lauantai 24. syyskuuta 2011

Miksi ei?

Olisi kiva olla toissa kokoajan. Miksi pitaa lahtea kotiin kesken kaiken kivan? Pidan tyostani, vaikka vahan kankea alku ollutkin. Pidan niin hurjasti, etta mietin miksei siella saa olla kokoajan?

Hevosmies oli toissa, ja vaihdoimme muutaman sanan. Se veikkasi mun viela telovan itseni, ja sanoi, etta voi sitten pelastaa minut. Se oli ihan yhta komea, kuin ennenkin. Tuntuu vaan jotenkin typeralta, kun viela pari viikkoa sitten oli ihan pihkassa. Nyt tekisi mieli heivata se fb kaverilistalta. Eihan me edes koskaan nahda toissa, eika muutenkaan mita tule tapahtumaan, koska ei sellainen nuori, ja komea van sovi tallaisen Alman kasipuoleen.

Sitten on yksi kiinnostava mies lisaa armaalla tyopaikkallani. Onneksi meilla on toissa ihan jarjeton lauma vakea, ja vaki vaihtuu ahkeraan, joten kylla siella lihaa riittaa...kuin hautausmaalla konsanaan. Naa on tosi elavia, tosin aivotoiminnasta en mene vannomaan... Tata miesta olen vahan katsellut kauempaa, muttei olla oikein olla ikina puhuttu. FB;sta on onkinut selville, etta se on sinkku, mutta se poseeraa jonkun naperon kanssa yhdessa kuvassa. Tokihan voi olla joku sukulaistenava. En ole kehdannut lisata kaverikseni, kun ei tosiaan olla liikoja puhuttu Aina moikkaan, ja hymyilen, kun se tulee vastaan. Olen ollut huomaavinani tassa parin viime viikon aikana, etta osutaan aina tauoille samoihin aikoihin, ja siita luonnollisena jatkumona tupakkapaikalle. Ei siis istuta vierekkain tai mitaan, mutta meilla on hassusti sama rutiini. Tieda sitten, etta olenko joutunut stalkkauksen uhriksi? Tanaan kuitenkin rookipaikalta tuli joku joukkopako, ja jaatiin taman urhon kanssa ihan kahdestaan istumaan. Se oli hetkea aikaisemmin hyokannyt vapautuneelle paikalle viereeni istumaan. Outoahan se olisi ollut, jos olisin vaan jurpottannut taysin jaatyneena tilanteesta mykkana sen vieressa. Onneksi se rikkoi jaan, ja kysyi sellaisesta asiasta mista olin eilen vaahdonnut tupakalla, en tosin sille, vaan sen kollegalle. Jutusteltiin sitten niita naita, mutten oikein kehdannut kysya silta mitaan henkilokohtaisempaa. Mua pelottaa tallaiset todelliset tilanteet. Kauempaa on mukava haaveilla. Kun lahdin takaisin sisalle, niin se sanoi jotain tyyliin "nahdaan pian" ja "Alma". Se kaytti mun nimea. Oman nimen kuuleminen on aina jotenkin varisyttavaa. En tieda miksi. Nain on ollut aina.

Ei tassa nyt viela kai tuon tyypin kanssa seurustella, mutta piristi mielta paasta juttusille sen kanssa. Tata tilannetta ennen se tuli minua vastaan, ja katsoi silmiin,ja sen kasvoille nousi hymy. Olin vahan yllattynyt reaktiosta. Saattoihan se olla, etta mulla oli jotain likaa naamassa, ja nutturasta hapsotti tuntosarvet...Mutta taa tyyppi paasee kylla ehdottomasti mun "kiinnostavat"-listalle.

Tokihan kaikki ylla kirjoitettu on vain haaveilua, ja omaa subjektiivista haihattelua. Mutta mielta piristi, kylla kaikki kaikki pienet tapahtumat toissa komeiden miesten kanssa.

Ajattelin olla tekstaamatta T:lle. Ainahan se voi nayttaa mun viestin tyttoystavalleen, ja kertoa, etten jata sita rauhaan. Sitapaitsi tyttoystavat huomaavat aina yhtakkisen lisaantyneen tekstailun yms. En ma lahde mihinkaan peleihin tassa nyt  mukaan, kun T:n parisuhdestatus on salaperaisyyden varjossa. Arvostan rehellisyytta. Minahan sen sille varsinaisesti mitaan voi, jos T antaa ymmartaa jotain. Enka tee mitaan vaaraa chattailemalla sen kanssa. En hanta jahtaamalla jahtaa, ja han se minua lahestyy fb:ssa aina ensin.

Ah, jalleen yksi koti-ilta. Huomenna sitten vahan kulttuurikierrosta.