keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Jopas vain

N:n kämppiksen ilmeisesti entinen poikaystävä pyysi minua ulos. Valitettavasti en päässyt, koska mulla oli jo muuta menoa illaksi. Voisin kyllä ollakkin kiinnostunut, koska selvisi, että tyyppi opiskelee lakia. Sellaiselle tyypille on aina käyttöä ;) Lisäksi se on edelleenkin kohtuu komea, ja sillä on terveitä harrastuksia. Niin, ja oma auto.

 Mielessä kävi, että onko tämä joku ansa, millä N:n kämppis, ja N tahtovat testatta luonnettani. Niin, että kelpaako kaverien poikaystävät. Eikai tässä nyt mitään salaliittoja ole kuitenkaan? Tämäkin on vaan yksi kullillaan ajatteleva mies muiden joukossa. "Ahaa, olen sinkku. Hmm, mistähän saisi pesää. Niin hei, olihan sitten se hieman lutkamainen Alma, miltä irtoaa varmasti...." Tää tyyppi on jutellut mulle fb:ssä pitkin viikkoa. Se on kirjoittanut siitä, että jos mulla ikinä on jotain rahaongelmia, niin ettei ole rahaa ruokaan, niin se voi auttaa. Sitten se kirjoitti, että voisi keittää mulle teetä, jos olisi täällä. Sitten se yritti houkutella minua paritanssi tunneille millä se käy (siis kelatkaa, mies joka diggaa tanssia. Eikä tää oo edes mitään polkkaa, tai humppaa, vaan vähän coolimpaa...) Ja sitten tosiaan tänään se valitteli, ettei sillä ole mitään tekemistä, ja se voisi viedä minut ajelulle maaseudulle tänään (yeah right, selvä merkki siitä, että Alma voidaan pari viikkoa myöhemmin kaapia mustaan säkkiin jostain ojanpohjalta...) Ai mitenniin en luota miehiin?

Se on tavallaan tosi mielenkiintoinen. Ainoa asia mikä tekee siitä epämielenkiintoisen on just se fakta, että homma menis taas niin ristiinaiduksi. Toisaalta mulla ei ole mitään menetettävää, ja onhan rakkaus aika kaunis asia. Mä kuitenkin luulen, että menemme vielä tässä treffeille, oli se kuinka epäeettistä vain. Jotenkin tuntuu niin hirveän hankalalta alkaa utelemaan, että "Hei, miten sinä ja *N:n kämppis*, ootteko vielä yhdessä? Koska siinä tapauksessa en halua lähteä sun kanssa treffeille!" Diggaisin, että jengi kertoisi ihan suoraan, että "byää erottiin" tai sitten niinkuin työpaikalla viime viikolla, että jankataan siitä ihanaisesta, omasta naisesta kyllästymiseen asti. Ei jää tyhmällekkään sivilisääty epäselväksi.

Jotenkin tuntuu, että tää tyyppi on nyt vaan ihastunut mun blondi-charmiin, ja kyllästyy lähes valmiina juristina mun väläytyksiin, ja kiemuraiseen aivotoimintaan hyvin nopeasti. En oikein tiedä, että jaksanko mitään häslistä miesten kanssa pitkiin aikoihin. Kun ei niiden kanssa mikään kuitenkaan ikinä suju, ja alkaa vain vituttamaan. Ihanan huoletonta on elämä, kun ei tarvitse enää murehtia opiskeluja töiden jälkeen, eikä ennen töitä. Kunhan vain saapuu oikeaan aikaa duuniin, ja lähtee sitten yhdeksän tunnin päästä. Sitten voi tehdä mitä haluaa ilman mitään stressiä mistään. Ei muihin ihmisiin perustuvia aikatauluja. Urheilua silloin kun maistuu, ja illallinen vaikka puoli kymmeltä, jos ei aikaisemmin huvittanut leikkiä Jamie Oliveria. Kyllä mun kelpaa olla :)

Niin, että annako yhdenkään miehen sekoittaa elämääni nyt, kuin kaikki on kohtalaisen hyvin? Eikai yksiä treffejä lasketa vielä sekoittamiseksi?

Hevosmiehen kanssa ei tapahdu mitään. Se on oline fb:ssä aika usein. En vaan uskalla alkaa jutella. Vanhalta, ja viisaalta tukipilarilta saatu neuvo tuntuu nyt kovin varteenotettavalta. "Jos se ei tee effortia päästäkseen sun kanssa juttuihin, niin ei se ole kiinnostunut." Toisin kun tämä tyyppi, olkoon Herra T, suorastaan vainoaa fb:ssa, ja ihan suoraan ehdottelee treffejä. Tää neuvo on toisaalta vähän kaksiteräinen miekka, koska sittnhän sulle kelpaa kuka vaan, joka on susta vähänkin kiinnostunut. Lisäksi olen sen verran moderni nainen, että mun mielestä nainenkin voi iskeä miehen kun oikein kiinnostaa. Mutta ehkä hevosmies tarvitsee aikaa. Jostain horoskooppikuvauksesta *anteeksi* luin, että härkä mies vaatii aikaa vakuuttuakseen siitä, että nainen on tosiaan potentiaalinen kumppani. Joten No rush!

Jouduin soittamaan talkkarille tänään, muttei se vastannut. Meinasi polvet notkahtaa, kun se soitti takaisin. Selitin sitten paniikissa asiani niin epäselvästi, että se pyrähti parissa minuutissa katsomaan ongelmaa, minkä olin suunnilleen kuvaillut hengenvaaralliseksi, ja hetkenä minä hyvänsä tappavaksi ongelmaksi. Se antoi vähän hyytävän oloista kommenttia, kun mitään kovin suurta disasteria ei löytynytkään. Fiksasi kuitenkin ongelman, ja heitin kuivan vitsin asian tiimoilta ihan rennosti. En mä olisi saanut hommaa yksin hoidettua, ja pari muuta käski soittaa talkkarille. Tottahan toki mä ohjeita kuuntelen, kun vasta muutenkin opiskelen systeemejä.

Eikai tässä muuta? Päivittelen tilannetta Herra T:n kanssa kun jotain tapahtuu.

4 kommenttia:

  1. Tanssitunneille, joo! Mua on viime aikoina kanssa kutkuttanut ajatus esim. valssin ja tangon kertailuista, mutta kun olis kiva olla semmonen vakkaripartneri semmoseen, jonka kanssa vois vaikka sitten käydä jollain kurssilla ja jossain perämettän parketilla. Tuntuu muuten liian vanhahtavalle ja pelottavalle jajaja... Ehkä joskus sitten...

    VastaaPoista
  2. Siis tottakai sä lähdet treffeille sen tyypin kanssa :) Sullahan on ihanasti vientiä!

    VastaaPoista
  3. Alma mun on pakko sanoa näin anonyymisti mut kuitenki että sun blogin lukeminen pelasti mun päivän! opin tänään et ihan viattomasta flirtistä söpön kassapojan kanssa saa piristystä moneksi tunniksi!! normisti en ois tarttun heitettyyn koukkuun mut sun blogi on altistanu mut! :D

    VastaaPoista
  4. Neiti P, melkein voisin olla vahan innostunut tanssitunneista. Mulla vaan on juuri niina paivina muita aktiviteetteja. Pitaa katsella.

    Malla, kylla ma meinasin treffeille lahtea sen kanssa. Olen jo rakennellut pilvilinnoja, ja kauniita kuvitelmia. Paha tapa, mutta mielikuvitus on pidettava elossa. Kai mulla vientia oisi, mutta olen aika nirso nykyaan...

    Anonyymi, pieni sapina pitaa elaman jannana :)

    VastaaPoista