tiistai 27. syyskuuta 2011

Mikä vaivaa?

Mikä onl, kun aloitettua vilkuilua, ja flirttiä ei yhtäkkiä kehtaakkaan jatkaa, ja saa hädin tuskin toista moikattua?  Se yksi ihana komistus on nyt sattunut samaan hissiin, kävellyt muuten vaan vastaan, ja sellaista, ja meikä vaan paahtaa suupielet polvissa, ja kylmässä hiessä kylpien ohitse. Pitää kai huomenna vähän reipastua, ja ottaa tiukka tuijotus, ja kulmakarvan nosto. mä tunnen sen silmät kuitenkin mun selässä, että se katsoo kyllä minua. Ja jos tulee koko rypäs sen kollegoita, ja hän itse, niin kaikki kyyläävät. Voi ärsytys. Muun viime viikon hymy-kampanja meni aivan reisille. Ei irtoa iloista ilmettä, tai asennetta. Mikä lie kaivelee. Että en odota tämän viikon flirtti-kamppikselta kummia. Kai tähdet ovat väärässä asennossa?

Se yksi toinen komistus, jonka kanssa jäätiin tupakoimaan yhdessä tässä pari päivää sitten seuraa aivan samaa päivärytmiä, kuin minä. Toki meillä on aika samanlainen työaika, ja tauot nyt varmasti sattuvat aivan sen vuoksi aivan samoihin aikoihin. Että tuskin tässä(kään) mitään suuria tunteita on taustalla. Tosin tänään kävelin sen kiinni tupakkanurkkaa lähestyessä, ja kommetoin aiemman megapalaverin tapahtumia, ja vähän naureskeltiin yhdessä. Sitten se istui mun vieressä, ja jutustelin niitä näitä. Lisäksi se tuli lounaalla niin lähelle minua istumaan, että aloin epäillä siinä olevan samanlaisia stalkkeri-piirteitä, kun minussa kun piiritin Herra F:ää. Tai se siis istui niin lähelle, ettei sitä voinut laskea, että se tuli tarkoituksella niin lähelle, kunhan vaan asensi arseensa vapaalle tuolille samaan pöytään aivan sattumalta, ja yhden tuolin päähän minusta, mutta toiseen porukkaan. You know? Stalkkerin Aapisen luku 5, jae 4. Mutta sillä on ihana ääni, ja se on pitkä, ja sillä on aivan kipeä parransänki minkä ottaisin mielellään kuivahieromaan leukaani, kun me sängen omistajan kanssa tutkiskelemme toistemme kielen lihaksistojen toimintaa.

Kai tässä pitää huomenna vähän reipastua, ja alkaa petailla näitä uroksia lähestyvien pikkujoulujen seuralaisiksi. Se mikä on ihan perseestä on se, että mun pitää mennä bileiden jälkeen töihin ennen kahdeksaa. Jotenkin mä tässä tuumailin (ellei kukaan muu mun tiimistä ole tuumaillut minua ennen...), että ottaisin puoli päivää vapaata, että saan krapulat selätettyä, ja mahdolliset "makasin sitten kollegan kanssa"-morkkikset podettua. Pitää varmaan vedota huomenna pomoon, ja kertoa, että ne eivät tahdo nähdä minua pikkujoulujen jälkeisenä aamuna ennen kahdeksaa, siis oikeesti.

Mä muuten menen bilettämään lauanataina! En ole käynyt ulkona kahteen kuukauteen. Kuten myöskään en ole harrastanut seksiä kahteen kuukauteen. Olisi vähän sellaiset täpinät, että joku turjake pitäisi raahata kotiin tyydyttämään kuristavaa läheisyyden kaipuuta. Tosin menen ulos tiimini kanssa, joten joku roti pitää olla. Mutta äkkiäkös sen tiimin hukkaa johonkin, ja jatkaa omia seikkailujaan, kun on hyvät pohjat alla, ja ruusunpunaiset kiikarit nenällä. Tiimiläisissä ei ole ketään kuumia yksilöitä. Paitsi yksi on vähän, mutta sillä on kersa. Parisuhteesta en tiedä. Se kyllä nauraa mun sähläämiselle aina, mikä on aivan positiivistä. En sentään saa ihmisiä itkemään, vaikka itse tekisi mieli vetää itkaripotkarit (anteeksi, vihaan tuon sanan käyttöä, ja siksi raiskasin sitä hieman...)kun mikään ei suju töissä Sitkun vielä muistaisi jonkulaisen suodattimen suun eteen, ettei koko uusi tiimi kuule aivan kaikkea minusta. Kerron päissäni ummet, ja lammet, ja vähän extraa päälle, ja se on aivan kauhea tapa.

Huomasin muuten mun tämänhetkisten ihannemisten muistuttavan toisiaan paljon. Kaikki ovat tummia. Siis Nämä kaksi yllämainittua herraa, ja hevosmies. Kaikilla on sänkeä, ja kaikilla on sellaiset, vähän jylhät, ja veistokselliset kasvot. Ja kaikki ovat myös pitkiä. Mä kyllä tykkään monenlaisista miehistä, mutta nyt tuntuisi tämä miestyyppi olevan silmää miellyttävä.

Mut hei, loppuviikosta taas lisää. Jos vaikka jotain ihan tapahtuisikin!!

lauantai 24. syyskuuta 2011

Miksi ei?

Olisi kiva olla toissa kokoajan. Miksi pitaa lahtea kotiin kesken kaiken kivan? Pidan tyostani, vaikka vahan kankea alku ollutkin. Pidan niin hurjasti, etta mietin miksei siella saa olla kokoajan?

Hevosmies oli toissa, ja vaihdoimme muutaman sanan. Se veikkasi mun viela telovan itseni, ja sanoi, etta voi sitten pelastaa minut. Se oli ihan yhta komea, kuin ennenkin. Tuntuu vaan jotenkin typeralta, kun viela pari viikkoa sitten oli ihan pihkassa. Nyt tekisi mieli heivata se fb kaverilistalta. Eihan me edes koskaan nahda toissa, eika muutenkaan mita tule tapahtumaan, koska ei sellainen nuori, ja komea van sovi tallaisen Alman kasipuoleen.

Sitten on yksi kiinnostava mies lisaa armaalla tyopaikkallani. Onneksi meilla on toissa ihan jarjeton lauma vakea, ja vaki vaihtuu ahkeraan, joten kylla siella lihaa riittaa...kuin hautausmaalla konsanaan. Naa on tosi elavia, tosin aivotoiminnasta en mene vannomaan... Tata miesta olen vahan katsellut kauempaa, muttei olla oikein olla ikina puhuttu. FB;sta on onkinut selville, etta se on sinkku, mutta se poseeraa jonkun naperon kanssa yhdessa kuvassa. Tokihan voi olla joku sukulaistenava. En ole kehdannut lisata kaverikseni, kun ei tosiaan olla liikoja puhuttu Aina moikkaan, ja hymyilen, kun se tulee vastaan. Olen ollut huomaavinani tassa parin viime viikon aikana, etta osutaan aina tauoille samoihin aikoihin, ja siita luonnollisena jatkumona tupakkapaikalle. Ei siis istuta vierekkain tai mitaan, mutta meilla on hassusti sama rutiini. Tieda sitten, etta olenko joutunut stalkkauksen uhriksi? Tanaan kuitenkin rookipaikalta tuli joku joukkopako, ja jaatiin taman urhon kanssa ihan kahdestaan istumaan. Se oli hetkea aikaisemmin hyokannyt vapautuneelle paikalle viereeni istumaan. Outoahan se olisi ollut, jos olisin vaan jurpottannut taysin jaatyneena tilanteesta mykkana sen vieressa. Onneksi se rikkoi jaan, ja kysyi sellaisesta asiasta mista olin eilen vaahdonnut tupakalla, en tosin sille, vaan sen kollegalle. Jutusteltiin sitten niita naita, mutten oikein kehdannut kysya silta mitaan henkilokohtaisempaa. Mua pelottaa tallaiset todelliset tilanteet. Kauempaa on mukava haaveilla. Kun lahdin takaisin sisalle, niin se sanoi jotain tyyliin "nahdaan pian" ja "Alma". Se kaytti mun nimea. Oman nimen kuuleminen on aina jotenkin varisyttavaa. En tieda miksi. Nain on ollut aina.

Ei tassa nyt viela kai tuon tyypin kanssa seurustella, mutta piristi mielta paasta juttusille sen kanssa. Tata tilannetta ennen se tuli minua vastaan, ja katsoi silmiin,ja sen kasvoille nousi hymy. Olin vahan yllattynyt reaktiosta. Saattoihan se olla, etta mulla oli jotain likaa naamassa, ja nutturasta hapsotti tuntosarvet...Mutta taa tyyppi paasee kylla ehdottomasti mun "kiinnostavat"-listalle.

Tokihan kaikki ylla kirjoitettu on vain haaveilua, ja omaa subjektiivista haihattelua. Mutta mielta piristi, kylla kaikki kaikki pienet tapahtumat toissa komeiden miesten kanssa.

Ajattelin olla tekstaamatta T:lle. Ainahan se voi nayttaa mun viestin tyttoystavalleen, ja kertoa, etten jata sita rauhaan. Sitapaitsi tyttoystavat huomaavat aina yhtakkisen lisaantyneen tekstailun yms. En ma lahde mihinkaan peleihin tassa nyt  mukaan, kun T:n parisuhdestatus on salaperaisyyden varjossa. Arvostan rehellisyytta. Minahan sen sille varsinaisesti mitaan voi, jos T antaa ymmartaa jotain. Enka tee mitaan vaaraa chattailemalla sen kanssa. En hanta jahtaamalla jahtaa, ja han se minua lahestyy fb:ssa aina ensin.

Ah, jalleen yksi koti-ilta. Huomenna sitten vahan kulttuurikierrosta.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Ma tahdon romanssin!

Hitto vie, kun tekee mieli jonkun kainaloon. Olen ollut jo melkein kaksi kuukautta sinkkuna, enka myoskaan ole harrastanut seksia kahteen kuukauteen. Nyt alkaisi olla sellaiset tutinat, etta muna voisi taas maistua, kunhan vaan loytyisi joku ihku mussukka kelle sita piparia voisi jakaa ilman katumuksia, ja inhonvaristyksia.

Ihan joku sellainen aikuisten harrastama seukkailu-juttukin voisi kiinnostaa. Ehdokas vaan puuttuu, ja mulla ei ole mitaan suurempia intohimoja metsastaa ketaan mistaan. Tietenkin unelmoin sellaisesta elokuvissa nahdyista romansseista. Sellaisista missa mahtava mies vaan pollahtaa eteen kaupan jonossa/lenkkipolulla/istuu viereen bussissa/muuttaa naapuriin/jne ja sitten se vaan silmatkaan rapsymatta kysyy minua treffeille, ja kaikki menisi niinkuin elokuvissa. Pidettaisiin kadesta, halattaisiin, ja saisin nukkua jonkun mahtavan komean, ja hyvatuoksuisen miehen kainalossa sunnuntaiaamuisin. Herattyamme harrastaisimme varovaista suutelointia, kunnes emme pystyisi pitamaan kauempaa genitaalejamme erossa, ja harrastaisimme hartaasti seksia tunties toistemme lammon, ja kiihkon, ja kiihoittuen tasta vain lisaa, ja lisaa..

Olisi vain kiva olla jonkun lahella vahan. Jotenkaan mikaan yhdenyon pano ei silleen kiinnosta, mutta menisi sekin paremman puutteessa, jos mies olisi ok. Yhdenyonjutun metsastamisesta on tullut mulle joku peikko. Ei huvita niinkuin yhtaan jahdata yhtaan ketaan missaan, kun tietaa kuitenkin, etta mistaan ei synny mitaan vakavaa, ja sydan sarkyy vain enemman. Olen alkanut uskoa, etta jokainen "rakasta" vie palan mukanaan minusta, ja nyt olen vain hammenyksissa, ja tyhjiin imetty. Olen oikeasti aika rikki naiden mieskuvioiden kanssa. Ex hajotti suurimman osan, ja nama viimeisen vuoden aikana saadut pakit, sun muut torjumiset ovat kylla vieneet uskon miehiin aika vahvasti. I'm just so hurt and sick of any kinds of games. Olisi vaan niin huipua, jos se oikea vaan kavelisi eteen, ja voitaisiin ajaa mustalla BMW:lla horisonttiin.

Herra T kyseli, jalleen, mun suunnitelmia taksi viikonlopuksi. En sanonut mitaan varmaa. Ennekuin ehdin kissaa sanoa, niin se oli offline. Mika siita jai jaljelle ruudulleni oli viesti missa se antoi puhelinnumeronsa, ja kaski soittelemaan huomenna, jos olen tekemassa jotain toiden jalkeen. Eiko toi puhelinnumeron sysaaminen, ja katoaminen langoilta kerro selvasti jostain pelista mita se pelaa nyt mun kanssa? Enhan ma oli aivan harhateilla? Jotenkin mulla on vaan nyt sellainen kutina edelleenkin, etta se ei ole sinkku. Tokihan se voi olla ihastunut, tai jotain, mutta tyttoystavan selan takana vehtaaminen on vahan ankeaa. En makaan  nyt niin sydameton riistaja ole.

Toissa olen kaynyt ihan kuumana kaikkien duunarien peraan. Tai siis olen silmaillyt pariakin, ja myos saanut silmaa takaisin. Joko ne kelailee, etta tuon daamin paassa rattaat eivat pyori tasaisesti, kun tuijottaa noin, tai sitten niilla on muna kovana. Se joka pari viikkoa sitten flirttaili aivan avoimesti on kylla edelleen komea, ja sekin tuntuisi katselevan edelleen. Mutta koska on so hurt, ja jaakuningatar en uskalla oikein tehda mitaan eletta sen suuntaan, etten ole pian enempaa hurt. Sen sain vilkaistua, ettei silla ainakaan ole sormusta. Tokihan kaikki komeat, ja normaalit miehet on varattuja, ja jaljelle jaa vain kaikkia vahapaisia seksiaddikteja.

Toissa tupakalla oikeastaan tajusin, etta kuinka paljon kaipaan kosketusta, ja toista ihmista lahelleni. Istuskelin yhden tyypin vieressa, mika on aina hauska, ja kova-aaninen. Tanaankin se kyseli "nuorenneidin" kuulumisia kun saavuin tupakkapaikalle. Sen murteesta ei vaan saa oikein aina tolkkua, niin jututu menee valilla ohi. Ollaan jopa fb kavereita, ja tyyppi on valitettavasti naimisissa. Mutta kuitenkin. Istuskelin siina kessuttelemassa. Mulla ei ollut takkia, kun oli niin julmettu hiki hetkea aiemmin. Mulle tuli kuitenkin vahan viilea, ja kasivarret meni kananlihalle. Mulla on aika tuuheat, ja onneksi vaaleat kasikarvat, ja naytin varmaan palelevammalta, kuin oikeasti olinkaan. Tama mies kuitenkin yhtakkia silitti karvaista kattani, ja kysyi, etta onko mula kyllma? Naurahdin vaan. Sanoin, etta ei nyt varsinaiseti, ja etta mun kasikarvat huijaa. Se kaden silitys tuntui ihan uskomattoman hyvalta. Miehen ele oli jotenkin niin odottamaton, ja huolehtiva, etta mieltani ihan lammitti.

Herra Y chattali eilen pitkasta aikaa. Jos jollain paassa heittaa, niin silla! Y alkoi heittaa sita samaa seksifantaisia tarinaa, kuten aina ennenkin. Ihan kuin se copy pastettaisi sen repliikin jostain. Se kirjoittaa kaksi lausetta. Ekassa se kertoo, etta kuinka se taivuttaisi minut eteenpain, ja tyontaisi kovan mulkkunsa perseeseeni. Sitten se pumppaisi kovasti, ja kourisi tisseja samalla. Ah, niin seksikasta. Ihan pillu kuivuu kiinni ajatuksesta. Ne sellaiset kuivat aavikkopallerokasvit alkavat risteilla alakerrassa viimeistaan siina vaiheessa, kun Y kysyy taman jumalaisen keksiliaan fantasiansa jalkeen, etta olenko marka, ja sormetanko itseani? Mitas luulisit? Olen joutunut lukemaan tuon niin monta kertaa, etta lahinna arsyttaa. Lisaksi arsyttaa kaikki "uu mama, you look so sexy in your new pic"-lankytykset. Toivottavasti se jattaa mut rauhaan, Kirjoitin sille, etta kaikki entiset hoidot, ja exat ovat kuin eilista purkkaa, eli ei liiemmin maistu millekkaan, ja on huono jatko-osa alkuperaiselle. Y tuntui loukkaantuvan, ja kirjoitti, ettei hanta nyt ole ennen eiliseen purukumiin verrattu. No nyt on, ja en vertaa vain hanta, vaan koko lapikaytya klaania. Onneksi se asuu nykyaan eri maassa.

Kaveri joka paljastu mulle tunteensa viime viikonloppuna jutteli ihan normaalisti eilen chatissa. Olin jotenkin haistavinani jonku attitude muutoksen siina. Se kirjoitti silleen lampimammin, ja epamiehekkaasti, Tai sitten ma olen vaan edelleen luulosairas. Aika tassa vain nayttaa, etta mita meidan valilla tulee olemaan, tai on olematta.

Nyt ma meen viettamaan viikonloppua, ja yritan tehda jotain jarkevaakin valilla. Olen vaan lukenut kirjoja, ja massannyt suklaata. Raportoin kylla, jos T:n kanssa sattuu jotan. Jotenkin oln edelleenkin sita mielta, etta taa voi olla joku ansa. Mutta miksi kukaan nyt haluaisi saad aminua nalkkiin mistaan? Toistaiseksi en ole tietentahtoen vikitellyt kenenkaan miehia, tai sotkenut kenenkaan valeja. Ehka...Hmmm...

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Vai niin

Koska olen nosso, enka uskalla kysya suoraan T:n ja N:n kamppiksen suhteen laadusta, niin joudun tekemaan onnettomia paatelmia fb:n monimutkaisessa maailmassa. N:n kamppis, ja Herra T oli tagatty samaan kuvaan. Kuva on otettu eilen. Etta tuskin ne ainakaan kovin huonoissa valeissa on. Olen toki chattaillyt eilen, ja tanaan T:n kanssa. Ja T on sita mielta, etta meidan pitaisi keksia jotain yhteista aktiviteettia, etta uskaltaisin taas lahtea ulos, ja vahan irroitella. Meni kylla kuvan vuoksi vahan fiilikset, ja alan oikeasti olla sita mielta, etta miehet ovat perseesta. Tai sitten mulla on vaan vilkas mielikuvitus, kun viattomasta chattailysta saan vaannettya ties mita villeja paivaunia.

Kiva olla taas toissa, koska siella sentaan on muutakin elamaa ymparilla, kuin facebook. Niita kauheita, ja ihania miehia muunmuassa. Pitaisi vaan muistaa hymyilla enemman. Nyt ei  vaan jostain syysta ole niin hilpeat fiilikset. Eilen illalla taas ryvin pohjamudissa, kun saalin itseani, ja kurjaa elamantilannettani. PMS, aivan pakko olla sita oirehdintaa. Olen taysin koukssa yhteen dekkarin, ja mielellaan myohisin vaan pehmeissa lakanoissa, ja nena kiinni tassa mainiossa dekkarissa.

Taman viikon tavoite on hymyilla enemman, ja yrittaa kayttaytya kaikkia kohtaan kohteliaasti, ja iloisesti. Myos itseani.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Here we go again

Olen takaisin maisemissa pienen tauon jalkeen. Oli penteleen kiireinen viikko!

Nettia en ole kayttanyt, joten yhteydenpito Herra T:n kanssa on ollut olematonta. Se ainoastaan vinkui jotain valokuvia armaasta kotimaastani (se on joku Suomi-addikti), mutta kaskin sen tylysti kayttaa googlea. Se ei vastannut enaa. Ja olen myos miettinyt asiaa, mita eras lukija vihjaisi edelliseen postaukseeni. Siis sita, etta T haluaa mustasukkaistaa (ex)tyttoystavansa, ja/tai hakee vaan easya panoa. Annetaan ajan kulua, ja katsellaan sitten uudestaan. En tosiaankaan tyonna seuraani.

Vanha ystavani ilmoitti viikonloppuna kannisessioiden (siis aivan juomis-sellaisten), etta jahtaisi minua varmasti, jos valimatkaa olisi vahemman. Mietin tassa, etta miten meidan ystavyyden nyt kay? Ja oliko se ikina ystavyytta hanen osaltaan? Tosin asia ilmoitettiin kannitekstarilla, mutta kannitekstaria edelsi outo halaus, hiusten silitys, ja suudelma hiuksilleni.

Lisaksi olen ollut exan kanssa tekemisissa tahtomattani, kun sain hoidettua roikkuneita asioita pois. Nyt ei ole enaa omaisuuskytkoksia, ja tilit ovat sita myoten selvat. Toki kaikki ottaa veronsa, ja jouduin katselemaan tata kaunista pariskuntaa lentokentalla, ja samassa julkisessa kulkuvalineessa. Ihan yksittaisia sekunteja minua kirpoi, ja suretti elaman kulku, mutta klaarasin homman ihan nappiin. Kohteliaasti vain tervehdin, kuin vastakkain osuttiin, mutten jaanyt tilanteeseen venymaan. Pitaa kylla sanoa, etta ei se uusi nainen ole ainakaan ollut paikalla, kuin ulkonakoa on jaettu. Eihan sille mitaan tietenkaa kukaan voi, mutta osa-aikakatkeran exan mielta lammittaa kuvitella uusi emanta omiin uusiin, superkireisiin, ja todella korkeavyotaroisiin farkkuihin ahdettuna. Ja mittailla, etta mahtuisiko se farkkujen kauluksesta tursuava, ja roikkuva maha kyytiin ollenkaan kyseisiin farkkuihin. Tai ehka se paksuna...Jaa-a. Juu, ja olen ihan oikeastikin vahan turhan ulkonakokeskeinen tapaus. Mutta kai exa uutta naista saa vahan kommentoida paansisaisesti?

Yritan vahan mielenkiintoistaa elamaani seuraavalla viikolla. Nyt on ollut vahan vaisua tama toiminta.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Update

Tokihan T alkoi keskustella kanssani fb:ssa. Jutut kavivat aika syvallisessakin materiaalissa, ja jotenkaan ei paistanut lapi mikaa epaillyttava. T kirjoitti, etta sita surettaa, kun kaverit muuttaa maasta, ja MUUT ASIAT.

Hetki sitten N:n kamppis kuitenkin postasi T:n seinalle jotain sen suuntaista, etta suhde olisi voimissaan. Siis ihan random linkin, mutta jotain sellaista mita ei lahetella entiselle poikaystavalle.

Mina taidan vetaytya tasta nyt kuitenkin. Olen ehtinyt aiheuttaa niin paljon sanomista ihmisten valilla, etten tosiaankaan kaipaa yhtaan mulkumpaa mainetta. Tai ainakin olla extra varovainen, etten mene mokaamaan mitaan. Pakko yrittaa kysya silta suoraan, etta mita tassa nyt tapahtuu. Niin, etta pyytaako se minua ajelulle, ja tanssitunneille missa mielessa. Olen jotenkin skeptinen edelleenkin miesten, ja naisten valiseen ystavyyden aitouteen. Varsinkin tallaiseen, kun ei tunneta niin hyvin, ja tyyppi jauhaa lahes joka ilta fb:ssa. Ja jos se on sinkku, niin se ei ole ollut pitkaan sinkku. Laastariksi en kaipaa, enka panopuuksi.

Ehka pidan katseen napakasti horisontissa, ja keskityn silmailemaan komeaa miesta toissa :)

Perjantain piristys

Olen kuluvalla viikolla zoomaillut erasta komeaa (siis komeaa) herraa toissa. Tasta herrasmieshesta en ole aikaisemmin maininnut blogissa. Ilmeisesti salaiset zoomailuni on huomattu, koska tanaan oli ilmassa vahan sellaista sapinaa, etten edes mina neuroottisessa mielessani saa kaannettya sita miksikaan muuksi.

Aamulla silmailin tyypin suuntaan, ja ilokseni huomasin, etta sekin katseli meikalaista. Yritin loytaa oikean kulkukortin omistavaa tyyppia, etta paasisin eraasta ovesta lapi. Onneksi mulla on ihana uusi kollega jonka kanssa holkkasimme taman miehen, ja sen kollegoiden peraan, kun arvelimme niilla olevan tarvittava kortti. No ei niilla ollut, ja lahdettiin etsimaan muita vaihtoehtoja. Palasimme kuitenkin takaisin alkupisteeseen, ja tama komistus hoykkasi sitten luoksemme, oikean kulkukortin kanssa. Oltiin vahan huuli pyorena, ja en oikeastaan tajunnut muuta kuin kiittaa. Ihana tyokaverini alkoi sitten heittaa lappaa mun "poikaystavasta" kun jatkoimme matkaa. Tyokaveri oli aistivinaan jotain meininkeja siina kortin luovutuksessa. Hauskaa, ettei olla puhuttu tallaisista asioista sen kanssa ennen..Palasimme takaisin sitten palauttamaan korttia, ja tekemaan hommat loppuun. Tyyppi alkoi silmailla, ja kavella ohitsemme ihan turhan takia, ja moikkasikin viela, vaikka oltiin jo aikaisemmin normaalit moikat heitetty. Hymyilin vaan leveasti, ja moikkasin takaisin. Pokkaa oli tosi vaikea pitaa, kun oltiin just duunikaverin kanssa puhuttu herrasta, ja siita, etta se on komea. Ja yritetty arvailla aksentista, etta mistapain se on kotoisin.

Nyt pitaa odottaa koko viikonloppu, etta paasee maanantaina toihin. Toivottavasti se on mestoilla! Hitto, etta flirtti osaakin piristaa paivaa. Kun hevosmiesta ei enaa koskaan nae, niin pitaa jotain vipinaa olla, etta tyomotivaatio pysyy ylla :D Vielakin hymyilyttaa.

Katsotaan, etta kayko Herra T fb:ssa kimppuun tanaan...

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Jopas vain

N:n kämppiksen ilmeisesti entinen poikaystävä pyysi minua ulos. Valitettavasti en päässyt, koska mulla oli jo muuta menoa illaksi. Voisin kyllä ollakkin kiinnostunut, koska selvisi, että tyyppi opiskelee lakia. Sellaiselle tyypille on aina käyttöä ;) Lisäksi se on edelleenkin kohtuu komea, ja sillä on terveitä harrastuksia. Niin, ja oma auto.

 Mielessä kävi, että onko tämä joku ansa, millä N:n kämppis, ja N tahtovat testatta luonnettani. Niin, että kelpaako kaverien poikaystävät. Eikai tässä nyt mitään salaliittoja ole kuitenkaan? Tämäkin on vaan yksi kullillaan ajatteleva mies muiden joukossa. "Ahaa, olen sinkku. Hmm, mistähän saisi pesää. Niin hei, olihan sitten se hieman lutkamainen Alma, miltä irtoaa varmasti...." Tää tyyppi on jutellut mulle fb:ssä pitkin viikkoa. Se on kirjoittanut siitä, että jos mulla ikinä on jotain rahaongelmia, niin ettei ole rahaa ruokaan, niin se voi auttaa. Sitten se kirjoitti, että voisi keittää mulle teetä, jos olisi täällä. Sitten se yritti houkutella minua paritanssi tunneille millä se käy (siis kelatkaa, mies joka diggaa tanssia. Eikä tää oo edes mitään polkkaa, tai humppaa, vaan vähän coolimpaa...) Ja sitten tosiaan tänään se valitteli, ettei sillä ole mitään tekemistä, ja se voisi viedä minut ajelulle maaseudulle tänään (yeah right, selvä merkki siitä, että Alma voidaan pari viikkoa myöhemmin kaapia mustaan säkkiin jostain ojanpohjalta...) Ai mitenniin en luota miehiin?

Se on tavallaan tosi mielenkiintoinen. Ainoa asia mikä tekee siitä epämielenkiintoisen on just se fakta, että homma menis taas niin ristiinaiduksi. Toisaalta mulla ei ole mitään menetettävää, ja onhan rakkaus aika kaunis asia. Mä kuitenkin luulen, että menemme vielä tässä treffeille, oli se kuinka epäeettistä vain. Jotenkin tuntuu niin hirveän hankalalta alkaa utelemaan, että "Hei, miten sinä ja *N:n kämppis*, ootteko vielä yhdessä? Koska siinä tapauksessa en halua lähteä sun kanssa treffeille!" Diggaisin, että jengi kertoisi ihan suoraan, että "byää erottiin" tai sitten niinkuin työpaikalla viime viikolla, että jankataan siitä ihanaisesta, omasta naisesta kyllästymiseen asti. Ei jää tyhmällekkään sivilisääty epäselväksi.

Jotenkin tuntuu, että tää tyyppi on nyt vaan ihastunut mun blondi-charmiin, ja kyllästyy lähes valmiina juristina mun väläytyksiin, ja kiemuraiseen aivotoimintaan hyvin nopeasti. En oikein tiedä, että jaksanko mitään häslistä miesten kanssa pitkiin aikoihin. Kun ei niiden kanssa mikään kuitenkaan ikinä suju, ja alkaa vain vituttamaan. Ihanan huoletonta on elämä, kun ei tarvitse enää murehtia opiskeluja töiden jälkeen, eikä ennen töitä. Kunhan vain saapuu oikeaan aikaa duuniin, ja lähtee sitten yhdeksän tunnin päästä. Sitten voi tehdä mitä haluaa ilman mitään stressiä mistään. Ei muihin ihmisiin perustuvia aikatauluja. Urheilua silloin kun maistuu, ja illallinen vaikka puoli kymmeltä, jos ei aikaisemmin huvittanut leikkiä Jamie Oliveria. Kyllä mun kelpaa olla :)

Niin, että annako yhdenkään miehen sekoittaa elämääni nyt, kuin kaikki on kohtalaisen hyvin? Eikai yksiä treffejä lasketa vielä sekoittamiseksi?

Hevosmiehen kanssa ei tapahdu mitään. Se on oline fb:ssä aika usein. En vaan uskalla alkaa jutella. Vanhalta, ja viisaalta tukipilarilta saatu neuvo tuntuu nyt kovin varteenotettavalta. "Jos se ei tee effortia päästäkseen sun kanssa juttuihin, niin ei se ole kiinnostunut." Toisin kun tämä tyyppi, olkoon Herra T, suorastaan vainoaa fb:ssa, ja ihan suoraan ehdottelee treffejä. Tää neuvo on toisaalta vähän kaksiteräinen miekka, koska sittnhän sulle kelpaa kuka vaan, joka on susta vähänkin kiinnostunut. Lisäksi olen sen verran moderni nainen, että mun mielestä nainenkin voi iskeä miehen kun oikein kiinnostaa. Mutta ehkä hevosmies tarvitsee aikaa. Jostain horoskooppikuvauksesta *anteeksi* luin, että härkä mies vaatii aikaa vakuuttuakseen siitä, että nainen on tosiaan potentiaalinen kumppani. Joten No rush!

Jouduin soittamaan talkkarille tänään, muttei se vastannut. Meinasi polvet notkahtaa, kun se soitti takaisin. Selitin sitten paniikissa asiani niin epäselvästi, että se pyrähti parissa minuutissa katsomaan ongelmaa, minkä olin suunnilleen kuvaillut hengenvaaralliseksi, ja hetkenä minä hyvänsä tappavaksi ongelmaksi. Se antoi vähän hyytävän oloista kommenttia, kun mitään kovin suurta disasteria ei löytynytkään. Fiksasi kuitenkin ongelman, ja heitin kuivan vitsin asian tiimoilta ihan rennosti. En mä olisi saanut hommaa yksin hoidettua, ja pari muuta käski soittaa talkkarille. Tottahan toki mä ohjeita kuuntelen, kun vasta muutenkin opiskelen systeemejä.

Eikai tässä muuta? Päivittelen tilannetta Herra T:n kanssa kun jotain tapahtuu.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Hei oikeasti

Mitään kummempia ei ole tapahtunut. Hevosmies ei ole tehnyt mitään muuvia, joten eiköhän tämä mini-ihastus nyt ollut tässä. Olen kärsimätön otus, tiedän.

Yritän  nyt vain keskittyä töiden tekemiseen, ja uuden oppimiseen, etten tuntisi itseäni niin typeräksi uusissa kuvioissa. Tuntuu vaan, ettei järki leikkaa tarpeeksi, ja uusi tiimi katsoo vähän kieroon. Enkai mä voi muuta, kuin olla tyhmä, hymyillä, ja jatkaa yrittämistä. Ja yrittää todistaa, etten ole ihan niin vajaa kuin voisi kuvitella. Mulla vaan nyt on niin erilainen tausta, ja elämäntilanne, kuin muilla. Puran töistä ylijäävän energiani urheiluun, ja luulen tulosten jo vähän näkyvän. Vaikka olen omasta valinnasta todella yksin tällä hetkellä, niin ainakin näytän hyvältä. Ja on tärkeä taito osata olla yksinkin ilman, että nuppia hajoaa.

Herra Y pyysi multa anteeksi sitä, kun taannoin painosti kimppakivaan. Se käytti jopa ihan kauniita sanoja, ja tuntui ymmärtävän oman käytöksensä törkeyden. Kieltäydyin jälleen kerran kylä-kutsusta. Y on suht sinnikäs.

Lopetin myös sutinat K:n kanssa. Jotenkaan ei viehätä ajatus, että se kairaa usealla suunnalla, ja en voi olla 100% varma, että se aina kairaa kumin kanssa. Minua ei kiinnosta haalia mitään uusia tauteja itseeni. Ilmoitin K:lle, ettei nappaa enää. Ja se vastasi, ettei juokse perässäni. No, mun mielestä juoksee. Katsotaan nyt, että pysyykö puhelin hiljaisena. Ei tipu suikkaria, eikä mitään muutakaan onteloa sen käyttöön. Edelleenkin vituttaa ne lutka-puheet. En mä edes ole hyvä lutka, kun en ole pannut kuukauteen kenenkään kanssa. Käytännössä olen siis melkein neitsyt.

En tosiaan ole ollut näin pitkään ilman miestä vuosikausiin. Aina on ollut poikaystävä, tai sitten random säätöjä. Tai no olisko keväällä ollut joku kuukauden breikki. En usko, koska ennen N:ää kävin Y:n ja K:n luona kylässä. Ihan mukavaa näinkin. Eipä tule mitään ylimääräisiä hämminkejä. Elämä on helpompaa. Tyyntä ennen myrskyä, eh?

perjantai 2. syyskuuta 2011

Sain...

....juuri rytmihairion. Lauleskelin musiikin mukana ihan rauhakseen, ja satuin vilkaisemaan fb:ta ihan vaan nopeasti. Hevosmies on nyt mun kaveri fb:ssa. Mitaan maailmoja mullistavaa infoa en saa tietooni, koska profiili olis jo siis julkinen kaverin kavereille. Pallo on silla. Kai. Ma kylla tykkaan pitaa kaikki omissa hyppysissa, koska miehiin ei voi kuitenkaan yleensa luottaa. Hirveeta odotella, etta tapahtuuk tassa nyt jotain. Hevosmiehen kuvia katsoessa kaantyy vatsassa ympari, ja iskee kaipuu jonkinlaiseen suhteeseen miehen kanssa, Mut hei, te olitte ihan oikeassa rakkaat lukijat! Olin ihan nosso tassa hommassa :D

Done

Hevosmiehelle on nyt lahetetty kaveerauspyynto fb:ssa.  Sydan syrjallaan nyt odottelen, etta mita tassa seuraavaksi tapahtuu. En oikeasti uskalla katsoa varmaan koko iltana, etta miten se reagoi. Nolottaa, jos hyvaksyminen kestaakin paivia, kun tietaa sen kayttavan naamista melko aktiivisesti. Muttei sentaan niin aktiivisesti, ja yksityiskohtaisesti, kuin N. Hrrr, muistokin hyytaa. Ja taidan poistaa sen kavereistani pian. Yksi eksani, Herra D lemppasi minut kaverilistaltaan. Ei siina mitaan, mutta asutaan kuitenkin samassa kylassa, ja tunnetaan rutkasti samoja ihmisia. Lisakis meilla ei ole mitaan karhamaa, ja kaikki on sovittu. Sita taisi sattua eromme enemman, ja pidempaan, kuin kuvittelinkaan.

Se yksi kusipaa esimies antaa mulle silmaa. Mulla on jotenkin aikasemminkin ollut sellainen olo, etta he fancies me. Ja jotenkin minua kiihoittaa se kusipaisyys. Nyt voisi vahan letkautellakin jotain, kun se ei ole enaa kytkoksissa minuun toiden osalta, vaan mun esimiehet on ihan toista sakkia.

Talkkari tuijotti lounaalla. Mina taas ihan tarkoituksella valttelin tuijottamista sen suuntaan. Huomasin silti tuijotuksen, eli tod.nak. itse katselin siihen suuntaan kuitenkin....piru vie.

Rauhallinen viikonloppu edessa. Vaikkakin K tuntuu kuvittelevan, etta riemusta kiljuen parkkeeraan sen luokse. Se on niin lutka. Ei yhtaan kiinnosta minkaanlaiset touhut tuollaisen laaninkairan kanssa. Kai.

Nyt viinia :)

torstai 1. syyskuuta 2011

No jo on.

Kai mulla lukee otsassa sitten, etta ma olen epatoivoinen, vaikka en edes ole. Tanaan juttelin yhden kollegan kanssa yhdesta yksityiselaman asiasta. Kollega oikein kahteen kertaan mainitsi talkkarin tyttoystavan, vaikkei se nyt varsinaisesti liittynyt asiaan. Nytpahan tiedan, etta talkkarikin on varattu. Tassa jaa sitten kuumista tyokavereista jaljelle vaan hevosmies. Tai no onhan noita pari muutakin, muttei niiden kanssa ole oikein puhuttavaa mistaan. Eli kemiaa ei ole. Lounaalla istuskelin uuden, semi-kuuman miespuolisen tyokaverin kanssa. Sekin muisti mainita, etta silla on tyttoystava. Meinasin vetaa kahvit vaaraan rooriin, kun oli jo toinen muistutus siita, etta kaikki ulkonaollisesti kelpaavat miehet ovat jo varattuja.

Hajoilin ihan asenteella, kun sain sellaisen nakin, etta mun piti viettaa ihan liian kauan aikaa hevosmiehen hoodeilla. Se tekee tosiaan nakojaan vaan iltaa nykyaan, joten oli aika varma ettei siihen tormaa pienella seikkalilullani. Kurkistelin kuitenkin kulmien takaa, ja yritin katsella niin kauas kuin mahdollista, etten vahingossakaan ajaudu sen tielle. Kylla ma tiedan, ettei kohtaaminen olisi maailmanloppu ollut. Olisin loihtinut virneen naamalle, ja heittanyt jonkun pikkutuhman kommentin. Ei mulla kai mitaan havettavaa ole. Olen reipas, hyvassa tyossa, ulkonaollisesti pateva, ja saan ihmiset melko usein hymyilemaan.

Mita ma nyt sitten teen hevosmiehen eteen? Toisaalta sain kauniin vihjeen, etta kylla hevosmies etsisi minut kasiinsa jos olisi kiinnostunut. Joo toki, mutta kun tassa on tama pieni ikaero, joka saattaa ujompaa, ja kokemattomampaa poikaa pelottaa. Jos ma nyt vaan lisaan sen fb:ssa kaveriksi? Lukijat, kertokaan mika on nyt se oikea liike? Enhan ma itseani hapea, en vain tahdo vaikuttaa epatoivoiselta.