keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Bye Bye Alma

En ole lopettamassa bloggailua kuitenkaan. K vaan yritti vongata (taas) perjantai -illaksi itselleen seuraa. Mulla on jo tiedossa muuta menoa, joten jouduin kieltaytymaan naihin muihin menoihin vedoten. Mihin mulla on tietaakseni oikeus. Viimeinen silta tullut viesti kuului dramaattisesti "Bye Bye Alma". Tieda nyt sitten, etta onko tama niin suuri menetys. Luulin sen olevan jo tuolla kannalla entuudestaan tekemieni oharien vuoksi. Nyt ainakin on! Ihankuin mun pitaisi olla niin munan perassa, ja epatoivoinen, etta alkaisin anelemaan, tai matelemaan sen edessa. En vastannut tuohon viestiin enaa mitaan, ja annan tyypin olla. Taa on sita sen taktiikkaa, kun se luulee, etta kaikki on siihen, ja sen varallisuuteen laapallaan, eivatka missaan nimessa tahdo moista herkkupalaa paastaa napeistaan. Minapa tahdon, etta Bye bye K!

Olen aivan varma, etta PP:lle, ja silla juoruilijalla on ollut jotain sapinaa jossain vaiheessa. Eihan se juoruilija mistaan muusta syysta olisi reagoinut niin vahvasti meista velloneisiin huhuihin. Niista on paljon kuvia juoruilijan tyobile-kansiossa fb:ssa. Ma niin naen, etta nekin ovat joskus paatyneet samaan osoitteeseen yoksi. Lisaksi ne istuu lounaalla aika usein samassa poydassa. Kavereita tai ei, mutta ovat ainakin laheisempia, kuin mina, ja PP. Ja sekos kiehuttaa, pikku-mustiksen Alman mielta. Tosin I'm working on this, ettei ikina mustasukkaisuus mieltani enaa valtaisi. Ainakaan jos pohjana  mustasukkaisuudelle on vain omia ruusuisia haaveita. Ja ilman mustasukkaisuutta on niin paljon hempompi hengittaa. Joo, diggaan vahan PP:ta, mutta olen myos nyt realisti. Juttu nayttaisi olevan menossa ei minnekaan, ja silloin on erityisen terveellista keskittya aivan muihin asioihin ymparillaan. Kuten vaikka perfektionistiseen tyonjalkeen, muihin miehiin, ja uusiin harrastuksiin. Tammoiseen 'riutumiseen' ei tosiaan auta mikaan muu, kuin itsensa pitaminen kiireisena. Ja hengittaminen. Alan oppia, katsokaas :)

Koska mulla on silmat auki nyt, niin yritin tehda vaikutusta tahan yhteen hieman kusipaiseen, mutta niin kiinnostavan oloiseen esimieheen. Se ei tosiaankaan ole mun esimies, eika edes meidan osastoon kytkoksissa, etta eiks tallainen ole aivan tyoyhteisossa hyvaksyttavaa? Se ankes mun kanssa samaan hissiin, ja kaveltiin yhtamatkaa tupakalle. Ja jopa juteltiin kokoajan. Olikse viime viikolla, kun kanssa keveltiin yhtamatkaa yhteen toiseen paikkaan, ja jopa juttelimme silloinkin. Olen tassa pitkin viikkoa silmaillyt sita, ja silta saa aina silmaa takaisin. Joko uskoo, etta tuijotan kokoajan, ja olen outo, tai sitten sekin on kiinnostunut, ja katselee minua yhta paljon. Sitten kun oltiin rookilla, niin katseltiin puhuessa toisiamme silmiin, ja huomasin, etta silla on aika kierot hampaat. Pikkuvikoja...Tama vipinan tulevaisuus kiinnostaa hieman. Juttu luisti nyt ainakin hyvin, ja katsekontaktia oli helppo ottaa.

Talkkari tuijottaa. Tanaan se jai aivan rysanpaalta kiinni. Istuin lounaalla, ja vedin papua naamariin. Olo oli jotenkin kiusaantunut, johtuen lounasseurastani. En tuntenut oikeastaan ketaan poydasta, ja yritin jotain kommentoida valiin, etten vaikuta aivan dorkalta. Sitten satuin katsahtamaan oikealle, missa talkkari istui, ja se tuijotti suoraan minuun. Kaansin katseeni hitaasti pois, ja laitoin varpaat ristiin siita, etta sen parisuhde olisi paattymassa. Se on 'jo' 34 vuotta, joten eikai siina iassa kovin helposti enaa pitkaaikaisista kumppaneita aleta eroamaan, kun pitaa lapsia, ja haita suunnitella. Talkkari on niin herkkujen herkku, etta kelpaisi kylla minulle kaikessa maskuliinisuudessaan. Nyt pitaisi keksia jotain coolia keskusteltevaa sen kanssa. Yksi jutun aihe mulla mielessa. Joten ehka huomenna hymyillen alan kysella silta erinaisia asioita. Ja oikeastaan osana mun koulutusta mun pitaisi kysella aivan tyoasioitakin silta...Hihihi.

Tulin sitten kotiin, ja koska olin aivan loppu, niin kellahdin petiin sitten pariksi tunniksi. Toki tarkoituksena ei ollut nukkua niinkaan pitkaan, mutta mun paivaunet olivat kylla sellaista luokkaa, ettei kaduta pieni torkkuminen ollenkaan. Naa oli siis paivaunia, aivan siina toisessa merkityksessaan. Uni alkoi, etta ajeltiin sen yllamainitun esimiehen kanssa ympariinsa, ja unessa oli flirttia, ja hempeita hetkia. Sitten paadyin yksin jonnekkin retkeilymajalle, missa oli kuitenkin erinaista sakkia, ja muistutti enemman hostellia. Siella oli sitten sen laatuinen uros hyvinen kroppineen, ja laineikkaine hiuksineen, etta ryhdyin oitis silmapeliin. Sitten harrastimme erinomaista suutelua miehen painaessa minua seinaa vasten. Suutelu johtisitten hieman laimeampaan aktiin, mutta tuo taianomainen suutelu kavi jo paivaunesta.. Se mies oli aivan puolijumala. Eika ulkonaollisesti edes muistuttanut ketaan kenet tunnen. Hmm... Pitaa varmaan alkaa nukkua paivaunia useammin, jos herra ilmestyisi toisenkin kerran!

Viikko on jo voiton puolella. Oh boy!