tiistai 27. syyskuuta 2011

Mikä vaivaa?

Mikä onl, kun aloitettua vilkuilua, ja flirttiä ei yhtäkkiä kehtaakkaan jatkaa, ja saa hädin tuskin toista moikattua?  Se yksi ihana komistus on nyt sattunut samaan hissiin, kävellyt muuten vaan vastaan, ja sellaista, ja meikä vaan paahtaa suupielet polvissa, ja kylmässä hiessä kylpien ohitse. Pitää kai huomenna vähän reipastua, ja ottaa tiukka tuijotus, ja kulmakarvan nosto. mä tunnen sen silmät kuitenkin mun selässä, että se katsoo kyllä minua. Ja jos tulee koko rypäs sen kollegoita, ja hän itse, niin kaikki kyyläävät. Voi ärsytys. Muun viime viikon hymy-kampanja meni aivan reisille. Ei irtoa iloista ilmettä, tai asennetta. Mikä lie kaivelee. Että en odota tämän viikon flirtti-kamppikselta kummia. Kai tähdet ovat väärässä asennossa?

Se yksi toinen komistus, jonka kanssa jäätiin tupakoimaan yhdessä tässä pari päivää sitten seuraa aivan samaa päivärytmiä, kuin minä. Toki meillä on aika samanlainen työaika, ja tauot nyt varmasti sattuvat aivan sen vuoksi aivan samoihin aikoihin. Että tuskin tässä(kään) mitään suuria tunteita on taustalla. Tosin tänään kävelin sen kiinni tupakkanurkkaa lähestyessä, ja kommetoin aiemman megapalaverin tapahtumia, ja vähän naureskeltiin yhdessä. Sitten se istui mun vieressä, ja jutustelin niitä näitä. Lisäksi se tuli lounaalla niin lähelle minua istumaan, että aloin epäillä siinä olevan samanlaisia stalkkeri-piirteitä, kun minussa kun piiritin Herra F:ää. Tai se siis istui niin lähelle, ettei sitä voinut laskea, että se tuli tarkoituksella niin lähelle, kunhan vaan asensi arseensa vapaalle tuolille samaan pöytään aivan sattumalta, ja yhden tuolin päähän minusta, mutta toiseen porukkaan. You know? Stalkkerin Aapisen luku 5, jae 4. Mutta sillä on ihana ääni, ja se on pitkä, ja sillä on aivan kipeä parransänki minkä ottaisin mielellään kuivahieromaan leukaani, kun me sängen omistajan kanssa tutkiskelemme toistemme kielen lihaksistojen toimintaa.

Kai tässä pitää huomenna vähän reipastua, ja alkaa petailla näitä uroksia lähestyvien pikkujoulujen seuralaisiksi. Se mikä on ihan perseestä on se, että mun pitää mennä bileiden jälkeen töihin ennen kahdeksaa. Jotenkin mä tässä tuumailin (ellei kukaan muu mun tiimistä ole tuumaillut minua ennen...), että ottaisin puoli päivää vapaata, että saan krapulat selätettyä, ja mahdolliset "makasin sitten kollegan kanssa"-morkkikset podettua. Pitää varmaan vedota huomenna pomoon, ja kertoa, että ne eivät tahdo nähdä minua pikkujoulujen jälkeisenä aamuna ennen kahdeksaa, siis oikeesti.

Mä muuten menen bilettämään lauanataina! En ole käynyt ulkona kahteen kuukauteen. Kuten myöskään en ole harrastanut seksiä kahteen kuukauteen. Olisi vähän sellaiset täpinät, että joku turjake pitäisi raahata kotiin tyydyttämään kuristavaa läheisyyden kaipuuta. Tosin menen ulos tiimini kanssa, joten joku roti pitää olla. Mutta äkkiäkös sen tiimin hukkaa johonkin, ja jatkaa omia seikkailujaan, kun on hyvät pohjat alla, ja ruusunpunaiset kiikarit nenällä. Tiimiläisissä ei ole ketään kuumia yksilöitä. Paitsi yksi on vähän, mutta sillä on kersa. Parisuhteesta en tiedä. Se kyllä nauraa mun sähläämiselle aina, mikä on aivan positiivistä. En sentään saa ihmisiä itkemään, vaikka itse tekisi mieli vetää itkaripotkarit (anteeksi, vihaan tuon sanan käyttöä, ja siksi raiskasin sitä hieman...)kun mikään ei suju töissä Sitkun vielä muistaisi jonkulaisen suodattimen suun eteen, ettei koko uusi tiimi kuule aivan kaikkea minusta. Kerron päissäni ummet, ja lammet, ja vähän extraa päälle, ja se on aivan kauhea tapa.

Huomasin muuten mun tämänhetkisten ihannemisten muistuttavan toisiaan paljon. Kaikki ovat tummia. Siis Nämä kaksi yllämainittua herraa, ja hevosmies. Kaikilla on sänkeä, ja kaikilla on sellaiset, vähän jylhät, ja veistokselliset kasvot. Ja kaikki ovat myös pitkiä. Mä kyllä tykkään monenlaisista miehistä, mutta nyt tuntuisi tämä miestyyppi olevan silmää miellyttävä.

Mut hei, loppuviikosta taas lisää. Jos vaikka jotain ihan tapahtuisikin!!