maanantai 5. syyskuuta 2011

Hei oikeasti

Mitään kummempia ei ole tapahtunut. Hevosmies ei ole tehnyt mitään muuvia, joten eiköhän tämä mini-ihastus nyt ollut tässä. Olen kärsimätön otus, tiedän.

Yritän  nyt vain keskittyä töiden tekemiseen, ja uuden oppimiseen, etten tuntisi itseäni niin typeräksi uusissa kuvioissa. Tuntuu vaan, ettei järki leikkaa tarpeeksi, ja uusi tiimi katsoo vähän kieroon. Enkai mä voi muuta, kuin olla tyhmä, hymyillä, ja jatkaa yrittämistä. Ja yrittää todistaa, etten ole ihan niin vajaa kuin voisi kuvitella. Mulla vaan nyt on niin erilainen tausta, ja elämäntilanne, kuin muilla. Puran töistä ylijäävän energiani urheiluun, ja luulen tulosten jo vähän näkyvän. Vaikka olen omasta valinnasta todella yksin tällä hetkellä, niin ainakin näytän hyvältä. Ja on tärkeä taito osata olla yksinkin ilman, että nuppia hajoaa.

Herra Y pyysi multa anteeksi sitä, kun taannoin painosti kimppakivaan. Se käytti jopa ihan kauniita sanoja, ja tuntui ymmärtävän oman käytöksensä törkeyden. Kieltäydyin jälleen kerran kylä-kutsusta. Y on suht sinnikäs.

Lopetin myös sutinat K:n kanssa. Jotenkaan ei viehätä ajatus, että se kairaa usealla suunnalla, ja en voi olla 100% varma, että se aina kairaa kumin kanssa. Minua ei kiinnosta haalia mitään uusia tauteja itseeni. Ilmoitin K:lle, ettei nappaa enää. Ja se vastasi, ettei juokse perässäni. No, mun mielestä juoksee. Katsotaan nyt, että pysyykö puhelin hiljaisena. Ei tipu suikkaria, eikä mitään muutakaan onteloa sen käyttöön. Edelleenkin vituttaa ne lutka-puheet. En mä edes ole hyvä lutka, kun en ole pannut kuukauteen kenenkään kanssa. Käytännössä olen siis melkein neitsyt.

En tosiaan ole ollut näin pitkään ilman miestä vuosikausiin. Aina on ollut poikaystävä, tai sitten random säätöjä. Tai no olisko keväällä ollut joku kuukauden breikki. En usko, koska ennen N:ää kävin Y:n ja K:n luona kylässä. Ihan mukavaa näinkin. Eipä tule mitään ylimääräisiä hämminkejä. Elämä on helpompaa. Tyyntä ennen myrskyä, eh?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti