maanantai 8. elokuuta 2011

Spekulointia

Vaikka minua ei harmitakaan aloittaa elo sinkkuna jalleen, niin silti yritan loytaa jotain tiettya syyta N:n paatokselle. Minulla ei ollut tarvittavia tunteita N:aa kohtaan. Tunsin kylla lampoa, muttei se riittanyt kannattelemaan koko kuviota.

Unohdin lauantaina puhelimeni N:n luokse noin puoleksi tunniksi. Ja mulle tuli vasta myohemmin mieleen, etta mahtoiko N vilkaista  tekstiviestini lapi? Joko N oli alkanut punoa synkkia ajatuksiaan heti lahtoni jalkeen, ja surkea ilme puhelinta ojentaessa johtui siita, tai sitten se oli lukenut K:n kanssa vaihdetut viestit lauantain tv-tarjonnasta, ja uusista elokuvista, jotka siis liittyivat aivan muuhun viesteissa olevaan aihepiiriin.. Puhelimessani ei ole mitaan suojakoodia, koska mulla ei ole tapana kajota kenekaan puhelimiin, ja odotan samaa kaytosta parisuhteen toiselta osapuolelta. Jos N luki viestini, niin omapa on hapeansa, ja jatkossa voisin itsekin muistaa tuhota valonarat viestit, jos satun olemaan suhteessa. Hupsis.

N kertoi minulle, etta tuntuu, etta han on ansassa, ja kutistuu paiva paivalta. Mielestani tama repliikki oli kovin imarteleva. Itselleni tuli sellainen fiilis, etta olen joku manipuloiva tyranni. Ennemminkin tassa on kysymys siita, etta olimme kuitenkin niin eri maailmoista, ja ihan jo luonteet erosivat liian paljon. Olen vahva persoona, ja vaikka olisin kuinka kiltti, niin heikompi persoona kokee olonsa epamukavaksi. Eika toisen tarvitse olla heikkokaan, ainoastaan itsenainen, ja kykenematon kompromisseihin.

Meilla oli hetkemme yhdessa, ja nyt kavi nain. Luulen, etta tietty salaperaisyyteni vaikutti myos N:n luottamukseen minua kohtaan. Han tiesi, etta kirjoitan, mutta en avannut aihepiiria ollenkaan hanelle. Tokihan se varmasti arvasi, etta jonkilainen paivakirja tama on, ja kirjoitan myos hanesta. Enka nyt halua kuulostaa ylimieliselta, mutta saan huomiota miehilta, ja N huomasi taman aivan varmasti. Baarissa, kadulla, missa vaan miehet katsovat, ja saa olla aika vahvaksi rakennettu poikaystava, etta jaksaa, eika ota itseensa. Myos oma kaytokseni ei koskaan oikein muuttunut. Huomasin valilla katsomalla katsovan komeita miehia, vaikka N seisoi vieressa. Han varmasti bongasi zoomailuni, koska valilla ihan paakin kaantyi katsomaan peraan. Hups. Opinpa tasta taas itsekin. Vanhoja tapoja on tosi hankala muuttaa. Ja olen visuaalinen ihminen, ja arvostan komeita miehia, ja kauniita naisia.

Pitaisiko sita kokeilla nuorempaa miesta seuraavaksi? Naiden vanhojen kanssa on aina jotain hassakkaa, ja tuntuu olevan vaikeuksia kaiken uuden kanssa. Lisaksi nuoret miehet on hyvassa kunnossa, toivottavasti viela viriileja, ja niita voi viela kouluttaa omiin tarpeisiin sopivaksi.

Onneksi mulla tuntuu sittenkin olevan ihania ihmisia viela ymparilla. Kollegat ovat olleet hyvin myotatuntoisia, kun ovat lukeneet fb:sta suhteen paattymisesta. Lisaksi eras vanhempikin kaveri kirjoitti kauniita sanoja. Nyt on ainakin aikaa tehda mita haluaa. Ehka palaan takaisin terveellisen ruuan, lenkkeilyn, ja harrastamisen maailmaan. Olen kaynyt oikeasti ruokakaupassa kolme viikkoa sitten. Olen paaasiassa syonyt toissa, ja tilannut kotiinkuljetuksella kaikkea evasta. Sain elamani takaisin, kun ei travitse ottaa toista huomioon jatkuvasti.

Tasta taa taas lahtee!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti