sunnuntai 7. elokuuta 2011

Lapikasta

Tassa olen jo tovin miettinyt, etta miten aloittaisin taman tarinan. Ei saasteta kuitenkaan huippukohtaa pimennossa, vaan kerrotaan se nyt heti. N antoi minulle lapikasta! Aistin kuluneen viikon aikana sellaisen jannan kireyden, ja seksiahan en saanut ollenkaan, enka edes itse yrittanyt mitaan, koska tullin torjutuksi viime viikonloppuna niin tehokkaasti. Siita N saa kiitosta, etta hoiti asian kuten mies, ihan kasvotusten.

Saavuin eilen sen luokse illalla omista menoistani. Kiinnitin huomiota siihen, etta han suudellut minua. Syyksi arvelin, etta haisen viinalle, ja siksi en ole kovin hurmaavaan pusuttelu seuraa. Koko tyypin olemus kylla kieli jotain muuta, kun iloista jalleennakemista. Istuttiin siin sitten sohvalla, ja horpittiin teeta. Hopottelin kaikesta paivan aikana kokemastani, ja stten N vaan pysaytti minut, ja totesi, ettei voi enaa jatkaa tata. Han jopa itki taman sanoessaan. Tunsin helpotusta, kiukkua, ja myotatuntoa. Tuntui tosi pahalta N:n vuoksi, koska se otti asian nakojaan tosi raskaasti. Itsehan olen yrittanyt vahan rauhoittua, ja ottaa rennommin N:n kanssa. Se heitti minulle kaikki perus bullshitit, etta kuin se ei ole valmis suhteeseen, ja mina olen hurmaava, eika minussa ole mitan vikaa. Totesin vaan, etta eihan se ole kenenkaan vika, jos ei kemiat kohtaa, ja suuria tunteita ei synny. Se myos palasi takaisin taannoiseen pikku riitaamme, ja olin kuulemma ollut taysin oikeassa sen suhteen, etta tyttoystavana minun tulisi olla se "tarkein" henkilo. N ei siis pysty asettamaan ketaan muuta, kuin itsensa tarkeimmaksi. Niinhan se pitaa ollakin toisaalta.

Pakkasin tavarani hiljaisuudessa, ja sanoin hyvastit. Se yritti vikista viela viimeista halia, mutta kaansin vain selkani, ja sanoin "ei". Hallitsin tunteeni mahdottoman hienosti. Olin taysin viilea, ja sopivasti loukkaantunut. Muutama kyynel valui vasta rappuakaytavassa. Kai mullakin jonkinlainen sydan on. En ollut N:n arvoinen, ja N ei ollut minun arvoiseni. Arvomaailmat lopulta tormasivat.

Kun pyorailin pimeassa, ja kannssa kohti kotia, viimeista kertaa sita reittia, mieleeni pulpahti K. Kokeilin vahan jaata, ja K vastasi heti. Homma sitten meni niin, etta ajoin kotiin, kavin suihkussa, ja hyppasin taksiin.

K oli oma posketon itsensa, ja meilla oli hauska yo. Ihan uskomatonta saada seksia pitkaan, ja hartaasti ja kaikissa mahdollisissa asennoissa.

Nyt ovet ovat taas auki edessani. En ole varsinaisesti surullinen, koska uusia tuulia puhaltelee muutenkin elamassani. Nettideittailuun en palaa, mutta meinaan pitaa itseni kiireisena muuten. Ehka tapaan saannollisesti K:ta, ja keskitys harrastamiseen, ja verkostoitumiseen. Enkai ma tasta ny heti uuteen suhteeseen ryntaa? Eihan se olisi fiksua, eihan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti