lauantai 13. elokuuta 2011

Boredom

Eilen oli ehka historian tylsimpia tyopaivia, koska paikalla ei ollut ketaan mielta piristavaa urosta. Paitsi se yksi pikkupomo, mutta ei se kylla varayta mitaan viisaria. Vaihdoimme muutaman sanasen eilen, ja se tokkii pahasti. Todella karmivaa huomata, etta kuinka tyopaikkatyytyvaisyys heijastuu siita, etta onko ilmassa flirttia vai. Iltavuoro perjantaina, eika ketaan viihdyttavaa persoonaa paikalla on tosi epamotivoiva tilanne. Toivottavasti lauantai-ilta tarjoaa edes jonkun viihdykkeen, ettei tama viikonloppu ole taysin tuhoon tuomittu. Hevosmies samassa vuorossa olisi kovasti toivottu, mutta uskon mun onnettomaan tuuriin, ja edessa on maailman pisin ilta.

Unohdin kertoa Herra K:n tilanteesta. Se nakee jotain misua, ja misu kay K:n puhuiden mukaan todella kuumana siihen. Poskettoman hauskaa oli, kun neiti lahetti K:lle viestin viime lauantai-iltana, etta "Moi muru! Ethan puhu muille tytoille, ja kayttaydy kunnoa.". Istuimme siis baarissa K:n kanssa puimassa pari tuntia aiemmin loppunutta parisuhdettani, ja aikomuksena naida villisti kuulumisten vaihdon jalkeen. Osoittaa kylla taysin olematonta itse- seka ihmistuntemusta lahetella tuollaisia viesteja saadolle, jonka on K:n puheiden mukaan, tuntenut joitain viikkoja. K:sta paistaa lutkamaisuus metrien paahan. K kertoi, etta about 50% asioista, mita se on talle toiselle naiselle kertonut on ihan paskaa. Toki herasi epailys, etta puhuuko K minullekkaan totta. No, enpa ole sita poikaystavakseni kuvittelemassakaan. Todellakin tiedan, etta mika se on miehiaan. Ehka me ollaan todella samanlaisia kuitenkin.

K kaski minun pysya stand by tilassa syyskuussa, koska se saattaa muka tarvita minua deitikseen kaverinsa haihin. Yksin se ei kuulemma tahdo menna, ja se ei ole varma tasta toisesta naisesta. Tai siis siita, etta onko toinen nainen kuvioissa. Ei sina mitaan, mutta nama haat ovat ulkomailla, ja en nyt tieda, etta olenko ihan piukeana lahjoittamaan lomapaiviani tahan tarkoitukseen.

Toki K oli myos kohtelias. Reverse cowgirlia toteuttuaessani se muisti mainita muhkeasta ahteristani. Se naytti kuulemma mustan naisen perseelta. Ja K:han titetaa, koska se on pannut kaiken varisia akkoja. Kiitos kohteliaisuudesta, mutta taidan aloittaa kiinteytysurakan ihan nailla nappaimilla.

Olen tassa mietiskelly, etta pitaisiko mun palata nettideittiskeneen, vai jatanko comebackin tekematta. Talla hetkella tuntuu, etta katselen miehia ihan livena hetken. Samalla saan nauttia elamasta ilman miehia hetken, eika ole pakko olla minkaan urpojen kanssa tekemisissa, edes netissa. Ja netistahan ei mitaan kunnollista edes loydy. Mieshuoria, lyhyita, outoja, psykoja, ja epatoivoisia ainoastaan. Itsehan en ole yhtaan epatoivoinen. Ihan oikeasti en ole. Unelmoin jo kaikista ihanista reissuista yksin ympari Eurooppaa, kun saa tehda just mita tykkaa, ja aikataululla.

Olen miettinyt viikon takaista poistumista N:n asunnolta. Lahdin aika koruttomasti, ja tunteettomasti. No, olin vahan jarkyttynyt, ja mulla ei ollut mitaan komentoitavaa tahan. Kuinka moni nielee tappionsa, pakkaa tavaransa, ja on ulkona alle 10 minuuttia eroilmoituksen jalkeen? Kuinka moni jaa taiselemaan, ja tahtoo puhua? Olenko ma vaan noyra, ja  tavallaan jo kaiken kokenut suhteissa? Onko mun itsetunto sittenkin heikompi, kuin kuvittelinkaan, ja otan sen mita annetaan. Aitini kommentoi erouutista niin, etta ma olen vaan liian hyvauskoinen, ja tokihan N:kin petti, tai ainakin oli kiinnostuneempi jostain muusta naisesta. En tieda, tuskin, korkeintaan exaansa rakastunut edelleen. Mutta eihan naille asioille voi mitaan, eika toista voi manipuloida rakastamaan itseaan. Tosin en ole yhtaan varma, etta olisin edes halunnut N:n rakstavan itseani.

Jotenkin tama ero kuitenkin veti minut vahan alavireiseksi, koska olen koko viikon ollut kovin alamaissa. Ehka tama on kuitenkin PMS oirehdintaa. Eilen toissa melkein pillahdin itkuun liikutuksesta, kun sellainen 2-vuotias pellavapainen pikkupoika taapersi vastaan Barbapapa paita paalla. Oli ehka sopointa ikina! Ma luulen, etta mun biologinen kello on vihdoin naksahtanut paalle. Ja tama taas lisaa painetta tahan sinkkuelamaan. Sekin tuli mieleen, etta ihan turhaan ma panikoin sinkuksi siistymista. Enhan ma seurustellut kuin muutaman kuukauden, ja ei siina ajassa unohdeta, etta miten kuuluu olla. Toki mun kevat oli aika katastrofi, noin niinkuin mielenterveydellisesti, ja muutenkin. Takaksin noihin paiviin en halua. Onneksi ei tarvitse enaa opiskella, ja usi tyo alkaa pian. Uusi lehti kaantyy niin totaalisesti mun elamassa. Nyt voin alkaa rakentaa ihan omaa elamaa. Tahdon vain kaiken nyt heti, vaikka tiedostan, etta uuden rakentaminen vie aikaa. Uusi versio Almasta tulee olemaan niin paljon vanhaa parempi!

Onneksi ensimmainen sinkkuviikonloppu sujuu kokonaisuudessaan toissa. Olisin saattanut vetaa kalsarikannit himassa, ja se ei ole koskaan hyva juttu. Tai vastaavasti lahtea paikalliseen, ja pokata jonkun turjakkeen yoseuraksi. Parempi nain, ja tasta saa jopa rahaa!