tiistai 18. lokakuuta 2011

Yo

K otti itseensa pahasti, kun jain sunnuntaina mahimaan mielummin sankyyn leffojen kanssa, kun olisin raivannut pusikkoni, ja painunut sen kanssa panotreffeille. Minkas teet jos ei jaksa, eika tassa ollut edes mitaan kostonhimoa ilmassa siita viime sunnuntaista. Nimittaisin tata enemmakin karmaksi, kuin laskelmoiduksi vittumaisuudeksi. Siita tuskin taas kuuluu mitaan. Ihan jees, koska mahan olen aika busy. Toki K:n kanssa paneskelu ei yleensa johda mihinkaan morkkiksiin. Homma on niin nakit, ja muusi, koska mitaan romantiikkaa, taikka epavarmoja fiiliksia ei ole hommaan sotkettu. Kaverisuhteet eivat karsi, koska tassa ei ole mitaan yhteisia tuttuja sotkeutuneena kuvioon. No jaa, tuleehan noita.

Onneksi se lauantain nukkumakaveri ei ole tehnyt mitaan liikkeita minua kohtaan. Ei ole oikeasti intresseja, ja olen niin ylpea, etten jakanut saalipiparia. Mun persoona voi vaikuttaa hurmaavalta, mutta tallainen vahan nortihtava tapaus kylla jaa jalkoihini nopeasti. Pysyn itsekin nyt vahan hiljaa tassa. En ma edes tajua, etta miksi  sen luo piti menna. Ei minua kiinnostanut edes baarissa niin paljoa. Tai varsinkaan sen onnettoman suutelointi yrityksen jalkeen. Huono suutelija on kylla niin fillareita laskeva Varsinkin kun taa oli viela aivan paniikissa. No oli kiva nukkua jonkun kainolla. Kunhan ei nyt jaa palloksi jalkaan. Ihan sydanta riipii, et se istuu siella jossain ihan piukeena, ja oottaa yhteydenottoani. Se oli ihan fiksunoloinen tyyppi, etta oletamme hanen kassanneen, ettei natsaa nyt, eika myohemmin. Varsinaisia morkkiksia ei kylla ole.


(Tatahan ei lasketa sitten vauhkoamiseksi, koska taa on suluissa :D. Meilla oli PP:n kanssa luultavasti silmapelia tanaan. Tai siis se tuli mua vastaan kahdesti. Ma yritin valtella sita ihan tarkoituksella, mutta no can do. Ekalla kerralla se sanoi siihen ihanan rauhalliseen savyynsa, etta "Moi Alma! Miten voit tanaan?" Ja se katsoi minua syvalle silmiin. Ma tein vaan sellasen hassun sivu nytkaytyksen paallani(siis kaansin korvani kohi olkapaata, ja tein hassun ilmeen), sanoin, moi, ja hymyilin. Se hymyili, ja katsoi silmiin. Sitten se tuli toisen kerran vastaan, ja se katsoi silmiin pitkaan, ja hartaasti, ja hymyili taas. Itse vastasin samoin eilen, ja tervehdin. Mun mielesta se silmiin katsominen oli normaalia pitkakestoisempaa, ja nain lasketaan silmapeliksi. Toiveajattelua!)

Sitten flirttailin yhdelle duunarille, joka todellakin on huomannut, etta kyylaan sita vahan. Se nimittain katselee jopa takaisin. Se kaljuuntuu edelleenkin, mutta siina on jotain nallemaisen sopoa, ja silti miehekasta. Joko silla on nainen, ja se kokee itsensa ahdistuneeksi kun joku katselee. Enka ma nyt edes tuijottamalla tuijota, kunhan vaan vahan vilkaisen valilla, ja hymyilen.

PP:n tiimi rassaa. Ne kaikki nakojaan tietaa, ja sielta tulee edelleenkin naita tukahdettuja hymyja, ja vinkeita ilmeita. Hiton urpot, mutta enkohan ma selvia. Ensi viikonloppuna on pieni tyoporukan kokoontuminen jalleen kerran, ja sitten toivottavasti velloo aivan muut huhut, kuin mun, ja PP:n olematon suhde. Ja olen todellakin menossa pippaloihin, ihan vaan nayttaakseni, etta en valita jutuista, enka hapea mitaan. PP ei osallistu. Sen sain jo fb:sta selville. Se on reissussa viikonlopun. Paskiainen :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti