sunnuntai 14. elokuuta 2011

Ihan kauheaa

Minusta tuntuu, etta olen vahan ihastunut (tai siis kiinnostunut jossain mielessa vakavissani...) hevosmieheen. Taa on niin alytonta, koska ma parjaan (tai siis ainakin pitaisi parjata...) kylla ilman miestakin, ja tuntuu, etta pelaan vain jotain sairasta valloituspelia. Mutta flirtti piristaa. Kun taa ei oo edes mitaan puolivakavaa flirttailua omalta osaltani, vaan ihan iskuaikeissa olen. Hyi hemmetti.

Hevosmiehen huumorintaju on kuin K:lla, mutta ulkonako on parempi. Sita on helppo katsoa silmiin. En pysty mitenkaan salaamaan sellaista aaliomaista hymya mika tulee vakisinkin, kun katson sita silmiin. Siina sitten ankytan alyton virne naamallani, ja yritan antaa coolin kuvan itsestani. Kuka vaan pystyy heti sanomaan, etta mulla on suhteellisen positiiviset mietteet kyseisesta herrasta. Hevosmies myos harrastaa aktiivisesti urheilua, mika tietenkin on plussaa.

Se yritti urkkia mun ikaa tanaan. Se kysyi ovelasti, etta koska ma taytan 50 vuotta. En osannut akkiseltaan vastata, ja sanoin, etten nyt ihan viela kuitenkaan,vaikkei uskoisi. Mulla on niin pitkat piuhat valilla. Olisi vaan pitanyt heittaa, etta about 20 vuoden paasta. Ei minua itseani tama viiden vuoden ikaero haittaisi. Itseasiassa nuorempi, innokas mies kiihoittaisi ajatuksena aika hitosti naiden kaikkien kuivien rusinoiden jalkeen. Nuoremmalta tuskin tarvitsee seksia vongata, ja kokeilunhalu jotain ihan muuta, kuin noiden museotallenteiden kuivat kuviot pimeassa peiton alla.

Tasta nyt tulee tallainen teini-ihkutus postaus, mutta menkoot! Olen vahan turhan innoissani, mutta pysyypahan ajatukset pois varjoisalta puolelta. Ehka itse taas luen ihmisia vaarin, ja hevosmies kunhan vain velmuilee hupsun blondin kustannuksella...

Tanaan jouduin kysymaan hevosmiehelta, etta onko niilla jemmassa yhta tyokalua. Onnistuin jotenkin kammaamaan lauseen asettelun, enka tiennyt englanniksi tyokalun nimea, ja paadyin kysymaan, etta onko hevosmiehella tyokalua? Se heitti takaisin, etta onhan silla yksi. Tosi hauskaa hei :) Jouduin sitten piirtamaan kuvan, etta mita etsin, ja hevosmies vitsaili, etta alanko piirtelemaan pornografisia kuvia hanelle. Tietysti. Olisi pitanyt piirtaa kirkkovene, ja ruikkiva kulli, ja katsoa sen ilme sen jalkeen! Mutta koska olen tallainen kiltti, ja ujo, niin tyydyin vain virnuilemaan.

Jotenkin koko paiva oli sellaista katseen hakua, ja pienta hymyilya. Hevosmiehen jonglaaretessa vesipullollaan, se sanoi jotain, etta hanelta onnistuu jonglooraus ihan vain niinkin, etta vain tuijottaa minua, ja jatkaa putelinsa viskomista sita pudottamatta. Tuo oli aika hauska kommentti.  Heitin takaisin, etta taidan olla sitten rauhoittavaa katseltavaa.

Nyt yritan paattaa, etta koska sen voi lisata fb kaveriksi. Tosi hankalaksi tama menee, kun en tule enaa tyoskentelemaan samoissa vuoroissa sen kanssa. Jotenkin pitaisi uskaltaa nayttaa vahan vihreaa valoa olematta tyrkky. Ihan oikeasti minua kiinnostaisi kayda kahvilla sen kanssa! Mutta kaikista viisainta on nyt vain vetaa syvaa henkea, ja lopettaa kaikki pilvilinnojen rakentelu, ja olla karsivallinen. Pidan silmat auki muillekkin suunnille.

Enkai ma aina voi tulkita naita vetovoima juttuja ihan pieleen? Onko mulla vaan vilkas mielikuvitus, ja tulkitsen ystavallisyyden, ja huumorin vakavana iskuyrityksena, koska olen huomioaddikti?

En ole raskaana. Muista vaivoista en mene takuuseen. Vauvat ovat edelleenkin sopoja.