lauantai 27. elokuuta 2011

Ihan loppu

Karmea tyomaratoni on vihdoin takana, ja nukuin kymmenen tuntia yolla. Kun olin nukahtamassa viime yona, niin herasin johonkin uskomattomaan pelottavaan fiilikseen. En osaa kuvailla, etta mita vartalossani tapahtui, mutta olin kuin halvaantunut, ja koko vartaloa pisteli kuin puutuneena. Koviani kuumotti, ja pelkasin kuolevani. Lisaksi tuntui, etta vartaloani murjotaan,ja heilutetaan, enka voi itse mitaan. Tama fiilis toisiaan ilmestyi kun olin jo ilmeisesti nukahtanut hetki sitten. Havahduin tahan, ja olo oli kuin vuoristoradassa, ja lisaksi oli kuulevinani koputusta ovelta. Kummituksia, vai verenkiertohairio aivoissa? Jaa-a. Arvatkaa pelottiko kayda uudestaan nukkumaan, kun pulssi oli joku tuhat, ja kuolemanpelko pommitti takaraivossa. Jotenkin kallistun kummituksien kannalle (koska kuulin tuota koputusta ovelta...), mutten tahdo ajatella asiaa, koska asun yksin, ja olen muutenkin saikky.

Kavin keskiviikkona katsomassa yhta keikkaa. Ei juurikaan mieskontakteja. Bongasin rookipaikalta aivan ihanan miehen. Huomasin sen seisovan takanani keikalla, ja avasin pienen keskustelun nojaten siihen mita se huusi kaverilleen. Se kehui mun tukkaa, ja tanssittiin yhdessa. Sitten se lahti, ja mina lahdin omille teilleni. Se oli uskomattoman upea, ja pitka, mutta koska mulla ei ollut metsastystutka paalla, niin missasin elamani miehen ehka. Kavin tuopilla vanhassa kantakuppilassani. Luin paivan lehden, ja sarvin tuopin juomaa. Eipa nakynyt tuttuja. Hyva niin. Ja paikka haisi edelleen yhta pahalta.

K tunki mun tyopaikalle viikolla, ja vaati minua leikkmaan jotain tour guide:a. Kieltaydyin kiireisiin vedoten, eika mulla ole edes lupaa paastaa ketaa mihinkaan, tai toimia henkilokohtaisenan avustajana. Naytin sille basic systeemit, ja ohjasin sen oikeaan suuntaan. Silta tuli visiitin jalkeen viesti, etta mun kollegat on huoria kaikki. Olivat kuulemma hymyilleet K:lle. K:lla on jotain vakavaa sapinaa. Tai ma luulen, etta sen tyttoystava luulee olevansa tyttoystava. Ja K tietaa olevansa jonkun poikaystava, muttei tunnusta seurustelevansa. Blah, ei kiinnosta senkaan paneminen yhtaan.

Y myos otti yhteytta, etta pitaisi tavata. Moikata voi ennen sen lahtoa, mutta seksi kiinnostaa yhta paljon kuin kolmennen asteen yhtalot, ja derivointi.

Olen kohta valmis tokkimaan hevosmiesta. Ei minua nyt kukaan muu oikein kiinnosta. En tietenkaan ole nahnyt sita koko viikkoon. Sen fb:sta selattuani olen melko vakuuttunut, etta silla voisi olla jotain tuoretta sapinaa yhden kuvissa esiintyneen nuoren brunetin kanssa. No ainahan sita voi kokeilla onneaan.

Pitaisiko sita kirjautua nettideiteille taas? Jotain sapinaa olis kiva saada, mutta toisaalta sen on niin raskasta hupia. Eika sielta viimeksikaan loytynyt mitaan kunnollista.

Tallainen suvantovaihe tassa elamassa nyt. Varsinaisesti kiinnostaa vain olla toissa, mutta kun siellakaan ei ole mitaan sapinaa nyt.

Vasyttaa edelleen.Enka osaa paattaa, etta pitaisiko sita tanaan lahtea kaymaan jossain illalla. Vakkari klubi olis tanaan, mutten ole oikein varma, etta huvittaako menna yksin, vaikka siella tuttuja onkin..Katsellaan. Paadyn kuitenkin naimaan jonkun puolitutun kanssa, ja sitten ei taas voi nayttaa naamaansa pitkiin aikoihin.