maanantai 3. lokakuuta 2011

Stalkkeri

Mulla taitaa olla stalkkeri. Muistatteko kun kirjoitin siitä yhdestä baarivainoajasta kuukausi tai pari sitten? Siis siitä kenelle annoin numeroni, että pääsin siitä eroon, ja karkasin vessareissulla. Tyyppi tekstaili ahkerasti, enkä koskaan vastannut yhteenkään viestiin. Lopulta poistin sen numeron mun puhelimestani. Olen saanut kolme puhelua tuntemattomasta numerosta parin päivän aikana. Lisäksi tämä tyyppi on kaivanut minut esiin fb:stä, ilmeisesti puhelinnumeroani käyttäen, ja lähetti kaveripyynnön. Olen ilmoittanut numeroni siellä, ja käsittääkseni siellä voi hakea puhelinnumeron perusteella. Nyt se sitten tietää mun sukunimenkin, ja sen, että missä suunnilleen asun. Koska en sinä onnettomana iltana osannut pitää varaani, saatoin lipsauttaa myös työpaikkani. En voinut olettaa, että tyypistä tulisi tällainen riesa. Meinaan soittaa turvamiehet paikalle jos tyyppi änkeää työpaikalleni. Ja jos häirintä jatkuu yhteydenottojen muodossa, niin olen takuulla virkavaltaan yhteydessä. Tyypin pakkomielle minuun vaikuttaa pelottavalta. En ikinä voisi kuvitella seurustelevani sen kanssa, tai mennä edes yksille treffeille, saati puhua sille ikinä mitään. Mitä mä teen jos se tulee kadulla vastaan, tai seisoo mun ovella, kun tulen kotiin? Hyytävää. Tietenkin blokkasin hyypiön fb:ssä, ettei se näe minusta enää mitään.

Yhdenillanjuttuni pysytteli piilossa tänään. Arvelin sen olevan iltavuorossa tänään yhden kuulutuksen perusteella, että teoriassa meidän olisi pitänyt törmätä. Se taisi lymytä osastollaan ihan tarkoituksella. Mulla valui kylmä hiki persvaossa koko päivän, kun hermoilin mahdollista törmäämistä. Eihän tässä mitään noloa olisi, jos ei tarvis pelätä raskautta, ja hyppykupan leviämistä. Ja oli ihan kauhea lahna humatilasta johtuen. Ehkä se tulee vastaan huomenna, ja molemmat on silleen coolisti. Saa nähdä, että oliko sen ainoat intressit minua kohtaan yksi yö, ja kännin takia jäätävän huono seksi, vai onko sillä vieläkin kiinnostusta. Itselläni voisi ehkä olla kiinnostusta uusintaan, mutten ala roikkua lahkeessa. Enkä todellakaan rakentele mitään pilvilinnojakaan.

Yksi miespuolinen työkaveri alkoi yhtäkkiä nuuskutella lähelläni kovasti. Mä melkein jo vedin naamastani punaiseksi, kun aattelin, että ajatuksissani pieraisin tai muuten vain haisen pahalle. Mutta ei. Tyyppi kehuikin mun hajuvettä! Siis mies, nuori sellainen, millä on pieni vauva, ja tyttis, kehuu mun hajuvettä keskellä kirkasta päivää. Ehkä mun olis pitänyt sanoa, että mitä se on, mutta mä vain tuijotin monttu auki. Ihana saada tällaisia pieniä kohteliaisuuksia näin maanantaisin, kun krapula kynsii berberiä edelleenkin.

Tässä kai nämä. Huomenna lisää, jos jotain tapahtuu. Jotenkin miehet ovat tänään olleet kovasti ystävällisiä, ja luoneet katseita minuun. Kai mä sit haisen hyvältä :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti