tiistai 11. lokakuuta 2011

Yhtä piinaa

Odotan vain, että tämä päivä loppuu. Musta tuntuu, että se juoruämmä on itse kiinnostunut tästä PP:stä. Tai sitten se vain tahtoi tentata siltäkin meidän keissistä, kun kovaan ääneen huuteli PP:n perään aamukavilla, kun oli ensin tullut vastaan minua ovella, ja virnistänyt leveästi siihen malliin, että sillä oli jotain mielessä. Jotenkin se eukko käyttäytyy todella omistavasti, ja nenäkkäästi. Jos se on kuulustellut myös PP:tä, niin se todennäköisesti tietää enemmäna asian laidasta kuin minä itse. Ehkä mun pitää kysyä siltä. Ehkä tää nainen yrittää toimia jonain Amorin apulaisena. Ehkä se näkee jotain mitä me asianosaiset ei nähdä. Se näkee meidät objektiivisesti, ja molempien persoonat, katseet, käytöksen. Ehkä mun pitäisi vaan luottaa tähän juorukelloon (joka haluaa vaan saada säpinää ympärilleen piristämään tylsiä työpäiviään...) ja sen näkemykseen mun lähestyvästä äitipuoliudesta, ja meidän "perfect match"-statuksesta. Toisaalta tämä tilanne hivelee myös mun huomionhakuista luonnettani. Ainakin jotain tapahtuu, eikä kaikki ole vain harmaata mössöä päivästä toiseen.

Sain tänään kartoittettua PP:n taukoajat, ja ainakin osan sen viikkorytmistä. Se tuntuisi olevan tiistaisin, ja perjantaisin samaan aikaan paikalla. Ja mä tiedän jo valmiksi, että se tuskin on huomenna paikalla, varsinkin kun sain juuri nämä aikataulu asiat mietittyä läpi. Masentaa jo huominen valmiiksi, ja tämän päivän toivoisin olevan ohi. Jos suoraan skipattaisiin tää viikko, ja oltais jo perjantaissa, kun silmät aukeavat huomenissa? Ok?

Ei tästä nyt ole edes mitään kirjoitettavaa oikeastaan, kunhan väännän tikusta asiaa. PP hymyilee, ja tervehtii, ja jotain flirtin tapaistakin taisi tulla tänään. Miksipä en siis lähettäisi kaveripyyntöä... Eihän se töissä, ja työkaverien edessä kehtaa tietenkään alkaa lässyttämään mitään, enkä minäkään liimaudu sen kylkeen. Deittailu nyt yleensä on tapana hoitaa työpaikan ulkopuolella, tosin pohjatyötä voi tehdä töissäkin, jos on aikaa. Ja koska olen niin tehokas työntekijä, niin tottahan toki aina lyötyy aikaa pieneen miesten ihailuun.

Hei oikeesti! Lisäänkö sen nyt kaveriksi vai en? Musta tuntuu, että olisi viisasta tehdä se, koska se tavallaan viestii, että kaikki on ok mun osalta, ja saatan olla vähän kiinnostunutkin. Aika outoahan olis olla lähettämättä pyyntöä, kun ollaan kuitenkin usein tekemissä. Eikä tässä voi tilannetta pelastaa muutenkaan, kun kaikki tietää jo meidän panneen. Siis kaikki. Näkee ihmisten naamoista ilman vainoharhaisuuttakin, että ne tietää. Tavallaan pallo on myös mulla, koska se osoitti kiinnostuksensa silloin baarissa, ja kutsui luokseen. Ja mä en ole tehnyt mitään ilmaistakseni mitään kiinnostusta. Mä teen sen nyt. Ainakin saan lisää vettä myllyyn jos en muuta. Ja jos se hylkää pyynnön, niin viesti on selvä, ja kenekään muun ei tarvitse tietää. Ja olen säälittävä joka tapauksessa, mitä yksi kaveripyyntö sitä tilannetta muuttaa? Onhan mulla hevosmieskin kavereissa, vaikka mitään ei koskaan tapahtunut.

Ainiin, talkkari on hot. Mä en selviä siitä, koska sillä on niin intensiivinen katse, ja se katsoo aina silmiin, ja moikkaa. Onneksi se on varattu, niin siitä ei tarvitse huolehtia. Kunhan vain moikkaa takaisin, ja hymyilee, niin päivä on pelastettu.

Noin! Kaveripyyntö lähetetty, ja  voin paeta fb:stä loppuillaksi, koska sydämestä ottaa ajatuskin seuraavasta käänteestä. Jäämme odottamaan.

4 kommenttia:

  1. Huh, nyt on vihdoin kahlattu mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä blogisi läpi=) Tän vuoden puolella alotin ja nyt parina päivänä lukenut viimeiset kuukaudet läpi! Kyllä on Almalla tekemistä..

    Sinuna en lisäisi pp:tä fb-kaveriksi, perusteluina se että mitä hyötyä siitä hevosmiehestäkään nyt siellä kaverilistalla on? Antaisit ajan vähän kulua ja jos vaikka ihan naamakkain jotain tapahtuisi.. Netti on liian helppo =D

    On mielenkiintoista lukea ajatuksiasi, koska ollaan niin eri ajatusmaailmoista. Jatka blogeilua, kyllä lukijoita varmasti riittää. Hyvää syksyä sinne missä lienetkin!

    VastaaPoista
  2. Ah, Kiitos kommentista! Pitaa myontaa, etta elama on ollut aika hektista viimeisen vuoden. Ja sitten ma ulisen kun jonain tiistai-iltana on tylsaa, kun ei mitaan tapahdu... Mukava kuulla, etta omasta poikkeavan ajatusmaailman omistava kokee kirjotukseni mielenkiintoisina. Ilmeisesti sisalto on sitten tarpeeksi òveriksi vedettya toimintaa, etta mielenkiinto pysyy ylla. Ja hienoa huomata, etta erilaisessa ajatusmaailmassa elava ei tuomitse toisenlaista tapaa elaa elamaa.

    Iskin jo kaveripyynnon vetamaan, ja hyvaksyi sen noin minuutissa. Jos se nyt mitaan kertoo. Seuraava suunnitelma on ihan vain olla oma, sosiaalinen itsensa, ja jatkaa hymyilya, ja ihmisille puhumista. Ei mitaan nolotuksia enaa.

    Eikohan tama blogi jatku totuttuun tapaan. Ainestoa tuntuu riittavan, ja tekstia syntyvan reilun vuoden bloggailun jalkeen jo suht helposti.

    HYva syksya sinnekkin, ja pysy taajuuksilla! :)

    VastaaPoista
  3. Ihan oikein että lisäsit niin saat tyrkättyä palloa senki puolelle välissä! :)

    VastaaPoista
  4. Nonna, Nain juuri itsekin ajattelin! Sita paitsi naa tyosaadot tuppaa kypsymaan muutenkin aika hiljakseen, koska ymparilla on valtava sosiaalinen tyokaverien aiheuttama paine. Olen tehnyt tallaista jo aikaisemmassa elamassani, joten voin sanoa puhuvani kokemuksesta.

    VastaaPoista