perjantai 14. lokakuuta 2011

Perjantai, at last.

Olen malttamaton, tiedan, mutta olen vahan maani myynyt taman PP-keissin kanssa. Tai ei mulla nyt mitaan kovin korkeita odotuksia ollut tasta(kaan) saadosta, mutta kelailin jotenkin erilailla tata. Sita kuitenkin kiinnosti meikalainen jo ennen tuota nappiin mennytta pertsia, ja taa on ihan varmaa. Talle loytyy pohjaa silta, etta nyt se kayttaytyy jotenkin erilailla. Tai siis enaa ei hinaa itseansa tauoille mun kanssa samoihin aikoihin, eika todellakaan tule lahellekaan istumaan, jos kuitenkin mun junailujen tuotoksena ollaan samaan aikaa lounaalla. Kun se tulee vastaan, se moikkaa aina mun nimea kayttaen, ja heittaa jonkun pienen kommentin, muttei pysahdyta juttelemaan. Joo, minua olisi kiinnostanut, mutta kun mitaan vastakaikua ei silta suunnalta tarvitse vastaanottaa, niin toivottavasti se lyo itsensa vasaralla sormeen. Tiedan, yhdenillanjuttu, siita harvoin mitaan kovin vakavaa syntyy, varsinkin kun tyoskennellaan yhdessa, ja ulkpuolisilla riittaa puhuttavaa. Myoskaan en tee itsestani naurettavaa, ja ala mitaan kyselemaan. Juttelen niita naita, pistan vahan flirttia valiin, ja jos kiinnostaa, niin herra tietaa, etta mista minut loytaa.

En heittaydy epatoivoiseksi, koska sille ei ole mitaan syyta. Tyokaveri, joka on nahnyt mut ilman rihman kiertamaa, ja on hipeloity genitaaleja puolin sun toisin, that's it. Jotenki ristiriitaisia mun fiilarit on kuitenkin. Etta enkohan ma viimeistaan ensi viikolla vauhkoa taas kyseista tyypista. Nyt vaan nayttaa, ettei mitaan tule tapahtumaan. Ujo saa olla, muttei saamton nyhvero. Jotenkin epailen, etta se otaa noi huhut viela raskaammin kuin mina. Joko se ei ole aikaisemmin sotkeentunut tyokaveriin, tai sitten mun korviin ei vain ole kantautunut mitaan. Itsellani on jo pohjaa tyoromansseille, ja kuinka handlata tilanne. Taalla maailmankolkassa juorukulttuuri tuntuu olevan viela elavaisempaa, kuin Suomessa joten on tahankin saanut vahan totutella. Joskus aikanaan, kun olin samanlaisessa tilanteessa, niin jengi tiesi, muttei todellakaan tullut mitaan pain naamaa kyselemaan, tai edes virnuillut.

Lisaksi PP ei ole kaynyt silmille mistaan tautiasioista, joten taidan olla turvassa silta osin. Tokihan tassa on viela mahdllisuus, etta olen pieniin pain, ja joudumme jakamaan taman kokemuksen. Taman asian selviaminen vie viela kuitenkin pari viikkoa. Parina aamuna on ollut etova olo, mutta epailin olon johtuvan paalla olevasta laakekuurista, ja iian vahasta ravinnosta, ja vilkkaasta mielikuvituksesta.

Ajattelin tanaan lahtea ulos, ja ottaa hieman alkoa. Jannittaa, etta potkiiko tuo laakekuurin antabusvaikutus viela tanaankin, vaikka viimeinen nappi on nautittu eilen illalla. Tasta syysta meinasin vetaa hompsyn vodkaa reilusti ennen ulos menoa, silta varalta etta alan lingota oksua, ja luulen kuolevani. Et jos nain kay, niin mun ei vissiin tarvitse ulos menna. Ja ilman alkoa en pertsia ala viettamaan. Toki olisihan niita vanhoja ystaviakin kiva nahda, mutta koska olen viinaan menevaa sorttia, niin eihan mikaan ole kivaa ilmaan viinaa (paitsi toissaolo, koska se on karmeaa kannissa). Niin, ja taa laakekuuri ei ole auttanut mainittavasti tilanteeseen. Etta aivan turhaan olin kaksi viikkoa selvana.

K suuttui mulle. Se vaitti, etta olen sen tekemien ohareiden jalkeen lahetellyt aika tiukka savyisia viesteja. No tavallaan joo, mutten tietenkaan myontanyt mitaan. Enemmankin rutikuivaa huumoria vastineeksi "aah ooh, mulla on niiiiin iso muna, ja meinaan tulla sun naamalle, ja panna sua perseeseen halusit tai et"-jankutukselle. Kukaan jaksa tuollaisia viesteja kokoajan lukea. Nih. Tavallaan olin siis arsyyntynyt, koska olin varautunut panemaan sunnuntaina, ja sitten suunnitelmat muuttuivat, ja noista typerista viesteista. Sita ei kuulemma enaa kiinnosta. Mutta valiako silla, koska kylla meressa kalaa riittaa, jos vaan jaksaa onkia. Ja edelleenkin on vahan samat fiilarit naista fuck buddy-jutuista, etta ovat kuin eilisen purkkaa. Ollaan K:n kanssa pantu jo niin mota kertaa, etta tiedan sen temput, ja usein toistettu seksi ilman romanttisia fiiliksia ei jaksa stimuloida jannityskeskusta aivoissa tarpeeksi. Etta kivampi nama tallaiset tyokaverien kanssa kiksauttamiset, kun hupia riittaa viikko tolkulla juorujen muodossa. Hohoo.

Raportoin sitten huomenna, jos tanaan sattuu jotain aihepiiriin sopivaa. Hauskaa perjantaita!