keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Jassoo

Tänään yllätti pieni, ja miehistä johtuva masennus, joka meni onneksi pois melko äkkiä, ja tyhjiö täyttyi uteliaisuudella. Lueskelin jotain työpaikkatiedotetta lounaalla, ja silmiini tarttui infoa, jonka tiesin sopivan palapeliini. Tiedotteessa sanottiin hyvästit meillä töissä olevalle pariskunnalle, joka muuttaa maasta piakkoin. Erityisesti huomioni kiinnittyi pariskunnan miehen nimeen, joka oli sama kuin sillä yhdellä joka hankki mulle avainkortteja, ja muutan, ja flirttasi niin, että mun työkaverinikin sen huomasi. En ollut ihan varma kuitenkaan, että onko samasta henkilöstä kysymys. Kiirehdin kotona sitten heti fb:n ihmeelliseen maailmaan, ja hain yhden "kaikkien kaveri"-miehen kavereista tämän pariskunnan naisen, ja onneksi sillä oli joku kuvakansiokin yleisessä jaossa. Siitä vaan sitten klikkailemaan, ja sieltähän se flirttailijankin lärvi paljastui. Että semmonen tyyppi sitten. Onhan se perin komea, mutta ei näköjään kovin hääppöinen tapaus. Varattu, ja kaikkea. Ja silti vahtasi meikäläistä silmät kiiluen. Tai sitten se oli se sen kollega joka vahtasi meikäläistä, ja tää heppu vaan oli henkisenä tukena, kun jatkuvasti kävelivät työpisteeni ohi hymyillen, ja toistuvasti tervehtien....hmm. Huomioni kyllä kiinnittyi siihen komeampaan mieheen. Kröhm. Annetaan siis olla. Ja muutenkin pitää antaa työpaikan miehien nyt olla, koska nää huhut voivat hieman viedä pohjan meikäläisen uskottavuudelta. Helppona panona varmasti nähdään kyllä, mutta ei kai tarvitse odottaa, että kukaan vahingossakaan ottaa enää vakavasti. Ainakaan kukaan mies. Tosin panokaveriani varmasti palvotaan suurena sankarina, ja nainen on vain lutka. Mitenköhän mä itse pääsisin tästä ajatusmallista eroon?

Pertsipanokaan ei ollut tänään paikalla, mutta mulla on jo yleisesti hieman rauhallisempi olo. Ei enää ole kokoajan "kolmea vaille sydäri"-fiilikset. Pystyin olemaan ihan vaan coolisti kaikkia kohtaan, enkä enää tarkkaillut epäluuloisena ihmisten katseita, ja ilmeitä. Hei pikkujouluissa sitten uudestaan! Onkohan mulla ihan jonoa, vai joudunko minä, saastainen luuska väkisinmakaamaan jonkun tursakkeen, koska harrastin seksiä kollegan kanssa, ja olen kauhea, ja yök.

Pah, mä väitän, että ne juorujen liikkeelle panijat (heh!) olis vaan itse halunneet olla pertsipanon asemassa, ja lähteä mun mukaan panemaan. Mut hei, elämä on julmaa, ja joku häviää aina. Jos on kymmenen miestä, ja Alma bilettämässä, niin enhän mä mitenkään voi kiksauttaa kaikkien kanssa, vaan on luotettava vaistoihin, ja alitajuiseen parinmuodostukseen. Onneksi otin sentään sen kenellä oli takuulla isoin muna, että well done basic instincts!  Jotain hyvää sentään tässä on! 

Lisäksi kun miettii asiaa siltä kantilta, ettei me pp:n kanssa oltu ennenkään mitään bestiksiä, niin eihän tää sekoilu mitään meidän suhteessa edes muuta. Että ei me ennenkään nähty joka päivä, tai puhuttu tauoilla jos oli paljon populaa paikalla. Miks nyt pitäisi sitten kyhnätä, tai olla huolissaan, jos ei törmätä. Se ei ole vielä tullut lankoja pitkin sen asian tiimoilta, että sen meisselissä on jotain vikaa, joten pidämme sormet ristissä (jalkojen lisäksi), ettei mitään erityistä ilmaannu jatkossakaan. Itselläni tuli oireet viikon päästä oletetusta tartunnasta. Koska raskaustestin voi tehdä? Mä lukeudun kissoihin, ja mulla on ainakin viisi elämää, jos mä selviän tästäkin lipsahduksesta ilman jälkikasvua. Jotenkaan ei ole kauhean luottavainen olo, että olisin jälleen onnekas.

Ehkä tästä jälleen selvitään. Nyt voikin yrittää taas haistella uusia tuulia, kun tietää, että yksi kiinnostava mies on pelistä pois, ja toisen kanssa vähintäänkin epäilyttävä työkaveruus jatkossa. Ehkä mä vaan etsiä sen elokuvamaisen romanssin jostain taidegalleriasta. Tai siis en siis tienkään etsi mitään, kunhan vaan vaeltelen.....Tosin saatan raahautua sinne rollaattorilla lopun viimein, kun löydän vihdoinkin sen mun rakkaan Kustin joka kässää Almaa. Höhö. Heippa.




2 kommenttia:

  1. Mikä noita varattuja miehiä oikein kiikastaa. Ettiikö ne jotain jännitystä, vai onko niillä oma suhde vähän kallellaan että aletaan jo petailee muualle vaihtoehtoja. Tai sitten ikuiset pelimiehet, ota noistakaan selvää.

    Ja mä en kestä kanssa tota ajatusmallia, että miehillä sais olla sataviissataa seksikumppania ja naisella vaan kolme.

    VastaaPoista
  2. Kai ne varatut hakevat jännitystä urautuneeseen elämäänsä. Itse harrastan valitettavasti aivan samaa, kun parisuhde tuntuu tunkkaiselta, kuten aikanaan Herra F:n kanssa ylläpidetty säpinä. Ehkä joskus tulee sellainen (se oikea, ja viimeinen) suhde vastaan, ettei tarvitse hakea lisäjännitystä. Ehkä pitää ryhtyä joksikin avohoitopotilaiden "buddyksi"...Hehheh.

    VastaaPoista