maanantai 10. lokakuuta 2011

Ja taas mennään

Sovimme Herra K:n kanssa panotällit eiliseksi. Puolitoista tuntia ennekuin sen piti hakea minut, se laittoikin viestin, että on häijyssä krapulassa. No kiitos vaan. En edes viitsinyt ilmaista lievää pettymystäni hänelle mitenkään. Pistin takaisin kuivan viestin, että sulla on joku hoito siellä, mistä et oo vielä päässyt eroon, mutta K ei kommentoinut mitään. Eli sillä oli nainen siellä. Ei ongelmaa, koska tiedän kyllä K:n metkut. Eikä mulle edes tullut paha mieli vaikka olin omaani ja K:n mieltä piristääkseni shopannut aletangosta uudet , ja sievät alusvaatteet. Tuleehan noita panoja. Se yritti sopia uutta päivää ensi sunnuntaiksi, mutta mulla voi olla silloin tosi paha darra...eihän sitä koskaan tiedä. Se vaan kyrsi näissä ohareissa, että muutin aikataulujani, että voidaan tavata neljältä. Sitten mulla olikin tappotylsä loppupäivä, kun kaikki järkevä tekeminen, ja meno olis ollut just silloin ennen neljää, kun mietin jalkojen sheivausta, ja panemista.

N:n kämppiksen poikaystävä poisti minut fb-kavereistaan. Liekö kokeilu ohi, ja totesivat, etten ala vartavasten järkkäämään treffejä varattujen kanssa, vaikka Herra T heittelikin täkyjä mihin tarttua. Erikoista, että juteltiin ihan normaalisti viime keskiviikkona, ja viikonloppuna huomasin hänen kadonneen kavereistani. Tervemoi!

Töissä juoduin nahkeaan ristikuulusteluun tupakkapaikalla. Tämä aiemmin mainittu juoruämmä, ja PP:n läheinen työkaveri alkoivat kyselemään, ja grillaamaan minua poloista oikein huolella. Mulla ei ole oikein mitään statementtiä asiaan, koska en itsekään tiedä, että missä mennään. Juoruilija oli ihan orkuissa, kun maalaili kuvia, että rakkautta on ilmassa, ja ollaan perfect match. No joo, miten sen nyt ottaa. PP:n kollega säesti vieressä kertomalla, että millainen tyyppi PP on ja taivasteli, ettei me olla taidettu olla edes nähty "sen" jälkeen. Ja juoruilijakin ylisti PP:ta mukavaksi mieheksi, ja väläytti, että kohta minusta tulee äitipuoli. Hiphei. Mistä ne repii noita juttuja? Vai enkö itse nyt näe jotain silmitöntä ihastumista? Itse olen ihan pikkasen pihkassa, mutta tunnen itseni, enkä nyt ala rakennella mitään valoisia tulevaisuudenkuvia. Sitten juoruilija vielä heitti, että jos "se" tapahtuu uudestaan, niin sitten on ainakin jotain tekeillä. Onneksi olen kiksauttanut muutamaakin tyyppiä useammin, kuin kerran, ja -tadaa- olen edelleenkin sinkku. Minusta tuntuu, että mun tekniikassa on kuitenkin jotain vikaa, ei siis kiksauttamistekniikassa, vaan aivan jossain muussa. Mutta juoruilijan kahden panon laki ei ainakaan päde minun tapauksessani. Ihanaa, että työkaverit ruotivat mun seksielämää röökipaikalla, selvinpäin, ja itse kuuntelen vieressä. No eikai ne pahaa tarkoita, kunhan ovat innoissaan, kun yhteisössä  tapahtuu jotain. Ja, kaikki tietää jo tästä sekoilusta by now. Ei auta muuta kuin hymyillä, ja jatkaa eteenpäin.

Sitten emotionaalisiin tilityksiin. Olen lähes vakuuttunut, että PP on hyvin hämmentynyt mun käytöksestä. Toki se saattoi ollakkin vain seksin perässä, mutta en minäkään antanut kovinkaan ruusuisia kuvia jatkosta, kun karkasin silloin sateisena lauantaiaamuna kesken tupakoinnin meningillä "onpa kauhea ilma, ootko ikinä käynyt tuossa take awayssa, aijaa, moi", ja lähdin pakoon, ennekuin se oli ehtinyt krapulaisia silmiään räpsäyttää. Tästä syystä se on saattanut pelätä minun lähestymistäni yhtä paljon kuin minä kammoan sitä, että  tunnustan itselleni olevani ihastunut, ja tekevän jonkun nolon liikkeen. Ja saavani pakit. Kun nähtiin nyt viime perjantaina röökillä, niin kaikki oli aivan tavallisesti. Ei mitään hassua, tai no se, että molemmat olivat vähän vaivautuneita, mutta vain siksi, että ei tiedetty, että pitääkö sanoa jotain. Ja sitten karkasin uudestaan. En minäkään uskaltaisi lähestyä miestä joka suorittaa pikapoistumisia varoittamatta mitenkään ennakkoon. Jos se huomenna töissä, kuten se aika varmasti on, niin ehkä mä vain hymyilen sille, ja yritän hakeutua vaivihkaa lähistölle välittämättä korppikotkia katseista. Tai sitten mä vaan yksinkertaisesti lähetän sen kaveripyynnön fb:ssä, ja samalla vahvistan senkin itseluottamusta. Pöh, ei se kuitenkaan ole kiinnostunut!

Olo on aivan hillittömän paljon parempi tänä maanantaina, kuin viikko sitten. Emotionaalisesti olen tasapainossa, ja uskallan jopa kirjoittaa, että näen tilanteen nyt objektiivisemmin, ja mukana on jopa tuulahdus tervettä järkeä. Kai tämä elämä taas tästä lähtee mutkittelemaan tutuissa uomissaan.