sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Henki kulkee


Murphyn laki

Milla todennakoisyydella huolella valitsemassasi apteekissa on toissa joku entinen koulukaveri kenen naamaa, ja nimea et tietenkaan muista, ja sulla on ainoana ostoksena kaksi raskaustestia? Niin Alman tuuria! Tyttonenhan sitten alkoi kovasti kyselemaan kaikkea mun nykytilanteesta, ja vastailin ihan coolisti. En muista koskaan puhuneeni tyypin kanssa koulussa, mutta nytpahan hei sitten tutustuttiin! Eihan taa oo millaan tavalla noloa, mutta kuitenkin tavallaan on. Tuskin on kenellekkaan yllatys, etta aikuinen nainen harrastaa seksia, ja saattaa olla raskaana sen seurauksena. Mulla vaan lukee fb:ssa julkisena, etta olen sinkku ( ihan vaan, etta ujommat urokset uskaltavat ottaa yhteytta, jos kokevat sielujen sinfoniaa kanssani...) Koska olen julkinen sinkku, niin ulkokuorta ei ainakaan kiillota raskausepailyt, tai jopa mahdollinen raskaus.

Totuushan on kuitenkin se, etta sinkut yh-aidit eivat yleensa tuppaa olemaan kovin korkealle noteerattua porukkaa. Toinen totuus on se, etta seksista saattaa seurata raskaus, ja se ei katso alykkyysosamaaraa, tai kukkaron paksuutta. Seksi on taas vaistojen ohjaama luonnollinen asia, ja elamamme tehtava (tosin nykyaikana kovin kyseenalainen, koska meita on jo 7 miljardia) Toki naita vahinkoja tietty sattuu herkemmin seksuaalisesti holtittomille (krhm..) tyypeille, joka taas peilaa valistukseen, ja itsekunniotukseen (krhm x 2).

Oottelen tassa kusihataa, ja painun sitten lirittamaan purkkiin. Ihan mielellani en olisi yhtaan raskaana. Koska asiat tuppaavat olemaan niin monimutkaisia, niin olen lahes varma, etta olen pamahtanut paksuksi havyttoman komealle tyokaverille, yhdenillanjutulle, ja tyypille joka tuntuisi olevan kokovartalo mulkku. Tokihan ma sille kertoisin, ja ihan vain siksi, etta sitakin alkaisi vituttaa, kun meni munaansa ilman gummia uittamaan, ja ehka oppisi siita.

Ehka ma en maalaile kauhukuvia enempaa tanne, vaan menen jatkamaan kusihadan odottelua.

Hihi

Se nainen oli PP:n sisko. Fb:ssa aivan vahingossa (siis ilman erityista stalkkaamista...) sattui silmaan joku tagatty valokuva ja siita sitten keksin sukulaisushteen. Naurattaa oma ylireagointi hieman, mutta en meinaa tehda edelleenkaan asialle mitaan. Annan olla, ja siirryn eteenpain. Kayttaydyin kuitenkin epatoivoisesti, joten tasta ei ole muuta tieta pois, kuin ottaa aivan viilea, ja ammatimainen linja. Ja toivottavasti itsekunnioitukseni kayra nousee kohisten.

Hiljaista on. Ihan hyva. Nyt taidan suunnata apteekkiin ostamaan sen raskaustestin, jotta saan elamaani vahan sapinaa ;)

lauantai 29. lokakuuta 2011

Tehoahdistus

Kiesus, etta nolottaa toi eilinen ilta, ja taysin poissa ollut kyky lukea tilannetta. Nolasin itseni ihan totaalisesti PP:n silmissa, kun tungin sen mukaan rookille, vaikkka se sanoi parjaavansa itsekseenkin. Fyysisesti raskas viikko duunissa, ja muutama annos alkoa, niin olin sellaisessa rennossa, ja hupsussa mielentilassa. En ma oikeastaan olisi mitaan halunnut PP;lta, ainoastaan nayttaa, etta olen ihan ok, ja voidaan frendata ilman ujostelua. Nyt ei sitten tarvitse tehda sitakaan enaa. Ma meinaan kylla pysya poissa sen tielta aivan totaalisesti, koska taa on nyt niin nahty kuvio. Ja sinallaan meni maku koko tyyppiin, kun se sen seuralainen oli sellainen rumasti pukeutunut pikku pillu. Tajusin koko kuvion oikeastaan vasta siina tilanteessa, kun oltiin lahdossa seuraavaan pakkaa jatkamaan, ja PP, ja likka jaivatkin porukasta. Itse en lahtenytkaan jatkamaan, vaan kurvasin taksitolpalle, ja kotiin nukkumaan paan selvaksi.

No ok, en ma nyt itseani taysin totaalisesti nolannut. Mita nyt kavin vahan tunteikkaaksi, mita en tietenkaan ilmaissut muuten kuin jutusteluna, ja seuraan tunkemisena. Eika tama tilanne koske ketaan muista kuin minua, ja PP:ta, joten hartiat taakse, ja rinta rottingille.

On tassa pari paivaa jo ollut aika yksinainen olo. Kaikilla muilla tuntuisi olevan joku, minulla on vain rajaton vapaus. Vapaus joka ahdistaa aarettomyydellaan, ja vaihtoehdoillaan. Ihastun aina vaariin miehiin. Sellaisiin tyyppeihin mista voin varmasti sanoa, ettei meille tule olemaan tulevaisuutta. Mahdottomiin. Kun joku nayttaa tunteitaan minulle, niin pakenen puskat rytisten. Ja jatkan haaveilua niista rentuista, ja saavuttamattomista unelmista, jotka juuri, ja juuri muistavat nimeni. Peitan myoskin tunteeni viimeiseen asti naiden mahdottomien keissien kanssa, ja juttu pysyy vain turvallisena haaveiluna. Kai olen nirso, ja pinnallinen kun valitsen miellyttavaa miesta. Toisaalta on kylla ihan hyva, etta on standardeja, ettei nyt mihinkaan sellaiseen mene retkahtamaan kenen olemus tokkii jo alkumetreilla.

Olispa kuitenkin kiva, jos olisi edes se poikaystava. Kaikki muut sosiaaliset suhteet kun tuntuu paatyvan vain katastrofeiksi. Yritin sosialisoida toissa, ja paadyin PP:n kanssa jumppamaan. Nyt ei tarvitse sitten odottaa, etta kukaan ottaisi vakavasti, ja viitsiiko missaan kinkereissa enaa kayda, jos PP on menossa mukana, ja kuvittelee mun jahtaavan sita. Ehka ma keskityn oman tiimin kanssa sosialisointiin, kun se on jaanyt vahan heikkoihin kantimiin. Mutta niillakin kaikilla on parisuhteet, ja kuviot. Lisaksi tiimiin on todella vaikea paasta sisalle, kun jengi haikailee kaikkien vanhojen jasentensa peraan, ja itselle tulee sellainen "huono korvike, ja valttamaton ylimaarainen kasipari"-olo, ja turha kuvitellakaan olevansa tiimin taysvaltainen jasen koskaan.

Taman viikon tavoite olla ammatimainen meni kuitenkin ihan putkeen. En ole saanut mitaan tunteiluhepuleita toissa, enka ole pahemmin vahdannut ukkojakaan tai jarjestanyt itseani tauolle kenenkaan kanssa samaan aikaan. Olen keskittynyt -tadaa- toiden tekemiseen kaiken oheisviihteen sijasta.

Sain papa-kokeesta ilmeisesti luokka kakkosen. Kirjeessa alleviivattiin, etta mulla ei ole syopaa, ja 6 kk paasta pitaisi menna uudestaan antamaan nayte. Saakohan ruumisarkkuja tilattua netista mittojen mukaan? Mulla on sellainen olo, etta tassa ei tule kaymaan hyvin, enka koskaan kaitse ruskeasilmaisia tenaviani omakotitalon pihalla, ja vilkuta bemarilla kotiin saapuvalle aviomiehelleni. Oikeastaan ma en myoskaan uskonut, etta tayttaisin 25. No sekin tapahtui aikanaan, ja sen jalkeenkin tassa on porskutettu samaan tapaan.

Viela kirsikkana kakun paalla: Olin sitten alkanut chattailemaan angsteissani Herra F:lle viime yona. En edes kehdannut lukea sepustuksiani tanaan, mutta muistaisin tilittaneeni, etta kuinka kaikki ihmiset on perseesta. Ja F haukkui minua pessimistiksi. Ihmiset ovat paaasiassa hanurista, ja olen ennemminkin realisti.

Menkkoja ei nay, ja PP todisti olevansa kusipaa (lol, siis siksi, etta silla oli muuta seuraa...), ja naistenaurattaja. Aiko kuulostaisi aika riemukkaalta combolta olla paksuna yhdenyonjutulle, joka on todistettavasti kelvoton, ja sitten olisi viela syopa siihen paalle? Edelliset menkat loppuivat viisi viikkoa sitten. Pitaskohan nyt sitten huomenna pissia tikkuun?

Oogay

Ei oo eka kerta kun postaan pienessa sievassa. Nyt on vaan hieman isompi sieva paalla.

Menin sinne hyvantekevaisyysgaalaan tanaan. Olen tosi aikaisin takaisin kotona, koska mun pitaa menna toihin aamulla ennen kukon kiljaisua.

Kukaan muu kiinnostavista miehista ei ollut paikalla, ainoastaan PP. Mentiin sen kanssa rookille kerran. tai tuppauduin seuraan, kun en tiennyt mistaan mitaan. Sitten se tapahtui uudestaan, ja aloin kassata mita ymparilla tapahtuu. Sulla oli joku muija messissa, ja kylla havetti, kun sen seuraan tuppasin. En tosiaan tajunnut kuviota heti, mutta kyllahan tallainen aktiivinen tarkkailija huomaa paljon, kun pysahtyy vahtaamaan. Mimmi ei ole meidan lafkassa toissa, ja naytti ihan junnulta. Onnea vaan, ja kylla tuli urpo olo. Nyt kylla lakkaan aivan kaikki ajatukset PP:sta, ja keskityn aivan muihin kiinnostavin tapauksiin. Joo.

Lisaa paivitysta selvinpain.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Aivovamma sentaan

Jos kerron negatiiviset tapahtumat ensin? Mitaan huisia ei tamakaan tietenkaan ole, mutta itseani nolottaa. Olin kessuttelemassa tauolla ulkona, ja PP:kin ilmestyi sinne. Me ei tietenkaan juteltu mitaan, vaan PP jutteli muiden kanssa, ja hetkutti istuessaan jalkojaan tosi hermostuneesti. Ma itse tein aivan samaa, mika oli aika koomista. Olin just lahdossa, kun PP:kin nousi. Ma vaan ampaisin ylos, kuin raketti, ja lahdin ryntaamaan kohti ovia, ja hissia. Mulla oli reilu etumatka, ja aattelin paasevani yksin hissiin. No paskan marjat. PP saikin mut kiinni, ja alkoi jutella kaikkea. Ma olin kuin seipaan niellyt, ja jotenkin aivan kipsissa. Kipsin olemassa olo jai tuskin PP:takaan  huomaamatti. Mitaan hymya, tai flirttia ei ollut minun puoleltani olemassa. PP yritti olla kiinnostunut, ja kohtelias. Kayttaydyin todella lapsellisesti. Olin kuin saikahtanyt elain. Olen kai tyostanyt tata systeemia aivoissani jotenkin liikaa, etta kaytos sitten heijastelee tahtomattani sita mita mun paassa pyorii. Siis sita, ettei se voi olla minusta kiinnostunut, ja se oli vain yhdenyonjuttu. En tahdo sotkea mielikuvaani kayttaytymalla painvastaisesti. Kirsikkana kakun paalla : PP on menossa niihin perjantain bileisiin. Ma en kylla nyt enaa yhtaan osaa sanoa, etta hotsittaako minua menna. Aika vaikea varmaan valtella PP:ta jos oln paatymassa sen kanssa samaan poytaan istumaa. Tai siis silta tassa nyt vahan nayttaa, jos ostan lipun, ja mietin vahaakaan poliittisia kytkoksia.

Positiivista on, etta se mun himottelema duunari osuu junailematta samaan aikaa tauoille. Tanaan jopa puhuttiin saasta pitkaan, ja sen jalkeen jouduin kyselemaan silta muutamia muitakin toihin liittyvia asioita, ja se nauroi mun lapille. Taitaa olla, etta keskityn nyt duunarin vahtaamiseen, ja viittaan kintaalla PP:lle. Niin, ja pitaa kartoittaa, etta kuka muu olisi silloin perjantaina menossa, kuin PP, ja sen posse, mihin kuuluu siis tama yksi tyyppi, joka mua kyseli viime viikolla mukaan.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Viikonlopun sutinat

Perjantaina mun piti menna tyoporukan kanssa ulos. Suunnitelma meni kuitenkin pahasti reisille, kun venyin, ja vanuin himassa melkein puolille oin. Saavuin sitten kokoontumisen alusta noin 1,5 tuntia myohassa, ja en loytanyt puolityhjasta baarista enaa yhtaan tuttua naamaa. Tai sitten ma olin todella sokea! Jengia oli just sen verran vahan, etta ei ollut yhtaan ryysista, ja koko tilan vaen larvit sai hamaryydesta huolimatta skannattua yhdella vilkaisulla. Mulla ei tietenkaan ollut kenenkaan numeroa, ja fb:ssakaan ei ollut kukaan paivittanyt mitaan sijainteja. Siirryin takaisin katutasoon, ja mietin, etta mitas sitten? Jotenkin olisi ollut tosi nihkeaa menna takaisin himaan, kun sielta oli just paassyt pihalle, ja laittanut itsensa sievaksi. Kokeilin onneani, ja laitoin N:n kamppikselle viestin. Se oli toissa, mutta se ehdotti erasta toista tyyppia seuraksi. Taa toinen on tyyppi on ehka joskus ollut vahan kiinnostunut minusta, ja olen tietoisesti hieman valtellyt sita. Se on lahes nelikymppinen, ja sellainen vahan weirdo. Eika ees mikaan super hottis, vaan enemman sellainen nortin, ja taiteilija valimaastoa... No mut hei, kun yksin yhtakkia kaupungilta itsensa loytaa, niin kuka tahansa melkein kelpaa seuraksi. Laitoin talle hyypiolle sitten tekstarin, mutta luojan kiitos se oli jo matkalla junassa kotiin. Seuraavan paivana silta tuli viela toinen sellainen "anteeksianteeksi" viesti, missa se myos kirjoitti, etta meidan pitaa tavata pian. Ma en oo varma, etta onko mulla munaa siihen. Siis jos se kuvittelee, et ma olisin jotenkin sen peraan muutenkin, kuin kaverina.

Olin tassa viestien lahettelyn aikana siirtanyt itseni yhteen baariin, missa tiesin olevan yhden keikan menossa. Ja tiesin keikkaa olevan katsomassa ainakin yhden tutun. Horpin sitten juomaani tiskilla, kun viereeni tuli oikeasti maailman rumimmat miehet Top vitosen kolmonen. Tyyppi oli myos kannissa. Sen kaveri ei ollut niin paha, eika niin rumakaan, mutta tama rumilus vei kylla kaiken huomion. Itse en ollut juurikaan humalassa, joten heitin kaikenlaista lappaa, ja yritin varjella yksityisyyttani mahdollisimman paljon. Olin ehka semisti nasaviisas, ja ilkea, mutta mulla on paha tapa kertoa liikaa itsestani taysin tuntemattomille. Opettelin tassa samalla sellaista mystisyytta. Ja vedin ehka vahan roolia, koska paikalla ei ollut kavereita tai tuttuja. Silloin voi olla kuka vain...

Tyyppi ei kuitenkaan antanut periksi, ja jotenkin kierosti nautin tilanteesta. Vaihdettiin baaria, ja sitten viela uudelleen baaria. Sen kaveri ehdotteli mulle, etta otetaan yhdessa taksi, ja jatetaan kanniurpo itsekseen. Lisaksi sen kaveri analysoi minut kieltaytymiseni jalkeen hulluksi, ja lesboksi, mutta jaksoi huulipunani savyn ylistamista. Kukahan meista on se hullu ja minahan adoniksena se itseaan piti? Jossain vaiheessa taman kanniurpon kaveri havisi, ja aloin itsekin olla hieman sievassa. Tyyppi tarjosi mulle vodkaa, ja red bullia, vaikka sanoin, etten juo muiden ostamia drinkkeja. Enka juonut toista tarjottua. Tassa vikassa baarissa nyt viela sattui olemaan baarimikkona se sama tyyppi, jota olen yrittanyt joskus iskea, ja se muistaa mun nimenkin. Mita Alma tekee? Alma alkaa kielaroida baaritiskilla taman maailman rumimman miehen kanssa taman baarimikon katsellessa! Se ei itseasiassa ollut mitenkaan hullumpi suutelija. ja kiusoittelin sita aika pitkaan, ennekuin annoin sen ankkuroitua huulilleni. Tassa vaiheessa olin kylla suht pierussa, ja kasitin itsekin, etta tasta homma voi jatkua vain kahta reittia. Valitsin itselleni sen epatavallisemman, ja pakkasin itseni taksiin. En antanut numeroani, enka mitaan infoa itsestani. Tai no annoin, mutta tyyppi tuskin kanniltaan muistaa. Ja ei olis eka kerta, ettei joku usko itsestani antamia tietoja...Hehe. Tyyppi yritti tunkeutua mukaan taksiin, mutta tyonsin sen pois, ja laitoin oven kiinni. Baarin edessa oli aivan sikana jengia, ja kayttaydyin aika suurieleisesti. Saaliksi kay maailman ruminta miesta, koska antamani pakit olivat  melko julkeat.

Olin kuitenkin tyytyvainen itseeni, kun herasin aamulla omasta sangysta, ja yksin. Lisaksi olin salaa ihan tyytyvainen, etten paatynyt tyokaverien kanssa yksiin, koska olin noin kusipaisella tuulella. Se jai kuitenkin vahan kaivelemaan, ettei jengi nyt vaan kuvittele, etta olin menossa kemuihin PP:ta vamppaamaan. Ja kun luin fb:st ettei se olekaan menossa, niin tein itsekin oharit? Vittuuks siita? Eh? Mua vaikka vasytti, jos joku kysyy miksen tullut...

Eilen en sitten tehnytkaan mitaan. Otin torkkuja pitkin paivaa, ja chattailin ihmisten kanssa fb:ssa. Kylla mua sentaan joku kaipaa, mm. yksi vanha ystava kotimaasta, joka tuntuisi olevan hieman ehka pihkassa meikalaiseen. Ma en ole vaan innostunut kaukosuhteista, vaikka tunnenkin tiettya lampoa myos hanta kohtaan. Mutta jos asiat olisivat toisin...

Tanaan jatkoin torkkumista, ja katselin nettitelkkua. Ulkona oli karmea keli joten pyhitin paivan levolle, ja sosiaaliselle medialle. Herra F:kin alkoi chattailemaa. Olin vahan kummisani. Tyyppi on kylla tokkinyt minua ahkerasti fb:ssa viimeaikoina..Vaihdettiin ihan vain yleiset kuulumiset. Jotain silla on mielessa. Tai sitten se haluaa uusia juoruja, jota se voi sitten levittaa hoviinsa, mihin myos ex, ja sen uusi kuuluvat. Itse olen niin eritaytynyt tasta jengista nykyaan.

Muuten tosiaan viikonloppu oli aika laimea. Ensi pertsina olis taas duunibileet, mutta mulla alkaa tyovuoro vittu seitsemalta lauantaiaamuna, joten ilta voi jaada vahan vaisuksi. Lisaksi pitaa ostaa lippu, eli viime hetken oharienkin tekeminen voi vituttaa. Plus nama on sellaiset gaala-tyyppiset bileet hyvantekevaisyyden nimissa, joten pitaisi jopa asuun vahan panostaa. Toisaalta minua sinne pyysi yksi niista tyypeista kuka oli silloin myos radalla, kun padyttiin PP:n kanssa panemaan. Kyylasin fb:sta, etta tamakin tyyppi on sinkku, joten mielessa vareili kysymys, etta toivooko se saavansa pesaa talla kertaa, vai pitiko se vaan mua hyvana tyyppina sen edellisen baarireissun perusteella. Ma en siis tieda, etta onko PP menossa. Se olis jo ihan sika kiusallista, etta taa toinen tyyppi pyytaa mukaan, ja sitten menen sinne, ja liityn sen porukan seuraan, ja sit PP tuleekin vessasta, ja kaikki muut plus, mina, ja PP ollaan silleen, et " eh, ja òh". Jos ma en vaan mindaa, ja liityn seuraan, ja enka juo itseani siihen kuntoon, etta annan vahingossa pesaa jollekkin? Jos kayttaydyn ammattimaisesti. Juuri niin, se on paivan, ja seuraavan viikon sana: Ammattimaisuus.

Se himottava duunari muuten heitti jotain lappaa pertsina, ja myohemmin jotain muljasi silmiensa kanssa, kun tultiin toisiamme vastaan, ja katsottiin toisiamme silmiin. Aika ihkuu. Katsotaan nyt, etta mita tastakin voisi kehkeytya...jotain ammattimaista, tietenkin! ;)

torstai 20. lokakuuta 2011

Piru vie

Voi paska, ja perse. Se tyyppi kenen vieressa kavin lauantaiyona nukkumassa tykkaa _jokaisesta_ fb paivityksestani. Alkaa jo huumori loppua, ja taidan tehda pienen kuoleman fb:n ihmeellisessa maailmassa. Ma en mielellaan blokkaa ihmisia, mutta nyt tekis mieli. Tokihan sen hyvaksyin kaverikseni, mutta kun tarkemmin ajattelen nyt, niin se oli erittain harkitsematonta. Annoin tyypille jotain mielikuvia, etta voisin olla kiinnostunut, koska hyvaksyin sen kaveriksi. Tyhma Alma, mutta tastakin oppii hei. Kun selailen sen kuvia, niin ei se ole mitenkaan epa-komea, eika muutenkaan kauhea. Mutta aivan eri liigassa, kuin mina. Se on mukava poika, mina en ole poika, enka mukava. Ma en voi deittailla ketaan noin tavallista. Etsin normaalia miesta, jolla on persoonaa. Taa tosin kuulostaa joltain Kumman Kaa-kriteerilta. Miehesta taytyy lahtea saihketta, karismaa, itsevarmuutta. En jaksa raahata mitaan markaa lapasta mukana pitkin kylia, ja miettia ettei se lapanen nyt vaan kutistu entisestaan toimieni vuoksi. Paasissa tahdon mindata vain omasta perusonnellisuudestani, mies on vain mukava bonus siihen.

En jaksa kannatella muiden elamia, tai antaa energiaani kenenkaan muun itsetunnon vahvistamiseen. Hip hei, en ole etsimassa nakojaan mitaan vakavaa suhdetta, Tai olen ainakin paassyt yli sellaisesta sairaasta epatoivosta. Jos jotain loytyy, niin on loytyy, mutta  en lahde minkaan puolivillaisten matkaan vain siksi, etta olen yksinainen. Miksi ma sitten flirttailen, ja katselen miehia? No koska se on hauskaa! Ja eihan sita koskaan tieda, etta jos joku kolahtaa. Koska ma olen oma jannittava persoonani, niin mun on tutustuttava mahdollisimman moniin miehiin. Almalle ei helposti loydy vastakappaletta. Tai tahan tulokseen olen kenttatutkimuksissani paatynyt.

Oikeasti siistia huomata, etta se aito epatoivo naiden miesasioiden suhteen on kadonnut. Olen oikeasti tosi onnellinen elamassani nyt. Mulla on toita, asunto, ja sosiaalista piiria, jos vain viitsin olla itse aktiivinen. Ja tassa sivussa miehet, ja deittailu on sellainen janittava sivujuonne, joka on vahan jo harrastuskin. En nae tata epatoivona itse. Joko mun ajatusmailma on muuttunut psykologisten defenssien toimesta, tai sitten epatoivoisuus on vain kuollut.  Oli miten oli, mutta mulla ei ole mitaan valittamista elamastani. Kaikki on nyt oikeasti tosi hyvin, kunnes san papa-kokeen tulokset ehka ensi viikolla, ja mulla on syopa. Sitten ei menkat alakaan, ja olen raskaana tyokaveri-yhdenyon-hoidolle, ja mulla on myos syopa. Tyynta ennen myrskya, kuten lempisanontani kuuluu ;)

PP on tuskin toissa huomenna, koska luin fb:sta, etta se on menossa viikonlopuksi reissuun. Se on jonkun kaverin kyydilla, ja rohkenen epailla, etta kyyti lahtee aivan varmasti ennen meidan tavanomaista tyoajan loppua. Se on varmasti lomilla huomenna. Valiakos silla. Sita ei kiinnosta nakojaan, eika kylla itseanikaan himota aitipuolileikit ollenkaan.

Juttelin tanaan sille ylikuumalle duunarille. Vitsailtiin jopa. Ma en nyt ole varma, etta olenko taas uneksinut, mutta keksin jostain, etta silla olisi sormus. Tanaan sitten yritin kytistaa, etta nakyyko mitaan, mutta olis mennyt touhu niin kyylaamiseksi, joten vasuri jai piiloon aina otollisena hetkena. Sitten unohdin koko homman, ja keskityin vetamaan napaa kohti selkarankaa, ja pitamaan selan suorana. Ja ma luulen, etta tiedan sen nimenkin nyt.

Se edellisessa postauksessa hehkutettu esimies ei tullut vastaan tanaan. Tai sen verran, etta pyysin silta tulta, kun en loytanyt yhtaan viidesta sytkaristani. Tai siis kysyin tulta noin yleisesti koko rooki porukalta, mutta tama esimies oli ainoa, joka viitsi kaivaa sytkarin taskustaan. Pisteet ainakin naennaisesta herrasmiesmaisesta kaytoksesta. En viitsinyt mainita, etta nain siita paivaunia tassa taannoin. Se on kylla jotenkin niin sopo, ja miehekas samaan aikaan. Ja varmaan ihan jaatava nilkki parisuhteessa :D

Se olis sitten taas yksi viikko pulkassa!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Bye Bye Alma

En ole lopettamassa bloggailua kuitenkaan. K vaan yritti vongata (taas) perjantai -illaksi itselleen seuraa. Mulla on jo tiedossa muuta menoa, joten jouduin kieltaytymaan naihin muihin menoihin vedoten. Mihin mulla on tietaakseni oikeus. Viimeinen silta tullut viesti kuului dramaattisesti "Bye Bye Alma". Tieda nyt sitten, etta onko tama niin suuri menetys. Luulin sen olevan jo tuolla kannalla entuudestaan tekemieni oharien vuoksi. Nyt ainakin on! Ihankuin mun pitaisi olla niin munan perassa, ja epatoivoinen, etta alkaisin anelemaan, tai matelemaan sen edessa. En vastannut tuohon viestiin enaa mitaan, ja annan tyypin olla. Taa on sita sen taktiikkaa, kun se luulee, etta kaikki on siihen, ja sen varallisuuteen laapallaan, eivatka missaan nimessa tahdo moista herkkupalaa paastaa napeistaan. Minapa tahdon, etta Bye bye K!

Olen aivan varma, etta PP:lle, ja silla juoruilijalla on ollut jotain sapinaa jossain vaiheessa. Eihan se juoruilija mistaan muusta syysta olisi reagoinut niin vahvasti meista velloneisiin huhuihin. Niista on paljon kuvia juoruilijan tyobile-kansiossa fb:ssa. Ma niin naen, etta nekin ovat joskus paatyneet samaan osoitteeseen yoksi. Lisaksi ne istuu lounaalla aika usein samassa poydassa. Kavereita tai ei, mutta ovat ainakin laheisempia, kuin mina, ja PP. Ja sekos kiehuttaa, pikku-mustiksen Alman mielta. Tosin I'm working on this, ettei ikina mustasukkaisuus mieltani enaa valtaisi. Ainakaan jos pohjana  mustasukkaisuudelle on vain omia ruusuisia haaveita. Ja ilman mustasukkaisuutta on niin paljon hempompi hengittaa. Joo, diggaan vahan PP:ta, mutta olen myos nyt realisti. Juttu nayttaisi olevan menossa ei minnekaan, ja silloin on erityisen terveellista keskittya aivan muihin asioihin ymparillaan. Kuten vaikka perfektionistiseen tyonjalkeen, muihin miehiin, ja uusiin harrastuksiin. Tammoiseen 'riutumiseen' ei tosiaan auta mikaan muu, kuin itsensa pitaminen kiireisena. Ja hengittaminen. Alan oppia, katsokaas :)

Koska mulla on silmat auki nyt, niin yritin tehda vaikutusta tahan yhteen hieman kusipaiseen, mutta niin kiinnostavan oloiseen esimieheen. Se ei tosiaankaan ole mun esimies, eika edes meidan osastoon kytkoksissa, etta eiks tallainen ole aivan tyoyhteisossa hyvaksyttavaa? Se ankes mun kanssa samaan hissiin, ja kaveltiin yhtamatkaa tupakalle. Ja jopa juteltiin kokoajan. Olikse viime viikolla, kun kanssa keveltiin yhtamatkaa yhteen toiseen paikkaan, ja jopa juttelimme silloinkin. Olen tassa pitkin viikkoa silmaillyt sita, ja silta saa aina silmaa takaisin. Joko uskoo, etta tuijotan kokoajan, ja olen outo, tai sitten sekin on kiinnostunut, ja katselee minua yhta paljon. Sitten kun oltiin rookilla, niin katseltiin puhuessa toisiamme silmiin, ja huomasin, etta silla on aika kierot hampaat. Pikkuvikoja...Tama vipinan tulevaisuus kiinnostaa hieman. Juttu luisti nyt ainakin hyvin, ja katsekontaktia oli helppo ottaa.

Talkkari tuijottaa. Tanaan se jai aivan rysanpaalta kiinni. Istuin lounaalla, ja vedin papua naamariin. Olo oli jotenkin kiusaantunut, johtuen lounasseurastani. En tuntenut oikeastaan ketaan poydasta, ja yritin jotain kommentoida valiin, etten vaikuta aivan dorkalta. Sitten satuin katsahtamaan oikealle, missa talkkari istui, ja se tuijotti suoraan minuun. Kaansin katseeni hitaasti pois, ja laitoin varpaat ristiin siita, etta sen parisuhde olisi paattymassa. Se on 'jo' 34 vuotta, joten eikai siina iassa kovin helposti enaa pitkaaikaisista kumppaneita aleta eroamaan, kun pitaa lapsia, ja haita suunnitella. Talkkari on niin herkkujen herkku, etta kelpaisi kylla minulle kaikessa maskuliinisuudessaan. Nyt pitaisi keksia jotain coolia keskusteltevaa sen kanssa. Yksi jutun aihe mulla mielessa. Joten ehka huomenna hymyillen alan kysella silta erinaisia asioita. Ja oikeastaan osana mun koulutusta mun pitaisi kysella aivan tyoasioitakin silta...Hihihi.

Tulin sitten kotiin, ja koska olin aivan loppu, niin kellahdin petiin sitten pariksi tunniksi. Toki tarkoituksena ei ollut nukkua niinkaan pitkaan, mutta mun paivaunet olivat kylla sellaista luokkaa, ettei kaduta pieni torkkuminen ollenkaan. Naa oli siis paivaunia, aivan siina toisessa merkityksessaan. Uni alkoi, etta ajeltiin sen yllamainitun esimiehen kanssa ympariinsa, ja unessa oli flirttia, ja hempeita hetkia. Sitten paadyin yksin jonnekkin retkeilymajalle, missa oli kuitenkin erinaista sakkia, ja muistutti enemman hostellia. Siella oli sitten sen laatuinen uros hyvinen kroppineen, ja laineikkaine hiuksineen, etta ryhdyin oitis silmapeliin. Sitten harrastimme erinomaista suutelua miehen painaessa minua seinaa vasten. Suutelu johtisitten hieman laimeampaan aktiin, mutta tuo taianomainen suutelu kavi jo paivaunesta.. Se mies oli aivan puolijumala. Eika ulkonaollisesti edes muistuttanut ketaan kenet tunnen. Hmm... Pitaa varmaan alkaa nukkua paivaunia useammin, jos herra ilmestyisi toisenkin kerran!

Viikko on jo voiton puolella. Oh boy!

tiistai 18. lokakuuta 2011

Yo

K otti itseensa pahasti, kun jain sunnuntaina mahimaan mielummin sankyyn leffojen kanssa, kun olisin raivannut pusikkoni, ja painunut sen kanssa panotreffeille. Minkas teet jos ei jaksa, eika tassa ollut edes mitaan kostonhimoa ilmassa siita viime sunnuntaista. Nimittaisin tata enemmakin karmaksi, kuin laskelmoiduksi vittumaisuudeksi. Siita tuskin taas kuuluu mitaan. Ihan jees, koska mahan olen aika busy. Toki K:n kanssa paneskelu ei yleensa johda mihinkaan morkkiksiin. Homma on niin nakit, ja muusi, koska mitaan romantiikkaa, taikka epavarmoja fiiliksia ei ole hommaan sotkettu. Kaverisuhteet eivat karsi, koska tassa ei ole mitaan yhteisia tuttuja sotkeutuneena kuvioon. No jaa, tuleehan noita.

Onneksi se lauantain nukkumakaveri ei ole tehnyt mitaan liikkeita minua kohtaan. Ei ole oikeasti intresseja, ja olen niin ylpea, etten jakanut saalipiparia. Mun persoona voi vaikuttaa hurmaavalta, mutta tallainen vahan nortihtava tapaus kylla jaa jalkoihini nopeasti. Pysyn itsekin nyt vahan hiljaa tassa. En ma edes tajua, etta miksi  sen luo piti menna. Ei minua kiinnostanut edes baarissa niin paljoa. Tai varsinkaan sen onnettoman suutelointi yrityksen jalkeen. Huono suutelija on kylla niin fillareita laskeva Varsinkin kun taa oli viela aivan paniikissa. No oli kiva nukkua jonkun kainolla. Kunhan ei nyt jaa palloksi jalkaan. Ihan sydanta riipii, et se istuu siella jossain ihan piukeena, ja oottaa yhteydenottoani. Se oli ihan fiksunoloinen tyyppi, etta oletamme hanen kassanneen, ettei natsaa nyt, eika myohemmin. Varsinaisia morkkiksia ei kylla ole.


(Tatahan ei lasketa sitten vauhkoamiseksi, koska taa on suluissa :D. Meilla oli PP:n kanssa luultavasti silmapelia tanaan. Tai siis se tuli mua vastaan kahdesti. Ma yritin valtella sita ihan tarkoituksella, mutta no can do. Ekalla kerralla se sanoi siihen ihanan rauhalliseen savyynsa, etta "Moi Alma! Miten voit tanaan?" Ja se katsoi minua syvalle silmiin. Ma tein vaan sellasen hassun sivu nytkaytyksen paallani(siis kaansin korvani kohi olkapaata, ja tein hassun ilmeen), sanoin, moi, ja hymyilin. Se hymyili, ja katsoi silmiin. Sitten se tuli toisen kerran vastaan, ja se katsoi silmiin pitkaan, ja hartaasti, ja hymyili taas. Itse vastasin samoin eilen, ja tervehdin. Mun mielesta se silmiin katsominen oli normaalia pitkakestoisempaa, ja nain lasketaan silmapeliksi. Toiveajattelua!)

Sitten flirttailin yhdelle duunarille, joka todellakin on huomannut, etta kyylaan sita vahan. Se nimittain katselee jopa takaisin. Se kaljuuntuu edelleenkin, mutta siina on jotain nallemaisen sopoa, ja silti miehekasta. Joko silla on nainen, ja se kokee itsensa ahdistuneeksi kun joku katselee. Enka ma nyt edes tuijottamalla tuijota, kunhan vaan vahan vilkaisen valilla, ja hymyilen.

PP:n tiimi rassaa. Ne kaikki nakojaan tietaa, ja sielta tulee edelleenkin naita tukahdettuja hymyja, ja vinkeita ilmeita. Hiton urpot, mutta enkohan ma selvia. Ensi viikonloppuna on pieni tyoporukan kokoontuminen jalleen kerran, ja sitten toivottavasti velloo aivan muut huhut, kuin mun, ja PP:n olematon suhde. Ja olen todellakin menossa pippaloihin, ihan vaan nayttaakseni, etta en valita jutuista, enka hapea mitaan. PP ei osallistu. Sen sain jo fb:sta selville. Se on reissussa viikonlopun. Paskiainen :P

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Super kummaa

Ilta oli tosi hauska, ja meni kokonaisuudessaan aika nappiin. Mitaan morkkisteluja ei ole edes piinamaassa sunnuntaitani. Jengia oli koolla aika vahan, ja jotenkin tuntui, etta jengilla olisi jotain eripuraa keskenaan. Mutta minusta tuntui hyvalta, etta menin paikalle, ja olin iloinen itseni, ja juttelin kaikille. Ja hammastelen nyt vain darran, ja morkkisten puuttumista...Kayttaydyin kylla kuin pyhakoululainen. Tai no paremmin kuin yleensa, enka puhunut mitaan ihan sekavia juttuja.

Eniten juttelin yhden nuoren miehen kanssa. Musta tuntuu, etta olemme joskus aikasemminkin puhuneet keskenamme. Jatkoimme kuitenkin yokerhosta hanen kampilleen yhden miehen kaverin kanssa. Juopoteltiin sitten hieman lisaa, ja mua nukutti aivan kamalasti. Mitaan se ihmeempia intresseja multa ei kuitenkaan loytynyt vasymyksen takia, ihan nukuttiin vain vierekkain. Ja poika yritti jotain pussailla, mutta se oli aivan tajuttoman huono siina hommassa! Ei ole tullut yhta surkeaa oikeasti vastaan. Jotenkin vaikutti, ettei se ollut mitenkaan kovinkaan kokenut naisen kanssa. Silta sai sellasta kivaa vierihoitoa, ja paijausta, eli juuri sita mita ma kaipaan. Laheisyytta. Onneksi ei tarvinnut panna. Ma epailen, etta joko silla olisi ollut hipaisusta laukeava katkis, tai stondaamaton lurppa.

Pakkasin kortsut laukkuun jo perjantaina, Kumien mukana ololla tuntuu olevan sellainen vaikutus, etta silloin ei ainakaan tunnu joutuvan petipuuhiin. Tai sitten ma olen vaan kasvamassa aikuiseksi.

Ei runosuoni pulppua yhtaan nyt. Annan tarkempaa analyysia vaikka huomenna.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Juma!

Kaupungilla tuli hetki sitten vastaan eraan paikallisen bandin laulaja, jota olen salaa youtubessa fanittanut, ja haaveillut ihan keikalle vaantaytymisesta. Se tuli vastaan siis kahdesti. Ekalla kerralla otin suoran katsekontaktin, ja hymyilin, se katsoi takaisin. Se oli aivan yhta kuuma kuin youtubessa olen saanut ymmartaa. Se ei langennut mun eteen, koska naytin rajahtaneelta, koska en ollut meikannut, ja vaatteetkin oli kovasti rennot. Mut piristi paivaa kuitenkin. Taa on varmaan ainoa julkkis kenet tunnen ihan naamalta. En pahemmin seuraa viihdeuutisia tai mitaan.

Herra K kosiskelee huomiseksi treffeille. Vastasin, etta kovin myohaan en ala, koska maanantai aamuna pitaa menna toihin, ja olen rutiinifriikki. Etta seiska on ihan ehdoton raja-aika. Muuten sitten nautiskelen elamasta kotosalla sunnuntai-illan.

Nyt ulos takaisin tuulettumaan, ja katsomaan, etta tulee illasta aivan fiasko. Odotukset eivat ole korkealla, koska tunnen vain juhlakalun. Tai no saattaa siella jotain ryhmaa olla kenen kanssa on joskus tullut turistua, ja naamat on tuttuja. Eikohan taa ihan hyvin suju :)

Tuskallista

Ala missaan nimessa unohda sutia dodoa kainalokuoppiisi ennen ulos menoa. Ma syytan vain, ja ainoastaan dodon puutetta siita, etten herannyt tana aamuna mun tulevan aviomiehen vieresta. Join ainoastaan kolme tuoppia, joista viimeisen lahikuppilassani josta viimeksi sain stalkkerin kimppuuni. Nyt sita ei nakynyt, eika ketaan muutakaan lahellakaan tasoani olevaa. Mulla tosiaan paloi kiinni naihin mun kavereihin kahden tuopin jalkeen, ja sanoin menevani nukkumaan, kun vasyttaa. En siis ole noin vuoteen likkoja nahnyt. Enka edes muista koska olisin baarissa juonut vain kolme tuoppia, eika ole huvittanut ottaa yhtaan enempaa. Oonkohan ma raskaana, kun kaikki muut ihmiset haisivat niin pahalle, plus baari haisi pahalle, ja jopa ulkona myos? Oliskohan ensi viikolla liian aikaista testata?

Toinen heista oli alkuperainen ystavani, ja toinen tuli mukaan kurssillemme seuraavana vonna. Jo alusta lahtien eras neljas ystavani sanoi, etta tama uusi mimmi ei ole hyvaa seuraa talle toiselle. No nyt parin vuoden paasta sen huomaa! Kristus, etta voi olla ihminen muutunut, ja itsetunto nakertunut, kun tama toinen drama queen on ponkittanyt itsetuntoaan taman toisen kustannuksella. Joo, sekavaa soppaa. Ei mitaan henkilokohtaista kumpaakaan vastaan. Tahan kurssille kesken tulleeseen sietaa suhtautua hieman varauksella. Se fb-setitkin on ihan huikeaa matskua. Siis tiedattehan fb ihmistyypin "Kuka rakastaisi minua?", tai "Kukaan ei rakasta *ranteet auki*". Parempi kuitenkin pitaa tyyppi enemman ystavana kuin vihollisena, mutta muistaa, ettei se kuse mihin se kykistaa.

Mutta siis takaisin asiaan....Oikeastaan hurautin hielta haisten taksilla lahemmas kotia "dokaamaan". Vahan toivoin, etta PP olisi ollut siella, koska se on senkin lahin mesta nostaa tuoppia. No eipa nakynyt. Toisaalta en itsekaan ollut mikaan sosiaalisuuden huipentuman, vaan selailin vittupaailme naamallani uutisia puhelimestani. Ja haisin edelleen erittain karmealta. Lisaksi mulla oli rumat kengat jotka eivat sopineet sukkiksiin. Koin syvaa ahdistusta asian tiimoilta. No ei silla, etta mun olis epasopivasta combosta johtuvaa ilmetta tarvinnut haveta. Eraallekkin lahionuorelle teki mieli kertoa, etta Halloween on vasta kuun lopussa. No ehka se koeajoi sen asua, tai oli irroittelemassa muinais-Egyptia koskevan teatteriesityksen jalkeen.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, etta ne kaksi saman ketjun paikkaa missa olin perjantaina "rilluttelemassa" ovat teoriassa ihan kivoja paikkoja, mutta siella kayvat ihmiset ovat saastaa. Tai mulla ei ainakaan ole ikina kaynyt flaksi siella. Kukaan ei edes puhu mitaan. No paitsi se stalkkeri. Mutta sekin poikkeus vahvistaa saannon siita, etta jengi on saastaa. Tavallaan kuitenkin tykkaan naista paikoista ihan sikana, ja meininki on silleen ihan kiva, mutta ehka ihmiset eivat vaan ole samalla aaltopituudella mun kanssa.

Antabusreaktio loisti poissaolollaan. Tosin mua vasytti, ja vahan paata sarki, joten se saattoi olla se reaktio sitten. En ollut yhtaan biletuulella.

Tanaan olisi sitten synttarit tiedossa, ja havahduin tossa pari tuntia sitten, etta yleensa jengille viedaan lahjoja vastaavissa kokoontumisissa. Ma olen aivan karmean huono lahjojen ostaja, joten olen erittain tyytyvainen nopeasti improvisoituun ideaan, mika on lahjakortti levykauppaan. Toivottavasti tama partyfiilis tasta vahan nousee. Tanaan ainakin uskaltaa ottaa vahan reilummin, kun mitaan ei-toivottuja reaktioita ei tullut eilenkaan. Jotenkin kaivelee tama PP tilanne, etten pysty rentoutumaan. Hiton miehet. Miehet on saastaa. Ma lahden tasta kuitenkin laittautumaan, ja virittelemaan bikinimallin hymya larvilleni. Ja hieromaan dodoa kainaloon eilisenkin edesta.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Perjantai, at last.

Olen malttamaton, tiedan, mutta olen vahan maani myynyt taman PP-keissin kanssa. Tai ei mulla nyt mitaan kovin korkeita odotuksia ollut tasta(kaan) saadosta, mutta kelailin jotenkin erilailla tata. Sita kuitenkin kiinnosti meikalainen jo ennen tuota nappiin mennytta pertsia, ja taa on ihan varmaa. Talle loytyy pohjaa silta, etta nyt se kayttaytyy jotenkin erilailla. Tai siis enaa ei hinaa itseansa tauoille mun kanssa samoihin aikoihin, eika todellakaan tule lahellekaan istumaan, jos kuitenkin mun junailujen tuotoksena ollaan samaan aikaa lounaalla. Kun se tulee vastaan, se moikkaa aina mun nimea kayttaen, ja heittaa jonkun pienen kommentin, muttei pysahdyta juttelemaan. Joo, minua olisi kiinnostanut, mutta kun mitaan vastakaikua ei silta suunnalta tarvitse vastaanottaa, niin toivottavasti se lyo itsensa vasaralla sormeen. Tiedan, yhdenillanjuttu, siita harvoin mitaan kovin vakavaa syntyy, varsinkin kun tyoskennellaan yhdessa, ja ulkpuolisilla riittaa puhuttavaa. Myoskaan en tee itsestani naurettavaa, ja ala mitaan kyselemaan. Juttelen niita naita, pistan vahan flirttia valiin, ja jos kiinnostaa, niin herra tietaa, etta mista minut loytaa.

En heittaydy epatoivoiseksi, koska sille ei ole mitaan syyta. Tyokaveri, joka on nahnyt mut ilman rihman kiertamaa, ja on hipeloity genitaaleja puolin sun toisin, that's it. Jotenki ristiriitaisia mun fiilarit on kuitenkin. Etta enkohan ma viimeistaan ensi viikolla vauhkoa taas kyseista tyypista. Nyt vaan nayttaa, ettei mitaan tule tapahtumaan. Ujo saa olla, muttei saamton nyhvero. Jotenkin epailen, etta se otaa noi huhut viela raskaammin kuin mina. Joko se ei ole aikaisemmin sotkeentunut tyokaveriin, tai sitten mun korviin ei vain ole kantautunut mitaan. Itsellani on jo pohjaa tyoromansseille, ja kuinka handlata tilanne. Taalla maailmankolkassa juorukulttuuri tuntuu olevan viela elavaisempaa, kuin Suomessa joten on tahankin saanut vahan totutella. Joskus aikanaan, kun olin samanlaisessa tilanteessa, niin jengi tiesi, muttei todellakaan tullut mitaan pain naamaa kyselemaan, tai edes virnuillut.

Lisaksi PP ei ole kaynyt silmille mistaan tautiasioista, joten taidan olla turvassa silta osin. Tokihan tassa on viela mahdllisuus, etta olen pieniin pain, ja joudumme jakamaan taman kokemuksen. Taman asian selviaminen vie viela kuitenkin pari viikkoa. Parina aamuna on ollut etova olo, mutta epailin olon johtuvan paalla olevasta laakekuurista, ja iian vahasta ravinnosta, ja vilkkaasta mielikuvituksesta.

Ajattelin tanaan lahtea ulos, ja ottaa hieman alkoa. Jannittaa, etta potkiiko tuo laakekuurin antabusvaikutus viela tanaankin, vaikka viimeinen nappi on nautittu eilen illalla. Tasta syysta meinasin vetaa hompsyn vodkaa reilusti ennen ulos menoa, silta varalta etta alan lingota oksua, ja luulen kuolevani. Et jos nain kay, niin mun ei vissiin tarvitse ulos menna. Ja ilman alkoa en pertsia ala viettamaan. Toki olisihan niita vanhoja ystaviakin kiva nahda, mutta koska olen viinaan menevaa sorttia, niin eihan mikaan ole kivaa ilmaan viinaa (paitsi toissaolo, koska se on karmeaa kannissa). Niin, ja taa laakekuuri ei ole auttanut mainittavasti tilanteeseen. Etta aivan turhaan olin kaksi viikkoa selvana.

K suuttui mulle. Se vaitti, etta olen sen tekemien ohareiden jalkeen lahetellyt aika tiukka savyisia viesteja. No tavallaan joo, mutten tietenkaan myontanyt mitaan. Enemmankin rutikuivaa huumoria vastineeksi "aah ooh, mulla on niiiiin iso muna, ja meinaan tulla sun naamalle, ja panna sua perseeseen halusit tai et"-jankutukselle. Kukaan jaksa tuollaisia viesteja kokoajan lukea. Nih. Tavallaan olin siis arsyyntynyt, koska olin varautunut panemaan sunnuntaina, ja sitten suunnitelmat muuttuivat, ja noista typerista viesteista. Sita ei kuulemma enaa kiinnosta. Mutta valiako silla, koska kylla meressa kalaa riittaa, jos vaan jaksaa onkia. Ja edelleenkin on vahan samat fiilarit naista fuck buddy-jutuista, etta ovat kuin eilisen purkkaa. Ollaan K:n kanssa pantu jo niin mota kertaa, etta tiedan sen temput, ja usein toistettu seksi ilman romanttisia fiiliksia ei jaksa stimuloida jannityskeskusta aivoissa tarpeeksi. Etta kivampi nama tallaiset tyokaverien kanssa kiksauttamiset, kun hupia riittaa viikko tolkulla juorujen muodossa. Hohoo.

Raportoin sitten huomenna, jos tanaan sattuu jotain aihepiiriin sopivaa. Hauskaa perjantaita!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Loppua kohti menemme (siis viikon...)

Eihan se PP tietenkaan ollut toissa tanaan, tiesinhan mina, koska olen kyylista kyylin. Mutta "hymyile, ja ole reipas, ja iloinen"-kamppis sujuu hyvin! Oikeastaan huvittaa katsella, kun jengilla tuntuu olevan vaikeeta, kun ne tietavat minusta jotain. Virnistelyyn alkaa jo olla tottunut.

Stalkkeri-satukseni saa lisaa havyttomia piirteita. En saanut viime yona unta, kun mielessa pyori tyot, ja ihmisushdekuviot siella. Sitten tajusin, etta bookkasin yhden arkivapaan ajattelemattomuuttani perjantaille. Sehan on just se paiva, kun PP on toissa. Mieleton ajatuskatkos, minka korjasin tietenkin heti, kun menin aamulla toihin. Ma uskon siedatykseen, ja kohtaamisien junailuun. Ne ainakin piristavat, ja ryhmittavat paivaa, vaikka mitaan konkreettista ei tapahtuisikaan.

Se yksi pikkupomo jota vahan inhoan, mutta olen silti salaa kiinnostunut oli tosi mukava mulle tanaan. Ja juteltiin kaikenlaista, kun jouduin sen kanssa viettamaan aikaa kahdestaan. Lisaksi yksi sellainen kuumahko talkkarin kaveri heitti hyvaa lappaa hississa. Se vaan kaljuuntuu, vaikka onkin ihan sootti noin muuten. Talkkari jatkaa edelleenkin tuijottamista, ja hymyilya, ja moikkaamista. Joo, minusta tuntuu nyt silta, etta naa kuvittelee multa lohkeavan jokaiselle. Eika edes kaikille lohkea, mutta sitapa eivat raukat tieda. Osaan sanoa myos ei, ja tykkaan sanoa ei. Ei. Taa kappale nyt oli ihan pelkkaa itsekorostusta, mutta sitakin on pakko valilla harrastaa, jotta elaman balanssi palautuisi. En ma ole livena ihan nain pissapaa, kun joskus teksteissani annan ymmartaa. Toki olen jarkyttava jastipaa, ja itsekeskeinen mitka nyt ovat oikein tavoiteltavia hyveita kenelle tahansa. Ehka ma oon just siksi sinkku!

PP tosiaan hyvaksyi mun kaveripyynnon eilen noin minuutissa, joten ehka se odotti tata liiketta minulta, tai ajattelee samoin kuin mina. Itsehan joskus roikotan jengia listalla pitkaankin. Ilkea mina...

Ei tassa taas muuta. Paitsi, etta olen huomannut ripottelevani kirjoitusvirheita aivan jarkyttavan maaran yhta postausta kohti. Siis kirjaimia puuttuu ja/tai on liikaa, tai vaaria. Pahoittelen asiaa. Mulla ei ole ilmeisesti lukihairiota kuitenkaan, vain ainoastaan hitaat sormet verrattuna ajatuksen juoksuun. Lisaksi mulla on vahan heikosti aikaa lukea naita runoiluja lapi, ja jos luen, niin mulla on nakojaan joku virhesuodatin paalla, kun vanhat tekstit on taynna kaikkia mokia. Pitaa yrittaa tsempata vahan, jotta teidan lukijoiden lukuelamys olisi maksimaalinen!


tiistai 11. lokakuuta 2011

Yhtä piinaa

Odotan vain, että tämä päivä loppuu. Musta tuntuu, että se juoruämmä on itse kiinnostunut tästä PP:stä. Tai sitten se vain tahtoi tentata siltäkin meidän keissistä, kun kovaan ääneen huuteli PP:n perään aamukavilla, kun oli ensin tullut vastaan minua ovella, ja virnistänyt leveästi siihen malliin, että sillä oli jotain mielessä. Jotenkin se eukko käyttäytyy todella omistavasti, ja nenäkkäästi. Jos se on kuulustellut myös PP:tä, niin se todennäköisesti tietää enemmäna asian laidasta kuin minä itse. Ehkä mun pitää kysyä siltä. Ehkä tää nainen yrittää toimia jonain Amorin apulaisena. Ehkä se näkee jotain mitä me asianosaiset ei nähdä. Se näkee meidät objektiivisesti, ja molempien persoonat, katseet, käytöksen. Ehkä mun pitäisi vaan luottaa tähän juorukelloon (joka haluaa vaan saada säpinää ympärilleen piristämään tylsiä työpäiviään...) ja sen näkemykseen mun lähestyvästä äitipuoliudesta, ja meidän "perfect match"-statuksesta. Toisaalta tämä tilanne hivelee myös mun huomionhakuista luonnettani. Ainakin jotain tapahtuu, eikä kaikki ole vain harmaata mössöä päivästä toiseen.

Sain tänään kartoittettua PP:n taukoajat, ja ainakin osan sen viikkorytmistä. Se tuntuisi olevan tiistaisin, ja perjantaisin samaan aikaan paikalla. Ja mä tiedän jo valmiksi, että se tuskin on huomenna paikalla, varsinkin kun sain juuri nämä aikataulu asiat mietittyä läpi. Masentaa jo huominen valmiiksi, ja tämän päivän toivoisin olevan ohi. Jos suoraan skipattaisiin tää viikko, ja oltais jo perjantaissa, kun silmät aukeavat huomenissa? Ok?

Ei tästä nyt ole edes mitään kirjoitettavaa oikeastaan, kunhan väännän tikusta asiaa. PP hymyilee, ja tervehtii, ja jotain flirtin tapaistakin taisi tulla tänään. Miksipä en siis lähettäisi kaveripyyntöä... Eihän se töissä, ja työkaverien edessä kehtaa tietenkään alkaa lässyttämään mitään, enkä minäkään liimaudu sen kylkeen. Deittailu nyt yleensä on tapana hoitaa työpaikan ulkopuolella, tosin pohjatyötä voi tehdä töissäkin, jos on aikaa. Ja koska olen niin tehokas työntekijä, niin tottahan toki aina lyötyy aikaa pieneen miesten ihailuun.

Hei oikeesti! Lisäänkö sen nyt kaveriksi vai en? Musta tuntuu, että olisi viisasta tehdä se, koska se tavallaan viestii, että kaikki on ok mun osalta, ja saatan olla vähän kiinnostunutkin. Aika outoahan olis olla lähettämättä pyyntöä, kun ollaan kuitenkin usein tekemissä. Eikä tässä voi tilannetta pelastaa muutenkaan, kun kaikki tietää jo meidän panneen. Siis kaikki. Näkee ihmisten naamoista ilman vainoharhaisuuttakin, että ne tietää. Tavallaan pallo on myös mulla, koska se osoitti kiinnostuksensa silloin baarissa, ja kutsui luokseen. Ja mä en ole tehnyt mitään ilmaistakseni mitään kiinnostusta. Mä teen sen nyt. Ainakin saan lisää vettä myllyyn jos en muuta. Ja jos se hylkää pyynnön, niin viesti on selvä, ja kenekään muun ei tarvitse tietää. Ja olen säälittävä joka tapauksessa, mitä yksi kaveripyyntö sitä tilannetta muuttaa? Onhan mulla hevosmieskin kavereissa, vaikka mitään ei koskaan tapahtunut.

Ainiin, talkkari on hot. Mä en selviä siitä, koska sillä on niin intensiivinen katse, ja se katsoo aina silmiin, ja moikkaa. Onneksi se on varattu, niin siitä ei tarvitse huolehtia. Kunhan vain moikkaa takaisin, ja hymyilee, niin päivä on pelastettu.

Noin! Kaveripyyntö lähetetty, ja  voin paeta fb:stä loppuillaksi, koska sydämestä ottaa ajatuskin seuraavasta käänteestä. Jäämme odottamaan.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Ja taas mennään

Sovimme Herra K:n kanssa panotällit eiliseksi. Puolitoista tuntia ennekuin sen piti hakea minut, se laittoikin viestin, että on häijyssä krapulassa. No kiitos vaan. En edes viitsinyt ilmaista lievää pettymystäni hänelle mitenkään. Pistin takaisin kuivan viestin, että sulla on joku hoito siellä, mistä et oo vielä päässyt eroon, mutta K ei kommentoinut mitään. Eli sillä oli nainen siellä. Ei ongelmaa, koska tiedän kyllä K:n metkut. Eikä mulle edes tullut paha mieli vaikka olin omaani ja K:n mieltä piristääkseni shopannut aletangosta uudet , ja sievät alusvaatteet. Tuleehan noita panoja. Se yritti sopia uutta päivää ensi sunnuntaiksi, mutta mulla voi olla silloin tosi paha darra...eihän sitä koskaan tiedä. Se vaan kyrsi näissä ohareissa, että muutin aikataulujani, että voidaan tavata neljältä. Sitten mulla olikin tappotylsä loppupäivä, kun kaikki järkevä tekeminen, ja meno olis ollut just silloin ennen neljää, kun mietin jalkojen sheivausta, ja panemista.

N:n kämppiksen poikaystävä poisti minut fb-kavereistaan. Liekö kokeilu ohi, ja totesivat, etten ala vartavasten järkkäämään treffejä varattujen kanssa, vaikka Herra T heittelikin täkyjä mihin tarttua. Erikoista, että juteltiin ihan normaalisti viime keskiviikkona, ja viikonloppuna huomasin hänen kadonneen kavereistani. Tervemoi!

Töissä juoduin nahkeaan ristikuulusteluun tupakkapaikalla. Tämä aiemmin mainittu juoruämmä, ja PP:n läheinen työkaveri alkoivat kyselemään, ja grillaamaan minua poloista oikein huolella. Mulla ei ole oikein mitään statementtiä asiaan, koska en itsekään tiedä, että missä mennään. Juoruilija oli ihan orkuissa, kun maalaili kuvia, että rakkautta on ilmassa, ja ollaan perfect match. No joo, miten sen nyt ottaa. PP:n kollega säesti vieressä kertomalla, että millainen tyyppi PP on ja taivasteli, ettei me olla taidettu olla edes nähty "sen" jälkeen. Ja juoruilijakin ylisti PP:ta mukavaksi mieheksi, ja väläytti, että kohta minusta tulee äitipuoli. Hiphei. Mistä ne repii noita juttuja? Vai enkö itse nyt näe jotain silmitöntä ihastumista? Itse olen ihan pikkasen pihkassa, mutta tunnen itseni, enkä nyt ala rakennella mitään valoisia tulevaisuudenkuvia. Sitten juoruilija vielä heitti, että jos "se" tapahtuu uudestaan, niin sitten on ainakin jotain tekeillä. Onneksi olen kiksauttanut muutamaakin tyyppiä useammin, kuin kerran, ja -tadaa- olen edelleenkin sinkku. Minusta tuntuu, että mun tekniikassa on kuitenkin jotain vikaa, ei siis kiksauttamistekniikassa, vaan aivan jossain muussa. Mutta juoruilijan kahden panon laki ei ainakaan päde minun tapauksessani. Ihanaa, että työkaverit ruotivat mun seksielämää röökipaikalla, selvinpäin, ja itse kuuntelen vieressä. No eikai ne pahaa tarkoita, kunhan ovat innoissaan, kun yhteisössä  tapahtuu jotain. Ja, kaikki tietää jo tästä sekoilusta by now. Ei auta muuta kuin hymyillä, ja jatkaa eteenpäin.

Sitten emotionaalisiin tilityksiin. Olen lähes vakuuttunut, että PP on hyvin hämmentynyt mun käytöksestä. Toki se saattoi ollakkin vain seksin perässä, mutta en minäkään antanut kovinkaan ruusuisia kuvia jatkosta, kun karkasin silloin sateisena lauantaiaamuna kesken tupakoinnin meningillä "onpa kauhea ilma, ootko ikinä käynyt tuossa take awayssa, aijaa, moi", ja lähdin pakoon, ennekuin se oli ehtinyt krapulaisia silmiään räpsäyttää. Tästä syystä se on saattanut pelätä minun lähestymistäni yhtä paljon kuin minä kammoan sitä, että  tunnustan itselleni olevani ihastunut, ja tekevän jonkun nolon liikkeen. Ja saavani pakit. Kun nähtiin nyt viime perjantaina röökillä, niin kaikki oli aivan tavallisesti. Ei mitään hassua, tai no se, että molemmat olivat vähän vaivautuneita, mutta vain siksi, että ei tiedetty, että pitääkö sanoa jotain. Ja sitten karkasin uudestaan. En minäkään uskaltaisi lähestyä miestä joka suorittaa pikapoistumisia varoittamatta mitenkään ennakkoon. Jos se huomenna töissä, kuten se aika varmasti on, niin ehkä mä vain hymyilen sille, ja yritän hakeutua vaivihkaa lähistölle välittämättä korppikotkia katseista. Tai sitten mä vaan yksinkertaisesti lähetän sen kaveripyynnön fb:ssä, ja samalla vahvistan senkin itseluottamusta. Pöh, ei se kuitenkaan ole kiinnostunut!

Olo on aivan hillittömän paljon parempi tänä maanantaina, kuin viikko sitten. Emotionaalisesti olen tasapainossa, ja uskallan jopa kirjoittaa, että näen tilanteen nyt objektiivisemmin, ja mukana on jopa tuulahdus tervettä järkeä. Kai tämä elämä taas tästä lähtee mutkittelemaan tutuissa uomissaan.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Vihdoinkin

Olen vähän enemmän stalkkaaja, kuin kuvittelinkaan. Näin PP:n aamukahvilla ohikulkiessani, ja katsoin kelloa. Yritin arvioida sen lounastunnin ajankohtaa., ja asemoin itseni sen kulkureitin lähistölle. Tämä poiki sellaisen tuloksen, että näin sen kollegoita olevan menossa lounalle, ja takaisin, ja yhdistelin päässäni, että kuka on mitenkin kauan, ja missä järjestyksessä palaavat, ja PP pääsee ruokailemaan. Arvoini osui vain vartin alle oikeasta. Itse siis olin mennyt jo vähän aikaisemmin välttääkseni stalkkerimaiset vibat.

Istuin tupakalla aivan yksin, kun PP sitten tuli sinne. Juttu ei kangerrellut yhtään, ja molemmat ainakin esittivät olevansa okei. Koska ilma oli kaunis, niin istuin melkein koko lounaan ulkona (ja ehkä vähän stalkkausmeiningillä...). PP sitten palasi jossain vaiheessa sinne, mutta ainoastaan vieressäni oleva paikka oli vapaana. Se selvästi epäröi, mutta laski perseensä sitten viereeni. Muut lähtivät, ja olimme jälleen kaksin. Jotenkin oli sellainen ilmapiiri, että molemmat olisivat halunneet sanoa jotain, muttei mitään järkevää tullut mieleen. Juttelimme sitten muista asioista, ja välillä kun katsoin sitä silmiin, niin jotenkin niissä silmissä oli sellainen lempeä välähdys. Joo, toiveajattelua, muttei se ainakaan ilmaissut syvää inhoa minua kohtaan, vaan ainakin esitti mukavaa miestä. Viikko sitten alulle saatettu jäätyminen on nyt ehkä sulanut, ja olemme nykyään vähän muutakin kuin vain kollegoja keskenämme. Tein sitten lähtöä takaisin sisälle, ja nousin ylös. Jotenkin mä vaan jäädyin, ja pyin siinä sen edessä hetken. Se ei sanonut mitään, mutta jotenkin tuntui, että se odotti mun sanovan jotain, koska näytin siinä pykiessäni, että olen jostain avautumassa. Sitten vain sanoin heipat, ja kipitin takaisin sisälle. Tein ihan samanlaisen poistumisen sen luota viime lauantaiaamuna. Olen jotenkin niin epävarma, enkä uskalla näyttää minkäälaisia tunteita. Helpompi vain karata kylmästi. Jotain mun olisi pitänyt sanoa. Jotain hauskaa, ja lämmintä, ja ehkä vähän vihjailevaa. Mä voin tehdä sen sitten ensi viikolla, en stressaa loistavien repliikkien poissaolosta yhtään tänä viikonloppuna. En suostu.

Mä en tiedä siitä oikeastaan niin paljon kuitenkaan. Sillä on poika. Se on isä. En tiedä, että koska se on eronnut, ja mikä sen elämäntilanne virallisesti on. Lapsi on kuitenkin tehty vähän päälle parikymppisenä. Se ei välttämättä etsi naista (eikä miestä, lol.), vaikka fb:ssä sillä onki yleisessä jaossa tieto siitä, että se on sinkku. Lapsellinen ihminen on aivan muissa asetelmissa parisuhteiden, ja säätöjen kannalta kuin tällainen huithapeli, ja lapseton sinkku. Erilaiset elämäntilanteet, ja lähtökohdat. Että vaikka sillä olisikin jotain mielessä, niin tuskin se ryntäilee mihinkään aivan holtittomasti.

Ainakin jää on nyt murrettu meidän välillä, ja ensi viikolla mun työrymi palaa normaaliin, joka toivottavasti sallii PP:n, ja mun taukojen menevän jälleen päällekkäin. Hihi.

Yksi jannu, joka oli ulkona silloin perjantaina soi suht leveän, ja epätavallisemn hymyn tänään töissä, kun kohdattiin. Mä hymyilen takaisin jos joku hymyilee mulle, joten virnistin takaisin. Myöhemmin näin ainakin viiden viime pertsinä ulkona olleen miehen kokoustavan siihen malliin, että huhumylly pyöri. Onneksi pääsin kauempaa ohi, ettei ne huomanneet minua. Olisivat varmaan virnistelleet kaikki yhes koos, jos olisin ihan ohi kävellyt. Noh, toivottavasti olen niiden päiväuni edes, enköhän.

Vihdoin on perjantai. Tää viikko on ollut aivan tarpeeksi raskas. Jo ihan työasiat itsessään plus sitten tämä sosiaalinen paine siihen päälle, niin tämä viikko on tuntunut kahdelta viikolta.. Itselläni on ainakin paljon parempi olo, kun juteltiin edes jotain randomia PP:n kanssa. Tästä on hyvä jatkaa, kun tiedetään, ettei kukaan vierasta ketään.

Hiljaisen viikonlopun ollessa edessäni voin olla aika varma, ettei mitään päivitettävää putkahda. Never say never. Peace Ja kuunnelkaa Elvistä!

torstai 6. lokakuuta 2011

Terveeksi

Lääkärikeikka meni ihan hyvin, vaikka odotin noin tunnin vuoroani. Lisäksi jouduin häpeillen kertomaan, että epämääräisiä oireita on ollut jo kuukausia, ja kuvailemaan värejä, sun muita tuntomerkkejä. Lääkäri suostui ottamaan sen turkasen pap-kokeen onneksi. Niin, mähän sanoin, että mitä se puhelimeen vastannut eukko mitään mistään tietää...Sain antibiootit, missä on antabus-vaikutus. Että pitää äkkiä kehitellä jotain kivaa, ja ei alkoholia sisältävää aktiviteettia viikonlopuksi. Aika extremeä, mutta aivan tarpeen viime viikonlopun jälkeen. Parempi nää antsat, kun joku toosaan tungettava voide joka valuu sitten pitkin reisiä, eikä seksiäkään varmasti saa harrastaa. En mä tiedä, että kannattaako näiden tabujenkaan aikana käydä kyntämässä missään, että tulehdus paranee kunnolla. Joten näyttämölle astuu selvä, ja seksitön (ehkä) viikko. Hyvä, että asiat tuli hoitoon. Oikein repäisin apteekissa, ja ostin sitten kaikkea noloa keralla. Mukaan lähti kynsisienisysteemit, ja emätinpuikot, ja antsat pilluvaivoihin. Apteekkari joka mun reseptin hoiti oli sellainen komea nuorimies, mutta paskaaks siitä. Katsoin vain sitä silmiin, kun se kertoi lääkkeen käytöstä, ja hymyilin. Anteeksi tämä alapää-update, mutta sain sentään jotain aikaiseksi elämässäni. Ensi viikolla sitten katselen raskautestin ostoskoriin. Hitto, olispa pitänyt sekin ostaa tässä samalla, ja kasa kortsuja!

Juoruilua töissä en ole kohdannut. Tai ei ainakaan olla suoraan tultu kyselemään. Sekin juoruämmä keneltä mä näistä huhuista kuulin oli tänään ihan asiallinen, ja puhuttiin tauolla aivan muista asioista. Toki aistin, että sen teki mieli kysyä mun, ja PP:n "suhteesta". Tilanteessä leijui sellainen käsinkosketeltava kysymysmerkki, mutta eikai mun tehtävä oo antaa mitään lausuntoja. Tiedä vaikka tää naikkonen olis ollut hieman mustis meidän säädöstä, koska mun mielestä se on aina jotenkin kauhean riehakas, ja flirtti, kun PP on paikalla..Jaa-a.

Tiesin myös olevani keskustelun kohde, kun vilkaisin lounalla toiseen pöytään, missä istui mun tiimiläisiä. Toinen supatti jotain toisen korvaa, ja tämä toinen katseli suoraan minuun, ja hymyili. Tää supattaja on PP:n entinen kollega, joten on aivan mahdollista, että PP:n tiimi on valaissut minunkin tiimini jäsentä.

Tässä on vähän pattitilanne. Mitään muita duunisäätöjä ei voi toimittaa pitkiin aikoihin, tai maine on totaalisen mennyttä. Tokihan myös jengi odottaa jotain love storya meidän välillä, joka ainakin toistaiseksi loistaa poissaolollaan. Voishan se olla ihan kivakin tutustua paremmin, mutta toistaiseksi mikään ei minua rohkaise tekemään asialle mitään. PP on niin ollut pois mun tieltä koko viikon, että ei tästä saa minunkaan mielikuvituksellani mitään ihmeempiä pilvilinnoja aikaiseksi. Tokihan kaikki fb-kaveruudet, ja sellaiset vain lisäisivät juoruja. Tokihan voi aina lähettää yksityisviestin, mutta en tosiaankaan halua nolata itseäni, ja alkaa yhdenyönjutun jälkeen kuvitelemaan punaista tupaa, ja perunamaata, ja karvaisia lapsia. Toki voisin kysyä, että onko se ok, ja tietoinen, että juttuja liikkuu, ja mitäs me tehdään? Ehkä tän voi hoitaa naamutustenkin sitten joskus kun nähdään. Mihinkäs tässä on kiire?

Ei tässä ainakaan voi valittaa, että olis ollut tylsä viikko. Kovasti sai säpinää elämään, kun kävi kolmen promillen humalassa kiksauttamassa työkaverin kanssa. Eipä sitä silloin kolmen promillen humalassa käsittänyt, että millaisen jännittävän viikon saa aikaiseksi, kun kuoriuduin mahdollisesti itse farkuistani ulos PP:n makuuhuoneessa. Pitää näistä positiivisia ajatuksia viljellä, kun ei muutakaan voi. Huomenna olis ollut kiva vetää pää täyteen, näin vauhdikkaan viikon kunniaksi, mutta ei sitten. Parempi varmasti näin. Voinhan mä vaikka selvänäkin törmätä johonkin seksiseuraksi kelpaavaan. On muuten miehet käyneet omituisen kuumana tässä kuluneellá viikolla, ihan kadulla on tullut kommentteja, vihellyksiä, tervehdyksiä (en siis kulje alasti kadulla, vaan ihan farkuissa, eikä edes napa näy...). Mut eihän ne raukat tajua, että olen kovasti valikoiva yksilö.

Mä tarviin lomaa :D

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Jassoo

Tänään yllätti pieni, ja miehistä johtuva masennus, joka meni onneksi pois melko äkkiä, ja tyhjiö täyttyi uteliaisuudella. Lueskelin jotain työpaikkatiedotetta lounaalla, ja silmiini tarttui infoa, jonka tiesin sopivan palapeliini. Tiedotteessa sanottiin hyvästit meillä töissä olevalle pariskunnalle, joka muuttaa maasta piakkoin. Erityisesti huomioni kiinnittyi pariskunnan miehen nimeen, joka oli sama kuin sillä yhdellä joka hankki mulle avainkortteja, ja muutan, ja flirttasi niin, että mun työkaverinikin sen huomasi. En ollut ihan varma kuitenkaan, että onko samasta henkilöstä kysymys. Kiirehdin kotona sitten heti fb:n ihmeelliseen maailmaan, ja hain yhden "kaikkien kaveri"-miehen kavereista tämän pariskunnan naisen, ja onneksi sillä oli joku kuvakansiokin yleisessä jaossa. Siitä vaan sitten klikkailemaan, ja sieltähän se flirttailijankin lärvi paljastui. Että semmonen tyyppi sitten. Onhan se perin komea, mutta ei näköjään kovin hääppöinen tapaus. Varattu, ja kaikkea. Ja silti vahtasi meikäläistä silmät kiiluen. Tai sitten se oli se sen kollega joka vahtasi meikäläistä, ja tää heppu vaan oli henkisenä tukena, kun jatkuvasti kävelivät työpisteeni ohi hymyillen, ja toistuvasti tervehtien....hmm. Huomioni kyllä kiinnittyi siihen komeampaan mieheen. Kröhm. Annetaan siis olla. Ja muutenkin pitää antaa työpaikan miehien nyt olla, koska nää huhut voivat hieman viedä pohjan meikäläisen uskottavuudelta. Helppona panona varmasti nähdään kyllä, mutta ei kai tarvitse odottaa, että kukaan vahingossakaan ottaa enää vakavasti. Ainakaan kukaan mies. Tosin panokaveriani varmasti palvotaan suurena sankarina, ja nainen on vain lutka. Mitenköhän mä itse pääsisin tästä ajatusmallista eroon?

Pertsipanokaan ei ollut tänään paikalla, mutta mulla on jo yleisesti hieman rauhallisempi olo. Ei enää ole kokoajan "kolmea vaille sydäri"-fiilikset. Pystyin olemaan ihan vaan coolisti kaikkia kohtaan, enkä enää tarkkaillut epäluuloisena ihmisten katseita, ja ilmeitä. Hei pikkujouluissa sitten uudestaan! Onkohan mulla ihan jonoa, vai joudunko minä, saastainen luuska väkisinmakaamaan jonkun tursakkeen, koska harrastin seksiä kollegan kanssa, ja olen kauhea, ja yök.

Pah, mä väitän, että ne juorujen liikkeelle panijat (heh!) olis vaan itse halunneet olla pertsipanon asemassa, ja lähteä mun mukaan panemaan. Mut hei, elämä on julmaa, ja joku häviää aina. Jos on kymmenen miestä, ja Alma bilettämässä, niin enhän mä mitenkään voi kiksauttaa kaikkien kanssa, vaan on luotettava vaistoihin, ja alitajuiseen parinmuodostukseen. Onneksi otin sentään sen kenellä oli takuulla isoin muna, että well done basic instincts!  Jotain hyvää sentään tässä on! 

Lisäksi kun miettii asiaa siltä kantilta, ettei me pp:n kanssa oltu ennenkään mitään bestiksiä, niin eihän tää sekoilu mitään meidän suhteessa edes muuta. Että ei me ennenkään nähty joka päivä, tai puhuttu tauoilla jos oli paljon populaa paikalla. Miks nyt pitäisi sitten kyhnätä, tai olla huolissaan, jos ei törmätä. Se ei ole vielä tullut lankoja pitkin sen asian tiimoilta, että sen meisselissä on jotain vikaa, joten pidämme sormet ristissä (jalkojen lisäksi), ettei mitään erityistä ilmaannu jatkossakaan. Itselläni tuli oireet viikon päästä oletetusta tartunnasta. Koska raskaustestin voi tehdä? Mä lukeudun kissoihin, ja mulla on ainakin viisi elämää, jos mä selviän tästäkin lipsahduksesta ilman jälkikasvua. Jotenkaan ei ole kauhean luottavainen olo, että olisin jälleen onnekas.

Ehkä tästä jälleen selvitään. Nyt voikin yrittää taas haistella uusia tuulia, kun tietää, että yksi kiinnostava mies on pelistä pois, ja toisen kanssa vähintäänkin epäilyttävä työkaveruus jatkossa. Ehkä mä vaan etsiä sen elokuvamaisen romanssin jostain taidegalleriasta. Tai siis en siis tienkään etsi mitään, kunhan vaan vaeltelen.....Tosin saatan raahautua sinne rollaattorilla lopun viimein, kun löydän vihdoinkin sen mun rakkaan Kustin joka kässää Almaa. Höhö. Heippa.




tiistai 4. lokakuuta 2011

Ei auta itku markkinoilla

Tässä perjantaisessa yhdeillanjutussa ei kyllä ollut järjen hiventäkään. Myöhäistä sitä on nyt vinkua, kun on jo paskat housuissa. Vingun silti.

Tää tyyppi tuli vastaan töissä. Mä yritin etsiä pakotietä tilanteesta, kun se ikuinen kylmä hiki valui suurina noroina. Enhän mä minnekkään karkuun päässyt. No se moikkasi, ja hymyili. Olo vähän helpotti, koska se sentään hymyili, vaikka mua ei hymyilyttänyt yhtään. Mitään muita kuulumisia ei sentään vaihdettu, koska sen seurassa oli sen kollega.

Ennen lounasta yksi sellainen, jokapaikanhöylä-naikkonen tuli innosta täristen mun luokse, ja kyseli, että olenko menossa röökille. En ollut, mutta sillä on kuulemma asiaa. Totesin vaan, että myöhemmin, koska tiesin tasantarkkaa sen asian luonteen.

Pertsipano oli samaan aikaa lounaalla. Ei tietenkään istuttu lähekkäin, tai mitään. Ei edes puhuttu. Oltiin myös yhtä aikaa tupakalla ulkona. Jutustelin aivan normaalisti muiden tyyppinen  kanssa. Pano oli selvästi mielettömän vaivaantunut, ja vaihtoi asento jatkuvasti. Koko loppupäivänä ei nähty. Ja yritän kyllä vältellä sen osastoa viimeiseen asti. Koska jos meidät nähdään yhdessä, niin huhut vaan villiintyvät entisestään.

Ennen tupakointia tämä häärä naikkonen tuli vastaan, ja kyseli, että pitääkö HUHUT paikkansa, että lähdettiin yhdessä. Mä en osannut yhtään valmistautua vastaamaan mitään, ja joten hymähdin vaan, ja kysyin, että mitkä huhut?  No se toisti, että huhut siitä, että lähdettiin partsipanon kanssa yhtämatkaa. Ihan vitun upeaa. Firmassa siis liikkuu jo aivan huhut asiasta. Kiitos kaikki perjantain porukassa olleet kollegat. Eikö siis niillä ole omaa seksielämää, kun pitää toisten kutemisista läyhätä, niin että aivan huhut alkaa liikkua. En kommentoinut oikein mitään, ja tää nainen oli ihan piukeena sitten siitä, että juttu on totta. No saatoinhan mä olla vaan kännissä, ja tyyppi saattoi mut kotiin? No enkai mä ala mitään vaihtoehtoisia tarinoita satuilla. Sanon vain, että kotiin menin, ja jaettiin taksi.

Mut joo, ei siis puhuttu mitään itse panon kanssa. Se on ihan salettiin yhtä tietoinen näistä huhuista, kuin minäkin. Koko loppupäivä meni sitten analysoidessa työkaverien hymyjä, ja katseita. Teki mieli karjua, että vittuako vahtaatte, mutta se olisi voinut olla hieman vainoharhaista. Panon kollega tosin vastaantullessaan tuijotti siihen malliin, että se ainakin tiesi huhuista. Mistä mä tiedän, että kuinka tarkan selonteon pano on oman osaston tyypeilleen antanut. Tuskin on, mutta ehkä se on yrittänyt seivailla tilannetta.

Mitä kauheeta, ja juoruttavaa siinä on, jos kaksi aikuista sinkkua tahtoo vähän telmiä. Telmintä itsessäänhän oli melko ala-arvoista, mutta kokeilisin mielellään uudestaankin, ja ihan selvinpäin. Mutta olisivat kaikki juoruilijat onnellisia, että edes joku saa seksiä. Kuitenkin kaikki tietää, että ei tässä enää ole mitään tehtävissä. Voin vain ainoastaan ottaa asenteen, että vitut siitä, ja jatkan hymyilevänä, ja itsevarmana. Ja osallistun jatkossakin vastaaviin illanviettoihin. Tosin opin, että jos tekee mieli naida jonkun kanssa, niin lähdetään, nyt herran jumala eri aikaan sieltä bileistä, eikä vain karata peräkkäin sanomatta kellekkään mitään.

Mitähän mun pitäisi tehdä? Puidaanko tällaisia asioita yleensä asianomaisten kesken, varsinkin kun on jo ihan juoruja asioista? Pitäisi sen nyt lisätä fb-kaveriksi vai ei? Tavallaan olen siitä kiinnostunut, mutta en tosiaankaan tahdo antaa ahdistelevaa kuvaa. Jos jotain on syntyäkseen, niin se kypsyy hitaasti, eikä silloin kuin pahimmat juorut mylläävät ihmisten mielissä. Kyllähän se jollain tasolla on/oli kiinnostunut, koska selvästi teki itseään tykö jo ennen perjantaita, vaikkei se edes tiennyt, että minkäkin olen menossa ulos samalla porukalla. Tää mies on "top kolme komeimmat miehet töissä"-listallani. Siis se on ihan kenen tahansa mittapuulla ihan mieletön hunk. Meitä taitaa molempia vähän nolottaa. Jos tulee tilanne, niin voinhan mä ihan rempeseästi vain yrittää kuitata tilannetta, ja annan ymmärtää, että uusinta olisi ihan kiva. Tosin, jos se jatkaa pakoilua, niin ei varmasti tarvitse edes kysellä mitään, tai heitellä mitään rempseitä läppiä, koska peli on sitten selvä.

Kiva tässä nyt sitten kulkea nenä pystyssä loppu viikko, ettei kukaan vaan saa musta mitään kulmaa kiinni mihin tarttua. Tuskin pano ainakaan tällä viikolla lähestyy, kun homma on niin kaikkien huulilla. Ja fb-kaveruudetkin voidaan unohtaa, koska jengihän menisi ihan pähkinöiksi kyseisestä tapahtumasta. Mulla on nyt muutakin murehdittavaa, kuten hyvin mahdollisesti leviävä herpes, ja mahdollinen raskaus.

Sitten kun uskallat vihdoin soittaa lääkäriaikaa noloihin kutinoihin, niin aikoja varaava ämmä sitten tahtoo tarkan selonteon, että millaiseen ongelmaan haen apua. VITTUAKO SE SILLE KUULUU? Enkä mä nyt tosiaankaan ala puhelimessa kuvailemaan, että millaista ryyniä sieltä toosasta tursuaa, kun työkavereita kulkee ihan vierestä.. Yritin sitten naamioida asiaani papa-kokeeksi, mutta matami alkoi kysellä mun menkoista, ja täytyy kuulemma olla keskellä kiertoa, ja mä en kuulemma ole, jos menkat loppuivat viime maanantaina. Tällaisestakaan en ole aikaisemmin kuullut. Sitten sanoin, että tahdon vaan ihan tavalliseen tarkastukseen, ja eukko kyseli, että pillereitäkö haluan uusia.( Tämä tapahtui mulle kerran aikaisemminkin, kun kysyin ihan vaan yleistä aikaa lääkärille, ja pääsin hoitsulle, kellä oli pilleriresepti valmiina. Mä en edes käytä pillereitä, enkä niitä halua) Ei, en uusi pillereitä, vaan tahdon jutella luottamuksellisesti lääkärille mieltäni, ja kehoani vaivaavasta asiasta mihin en viime lääkärireissulla saanut apua, enkä tosiaankaan ala yksityiskohtaisesti puhelimessa selittämään jollekkin puhelimeen vastaavalle kahvinkeittäjälle. Muutenkin tämän ajan varaaminen oli vaikeaa, ja sitten siellä on tuollainen hirmu vastassa. Herkkää Almaa aivan hirvitti. Sain kuitenkin esitelmöinnin jälkeen ajan torstaille. Ja meinaan saada asian hoitoon, kuten myös ehkäisyasiat, ja sen turkasen papa-kokeen. Tämä papakoe on ollut tosi hankala rasti. Olen jo kahdesti käynyt yrittämässä, mutta nyt vasta on tarvittavat paperit.

Mutta kyllähän lääkäriajan varaaminen, varsinkin yksityiselle, pitäisi olla simppeli juttu, eikä mikään vitun ristikuulustelu, niin että soittajaa jo alkaa vallan hävettää. Lehmä siellä langan toisessa päässä kaivoi mun viimeisen käynnin järjestelmistään, ja jotenkin vittumaisesti ilmoitteli, että olen käynyt viimeksi jälkehkäisyn takia siellä. Entäs sitten? Ajanvaraus yritykseni ei tällä kertaa koska tätä asiaa, vaan muita ongelmia joihin tahdon lääkärin konsultaation. Tarviiko mun muka sen tarkemmin selittää, kun on edelleenkin YKSITYISESTÄ klinikasta kyse.

Kai minussa jotain munaa on jäljellä, kun sentään oma terveys kiinnostaa. Eikai ole yhtään huono, että saa mahdollisesti jylläävän tulehduksen pois päiväjärjestyksestä, vaikka olisinkin paksuna. Tokihan olen voinut saada vaikka minkä kupan tältä panolta, koska jotenkin alan epäillä, että se saattaa olla panomiehiä. Ainakin se juuri postasi fb-ryhmämme seinälle, että jossain saa puoli-ilmaisia tuoppeja. Joo-o. Jos käy paljon ulkona, niin voi olla paljon naisia, ja jos koskaan ei käytä kortsua voi olla paljon tauteja.

Lopuksi vielä uudestaan, miten mun pitäisi tän panon kanssa toimia? Otanko yhteyttä, vai annanko veden virrata, ja kuulostelen tilannetta rauhassa? Tekisi niin mieli lisätä se kaveriksi fb.ssä, ja antaa jengille lisää vettä myllyyn.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Stalkkeri

Mulla taitaa olla stalkkeri. Muistatteko kun kirjoitin siitä yhdestä baarivainoajasta kuukausi tai pari sitten? Siis siitä kenelle annoin numeroni, että pääsin siitä eroon, ja karkasin vessareissulla. Tyyppi tekstaili ahkerasti, enkä koskaan vastannut yhteenkään viestiin. Lopulta poistin sen numeron mun puhelimestani. Olen saanut kolme puhelua tuntemattomasta numerosta parin päivän aikana. Lisäksi tämä tyyppi on kaivanut minut esiin fb:stä, ilmeisesti puhelinnumeroani käyttäen, ja lähetti kaveripyynnön. Olen ilmoittanut numeroni siellä, ja käsittääkseni siellä voi hakea puhelinnumeron perusteella. Nyt se sitten tietää mun sukunimenkin, ja sen, että missä suunnilleen asun. Koska en sinä onnettomana iltana osannut pitää varaani, saatoin lipsauttaa myös työpaikkani. En voinut olettaa, että tyypistä tulisi tällainen riesa. Meinaan soittaa turvamiehet paikalle jos tyyppi änkeää työpaikalleni. Ja jos häirintä jatkuu yhteydenottojen muodossa, niin olen takuulla virkavaltaan yhteydessä. Tyypin pakkomielle minuun vaikuttaa pelottavalta. En ikinä voisi kuvitella seurustelevani sen kanssa, tai mennä edes yksille treffeille, saati puhua sille ikinä mitään. Mitä mä teen jos se tulee kadulla vastaan, tai seisoo mun ovella, kun tulen kotiin? Hyytävää. Tietenkin blokkasin hyypiön fb:ssä, ettei se näe minusta enää mitään.

Yhdenillanjuttuni pysytteli piilossa tänään. Arvelin sen olevan iltavuorossa tänään yhden kuulutuksen perusteella, että teoriassa meidän olisi pitänyt törmätä. Se taisi lymytä osastollaan ihan tarkoituksella. Mulla valui kylmä hiki persvaossa koko päivän, kun hermoilin mahdollista törmäämistä. Eihän tässä mitään noloa olisi, jos ei tarvis pelätä raskautta, ja hyppykupan leviämistä. Ja oli ihan kauhea lahna humatilasta johtuen. Ehkä se tulee vastaan huomenna, ja molemmat on silleen coolisti. Saa nähdä, että oliko sen ainoat intressit minua kohtaan yksi yö, ja kännin takia jäätävän huono seksi, vai onko sillä vieläkin kiinnostusta. Itselläni voisi ehkä olla kiinnostusta uusintaan, mutten ala roikkua lahkeessa. Enkä todellakaan rakentele mitään pilvilinnojakaan.

Yksi miespuolinen työkaveri alkoi yhtäkkiä nuuskutella lähelläni kovasti. Mä melkein jo vedin naamastani punaiseksi, kun aattelin, että ajatuksissani pieraisin tai muuten vain haisen pahalle. Mutta ei. Tyyppi kehuikin mun hajuvettä! Siis mies, nuori sellainen, millä on pieni vauva, ja tyttis, kehuu mun hajuvettä keskellä kirkasta päivää. Ehkä mun olis pitänyt sanoa, että mitä se on, mutta mä vain tuijotin monttu auki. Ihana saada tällaisia pieniä kohteliaisuuksia näin maanantaisin, kun krapula kynsii berberiä edelleenkin.

Tässä kai nämä. Huomenna lisää, jos jotain tapahtuu. Jotenkin miehet ovat tänään olleet kovasti ystävällisiä, ja luoneet katseita minuun. Kai mä sit haisen hyvältä :D

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Jälkipyykit

Eilinen ilta meni oikein hyvin, ja löysin itseni jopa omasta sängystä. Ilmeisen tiukkaa settiä ollut kotiin saapuminen, kun vaatteet ovat letkana ulko-ovelta punkkaan asti. Enkä ollut päässyt edes peiton alla, vaan olin käpertynyt filttiin. Ja ilmeisesti vietin koko 'vaivaiset' 12 tunnin yöuneni samassa asennossa, koska toinen lonkka huutaa leipää nyt. Mutta en luullakseni nolannut itseäni uuden tiimini silmissä, vaan jengi oli aivan lärvit, ja omat tanssahteluni olivat kevyttä materiaalia verrattuna esimerkiksi esimiesteni sekoiluihin. Omat sekoiluni tapahtuivat muutenkin jo perjantai-iltana.

Mulla olis kauheesti asiaa, mutta krapulan tuomista rajoitteista johtuen yritän muotoilla jotain lyhyesti, ja nasevasti. Mä en siis muista mitään sen duunikaverin kanssa köyrimisestä. Siis itse siitä aktista. Jotain pieniä välähdyksiä on, mutta en tosiaankaan muista, että riisuinko mä sen, vaik kuka riisui kenetkin. Viimeinen selkeä muistikuva on, kun seison sängyn päädyssä, ja komistus löhöili jo sängyllä. Muistan, kun katsoin sitä varmasti erittäin viettelevästi, ja hyökkäsin sen päälle, ja sitten katkeaa filmi. Seuraava välähdys on siitä, kun se antaa suuseksiä minulle. Sitten muistan ihmetelleeni sen melan kokoa, ja miettineeni suuni kuivuutta kun otin siltä poskeen. Tämän jälkeen ilmeisesti yhdyimme eri asennoissa, koska seuraava pätkä on tilanteesta, kun katson itseäni sängyn vieressä olevasta peilistä, kun komistus ottaa minua takaapäin. Mulla on jotenkin sellainen olo, etten ollut ultimaalinen petikumppani humalasta johtuen. Toiminta tulee kuitenkin aikalailla selkärangasta, mutta olen varmasti ollut aivan flegu, ja veltto, ja epäkiihoittava. Mutta hei, oli sekin päissään, että ehkä sekään ei kaikkea muista.

Harmittaa ihan mittaamattomasti, kun mitään ehkäisyä ei käytetty. Ahdistaa ajatus, että sille vaikka tarttui herpes. Tokihan mä voin aina tehdä Herra F:t, ja kirkkain silmin väittää, ettei mulla mitään oireita ole koskaan ikinä ollutkaan. Koska mulla on niin syyllinen olo, niin en käynyt hakemassa sitä jälkiehkäisyäkään. Jos se saa taudin, niin ihan kohtuullista on, että musta tulee karvaisen lapsen yksinhuoltaja. Sitäpaitsi menkat loppuivat juuri, ja mitään munasoluja oo missään menossa kuitenkaan. Vähän jännitystä elämään, katsokaas. Ja mulla on ollut lievää vauvakuumetta muutenkin. Raskaus on kuitenkin pientä verrattuna siihen, että se sai taudin, vaikkei tää nyt mikään HIV ole, eikä ole minuakaan vaivannut, kuin sen kerra pari. Mutta ehkä mun ei kannattaisi harrastaa yhdenillan juttuja, jotka altistavat toisen henkilön riskille sairastua. Ja eikai tämä oireettomana ollessaan niin helposti tartu? Mutta ei tämä elämäntyyli oikein sovi viruksen kantajalle. Hävettää.

Vähän jännittää mennä huomenna töihin. Saa nähdä, että tuleeko vinkeitä hymyjä niiltä ketkä oli ulkona perjantaina..Tietenkin myös jännittää ihan petikaverinkin kohtaaminen. Koska siitä ei ole kuulunut mitään, niin oletan meidän säädön olleen vain säätö. Toki en itsekään antanut mitään ruusuista kuvaa tulevaisuudesta lauantaiaamuna, kun lähdin harppomaan sen luota kotiin. Se poltteli siinä ovella tupakkaansa, ja mä vaan lähdin menemään. Jotenkin niin nolotti. Mies on edelleenkin aivan tappavan komea, ja se on jotenkin sellainen vankka, ja turvallinen. Voisi jopa olla ihan poikaystävä-materiaalia. En vaan meinaa tehdä asialle mitään, etten saa sormilleni. Jos se tahtoo jotain minusta, niin se saa tehdä jotain. Toki juttelen, ja hymyilen sille kuten tavallisestikin, mutten tyrkytä itseäni. Noin viikon päästä se tulee kuitenkin silmille, kun sen mulkkua kirveltää, ja se on muuttunut täplikkääksi. Että en tosiaan ole mitenkään kovin optimistinen meidän tulevaisuudesta, vaikka se onkin komea, ja mukava.

Se on jännä juttu, kun himottelee jonkun tyypin perään, ja sitten saakin täyden hoidon himottelun kohteelta, niin tyyppi siirtyy nimeksi listalle. Jotenkin jännä ajatus, että se aito kiinnostus, ja flirtti kuolevat samalla hetkellä, kun sen kiinnostuksen kohteen on saanut kellistettyä. Tässä tapauksessa tyyppi oli vielä mahdottoman mukava, ja komea, eikä ns. kiinnostuksen lopahtamiselle ole mitän järkevää syytä. Ehkä se syy on, että en usko yhdenillanjuttujen synnyttävän parisuhteita. Jotenkin sen aistii siitä toisestakin, että onko se vain seksin perässä. Joku joka on oikeasti ihastunut halailee, ja koskettelee seuraavana aamuna, kun vierekkäin herätään. Itsehän en toiseen aamulla koske, koska olen epävarma, enkä tahdo ahdistella hellyydenosoituksillani.

Mut eika tässä nyt muu auta, kuin vähän relata, ja ottaa vastaan mitä viikko ikinä tuokaan tullessaan. Tuskin romanssia kuitenkaan. Olen realisti toisinaan. Ja todella epävarma itsestäni. Musta tuntuu, että olin ihan kaamea perjantaina, ja höpöttelin ihan outoja juttuja, ja olin liian kännissä. Eipä itsensä syyttely oikein minnekään johda, joten jopa vain jatkan hengittelyä, ja muistan hymyillä.

Nyt oli ainakin jotain sutinaa. Ei saa valittaa, kun vielä hetki sitten elämä oli tosi tylsää.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Seksiä

Heräsin eilen töiden jälkeen päiväunilta, ja luin fb:stä keskustelun, että joitain työkavereita olis menossa radalle illalla. Olin hieman skeptinen, mutta sain kuin sainkin itseni liikkeelle, ja olin tyytyväinen, että sain jotain tehtyä näin ex tempore pohjalta. Tapasin ryhmän vanhassa kantapaikassani. Jännitti ihan hirveesti mennä sinne, in case siellä on jotain ryhmää ketä välttelen. Sekoituin kuitenkin isoon porukkaan pitkiä, ja komeita kollegoita, ja pystyin rentoutumaan. Touhu oli jotenkin tosi absurdia, koska menossa oli noin kymmenen miestä, ja minä ainoana naisena. Mukana oli myös tämä yksi duuniflirtti, mutta en edes tiennyt etukäteen, että sekin on menossa. Etsin vain jotain tekemistä illaksi, en seksiä, ainakaan pääprioriteettina.

Homma oli kuitenkin selvä duuniflirtin osalta jo kymmenen minuutin jälkeen. Tää oli siis se tyyppi kenen kanssa hiljalleen lähestyimme tupakkapaikalla  viime viikolla. Se oli eilen kokoajan erittäin kohtelias, ja vaivihkaa kosketteli mm. milloin kurotti tuoppiaan kohden, tai ohitti meikäläisen. Jossain vaiheessa mentiin kahdestaan tupakalle, ja juttu luisti aivan tarpeeksi hyvin.

Jossain vaiheessa vaan lähdettiin yhtä matkaa sen residenssiin, joka sijaitsee noin kahdeksan minuutin kävelyn päässä omastani. How weird is that? En edes oikeastaan muista, että koska me suudeltiin ensi kertaa, ja mitä tapahtui missäkin vaiheessa. Aamulla heräsin nukuna sen vierestä, ja olo oli aivan tarpeeksi vaivaantunut.

Naisen vaisto ei näköjään petä. Tiesin miehen olevan sinkku, ja aavistelin sen diggaavan minusta ainakin jollain tasolla, ja lisäksi tiesin sen ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen, että päädymme samaan osoitteeseen yöksi. No words needed.  Jotenkin vaan niin outoa herätä sen vierestä, kun juurihan me istuimme vierekkäin tupakkakopissa, ja työympäristössä., ja vaatteet päällä. Kuten perjantaina se tuli vastaan työympäristössä, ja moikkasi reippaasti nimeäni käyttäen. Kukapa olisi arvannut, että kymmenen tuntia myöhemmin harrastamme suojaamatonta seksiä sen kämpillä. Niin, suojaamatonta.

Herrassa oli kaikki muu kohdillaan, mutta jostain syystä (kännistä?) suostuin antamaan ilman ehkäisyä. Tätähän mun ei pitäisi ikimaailmassa tehdä, mutta poikkeus vahvistaa säännön, jälleen kerran. Lisäksi en nauttinut mitenkään älyttömästi intiimeistä hetkistämme. Mies osasi kaikki käytännön asiat oikein mallikkaasti, mutta en vaan kostunut, ja tunne siitä, että järki lähtee jos ei saa munaa heti, ja nyt puuttui. Tämä taas vahvistaa sitä ajatusta, että mun ura yhdenyön hoitajana on ohi. Ilmeisesti haen seksiltä myös sitä emotionaalista puolta nykyään. Pelkkä "patukka reikään, ja aamulla heipat"- kuvio ei ole enää mun juttu.

Tavallaan olen ihan tyytyväinen, että kävin kuitenkin koeajolla. Mies on komea, hyvä sängyssä, ja kohteli minua hyvin noin yleisesti. Enkä vieläkään saanut tutustua mikrokikkeliin, koska nytkin housuista löytyi pitkä, ja paksu. Parempi jopa kuin K:n survin. Ja hyvä puoli on, että sain mitä halusin, vaikka nautinto jäi vähän vaiheeseen. Pääin joskus, että kokeilen tyyppiä viimeistään pikkujouluissa, ja että, meinaan saada mitä haluan, eli komistuksen ilman vaatteita viereeni. Menestys tältä kantilta katsottuna...Niin, ja sain sen kaipaamani kasvojen kuivahieronnan tyypin sängeltä..Grauh.

Ongelmia tässä kuviossa on enemmäin kuin hyviä puolia. Suojaamaton seksi melkein tuntemattoman kanssa ei ole hyvä juttu. Jälkiehkäisyn haen huomenna, koska olen menossa ulos myös tänään, ja mitä vaan voi sattua, koska olen Alma, ja löydän itseni jonkun karvaisesta kainalosta aamulla. Huono puoli tässä työhoidossa on työkaverit, jotka varmasti bongasivat meidät juttelemassa, ja lähtömme yhdessä baarista. Mun pitää treenata pokerinaamaani, että utelevien kysymysten tullen sutkautan jonkun yleispätevän vastauksen. Toivotavasti komistus pysyy hiljaa eikä repostele mitään tarinoita kellekkään. Hän on sellainen mystinen, ja vähän hiljainen, joten  eiköhän tämä seikkailu pysy meidän välisenä. Tokihan tämä muu ulkona ollut porukka arvaa, että mitä meidän välillä tapahtui, ja juttu leviää. Joten hautaan ruusuiset kuvitelmat, ja kohtaan likaisen todellisuuden missä jutut liikkuun, ja maineeni on hieman tahraantunut myös työpaikalla.



Kauhein osa tässä on edellenkin tämä aamu. Olin jotenkin tosi lukossa, darrassa, ja päänsäryssä. Pääsin kuuitenkin aloittamaan matkan kohti kotia, kun komistus ilmoitti menevänsä leikittämään poikaansa(!). Tokihan mulla ei ollut tarkoituskaan jäädä roikkumaan sen lahkeeseen, vaan todellakin tiedän nämä yhdenillanjutut, ja fuckbuddyt, ja että kuinka aamuisin toimitaan Onneksi asun aivan vieressä. Huonoksi tämän "walk of shame":n teki se, että vettä satoi kaatamalla. Mulla ei tietenkään ollut sateenvarjoa, ja olin edelleen suht kännissä. Ja kaikki katsoo autoistaan, kun mimmin harppoo kengät vettä tirsuen kaatosateessa, ilman varjoa, just sen näköisenä, että se palaa seikkailuilta kotiinsa. Kaikesta näköjään selviää.

Hitto se oli karvainen! Saa nyt nähdä, että aletaanko me jo fb-kavereiksi nyt, kun ollaan härkitty toistemme sukuelimiä...Mä en ainakaan kehtaa lisätä häntä!