torstai 20. lokakuuta 2011

Piru vie

Voi paska, ja perse. Se tyyppi kenen vieressa kavin lauantaiyona nukkumassa tykkaa _jokaisesta_ fb paivityksestani. Alkaa jo huumori loppua, ja taidan tehda pienen kuoleman fb:n ihmeellisessa maailmassa. Ma en mielellaan blokkaa ihmisia, mutta nyt tekis mieli. Tokihan sen hyvaksyin kaverikseni, mutta kun tarkemmin ajattelen nyt, niin se oli erittain harkitsematonta. Annoin tyypille jotain mielikuvia, etta voisin olla kiinnostunut, koska hyvaksyin sen kaveriksi. Tyhma Alma, mutta tastakin oppii hei. Kun selailen sen kuvia, niin ei se ole mitenkaan epa-komea, eika muutenkaan kauhea. Mutta aivan eri liigassa, kuin mina. Se on mukava poika, mina en ole poika, enka mukava. Ma en voi deittailla ketaan noin tavallista. Etsin normaalia miesta, jolla on persoonaa. Taa tosin kuulostaa joltain Kumman Kaa-kriteerilta. Miehesta taytyy lahtea saihketta, karismaa, itsevarmuutta. En jaksa raahata mitaan markaa lapasta mukana pitkin kylia, ja miettia ettei se lapanen nyt vaan kutistu entisestaan toimieni vuoksi. Paasissa tahdon mindata vain omasta perusonnellisuudestani, mies on vain mukava bonus siihen.

En jaksa kannatella muiden elamia, tai antaa energiaani kenenkaan muun itsetunnon vahvistamiseen. Hip hei, en ole etsimassa nakojaan mitaan vakavaa suhdetta, Tai olen ainakin paassyt yli sellaisesta sairaasta epatoivosta. Jos jotain loytyy, niin on loytyy, mutta  en lahde minkaan puolivillaisten matkaan vain siksi, etta olen yksinainen. Miksi ma sitten flirttailen, ja katselen miehia? No koska se on hauskaa! Ja eihan sita koskaan tieda, etta jos joku kolahtaa. Koska ma olen oma jannittava persoonani, niin mun on tutustuttava mahdollisimman moniin miehiin. Almalle ei helposti loydy vastakappaletta. Tai tahan tulokseen olen kenttatutkimuksissani paatynyt.

Oikeasti siistia huomata, etta se aito epatoivo naiden miesasioiden suhteen on kadonnut. Olen oikeasti tosi onnellinen elamassani nyt. Mulla on toita, asunto, ja sosiaalista piiria, jos vain viitsin olla itse aktiivinen. Ja tassa sivussa miehet, ja deittailu on sellainen janittava sivujuonne, joka on vahan jo harrastuskin. En nae tata epatoivona itse. Joko mun ajatusmailma on muuttunut psykologisten defenssien toimesta, tai sitten epatoivoisuus on vain kuollut.  Oli miten oli, mutta mulla ei ole mitaan valittamista elamastani. Kaikki on nyt oikeasti tosi hyvin, kunnes san papa-kokeen tulokset ehka ensi viikolla, ja mulla on syopa. Sitten ei menkat alakaan, ja olen raskaana tyokaveri-yhdenyon-hoidolle, ja mulla on myos syopa. Tyynta ennen myrskya, kuten lempisanontani kuuluu ;)

PP on tuskin toissa huomenna, koska luin fb:sta, etta se on menossa viikonlopuksi reissuun. Se on jonkun kaverin kyydilla, ja rohkenen epailla, etta kyyti lahtee aivan varmasti ennen meidan tavanomaista tyoajan loppua. Se on varmasti lomilla huomenna. Valiakos silla. Sita ei kiinnosta nakojaan, eika kylla itseanikaan himota aitipuolileikit ollenkaan.

Juttelin tanaan sille ylikuumalle duunarille. Vitsailtiin jopa. Ma en nyt ole varma, etta olenko taas uneksinut, mutta keksin jostain, etta silla olisi sormus. Tanaan sitten yritin kytistaa, etta nakyyko mitaan, mutta olis mennyt touhu niin kyylaamiseksi, joten vasuri jai piiloon aina otollisena hetkena. Sitten unohdin koko homman, ja keskityin vetamaan napaa kohti selkarankaa, ja pitamaan selan suorana. Ja ma luulen, etta tiedan sen nimenkin nyt.

Se edellisessa postauksessa hehkutettu esimies ei tullut vastaan tanaan. Tai sen verran, etta pyysin silta tulta, kun en loytanyt yhtaan viidesta sytkaristani. Tai siis kysyin tulta noin yleisesti koko rooki porukalta, mutta tama esimies oli ainoa, joka viitsi kaivaa sytkarin taskustaan. Pisteet ainakin naennaisesta herrasmiesmaisesta kaytoksesta. En viitsinyt mainita, etta nain siita paivaunia tassa taannoin. Se on kylla jotenkin niin sopo, ja miehekas samaan aikaan. Ja varmaan ihan jaatava nilkki parisuhteessa :D

Se olis sitten taas yksi viikko pulkassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti