torstai 11. elokuuta 2011

Tapauksia

Herra F on tokkinyt minua fb:ssa eilisesta lahtien. Mitahan silla on mielessa? Toki kuulumisia olisi ihan lysti vaihtaa. En tosin luota sen juttuihin mitenkaan hirveasti, mutta se ei ole tehnyt minulle mitaan pahaa, enka mina sille. Pitaa varmaa lahettaa sille yksityisviesti, tai jotain. Toki sehan tietty kuvittelee, etta ma olen taas sen perassa, kun parisuhteeni juuri telakoitui. Ehka ma odotan, etta se kertoo kuulumiset ensin, ja tyydyn vain vastailemaan sen tokkaisyihin.

Olin kaupungilla terapiaostoksilla. Shoppailin jollain 90 eurolla ihan pimeita hankintoja. Nauroin asken kuset housuissa ostamalleni neuleliiville. Se on ihan oikeasti ehka rumin vaatekappale mita olen aikoihin nahnyt. Liivi kavi saaliksi kaupan rekissa yksin roikkumassa, ja jotenkin sen sympaattisuus vetosi minuun. Jos en mina sita osta, niin ei sita kukaan muu tule koskaan haluamaan. Noh, nyt sitten omistan ruman, mutta sympaattisen neuleliivin. Koska en tietenkaan omista mitaan puseroa, joka olisi sopinut yhteen taman epasikion kanssa, niin jouduin tietenkin kartuttamaan jo ennestaan pursuavaa vaatevarastoani kahdella uudella puserolla. Ne eivat onneksi olleet kovin rumia, ja niita voisi kuvitella kayttavansa ilman liiviakin, ja vaateparsi nayttaisi persoonallisen tyylikkaalta. Nyt sitten tarvitsen viela muutaman hameen, ja talvitakin, ja farkut, ja talvibootsit, ja sympaattiseen neuleliiviin sopivan laukun. Toinen alyton hankinta oli jarkyttavan painava, puinen, ja lihapolkkymainen leikkuulauta. Mutta siihen oli kolvattu kiva, niin tokihan sen jalkaa aina raahata kotiin, vaikka valilevyt luiskahtamaisillaan. Menin siis ostamaan vitamiineja, ja uusia pinsetteja. Ja nyt omistan lihapolkyn, ja hurmaavan ruskean liivin, sun muita vitaaleja tykotarpeita.

 Niin, ja tama shoppailuretki oli ihan vaan eron takia tehnyt. Vaikka en varsinaisesti edes loukkaantunut/vammautunut erossa lainkaan, niin tokihan tuoreen sinkun pitaa paasta torsaamaan, kun ei ole rahanmenosta makattavaa aijaa pallona jalassa, ja "Alman uusi elama Vol. 13" tarvitsee uusia hankintoja. Seuraavaksi isken alusvaateosastolle. Se on varma se.

Niin joo. Kun rapaahasin lihapolkkyani kohti bussipysakkia, niin bongasin vasemmalla tutun hahmon. Talkkari! Musta tuntuu, etta se yritti moikata, mutta ma en edes huomannut sita tarpeeksi ajoissa. Katsahdin siihen, kun se kaansi kaaliaan takaisin eteenpain. Sen tyyli viehatti ihan vahan, ja se naytti pahemmalta pojalta, kuin toissa. Niin, ja silla ei ollut naista mukana. En ole nahnyt sita duunissa hetkeen, ja olenkin miettinyt, etta onko se lomilla, vai lopettanut. Silla on kylla niin assa duuni, etta tuskin se ainakaan hatkoja on ottanut naina maailmanaikoina.

Jotenkaan en tunne pakottavaa tarvetta pariutua yhtaan kenekaan kanssa. Sitten taas ahdistaa ajatus, etta paasenko mina koskaan jarjestamaan haita, tai tekemaan aitini iloiseksi lapsenlapsella. Olen jo nahnyt tulevaisuuden, etta pamahdan vahingossa paksuksi parin vuoden sisaan. Paatan muuttaa takaisin Suomeen, ja loydan itseni asumasta vanhassa huoneessani kiljuvan sinappikoneen kanssa, niin ja olen tietenkin yksinhuoltaja. Mika hiton itseisarvo joku avioliitto, tai mukula ihan kuvioissa olevan isan kanssa on? Kukin tyylillaan, ja omaan elamaansa sopien. Epatoivoiseksi en ala enaa naiden mieskuvioiden kanssa. Tokihan tykkaan jakaa elamani jonkun kanssa, ja olla hyva, ja ihana talle mielitietylle.

Kai jatkan vaan silmien auki pitamista, ja kun ovet ovat auki tas edessani, ja narut kasissa suht hyvassa jarjestyksessa niin mita vanhan voi sattua, tai tulla matkalla vastaan.