sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Jälkipyykit

Eilinen ilta meni oikein hyvin, ja löysin itseni jopa omasta sängystä. Ilmeisen tiukkaa settiä ollut kotiin saapuminen, kun vaatteet ovat letkana ulko-ovelta punkkaan asti. Enkä ollut päässyt edes peiton alla, vaan olin käpertynyt filttiin. Ja ilmeisesti vietin koko 'vaivaiset' 12 tunnin yöuneni samassa asennossa, koska toinen lonkka huutaa leipää nyt. Mutta en luullakseni nolannut itseäni uuden tiimini silmissä, vaan jengi oli aivan lärvit, ja omat tanssahteluni olivat kevyttä materiaalia verrattuna esimerkiksi esimiesteni sekoiluihin. Omat sekoiluni tapahtuivat muutenkin jo perjantai-iltana.

Mulla olis kauheesti asiaa, mutta krapulan tuomista rajoitteista johtuen yritän muotoilla jotain lyhyesti, ja nasevasti. Mä en siis muista mitään sen duunikaverin kanssa köyrimisestä. Siis itse siitä aktista. Jotain pieniä välähdyksiä on, mutta en tosiaankaan muista, että riisuinko mä sen, vaik kuka riisui kenetkin. Viimeinen selkeä muistikuva on, kun seison sängyn päädyssä, ja komistus löhöili jo sängyllä. Muistan, kun katsoin sitä varmasti erittäin viettelevästi, ja hyökkäsin sen päälle, ja sitten katkeaa filmi. Seuraava välähdys on siitä, kun se antaa suuseksiä minulle. Sitten muistan ihmetelleeni sen melan kokoa, ja miettineeni suuni kuivuutta kun otin siltä poskeen. Tämän jälkeen ilmeisesti yhdyimme eri asennoissa, koska seuraava pätkä on tilanteesta, kun katson itseäni sängyn vieressä olevasta peilistä, kun komistus ottaa minua takaapäin. Mulla on jotenkin sellainen olo, etten ollut ultimaalinen petikumppani humalasta johtuen. Toiminta tulee kuitenkin aikalailla selkärangasta, mutta olen varmasti ollut aivan flegu, ja veltto, ja epäkiihoittava. Mutta hei, oli sekin päissään, että ehkä sekään ei kaikkea muista.

Harmittaa ihan mittaamattomasti, kun mitään ehkäisyä ei käytetty. Ahdistaa ajatus, että sille vaikka tarttui herpes. Tokihan mä voin aina tehdä Herra F:t, ja kirkkain silmin väittää, ettei mulla mitään oireita ole koskaan ikinä ollutkaan. Koska mulla on niin syyllinen olo, niin en käynyt hakemassa sitä jälkiehkäisyäkään. Jos se saa taudin, niin ihan kohtuullista on, että musta tulee karvaisen lapsen yksinhuoltaja. Sitäpaitsi menkat loppuivat juuri, ja mitään munasoluja oo missään menossa kuitenkaan. Vähän jännitystä elämään, katsokaas. Ja mulla on ollut lievää vauvakuumetta muutenkin. Raskaus on kuitenkin pientä verrattuna siihen, että se sai taudin, vaikkei tää nyt mikään HIV ole, eikä ole minuakaan vaivannut, kuin sen kerra pari. Mutta ehkä mun ei kannattaisi harrastaa yhdenillan juttuja, jotka altistavat toisen henkilön riskille sairastua. Ja eikai tämä oireettomana ollessaan niin helposti tartu? Mutta ei tämä elämäntyyli oikein sovi viruksen kantajalle. Hävettää.

Vähän jännittää mennä huomenna töihin. Saa nähdä, että tuleeko vinkeitä hymyjä niiltä ketkä oli ulkona perjantaina..Tietenkin myös jännittää ihan petikaverinkin kohtaaminen. Koska siitä ei ole kuulunut mitään, niin oletan meidän säädön olleen vain säätö. Toki en itsekään antanut mitään ruusuista kuvaa tulevaisuudesta lauantaiaamuna, kun lähdin harppomaan sen luota kotiin. Se poltteli siinä ovella tupakkaansa, ja mä vaan lähdin menemään. Jotenkin niin nolotti. Mies on edelleenkin aivan tappavan komea, ja se on jotenkin sellainen vankka, ja turvallinen. Voisi jopa olla ihan poikaystävä-materiaalia. En vaan meinaa tehdä asialle mitään, etten saa sormilleni. Jos se tahtoo jotain minusta, niin se saa tehdä jotain. Toki juttelen, ja hymyilen sille kuten tavallisestikin, mutten tyrkytä itseäni. Noin viikon päästä se tulee kuitenkin silmille, kun sen mulkkua kirveltää, ja se on muuttunut täplikkääksi. Että en tosiaan ole mitenkään kovin optimistinen meidän tulevaisuudesta, vaikka se onkin komea, ja mukava.

Se on jännä juttu, kun himottelee jonkun tyypin perään, ja sitten saakin täyden hoidon himottelun kohteelta, niin tyyppi siirtyy nimeksi listalle. Jotenkin jännä ajatus, että se aito kiinnostus, ja flirtti kuolevat samalla hetkellä, kun sen kiinnostuksen kohteen on saanut kellistettyä. Tässä tapauksessa tyyppi oli vielä mahdottoman mukava, ja komea, eikä ns. kiinnostuksen lopahtamiselle ole mitän järkevää syytä. Ehkä se syy on, että en usko yhdenillanjuttujen synnyttävän parisuhteita. Jotenkin sen aistii siitä toisestakin, että onko se vain seksin perässä. Joku joka on oikeasti ihastunut halailee, ja koskettelee seuraavana aamuna, kun vierekkäin herätään. Itsehän en toiseen aamulla koske, koska olen epävarma, enkä tahdo ahdistella hellyydenosoituksillani.

Mut eika tässä nyt muu auta, kuin vähän relata, ja ottaa vastaan mitä viikko ikinä tuokaan tullessaan. Tuskin romanssia kuitenkaan. Olen realisti toisinaan. Ja todella epävarma itsestäni. Musta tuntuu, että olin ihan kaamea perjantaina, ja höpöttelin ihan outoja juttuja, ja olin liian kännissä. Eipä itsensä syyttely oikein minnekään johda, joten jopa vain jatkan hengittelyä, ja muistan hymyillä.

Nyt oli ainakin jotain sutinaa. Ei saa valittaa, kun vielä hetki sitten elämä oli tosi tylsää.