keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Loppua kohti menemme (siis viikon...)

Eihan se PP tietenkaan ollut toissa tanaan, tiesinhan mina, koska olen kyylista kyylin. Mutta "hymyile, ja ole reipas, ja iloinen"-kamppis sujuu hyvin! Oikeastaan huvittaa katsella, kun jengilla tuntuu olevan vaikeeta, kun ne tietavat minusta jotain. Virnistelyyn alkaa jo olla tottunut.

Stalkkeri-satukseni saa lisaa havyttomia piirteita. En saanut viime yona unta, kun mielessa pyori tyot, ja ihmisushdekuviot siella. Sitten tajusin, etta bookkasin yhden arkivapaan ajattelemattomuuttani perjantaille. Sehan on just se paiva, kun PP on toissa. Mieleton ajatuskatkos, minka korjasin tietenkin heti, kun menin aamulla toihin. Ma uskon siedatykseen, ja kohtaamisien junailuun. Ne ainakin piristavat, ja ryhmittavat paivaa, vaikka mitaan konkreettista ei tapahtuisikaan.

Se yksi pikkupomo jota vahan inhoan, mutta olen silti salaa kiinnostunut oli tosi mukava mulle tanaan. Ja juteltiin kaikenlaista, kun jouduin sen kanssa viettamaan aikaa kahdestaan. Lisaksi yksi sellainen kuumahko talkkarin kaveri heitti hyvaa lappaa hississa. Se vaan kaljuuntuu, vaikka onkin ihan sootti noin muuten. Talkkari jatkaa edelleenkin tuijottamista, ja hymyilya, ja moikkaamista. Joo, minusta tuntuu nyt silta, etta naa kuvittelee multa lohkeavan jokaiselle. Eika edes kaikille lohkea, mutta sitapa eivat raukat tieda. Osaan sanoa myos ei, ja tykkaan sanoa ei. Ei. Taa kappale nyt oli ihan pelkkaa itsekorostusta, mutta sitakin on pakko valilla harrastaa, jotta elaman balanssi palautuisi. En ma ole livena ihan nain pissapaa, kun joskus teksteissani annan ymmartaa. Toki olen jarkyttava jastipaa, ja itsekeskeinen mitka nyt ovat oikein tavoiteltavia hyveita kenelle tahansa. Ehka ma oon just siksi sinkku!

PP tosiaan hyvaksyi mun kaveripyynnon eilen noin minuutissa, joten ehka se odotti tata liiketta minulta, tai ajattelee samoin kuin mina. Itsehan joskus roikotan jengia listalla pitkaankin. Ilkea mina...

Ei tassa taas muuta. Paitsi, etta olen huomannut ripottelevani kirjoitusvirheita aivan jarkyttavan maaran yhta postausta kohti. Siis kirjaimia puuttuu ja/tai on liikaa, tai vaaria. Pahoittelen asiaa. Mulla ei ole ilmeisesti lukihairiota kuitenkaan, vain ainoastaan hitaat sormet verrattuna ajatuksen juoksuun. Lisaksi mulla on vahan heikosti aikaa lukea naita runoiluja lapi, ja jos luen, niin mulla on nakojaan joku virhesuodatin paalla, kun vanhat tekstit on taynna kaikkia mokia. Pitaa yrittaa tsempata vahan, jotta teidan lukijoiden lukuelamys olisi maksimaalinen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti