutaa, etta "IRTI!", kun kavelee ohi. Sitten toissa kyrsii ihan vitutukseen asti, kun tyypit eivat osaa muusta puhua, kuin tytto- tai poikaystavistaan. FB on taynna kaikkia ihkuja hehkutuksia, kun joku mussukka on pyorayttanyt pullia, ja allomusipusilaah, ja Pertti on niin raksu. Ja sit tehdaan murun kaa sita, ja tata. Ihan muulle maailmalle todistelua se on, etta "KYLLA MEILLA MENEE AINAKIN TODELLA HYVIN!!!". Ehka itse olen just siksi sinkku, kun en viitsi hehkuttaa missaan fb:ssa rakkaani ihanuutta, tai en diggaa tunkea kieltani (ainakaan selvinpain) kenenkaan suuonteloon (siina leviaa myos huulipunat...). Ja toissakaan en tahdo antaa itsestani umpitylsaa, ja umpirakastunutta kuvaa paasaamalla henkilosta x poloisille tyokavereilleni. Lisaksi se laimentaa flirttia, jos kaikki tietaa sun omistavan elamasi jonkun miehen palvomiselle.

Tajusin bussimatkalla tanaan noin sadannen kerran, etta kuinka kivaa sinkkuna on. Ja kuinka mahtavaa on tehda just niinko tykkaa, ja pannaa saa keta haluaa, jos silta tuntuu. Saa ajatella keta haluaa, ja saa tietoisesti markkinoida itseaan. Toki oma kainalokin olisi ihan kiva, ja ne perhoset vatsassa, mutta hyvinhan ne perhoset herasivat esimiehen hymystakin...

Lauantaina on duunipirskeet. Tosin oman tiimin kanssa. Tai naa on yhdet synttarit, minne jopa minutkin kutsuttiin mukaan. Taalla ei ole pahemmin saumaa mokailla mitaan, ainakaan sekaantua omaan tiimilaiseen. Tama on oiva mahdollisuus integroida itseaan porukkaan mukaan. Sain puhuttua mun tyobestiksen mukaan kanssa, vaikka se oli sita mielta, etta meidan integroituminen yhtaan mihinkaan on vahan myohaista. Vaikka minua aina haukutaan pessimistiksi, niin mina olin se joka sanoi, etta meidan pitaa vaan jatkaa yrittamista, ja kayttaa hyvaksemme tama sosiaalinen mahdollisuus. Kuukauden paasta on sitten pikkujoulut, etta ei tassa ainakaan tylsaa ole!

Ei tassa nyt muuta. Anteeksi parin paivan tauko. Piti kerata aineistoa, ja ajatella, ettei aina jauha samaa settia. Parin paivan ajattelunkin jalkeen tuntuu, etta kirjoittelin taas samoista aiheista. Ehka ma alan piirtamaan postaukset sarjakuvia...