keskiviikko 31. elokuuta 2011

Paska

Hevosmies ei vastannut mitenkaan. Onneksi tuskin tormataan ikuisuuksiin toissa. Ehka kuolisin hapeasta, jos se tulisi huomenna vastaan. Tulipahan heiteltya verkkoja kuitenkin!

Viikko puolessa

Nain bussin ikkunasta Herra F:n tyttoystavansa kanssa. Pisti ehka sekunnin ajan sydamessa. Mulle vain paras on tarpeeksi hyvaa kaikkien kusipaiden jalkeen. Ei harmita, etta se ei langennutkaan minuun, vaan ainoastaan pelasi mun tunteilla julmasti. Se edelleenkin tokkii mua fb:ssa....

Katselin Iltsanomien nettisivuila videota, missa Prinssi Harry tanssaa, ja molskahtaa altaaseen. Se tanssaa melkein yhta ketterasti, kuin mina, ja olen taysin vakuuttunut, etta olisimme aivan taydellinen pari. Sinkkujakin viela molemmat. Olis tosi nasta menna treffeille sen kanssa. Mtenkohan sen saisi treffeille? Kirjoittaa hoviin kirjeen, ja esittaa toiveen? Meilla olisi varmasti kaunis suhde.

Tokkasin hevosmiesta fb:ssa hetki sitten. Ma saan about sydankohtauksen, jos se tekee jotain actionia meikalaista kohtaan. Lisaksi tama mahdollinen aktiviteetti pitaa minut takuulla pois fb:sta, koska kuten jo sanoin, saan satkyn, jos se vastaa jotenkin. Ja sydan murtuu, jos ei se tee mitaan. No kunhan vahan kalastelen. Aikani kuluksi.

Mulle kelpaa tasan kaksi miesta talla hetkella, Harry, ja hevosmies. Harryn suhteen en oikein voi mitaan tehda (eheheh), ja hevosmies tuskin on kiinnostunut vakavissaan tallaisesta rusinasta. Huomasin eilen, etta mulla on aivan kauheat rypyt kehkeytymassa silmien ymparille. Tai siis ne on jo siella. Paatin investoida kunnon silmanymparysvoiteeseen, mutta muistinkin taas, ettei seuraavan pariin kuukauteen ole mitaan lupaa kayttaa rahaa muuhun kuin ruokaan, ja matkustamiseen. Naytan mahdollisesti shar peilta kahden kuukauden paasta, ja sitten ei oikesti edes tarvitse huolehtia pariutumisesta, koska sita ei tule kovin akkia tapahtumaan nailla silmilla.

Kohta on jo taas viikonloppu :)

tiistai 30. elokuuta 2011

Faktoja

Olen nakemassa eksan parin viikon paasta. Tai siis hyvin mahdollisesti naen, mutten mene vannomaan. Pitaa viela hoitaa asioita. Lahetin sille tylyn viestin, etta lentaa kamaa kartanolle, ja saa tulla hakemaan jos kiinnostaa. No kiinostihan sita ;) Viestit lipsuivat ihan kuulumisten vaihtamiseksi, kuten vanhoilla ystavilla. Tai no ei se elamastaan niin kertonut, ainakaan parisuhteestaan ;)

Istuin tanaan lounaalla, ja se yksi kuuma mies tuli istumaan mua tavallaan vastapaataa. Muut lahti, ja jaatiin kahdestaan. Yritin vaantaa jotain juttua, kun oli muuten niin hiljaista. Ihan sellaista yleista small talkia. Eras toinen mies littyi seuraan, ja saatiin jotain juttua aikaiseksi kolmistaan. Tama kuuma mies alleviivasi vain kolmeen kertaan, etta "hanen tyttoystavansa sita, ja tata.." ja aina otti katsekontaktia minuun. Joo, en ma ollut sita pokailemassa, kunhan yritin jutella, ettei tunnu niin hassulta istua siina pukahtamatta. Itse se sitapaitsi tunki samaan poytaan mun kanssa. Olis muuallakin ollut tilaa. Tuli vahan huvittunut olo, koko tilanteesta. Kai ma sitten olen epatoivoisen syojattaren nakoinen...Mut hei, nytpahan tiedan, etta tama kuuma uros on varattu! Ja lisaksi viela vahan vittupaan oloinen, ja vihaa mun lempiruokaa. Ei meista olisi tullut paria kuitenkaan.

Talkkari on aivan ihana edelleenkin. Se tuntuu nauravan mun jutuille, kun joskus muutaman sanan vaihdan, ja heitan jonkun alyttoman kommentin. Se on komea, ja silla on sanki. Silla ei ole sormusta. Jos ma vaan jatkan kyttaamista, ja alyttomien kommenttien viljelemista, niin talkkari lankeaa mun jalkoihin viimeistaan pikkujouluissa.

En ole vielakaan uskaltanut tehda mitaan aloitetta hevosmiehen kanssa. Kyl ma kohta. Mulla menee niin pasmat sekaisin, kun ajattelen sita vahankin liikaa. En ole nahnyt sita nyt pariin viikkoon.

Mun libido on aivan hukassa. Kaalimato polyttyy unohtuneena, ja kaikki kanssakayminen miehen kanssa lahes oksettaa. Tai siis ainakin vanhojen hoitojen uudelleenlammittely etoo. Etta jos jotain tekee mieli panna, niin jotain uutta, kuten hevosmiesta, tai talkkaria..Luulen, etta K on puheistaan huolimatta kovasti vakiutumassa suhteeseensa. Eika K:n seura nyt jaksa edes kiinnostaa, koska se on niin nahty. Enka ma jaksa  sita sen kaytosta.

Jotenkin kihisen innosta kuitenkin. Voin rakentaa itsestani jalleen uuden henkilon. Mikaan ei sido minua enaa vanhaan elamaani. Mulla on uusi tyo, ja kaikki muutenkin mennyt uusiksi. Voin tehda itsestani parannellun painoksen odottelemaan sita unelmien prinssia. Mikaan pakko ei ole ketaan loytaa just nyt, koska olen tosi onnellinen nain. Mun on pakko ottaa seuraava kuukausi tosi iisisti, koska mulle tuli yllattava lasku. Joten ei ehka villeja, ja omatoimisia sinkkuiltoja ulkona, vaan enemmankin jotain museoflirttia keskella paivaa. Miten museosta isketaan seksiseuraa? Taa pitaa kokeilla!

maanantai 29. elokuuta 2011

Ei hitto

Kylla miehella pitaa olla sankinen leuka. Ei tuu muuten mistaan mitaan. Olen aivan rakastunut, ja taa on jopa alle 40 vee.


Jatkan unelmointia kun on niin tylsa paiva.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Ei

En lahtenyt ulos eilen kuitenkaan. Ulkona oli markaa, ja mulla oli mukava pyjama paalla kuuman suihkun jalkeen. Ja pullo viinia kylmassa. Kuuntelin hyvaa musiikkia, unelmoin, ja lopulta sammuin valot paalla omassa sangyssani. En mielestani ollut edes paissani, vaikka puteli olikin tyhja. Nyt aamusella vahan ohimoa tuppaa jomottamaan, mutta eikohan  se siita helpota. Voisin kylla oikeasti vahentaa juomista. Tai kun ostaa pullon, niin juo sitten vain ne kaksi lasia. Ehka tama menee opeteltavien asioiden listalle. Juon kylla maarallisesti vahemman, kuin ennen. Saatoin joskus kultaisina aikoina kiskoa kahdeksankin tuoppia bissea baarissa. Nykyaan riittaa neljakin, ja sekin alkaa olla vahan liikaa, ja juominen tokkii.

Plussana kotijuopottelussa on se, etta aamulla ei tosiaan lyody mitaan turrikkaa kainalosta, tai liukastu kaytettyyn kortsuun vessareissulla. Niin, ja sita heraa kotoa! Ja morkkista ei nay, ei kuulu. Plussaa, plussaa!

Meinaan vaantaytya kivoihin vaatteisiin, ja kayda markkinoilla kiertelemassa. Jos sita vaikka joku tuttu tulisi vastaan, tai kohtaisin elamani rakkauden. Iltasella katson leffan tai pari, ja menen aikaisin nukkumaan, kun pitaa aamulla nousta toihin ennen kukonlaulua. Kiva paiva edessa. Kunhan tama darra hieman helpottaa. Mutta hei, ei oo morkkista kuitenkaan!

lauantai 27. elokuuta 2011

Piru merrassa

Nyt sitten N:n kamppiksen poikakaveri vinkuu minua fb:ssa tuopille tanaan!! En siis tosiaan tieda, etta onko ne enaa yhdessa. Mita muutakaan mies voi tarkoittaa silla, etta se kyselee koko paivan mun ilta suunnitelmia, ja lopulta kirjoittaa, etta mika vaan paikka kelpaa? Ja etta se tahtoo vaan pari tuoppia, ja hyvaa fiilista, ja unohtaa "kaiken taman paskan", mita ikina se sitten tarkoittaakaan...Se on kuitenkin muuttamassa maasta kai ensiviikolla, etta jotenkin voisin olettaa etteivat ne ole ole enaa yhdessa. Niiden suhde oli muutenkin aina erikoinen. Mita ma teen? Niin tai nain, niin joku pillastuu joka tapauksessa. Vai onko tassa nyt vaan kyse siita, etta tyyppi luulee saavansa helpon panon jos mulla on jo joku tietty maine ihmisten keskuudessa. Oletettavasti on maine. Taa N:n kamppiksen (ex?)mies on kylla tavallaan ihan kuuma, ja tykkasin tyypista ekasta juttelukerrasta lahtien.


Voi paska. Toisaalta voisin menna tyypin kanssa tuohon mun lahikapakkaan, missa mulla oli ongelmia viime viikonloppuna taman yhden laskipaan kanssa. Sekin on pommittanut koko viikon viesteilla. En ole tietenkaan vastannut yhteenkaan viestiin, ja olen vannonut itselleni pyhasti, etta seuraavan kerran esittelen itseni exan nykyisen naisen nimella, ja  annan sen puhelinnumeron. Mutta jos tanaan menis kaverin poikaystavan kanssa sinne, niin viime viikon laskipaa jattaisi mut rauhaan.

Oikeesti ma haluaisin vaan nukkua, ja odotella seuraavaa unihalvausta. Sitapaitsi ulkonakin sataa.

Ihan loppu

Karmea tyomaratoni on vihdoin takana, ja nukuin kymmenen tuntia yolla. Kun olin nukahtamassa viime yona, niin herasin johonkin uskomattomaan pelottavaan fiilikseen. En osaa kuvailla, etta mita vartalossani tapahtui, mutta olin kuin halvaantunut, ja koko vartaloa pisteli kuin puutuneena. Koviani kuumotti, ja pelkasin kuolevani. Lisaksi tuntui, etta vartaloani murjotaan,ja heilutetaan, enka voi itse mitaan. Tama fiilis toisiaan ilmestyi kun olin jo ilmeisesti nukahtanut hetki sitten. Havahduin tahan, ja olo oli kuin vuoristoradassa, ja lisaksi oli kuulevinani koputusta ovelta. Kummituksia, vai verenkiertohairio aivoissa? Jaa-a. Arvatkaa pelottiko kayda uudestaan nukkumaan, kun pulssi oli joku tuhat, ja kuolemanpelko pommitti takaraivossa. Jotenkin kallistun kummituksien kannalle (koska kuulin tuota koputusta ovelta...), mutten tahdo ajatella asiaa, koska asun yksin, ja olen muutenkin saikky.

Kavin keskiviikkona katsomassa yhta keikkaa. Ei juurikaan mieskontakteja. Bongasin rookipaikalta aivan ihanan miehen. Huomasin sen seisovan takanani keikalla, ja avasin pienen keskustelun nojaten siihen mita se huusi kaverilleen. Se kehui mun tukkaa, ja tanssittiin yhdessa. Sitten se lahti, ja mina lahdin omille teilleni. Se oli uskomattoman upea, ja pitka, mutta koska mulla ei ollut metsastystutka paalla, niin missasin elamani miehen ehka. Kavin tuopilla vanhassa kantakuppilassani. Luin paivan lehden, ja sarvin tuopin juomaa. Eipa nakynyt tuttuja. Hyva niin. Ja paikka haisi edelleen yhta pahalta.

K tunki mun tyopaikalle viikolla, ja vaati minua leikkmaan jotain tour guide:a. Kieltaydyin kiireisiin vedoten, eika mulla ole edes lupaa paastaa ketaa mihinkaan, tai toimia henkilokohtaisenan avustajana. Naytin sille basic systeemit, ja ohjasin sen oikeaan suuntaan. Silta tuli visiitin jalkeen viesti, etta mun kollegat on huoria kaikki. Olivat kuulemma hymyilleet K:lle. K:lla on jotain vakavaa sapinaa. Tai ma luulen, etta sen tyttoystava luulee olevansa tyttoystava. Ja K tietaa olevansa jonkun poikaystava, muttei tunnusta seurustelevansa. Blah, ei kiinnosta senkaan paneminen yhtaan.

Y myos otti yhteytta, etta pitaisi tavata. Moikata voi ennen sen lahtoa, mutta seksi kiinnostaa yhta paljon kuin kolmennen asteen yhtalot, ja derivointi.

Olen kohta valmis tokkimaan hevosmiesta. Ei minua nyt kukaan muu oikein kiinnosta. En tietenkaan ole nahnyt sita koko viikkoon. Sen fb:sta selattuani olen melko vakuuttunut, etta silla voisi olla jotain tuoretta sapinaa yhden kuvissa esiintyneen nuoren brunetin kanssa. No ainahan sita voi kokeilla onneaan.

Pitaisiko sita kirjautua nettideiteille taas? Jotain sapinaa olis kiva saada, mutta toisaalta sen on niin raskasta hupia. Eika sielta viimeksikaan loytynyt mitaan kunnollista.

Tallainen suvantovaihe tassa elamassa nyt. Varsinaisesti kiinnostaa vain olla toissa, mutta kun siellakaan ei ole mitaan sapinaa nyt.

Vasyttaa edelleen.Enka osaa paattaa, etta pitaisiko sita tanaan lahtea kaymaan jossain illalla. Vakkari klubi olis tanaan, mutten ole oikein varma, etta huvittaako menna yksin, vaikka siella tuttuja onkin..Katsellaan. Paadyn kuitenkin naimaan jonkun puolitutun kanssa, ja sitten ei taas voi nayttaa naamaansa pitkiin aikoihin.

tiistai 23. elokuuta 2011

Melkein keskiviikko

Tekisi mieli tokata hevosmiesta fb:ssa, mutta en tosiaankaan tahdo tyrkyttaa itseani. Livena pitaisi paasta pehmittamaan viela pari kertaa. Se ei ole monenkaan tyokaverin fbkaveri joten olisi vahan tyrkkya, ja lapinakyvaa lisata se kaveriksi. En ma nyt minkaan juniorin perassa meinaa ihan epatoivoisesti juosta. Silla on muuten ihan kasittamattoman kokoiset korvat, ja se nayttaa jotenkin vahan joltain tontulta. Fb:ssa on jotain vanhoja koulukuvia, ja silla on luokan isoimmat korvat. Tosi suloinen oikeastaan. Siksi silla on varmaan sellainen tuuheampi tukka, ettta korvat menee vahan hiusten sekaan.

N:n kamppiksen poikaystava alkoi taas jutella chatissa. Ma en ihan nyt hahmota sen motiiveja. Tosin sekin on muuttamassa maasta pois ensi viikolla. Ovatkohan ne eronneet, vai mika tassa haisee? Se kyselee multa kaikkea, ja vahtaa mun tietoja fb:ssa, ja kyselee mun kotipaikasta Suomessa, ja sellaista. Ehka se on vahan ihastunut, kuka tietaa.

Hei oikeesti! Kehtaanko nayttaa olevani kiinnostunut junnusta? Vai kehtaanko ma ikina menna toihin enaa, jos saan pakit, ja heppis on vaikka sita tyyppia, etta levittelee tiedon kaikille?

maanantai 22. elokuuta 2011

Fb-tutkimusta, ja sellaista

Sen verran selailin hevosmiehen profiilia, etta siita on pari kuvaa jonkun suht kuuman misun kanssa. Ja niihin kuviin on kommentoitu vahan siihen malliin, etta heppiksella, ja silla mimmilla olisi jotain saatoa. Joko mun pitaa nyt tehda oikeasti siirto, tai luottaa heppiksen rakkaushoroskooppiin *krohm*, joka kertoi, etta heppis on varovainen ihastumaan, ja sen pitaa olla varma vastapuolesta ennen mitaan vakavampaa. Joo, mulla ei ole mitaan muutakaan pohjaa naille ajatuksille, kuin horoskoopit, ja omistuiset aivoitukset omasta takaa. Tokihan nyt vaan vedan syvaan henkea, ja naureskelen meidan flirtille. Ja hautaan kaikki ruusuiset mielikuvat, ja olettamukset. Tahdon silti treffeille sen kanssa, koska se on nyt pakkomielle. No can do!

Viikonloppuna bongasin miehen joka oli pukeutunut Mikki-aiheiseen Disney paitaan. Voiko mitaan allompaa olla? Mietin, etta onko se viesti, etta mies on helposti ohjailtava tohveli, ja "ihan sama"-miehia? Kuka taysi-ikainen mies kulkee jossain Seitseman kaapiota hupparissa? Kai se on jotain sairasta lapsena pitamista naisensa toimesta. Millainen nainen tahtoo noyryyttaa miesta pakottamalla tuollaisiin paitoihin? Ja jos miesta ei tarvitse pakottaa, niin jotain vikaa siina tyypissa taytyy olla. Onneksi kammarin puolella ei ole tullut viela mitaan sarjisboksereita vastaa. Saattaisin katsoa hieman hitaasti, ja voi olla, etta himot kuolisivat hieman nopeammin. "ihan sama"-mies olisi niin painajainen! Vittu ma jaksais kenekaan toisen puolesta kokoajan paattaa, ja miettia, etta tykkaako Avuton-Aatu nyt varmasti valinnoistani.

Unohtui. Y vonkasi pildea lauantaina. Pitais kuulemma hyvastit sanoa, kun se muuttaa toiseen maahan parin viikon paasta. Sanoin, etta hyvastit voin sanoa, mutta seksi ei kiinnosta. Ei sen, eika kenenkaan muun kanssa, edes K:n. Heppis kylla maittaisi. Ehka siksi, kun sita en oo viela kokeillut. Hyi minua...Mutta Y ei kiihota yhtaan, koska jotenkin se on niin manipuloiva, ja limainen, ja  luulee saavansa kaiken periksi, kun tarpeeksi kauan kitisee.


sunnuntai 21. elokuuta 2011

Hei viela...

Olenko vahan kiero! Lisasin yhden hevosmiehen, ja minun yhteisen tyokaverin kaverikseni fb:ssa, ja hevosmiehen profiili kuvineen aukesi eteeni kokonaisuudessaan. Nappaimisto on jo kuolassa ensimmaisten kuvien perusteella. Kohta sielta paljastuu jotain ihan kauheaa. Sinkku se ainakin profiilin mukaan on, mutta salettiin loytyy joku miljoonan kuvaa siita, ja nuorista, nateista mimmeista. En taida tana yona nukkua :D

Sunnuntai, viimeinkin!

Viikonlopusta kehkeytyikin oikestaan aika mielenkiintoinen. Tai no, en mene takuuseen siita mielenkiintoisesta, mutta jotain sellaista kuitenkin.

Aloitetaan hevosmiehesta. Se ei ollut paikalla eilen, mutta tanaan oli! Sydameni jatti puolikkaan lyonnin valiin, ja hieman krapulainen sunnuntai sai kovin paljon lisaa mielekkyytta, kun hevosmiehen tumma hahmo nakyi kaukaisuudessa. Hevosmies tervehti minua kovin kauniiseen savyyn "Alma, my love". Kyselin leikillani, etta onko silla ollut ikava, ja tottahan toki se oli kaivannut minua. Sen katseessa on jotain niin ihanaa. Sen silmiin on vaivaton katsoaa, ja en pysty edelleenkaan torjumaan sellaista hono-hymya mika puskee vakisinkin poskilihaksiin. Myohemmin vaihdoimme taas hieman kohteliaisuuksia. Tokaisin sille vaan ohittaessa, etta "hymya". Se naytti niin jotenkin ankealta tanaan. Juttu jatkui sitten niin, etta se ei kuulemma osaa hymyilla, eika se oli koskaan nahnyt minunkaan hymyilevan. Jotenkin juttu meni siihen pisteeseen, etta hevosmies sitten sanoi, etta me selvasti ymmarramme toisiamme, ja sopisimme yhteen, koska meilla on tama "deeper undestanding". Itse oli sitten ajan hermolla talla kertaa, ja paasin kayttamaan huolella paivia mietityn lauseen. Kysyi silta ihan suoraan, pilke silmakulmassa, ja pieni hymy paalla, etta koskas me sitten mennaan treffeille. "Koska vaan!" oli vastaus. Toki leikkiahan se oli, mutta kuitenkin jonkilainen pelinavaus. Kysyin sen minka asetin tavoitteeksi viikonlopulle.

En ma okein tieda edelleenkaan, etta onko se kaikille flirtti, vai voisiko meilla olla enemmankin sapinaa. Jotenkin kallistuisin enemman siihen suuntaan, etta se on vahan kiinnostunut. Hammaspeikko oli silloin joku viikko sitten nin mustiksen oloinen, ja tuli vahattelemaan hevosmiesta minulle juttutuokiomme jalkeen. Ehka hampi hevosmiehen paremmin tuntevana naki, etta jotain voisi olla ilmassa. Muistan yhden tapauksen monta, monta kuukautta sitten. Silloin oikeastaan ensi kertaa huomasin hevosmiehen olemassaolon. Hampi tuli luokseni hevosmies kintereillaan, ja sanoi, etta hevosmiehella on asiaa minulle. Hevosmies sitten kysyi minulta mun ulkonakoon liittyvan kysymyksen. Silloin pidin tyyppia vahan junttina, kun puuttuu toisen ulkonakoon niin suoraan. Vaikka rakastan spekulointia, ja teorioiden tekoa, niin uskallan kirjoittaa, etta meidan vaihtamissa pitkissa katseissa on jotain spesiaalia. Katseissa on kiinnostusta, sellaista fiilista, etta tahdon paljastaa itsestani kaiken hevosmiehelle. Mulla on myos vilkas mielikuvitus. Mutta onhan se kiva vahan leijailla omissa pilvilinnoissaan, vaikka ei mitaan oikeasti tapahtuisikaan.  Hevosmies on kylla niin mieleton pakkaus, komea, pitka, ja mun tyylisin huumorintajun omaava. Oikeasti mulla soi jo haakellot paassa, etta se siita kevyesta, ja harmittomasta flirtista. Kai ma olen ainakin puolitosissani. Kun joku kolahtaa oikeasti, niin sisallani heraa armoton metsastaja....grauh.

Sitten ihan toisiin asioihin. Kavin eilen parilla tuopilla tyopaivan jalkeen. Olin siis ihan yksin, ja ajattelin katsastaa lahimman ei-rakalan. Sainkohan ma istua yksin puolta tuntiakaan, kun joku tnki viereen lassyttamaan. En ollut mitenkaan iloinen pupu muutenkaan, eika olisi huvittanut jankata mitaan kenenkaan kanssa. Varsinkaan, kun en ollut edes "metsalla", kunhan vain kotimatkalla, ja pysahdyin parille tuopille. Enhan ma sitten mihinkaan karkuun paassyt, kun tyyppi tarjosi tuopin. Tuoppia vastaan vaihdoin muutaman sanan, kun en kehdannut jattaa juomatta tai karata kaljamukin kanssa omille teilleni. Aija ei ollut mitenkaan viehattavaa seuraa, vaan kannissa, ja todella tyrkky. Karkasin rookille ulos, ja tyyppi tunki perassa, kun jainkin sinne istumaan. Se tarjosi toidenkin tuopin, ja ol aivan vakuuttunut, etta olen sen elamansa raukkaus, ja se keta se on aina etsinyt. Mina jankkasin edestakaisin, etta en ole etsimassa seuraa, enka suhdetta, enka seksia. Tyypi kinusi numeroani, ja oli aivan varma, etta meista tulisi pari. Itse olin tosi jyrkka, ja vaikea, mutta jannu sai vain lisaa vetta myllyynsa. Lopulta suostuin antamaan numeron. Kavin vessassa, ja karkasin kotiin samalla reissulla. Kavelin pienessa paniikissa kohti kotia tarkistellen selustaani, ettei se vaan seuraa minua.
Aamulla huomasin, etta se oli soittanut yolla neljasti. Jo ennen yhdeksaa aamulla kerran, ja paivan aikana silta tuli kolme tekstaria. En vastannut yhteenkaan yritykseen. Miksi ihmeessa mun pitaisi lahtea illalliselle nelikymppisen ita-euroopan Vesku Jokis-lookaliken kanssa? En ole edes ikina pitanyt Veskua mitenkaan kuumana. Viesteissa ruinattiin treffeille ravintolaan, veneilemaan, ja ne olivat taynna allomakeaa lassytysta. Aija oli sellainen lihaksikas, ja kalju karpaasi, ja sitten se suoltaa tuollaista siirappisaastetta toisten puhelimiin. Hyi helvetti. Toivottavasti se ei tuu vastaan missaan, koska mulle jai vahan epavakaa kuva sen mielenterveydesta. Voin vain taputella itseani olkapaalle, etta torjuin varman panon tapahtumisen. Tyyppi oli oikeasti niin ruma, ja vastenmielinen, etten olisi voinut kuvitellakkaan seksia sen kanssa.

Vahan on morkkiksia, etta suostuin edes puhumaan tyypin kanssa. Myos numeron antaminen harmittaa. Mulla ei ole mitaan aikomusta ottaa siihen yhteytta.

Onneksi huomenna on maanantai, ja arki alkaa. Keskiviikkona menen yhdelle keikalla, yksin. Ja meinaan todellakin pitaa silmat auki, mutta jarjen paassa. Mulla on nyt hyva drive omassa elamassa, ja yritan pitaa sen ylla. tassa mitaan miesta varsinaisesti tarvita, vaikka valilla onkin vahan yksinaista.

Unta, kiitos :)

lauantai 20. elokuuta 2011

Ei mitaan

Mitaan ei ole tapahtunut miesrintamalla. Paitsi unissani. Torstain ja perjantain valisena yona nain yhdesta firman entisesta esimiehesta unta. Tamakin(!) uni oli kovin romanttissavytteinen. Unessa olimme romanttisella retkella Tallinnassa. Yleista tietoahan on, etta uneksinnan kohde ei todellakaan ole kiinnostunut naisista. Siina miehessa on kuitenkin jotain karismaa, ehka han siksi seikkaili unissani. Uneksin, etta silla oli ihan jarkyttavan kokoinen meisseli. Siis oikeesti, hyi hitto! Viime yona saastyin miesunilta. Onneksi.

Eilen myos selvisi, etten ma joudukaan tyoskentelemaan sen harppuunan kanssa tulevaisuudessa. Ainoastaan seuraavat pari viikkoa. Ja aion vakaasti yrittaa vaikuttaa uuden pomoni paatoksiin, ja alleviivata, etta harppu ei ole se kenen kanssa tahtoisin ehdottomasti jatkaa yhteistyota. Vaara ohi, toistaiseksi.

Herra N:n, ja sen yhden naispuolisen kaverin fb paivitykset ajavat minut hermoromahduksen partaalle. Toisalta on kiva seurata, etta kuinka hillitomaksi se niiden patemisentarve voi menna. Toisaalta mietin, etta piilottaisin molemmat feedistani. Lisaksi paivitykset ovat sellaisia, etta niista saa kuvan, etta miten N nautiskelee sinkkuudesta, ja mina olin vaan tylsa pallo jalassa, joka esti kaiken kiva bailaamisen. Ja N:n kaveri alleviivaa, kuin mahtavaa on palata niihin samoihin pubirutiineihin mita ennen minun kuvioihin astumistani harrastettiin. Tai siis ei naa siella suoraan lue, mutta olen taivata lukemaan rivien valista :D Ei ole henkilokohtaisesti yhtaan ikava niiden naurettavaa bandarointia, ja skenehengailua. Ja olen tassa miettinyt, etta kayko N, tai sen best friend ihan taysilla kumpikaan. Jotenkin jalkeenjaaneilta vaikuttaisi. Onneksi olen itse niin upea, ja mahtava, ja stabiili... mutta en ma nyt tuollainen kuitenkaan ole. Mita nyt kirjoitan arveluttavaa sinkkublogia. Mut hei, en ma sentaan julkisesti ole naurettava, ainoastaan taalla blogissa!

Pian pitaa lahtea toihin, ja olen hionut sulavia, ja flirttailevia repliikkeja valmiiksi. Siis sellaisia, mitka voi tulkita lappana, tai ottaa tosissaan. Riippuu siita, etta onko hevosmies milla mielin itse. Ei se kuitenkaan edes ole toissa. Ja tanaan mulla ei ole edes mitaan asiaa sen alueelle. Tai no, ma olen hyva jarjestamaan itselleni hommia niin, etta joudun poikkeamaan hevosmiehen maiden kautta. Hartaasti toivon, etta viikonlopusta ei tulisi tylsinta ikina, ja toissa olisi edes vahan flirttia. Ma kuivun kohta kasaan.

Mun yhden kaverin poikaystava valilla alkaa chattailla fb:ssa. Ma en oikein tieda, etta mita se haluaa. Jutella niita naita, ja vakavammistakin aiheista. Olisiko se vahan ihastunut, koska en ma oikein muuten ymmarra, etta miksi se kommentoisi statuksiani melko usein, ja viela jutustelisi. Toki jotkut vaittaa, etta miehet, ja naiset  voivat olla ystavia keskenaan. Se lisasi minut heti samana iltana kaverikseen fb:ssa viime loppusyksysta, kun tapasin hanet ensi kertaa baarissa...Itse en aloitteita tule tekemaan, koska mies ei ole niin kiinnostava. Ja siksi, etta mies sattuu olemaan N:n kamppiksen poikakaveri. Niiden suhde on aika myrskyisa, enka ees nyt tieda, etta onko ne yhdessa vai ei. Ihan hauska, ja komea mies, mita nyt melko oudot jutut.

torstai 18. elokuuta 2011

Tuli vielä mieleen pieneen

Jos hevosmies nyt on viikonloppuna töissä, niin tää olis oikeastaan aika täydellinen ajoitus tehdä siirto. Siksi, että en tule häntä enää niin usein näkemään tämän jälkeen, joten mahdollisen torjunnan, tai muun ankean tapahtuman sattuessa hän ei tule joka nurkalla vastaan. Lisäksi se ihan salettiin kyseli mun ikää siksi, että se haki rohkeutta siirron tekemiseen. En mä ainakaan olisi kukkona tunkiolla kyselemässä vanhempaa henkilöä treffeille. Ja koska annoin niin epämääräisen vastauksen, niin saaton vaikuttaa ehkä ylimieliseltä, ja ei-niin-kiinnostuneelta.

Tokihan kaikki kirjoittamani on lähinnä toiveajattelua, ja spekulointia täysin epävarmoin olettamuksin, ja täysin puuttuvin faktoin. Ja ilmeisen helposti näköjään obsessoidun  ihmisiin, varsinkin komeisiin, ja mukaviin. Ja ihastun omiin mielikuviini. Hihi. Vihaan ihastumista.

Sulaa hulluutta

Viime yönä näin hevosmiehestä unta. Me tavattiin sattumalta keilahallilla. Katseet kohtasivat, ja ryntäsimme toisiamme kohden, kuin elokuvissa, ja hevosmies hukutti minut syliinsa. Unessa kuljimme yhdessä, täynnä rakkautta, ja käsikädessä joka paikkaan. Uni oli aivan ihana, ja aamu oli sen jälkeen kovin ankea, ja ikävän realistinen. Tänään silmäpussit onneksi loistivat poissaolollaan.

Tänään alkoi tosissaan ahdistaa roolin muutos. Jopa niin paljon, etta menin puolivakavissani kysymään entiseltä pomoltani lisää tunteja. Mulla olisi ollut viikonloppu vapaata, mutta nyt ei sitten enää olekaan. Mulla ei ole hajuakaan, että onko laillista olla kymmenen päivää putkeen toissa. Itseäni ei haittaa, koska säästän rahaa joka hetki kun olen töissä. Lisäksi ei tarvitse nököttää himassa, ja yrittää keksiä tekemistä netissä roikkumisen sijaan.

Oikeasti olin niin epätoivoinen siitä, etten näkisi hevosmiestä pitkiin aikoihin. Tämä on nyt viimeinen mahdollisuus, jonka ihan vartavasten junailin. Jos se nyt on edes töissä tänä viikonloppuna, niin en aikaile, vaan annan ymmärtää, ja  heitän vaikka puolisi vitsillä, että "no, koska me mennään treffeille?". Sehän kuitenkin jo heitti läppää, että me oltaisi hyvä pari, koska tykätään samasta leffasta! Otetaan samat aseet käyttöön. Saisi luvan nyt olla mestoilla sitten kanssa. En tiedä, että tekeekö se yleensä juuri vain viikonloppuja, vai vaan joka toisen, koska viime viikonloppuna me oltiin samaan aikaan töissä.

Tämä viikko on kyllä ollut aivan erityisen kuiva. Tuntuu, että kaikki ihanat miehet on lomilla, ja toisaalta en ole edes aktiivisesti kaipaillut miestä elämääni. Mutta kyllä on kivempi olla töissä, kun on jotain säpinää.

Mulla on oikeasti kohta todella tylsää iltaisin, ja mietin tässä nettideittien mahdollisuutta. Toisaalta en jaksa sitä säätöä, ja epätietoisuutta mikä siihen touhuun liittyy. Katsellaan nyt, jos talvi uhkaa näyttää pimeältä, ja yksinäiseltä. Mulla on nyt kuitenkin ura, ja pää kunnossa. Seksiä olisi kuitenkin ihan nasta saada, ennenkuin vehje muurautuu umpeen. No ok, ehkä vähän liioittelen, mutta mielellänihän minä iloittelen.

Vituttaa jatkaa yhteistyötä uudessakin roolissa erään vitun harpun kanssa, joka kyykyttää, ja hypyttää minua jo nyt. Ja asiat ovat yleensä vielä sellaisia, että ne ovat jo mun omalla listalla. Kunhan nyt pitää päteä, että "Huomasitkos tuon? Tee sitä, tee tätä...". Tavallaan harppu on ihan kiva tyyppi, mutta työasioissa se ajaa mut hermoromahduksen partaalle. Kai tää on jotain karmaa, että en pääse siitä eroon edes työnkuvaa vaihtamalla. Tai no pääsisin, mutta sekin piru vaihtaa asemapaikkaansa.

Mietin listaa niistä asioista mitkä vituttivat N:ssa, ja exässä, ja mistä syystä on täysin ala-arvoista, ja itseään halventavaa vuodattaa yhtäkään kyyneltä moisten paskahousujen takia.

Herra N, ja vitutuksen aiheet:

1. Se jatkuva puhelimen näpertäminen, ja sosiaalisen median elämän keksikohtana pitäminen.
2. Aina sitä sai odottaa, ja se oli sata kertaa hitaampi lähtijä kuin minä. Tähän lukeutuu myös se, että se hautautui puoleksi tunniksi paskalle, juuri kuin piti lähteä jonnekkin. Opinkin ihan loppuaikoina aloittamaan oman valmistautumisen vasta paskareissun jälkeen, koska senkin jälkeen kesti vielä sata vuotta ennenkuin avaimet olivat taskussa, ja viimeinen fb-check tehty.
3. Seksi
4. Häsläys. N sähelsi kokoajan jotain. Koikkelehti, söhläsi, ja käveli tosi hassusti. Toki tuo kävely oli jotenkin suloista, mutta sekin vitutti, kun oli odottanut toista paskalta saippuasarjan jakson verran.
5. Se, että se alkoi huudattaa musiikkia viikonloppuaamuisin ihan törkeän kovalla, niin ettei voinut puhua huutamatta. Vittu mä jaksa ensimmäisenä lauantaiaamuna rääkyä pilli punaisena.

Bubbling under: Alkoholin käyttö, ja tietty jääräpäisyys kaikkea uutta kohtaan....Niin, ja se vitun naurettava "skeneily"

Ex, ja vituksen aiheet:

1. Se, ettei se vastannut, kun sille puhuttiin. Yksin puhelu vitutti. Yleensäkin keskustelu oli, kuin hammasta olisi vedetty.
2. Se jatkuva kaljan kittaaminen. Toki sitten se jopa puhui jotain.
3. Se, että se kosi, ja antoi lapikasta parin viikon sisällä.
4. Varasti multa rahaa ilmeisesti uuden naisensa manipuloimana. Tästä on puntit tasan, mutta periaatteessa vituttaa moinen manipuloitava vässykkä.
5. Sillä oli epävarmuutta oman tyylinsä kanssa, ja mun mielestä sen tatuoinnit oli rumia, ja osittain huonosti tehtyjä.

Bubbling under: Se kävi mun kimppuun muutamaan otteeseen, tosin ärsytin ihan tahallani, ja täysin holtiton rahankäyttö.

Ok, en muista kaikkea exän vittupäisyyksiä, mutta N:ään verrattuna se olisi kuitenkin edes jonkin arvoinen, ja muistan paljon kauniita hetkiä. Toki meillä oli ihania hetkiä myös N:än kanssa. Ei mua nyt sentään kokoajan vituta. Ihan sama, mutta ei noiden kanssa voi miettiköön mitään suhdetta.

Huomenna on jo perjantai, ja rutikuiva viikko lähetyy loppuaan, ja huipentuu loisteliaaseen viikonloppuun töissä. Toivottavasti olis edes jotain sutinaa.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Vahan parempi olo

Tanaa jo naurattaa tuo eilinen narina, ja valitus. Aamulla oli itkemisesta ihan jarkyttavat silmapussit, ja mietin, etta kannattiko taas ulista jonkun aalioden vuoksi. Paakin oli kipea parkumisesta.

Sain kuitenkin toissa kuulla, etta 500 euroa lisaa vuosipalkkaa. Valitin palkastani osin kieli poskessa, ja lotto-meiningilla. Nakojaan meni lapi, koska tahtovat maksaa minulle lisaa.

Keksin vihdoinkin jutunjuurta talkkarin kanssa. Silla oli kapalaan imestynyt komea tatuointi, ja aloin kyselemaan siita. Toki mulla osin pakeni veri paasta tilanteen jannittavyyden vuoksi, ja unohdin kysya pari olennaista kysymysta. Pitaa odottaa huomiseen. Talkkari tuskin on ihan nuori enaa, mutta jotenkin tuntuu, etta se voisi olla sinkku. Ei silla ainakaan sormusta ole. Tatuoinneista on aina helppo kysella, ja aloittaa juttu. Talkkari jopa vilautti minulle olkapaataan kaula-aukon kautta. Mun puolesta se olis voinut kylla riisua kokonaankin....Grauh ;)

Edelleen surettaa, etta kiva pikku flirtti hevosmiehen kanssa painuu historiaan. Jotain sen silmissa oli sellaista, etta mulla muljahti vatsanpohjassa. Me vain ollaan niin eri maailmoista. Tuskin olisi kovinkaan realistista miettia,  etta tuollainen komea, ja sukkela nuori paatyisi kysymaan outoa vanhempaa naista kahville.

Herra K on tekstaillut joka paiva vahintaan yhden rivon tekstiviestin, missa kerrotaan, etta mita se tahtoisi minulle tehda. Meilla voisi olla loistava tulevaisuus yhdessa vapaassa suhteessa. Sunnuntaina  sitten puitaisiin yhdessa, etta kumman lauantaipano oli parempi, ja suunniteltaisii seuraavan viikon ruokalistaa.

Mun pitaa loytaa harrastuksia! Aika pelottavaa, etta hammaspeikon kanssa jutellessa meilla paljastui lisaakin yhteisia kiinnsotuksen aiheita, kun puhuin siita, etta tarvis keksia jotain tekemista. Se on aina niin mukava, ja myotatuntoinen. Tulee melkein tippa taas linssiin, kun toinen on niin ihana. Lemppaisi sen ilkean oloisen itaeurooppalaisen naikkosensa, se ei varmasti osaa arvostaa hampaan herkkaa puolta tarpeeksi.

Eika tassa muuta. Tanaan on jo keskiviikko. Viikonloppuna meinasin menna festareille. Pitaa vaan kuulostella, etta josko olisi seuraa tarjolla. Luulisi jonkun tutun  olevan menossa...

Adios :)

tiistai 16. elokuuta 2011

Grrr...

Pakko viela lisata, kun just luin fb:sta, etta N myy keikkalippujaan..kahta kappaletta. Kirjoitin tossa joku viikko sitten, etta N:lla on lippu jollekkin loppuunmyydylle keikalle, eika se voinut kertoa minulle aiemmin, etta se on menossa sinne. Sitten sen piti tarkistaa, etta onko silla kaksi vai yksi lippua keikalle, kun se ei muistanut, etta mita se oli ostanut. Se tilanne oli jotenkin tosi nahkea. Itse olin vain vahan ahmissani, kun taa keikka olisi osunut taas mun vapaa viikonlopulle, eika oltaisi taaskaan voida olla ihan vaan yhdessa. En vetanyt mitaan pultteja tai mitaan, olin vaan, etta "no hoh". Se ei koskaan tarkistanut lippuja, eika palannut asiaan. Tai tarkisti, muttei palannut asiaan, koska se aivan varmasti hautoi lapikasta jo silloin! Tiesi, ettei me olla enaa yhdessa, kun se keikka tulee. Mina hupsu suunnittelin yhteista tulevaisuutta jo pitkalla, ja olin valmis antamaan aikaa omien tunteideni varsinaiseen heraamiseen.

Hiton ristiriitainen olo. Omatkaan teot parisuhteessa eivat olleet niin kovin parisuhteen ideaa tukevia. Toki yritin N:n seurassa sitten olla mukava, ja ihana kaikinpuolin. En yrittanyt, vaan olin ihana. Me vaan ei oltu pari, vaikka nyt saattaa olla vahan ikavakin.

Miksi en kelpaa kellekkaan?

Ihan tyhmaa itkua, ja marinaa luvassa. Kai muillakin on naita kohtauksia? Ihan varmasti on normaalia tuntea itsensa riittamattomaksi toisinaan.

Eilen mulla oli tosi loistava paiva, ja hyrailin paivan lapi hymy huulillani. Jopa talkkari oli toissa, ja tervehdittiin tietenkin toisiamme asiaankuuluvin sanakaantein, ja hymyin. Se on ihana. Eilen tuntui, etta raskas pilvi olisi kadonnut ympariltani, ja pystyin taas hengittamaan.

Yolla nain unta exasta. Koko uni oli todella raskas, ja haikea. Koko unen ajan olimme exan kanssa muka kahden, mutta oikeasti sen uusi nainen piileskeli exan takana. Kieltaydyin nakemasta hanta, vaikka oikeastaan istuimme kauniilla hiekkarannalla kolmisin katselemassa maailman kauneinta auringonlaskua. Unesta jai todella inhottava olo.

Kavin taas terapiaostoksilla, ja tuntui, etta koko kaupunki oli taynna halailevia, ja suutelevia pareja. Miksi kaikki muut kelpaavat jollekkin? Miksi minut aina hylataan? Mun ei periaatteessa pitaisi enaa ottaa itseeni hylatyksi tulemisesta, koska sita on sattunut niin usein. Kuitenkin tama riittamattomyyden tunne alkoi raastaa tanaan. Parisuhteessa en osaa olla mitaan muuta kuin itseni, ja treffien kanssa sama juttu. Mika on se piirre mika karkoittaa ihmiset ympariltani? En ole ilkea, osaan hymyilla, ihmiset jopa nauravat seurassani. Mika on se piirre mika saa miehelta kiinnostuksen katoamaan, ja naispuoliset ystavat kaikkoamaan?

 On kai minulla silti viela ystavia, mutta tuntuu jotenkin hankalalta ottaa yhteytta keneenkaan eron jalkeen. Tuntuu, etta tassa on taas yksi epaonnistuminen miessuhteissa, ja joku alkaa jo kohta miettimaan, etta mikahan siina Almassa mattaa. Ja vaikka ottaisinkin yhteytta johonkin, niin pitaako mun olla taysi murtunut erosta, vai saanko olla pirtea itseni ilman sellaista leimaa, etta muhun sattuu enemman, ja vain teeskentelen iloista. Tokihan kenenkaan ei itaisi miettia, etta mita muut ajattelee, ja yrittaa miellyttaa muita liikaa.

Miksi ma kelpaisin hevosmiehellekkaan? Se on nuori, ja komea, ja silla on satoja kavereita. Ihan tyhmaa edes haaveilla, etta joku hevosmies voisi olla kiinnostunut minusta, koska ollaan niin eri maailmoista.Miksi ma kelpaisin enaa kenellekkaan tositarkoituksella? Jotain vikaahan minussa taytyy olla, kun kerta toisensa jalkeen vain satutan itseni. Oli kyseessa sitten pelimies, tai nortti, niin aina on sama lopputulos. Olenko ma oikeasti jotenkin sekaisin paastani, kun kuulen ihmisilta kommetteja, kuten arvailuja mielenterveydestani, naurua, ja tiedon siita, etta olen outo? Onko mun jutut sitten niin kummia? En edelleenkaan osaa olla mitaan muuta, kuin mina outoine juttuineni. Olen myos saanut kommenttia, etta olen kaikkea muuta, kuin tylsa ihminen.

Olen melkein tekstannut exalle, ja itkenyt sita takaisin. Tuntuu, etta en vaan paase hanesta yli mitenkaan. Jotenkin koko meidan suhde jai niin vaiheeseen. Olin kuoleman tosissani vain viikkoa ennenkuin exani jatti minut sahkopostilla. Minulla ei ollut mitaan mahdollisuutta vaikuttaa paatokseen, ei keskusteluja, ei pientakaan oljenkortta. Kun palasin kotiin sina paivana, niin tavaroita oli siirrelty huoneesta toiseen, ja exa oli muuttanut olohuoneeseen. Muistan sen kivun, kun istuin yksin kotona pohtimassa, ja exa luuhasi uuden naisensa luona vain viikko eron jalkeen. Jokainen arkipaiva, kun tulin koulusta, ja aloin laittaa ruokaa vanhasta tottumuksesta kahdelle niin, etta se oli valmis varttia yli viisi, kun ex tuli toista. Paitsi eihan se tullut kotiin, kun se meni uuden naisensa luokse.

 En kylla usko, etta meidan suhde tulisi enaa toimimaan, tai sitten se toimisi upeasti. Ehka molemmat olisivat oppineet jotain elamasta erossa ollessaan. Oikeastaan on tosi vaikea kuvitella, etta pystyisin jakamaan kokemani seikkailut kenekaan muun kanssa. Siis parisuhteessa. Jos mietin itseani exan kanssa parisuhteessa, niin olin kovin erilainen. Uskalsin rakastaa. Taa kuulostaa tosi sokeritahmalta, mutta en ole oikeasti pystynyt heittaytymaan kenekaan vietavaksi, ja rakastaa ketaan exan jalkeen. Edes miettimaan mitaan rakkauteen viittaavaan, koska kaikki tallainen toiminta on mielestani noloa, tai liian sinisilmaista, Miksi antautua tunteen vietavaksi, kun kukaan ei kuitenkaan puhu totta? Ex vei jonkun palan minusta mukanaan. Ja itse on kadottanut kyvyn luottaa ihmisiin, niin, etta mulla olisi jotain tunteita toisen ihmisen vastuulla.

Ex ruikutti minua jo takaisin kerran. Olisko nyt minun vuoroni? Se on eri asia, etta haluanko takaisin, laskia, toisen naisen manipuloimaa miesta. Vitut exasta, vaikka tekisi mieli kokeilla vahan kepilla jaata, ja aiheuttaa hamminkia niiden parisuhteeseen. Mulla on liikaa aikaa, eika mitaan menetettavaa. Saisin ainakin viihdetta.

Olen siis itkea tuhertanut suurimman osan iltaa, ja huudattanut Kaija Koota, ja muutamaa sellaista artistia, etta en kehtaa edes nimea mainita. Kylla tama alkaa tasta taas helpottaa. Pitaisi menna kohta nukkumaan. Ostin yhden keikkalipun ensi keskiviikoksi. Yksin menen. En edes vaivaudu kyselemaan ketaan kaveriksi. Kaikilla on kuitenkin kiireita poikakaveriensa, ja aviomiestensa kanssa. Meinaan juoda muutaman siiderin, vaikka torstaiaamuna on aikainen heratys, ja uusi rooli. Mutta ensin pitaisi selvita taman viikonlopun yli jotenkin.

Melkein jo tein nettideittiprofiilin, kun tuntui niin yksinaiselta, ja heikolta. Mulla on siis ikava N:aakin. Toisaalta ei ole. Kaipaan henkiloa noin niinkuin puoliksi. Se seurustelu mita meilla oli  ei ollut edes mitaan seurustelua. N ei osannut seurustella myoskaan, tai elaa tyttoystava elamassaan. N sanoi, etta han tuntee kutistuvansa paiva paivalta minun kanssani. En oikein tahdo ymmartaa tuota lausetta. Joko se tarkoittaa, etta mina olen kauhea kotka, tai silla on jotain mielentervysongelmia. N ei ollutkaan yhtaan tasapainoinen tai normaali, kuten aluksi kuvittelin. Menkoot. Silla on yksi mun leffaboksi, mutta en ala kyselemaan takaisin. En tieda, etta miten tasta eteenpain, etta jos vaikka eksyn taman kaveripiirin kanssa samaanpaikkaan, ja N eksyy omasta naurettavasta "skenestaan" myos seuraan. Voidaanko me puhua, vai pitaako liueta paikalta. Vittu ma en jaksa naita ihmissuhdevaantoja!

Toivottavasti huomenna on parempi paiva. Oikeesti.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

p.s.

Viela pitaa lisata, etta kerroin hevosmiehelle, etta mulla vaihtuu duunit. Silta tuli aika aito reaktio. Se parkaisi, etta sittenhan me ei nahda toisiamme ikina. Niinpa. Miten me selvitaan tasta? Hevosmies, jai miettimaan selvasti asiaa, ja salaa toivoin, etta rohkaisin sita tarpeeksi ottamaan askeleen, jos meikalainen sita kiinnostaa millaan tasolla. Mulle kelpaisi ihan vaan koeajokin, jos ei muuta. Grrrr, se on niin hot :)

Ihan kauheaa

Minusta tuntuu, etta olen vahan ihastunut (tai siis kiinnostunut jossain mielessa vakavissani...) hevosmieheen. Taa on niin alytonta, koska ma parjaan (tai siis ainakin pitaisi parjata...) kylla ilman miestakin, ja tuntuu, etta pelaan vain jotain sairasta valloituspelia. Mutta flirtti piristaa. Kun taa ei oo edes mitaan puolivakavaa flirttailua omalta osaltani, vaan ihan iskuaikeissa olen. Hyi hemmetti.

Hevosmiehen huumorintaju on kuin K:lla, mutta ulkonako on parempi. Sita on helppo katsoa silmiin. En pysty mitenkaan salaamaan sellaista aaliomaista hymya mika tulee vakisinkin, kun katson sita silmiin. Siina sitten ankytan alyton virne naamallani, ja yritan antaa coolin kuvan itsestani. Kuka vaan pystyy heti sanomaan, etta mulla on suhteellisen positiiviset mietteet kyseisesta herrasta. Hevosmies myos harrastaa aktiivisesti urheilua, mika tietenkin on plussaa.

Se yritti urkkia mun ikaa tanaan. Se kysyi ovelasti, etta koska ma taytan 50 vuotta. En osannut akkiseltaan vastata, ja sanoin, etten nyt ihan viela kuitenkaan,vaikkei uskoisi. Mulla on niin pitkat piuhat valilla. Olisi vaan pitanyt heittaa, etta about 20 vuoden paasta. Ei minua itseani tama viiden vuoden ikaero haittaisi. Itseasiassa nuorempi, innokas mies kiihoittaisi ajatuksena aika hitosti naiden kaikkien kuivien rusinoiden jalkeen. Nuoremmalta tuskin tarvitsee seksia vongata, ja kokeilunhalu jotain ihan muuta, kuin noiden museotallenteiden kuivat kuviot pimeassa peiton alla.

Tasta nyt tulee tallainen teini-ihkutus postaus, mutta menkoot! Olen vahan turhan innoissani, mutta pysyypahan ajatukset pois varjoisalta puolelta. Ehka itse taas luen ihmisia vaarin, ja hevosmies kunhan vain velmuilee hupsun blondin kustannuksella...

Tanaan jouduin kysymaan hevosmiehelta, etta onko niilla jemmassa yhta tyokalua. Onnistuin jotenkin kammaamaan lauseen asettelun, enka tiennyt englanniksi tyokalun nimea, ja paadyin kysymaan, etta onko hevosmiehella tyokalua? Se heitti takaisin, etta onhan silla yksi. Tosi hauskaa hei :) Jouduin sitten piirtamaan kuvan, etta mita etsin, ja hevosmies vitsaili, etta alanko piirtelemaan pornografisia kuvia hanelle. Tietysti. Olisi pitanyt piirtaa kirkkovene, ja ruikkiva kulli, ja katsoa sen ilme sen jalkeen! Mutta koska olen tallainen kiltti, ja ujo, niin tyydyin vain virnuilemaan.

Jotenkin koko paiva oli sellaista katseen hakua, ja pienta hymyilya. Hevosmiehen jonglaaretessa vesipullollaan, se sanoi jotain, etta hanelta onnistuu jonglooraus ihan vain niinkin, etta vain tuijottaa minua, ja jatkaa putelinsa viskomista sita pudottamatta. Tuo oli aika hauska kommentti.  Heitin takaisin, etta taidan olla sitten rauhoittavaa katseltavaa.

Nyt yritan paattaa, etta koska sen voi lisata fb kaveriksi. Tosi hankalaksi tama menee, kun en tule enaa tyoskentelemaan samoissa vuoroissa sen kanssa. Jotenkin pitaisi uskaltaa nayttaa vahan vihreaa valoa olematta tyrkky. Ihan oikeasti minua kiinnostaisi kayda kahvilla sen kanssa! Mutta kaikista viisainta on nyt vain vetaa syvaa henkea, ja lopettaa kaikki pilvilinnojen rakentelu, ja olla karsivallinen. Pidan silmat auki muillekkin suunnille.

Enkai ma aina voi tulkita naita vetovoima juttuja ihan pieleen? Onko mulla vaan vilkas mielikuvitus, ja tulkitsen ystavallisyyden, ja huumorin vakavana iskuyrityksena, koska olen huomioaddikti?

En ole raskaana. Muista vaivoista en mene takuuseen. Vauvat ovat edelleenkin sopoja.






Huono olo

Maistelin eilen hieman viinia kotosalla. Onneksi en viinin loputtua siirtynyt vodkaosastolle, koska nyt olisi kuolema todella lahella. Kylla ma saan raavittua itseni kasaan taman paivan tyovuoroksi. Hampaat on jo pesty, ja suihkussakin kayty. Taa kotidokailu pitaa lopettaa ennenkuin se taas alkaakaan. Itseasiassa voisin ihan huvikseni olla ilman viinaa seuraavan kuukauden. Nyt kun ei tarvitse enaa olla sosiaalinen, ja laukata N:n kanssa kaikissa kissanristiaisissa. Ah, ens viikonloppuna olisi yksi kaupunkifestari, joten se siita absolutismista. Tiedan, etta jotain tuttuja on menossa, mutta pitaisi vahan kartoittaa, etta keta. N tuskin osallistu, koska olettaisin sen olevan edelleen persaukinen, ja palkkapaivansa olevan vasta festarien jalkeen.

Vaihdettiin taas joitain sutkauktuksia hevosmiehen kanssa eilen. Se on oikesti todella kuuma! Huh. Harmi, kun ei kehtaa notkua niin paljon sen tyopisteen laheisyydessa. Ihan vaan siksi, ettei se kuvittele, etta ma jahtaan sita, ja siksi, ettei kukaan muu ihmettele, etta miksi hengailen siella niin paljon. Toki olen hionut rutiinini jo aikoja sitten sellaisiksi (jo silloin kun mietin hammaspeikon meininkeja), etta mulla teoriassa on asiaa sinne suunnalle, koska se on matkani varrella. Pitaa nyt ottaa ihan rauhassa hevosmiehen kanssa. Jotain sahkoa olen aistivinani. Ehkei sille edes kelpaa tammoinen vanha, ja kulunut...Jatkan kuitenkin hymyilevana, ja huumorintajuisena, ja salaa kauempaa ihailen tata komistusta, jos ei mitaan tapahdukaan meidan valilla. Taa on kuitenkin taas naista yhdesta salamaihastumisesta, ja kuvastelee pelkoa yksin jaamisesta. Oikeasti nykynaisen tulee olla  vahva, ja pystya olemaan itsekseen. Ma en jaksaisi olla yhtaan vahva, ja tahtoisin loytaa jonkun ihanan mun vierelleni seisomaan.

Se pikkupomo kenet mainitsin aikaisemmassa postauksessani osoittautui aivan mulkuksi. Tai no vahintaan kusipaaksi, ja toivon hartaasti, etten joudu sen kanssa tekemisiin, ja yhteistyohon tulevassa roolissani. Mahdollisuudet tahan ovat hyvin suuret, koska nimeomaan esitin toiveen, etta tama alue kiinnostaisi. Mutta taa jatka vaikuttaa niin juntilta, ja kykenettomalta ymmartamaan toisten pointtia, ja tyonkuvaa. Lisaksi se esimiestehtava on noussut sille hattuun. Yritan jatkossa pysya poissa sen tielta.

Vaihdettiin muutama viesti Herra F:n kanssa eilen! Sita heti kiinnosti mun parisuhdestatuksen muutos. Se valitti vasymysta, ja sen bisnes ei ilmeisesti kukoista. Mut hei mita se vinkuu!? Onhan silla ihana tyttoystava, ja paatti ihan itse ryhtya yrittajaksi. Mun tekisi mieli kysella verotoimistosta, etta maksaako se liiketoiminnastaan veroja. Olenko ma vahan hyva kaveri hei!? :D

Yleensa melko kellontarkat menkat uupuvat, kuten myos vakiintuneet oireet, ja olen ihan varma, etta mulla on syopa, verenmyrkytykseen johtava tulehdus, ja olen raskaana. Olen yrittanyt menna ronkittavaksi jo pitkaa, mutta en vaan saan itseani liikkeelle. Viime papasta on vasta viisi vuotta, ja tassa on jonkinlaista ongelmaa ollut muutenkin. Tai no yritin menna, mutta ne eiva suosutuneet ronkkimaan, kun en ollut rekisteroitynyt johonkin vitun ohjelmaan. Toisella kerralla huoneessa istuikin jo finninaamainen harjoittelijapoika enka todellakaan alkanut vehkeitani nayttelemaan vaikka aikomuksena oli. Tokihan olen raskaana sille heinakuun alun yhdenyonpanolle.

Kai tama tasta taas. Onneksi paasee toihin, eika tarvitse kotona enempaa piehtaroida.

lauantai 13. elokuuta 2011

Boredom

Eilen oli ehka historian tylsimpia tyopaivia, koska paikalla ei ollut ketaan mielta piristavaa urosta. Paitsi se yksi pikkupomo, mutta ei se kylla varayta mitaan viisaria. Vaihdoimme muutaman sanasen eilen, ja se tokkii pahasti. Todella karmivaa huomata, etta kuinka tyopaikkatyytyvaisyys heijastuu siita, etta onko ilmassa flirttia vai. Iltavuoro perjantaina, eika ketaan viihdyttavaa persoonaa paikalla on tosi epamotivoiva tilanne. Toivottavasti lauantai-ilta tarjoaa edes jonkun viihdykkeen, ettei tama viikonloppu ole taysin tuhoon tuomittu. Hevosmies samassa vuorossa olisi kovasti toivottu, mutta uskon mun onnettomaan tuuriin, ja edessa on maailman pisin ilta.

Unohdin kertoa Herra K:n tilanteesta. Se nakee jotain misua, ja misu kay K:n puhuiden mukaan todella kuumana siihen. Poskettoman hauskaa oli, kun neiti lahetti K:lle viestin viime lauantai-iltana, etta "Moi muru! Ethan puhu muille tytoille, ja kayttaydy kunnoa.". Istuimme siis baarissa K:n kanssa puimassa pari tuntia aiemmin loppunutta parisuhdettani, ja aikomuksena naida villisti kuulumisten vaihdon jalkeen. Osoittaa kylla taysin olematonta itse- seka ihmistuntemusta lahetella tuollaisia viesteja saadolle, jonka on K:n puheiden mukaan, tuntenut joitain viikkoja. K:sta paistaa lutkamaisuus metrien paahan. K kertoi, etta about 50% asioista, mita se on talle toiselle naiselle kertonut on ihan paskaa. Toki herasi epailys, etta puhuuko K minullekkaan totta. No, enpa ole sita poikaystavakseni kuvittelemassakaan. Todellakin tiedan, etta mika se on miehiaan. Ehka me ollaan todella samanlaisia kuitenkin.

K kaski minun pysya stand by tilassa syyskuussa, koska se saattaa muka tarvita minua deitikseen kaverinsa haihin. Yksin se ei kuulemma tahdo menna, ja se ei ole varma tasta toisesta naisesta. Tai siis siita, etta onko toinen nainen kuvioissa. Ei sina mitaan, mutta nama haat ovat ulkomailla, ja en nyt tieda, etta olenko ihan piukeana lahjoittamaan lomapaiviani tahan tarkoitukseen.

Toki K oli myos kohtelias. Reverse cowgirlia toteuttuaessani se muisti mainita muhkeasta ahteristani. Se naytti kuulemma mustan naisen perseelta. Ja K:han titetaa, koska se on pannut kaiken varisia akkoja. Kiitos kohteliaisuudesta, mutta taidan aloittaa kiinteytysurakan ihan nailla nappaimilla.

Olen tassa mietiskelly, etta pitaisiko mun palata nettideittiskeneen, vai jatanko comebackin tekematta. Talla hetkella tuntuu, etta katselen miehia ihan livena hetken. Samalla saan nauttia elamasta ilman miehia hetken, eika ole pakko olla minkaan urpojen kanssa tekemisissa, edes netissa. Ja netistahan ei mitaan kunnollista edes loydy. Mieshuoria, lyhyita, outoja, psykoja, ja epatoivoisia ainoastaan. Itsehan en ole yhtaan epatoivoinen. Ihan oikeasti en ole. Unelmoin jo kaikista ihanista reissuista yksin ympari Eurooppaa, kun saa tehda just mita tykkaa, ja aikataululla.

Olen miettinyt viikon takaista poistumista N:n asunnolta. Lahdin aika koruttomasti, ja tunteettomasti. No, olin vahan jarkyttynyt, ja mulla ei ollut mitaan komentoitavaa tahan. Kuinka moni nielee tappionsa, pakkaa tavaransa, ja on ulkona alle 10 minuuttia eroilmoituksen jalkeen? Kuinka moni jaa taiselemaan, ja tahtoo puhua? Olenko ma vaan noyra, ja  tavallaan jo kaiken kokenut suhteissa? Onko mun itsetunto sittenkin heikompi, kuin kuvittelinkaan, ja otan sen mita annetaan. Aitini kommentoi erouutista niin, etta ma olen vaan liian hyvauskoinen, ja tokihan N:kin petti, tai ainakin oli kiinnostuneempi jostain muusta naisesta. En tieda, tuskin, korkeintaan exaansa rakastunut edelleen. Mutta eihan naille asioille voi mitaan, eika toista voi manipuloida rakastamaan itseaan. Tosin en ole yhtaan varma, etta olisin edes halunnut N:n rakstavan itseani.

Jotenkin tama ero kuitenkin veti minut vahan alavireiseksi, koska olen koko viikon ollut kovin alamaissa. Ehka tama on kuitenkin PMS oirehdintaa. Eilen toissa melkein pillahdin itkuun liikutuksesta, kun sellainen 2-vuotias pellavapainen pikkupoika taapersi vastaan Barbapapa paita paalla. Oli ehka sopointa ikina! Ma luulen, etta mun biologinen kello on vihdoin naksahtanut paalle. Ja tama taas lisaa painetta tahan sinkkuelamaan. Sekin tuli mieleen, etta ihan turhaan ma panikoin sinkuksi siistymista. Enhan ma seurustellut kuin muutaman kuukauden, ja ei siina ajassa unohdeta, etta miten kuuluu olla. Toki mun kevat oli aika katastrofi, noin niinkuin mielenterveydellisesti, ja muutenkin. Takaksin noihin paiviin en halua. Onneksi ei tarvitse enaa opiskella, ja usi tyo alkaa pian. Uusi lehti kaantyy niin totaalisesti mun elamassa. Nyt voin alkaa rakentaa ihan omaa elamaa. Tahdon vain kaiken nyt heti, vaikka tiedostan, etta uuden rakentaminen vie aikaa. Uusi versio Almasta tulee olemaan niin paljon vanhaa parempi!

Onneksi ensimmainen sinkkuviikonloppu sujuu kokonaisuudessaan toissa. Olisin saattanut vetaa kalsarikannit himassa, ja se ei ole koskaan hyva juttu. Tai vastaavasti lahtea paikalliseen, ja pokata jonkun turjakkeen yoseuraksi. Parempi nain, ja tasta saa jopa rahaa!

torstai 11. elokuuta 2011

Tapauksia

Herra F on tokkinyt minua fb:ssa eilisesta lahtien. Mitahan silla on mielessa? Toki kuulumisia olisi ihan lysti vaihtaa. En tosin luota sen juttuihin mitenkaan hirveasti, mutta se ei ole tehnyt minulle mitaan pahaa, enka mina sille. Pitaa varmaa lahettaa sille yksityisviesti, tai jotain. Toki sehan tietty kuvittelee, etta ma olen taas sen perassa, kun parisuhteeni juuri telakoitui. Ehka ma odotan, etta se kertoo kuulumiset ensin, ja tyydyn vain vastailemaan sen tokkaisyihin.

Olin kaupungilla terapiaostoksilla. Shoppailin jollain 90 eurolla ihan pimeita hankintoja. Nauroin asken kuset housuissa ostamalleni neuleliiville. Se on ihan oikeasti ehka rumin vaatekappale mita olen aikoihin nahnyt. Liivi kavi saaliksi kaupan rekissa yksin roikkumassa, ja jotenkin sen sympaattisuus vetosi minuun. Jos en mina sita osta, niin ei sita kukaan muu tule koskaan haluamaan. Noh, nyt sitten omistan ruman, mutta sympaattisen neuleliivin. Koska en tietenkaan omista mitaan puseroa, joka olisi sopinut yhteen taman epasikion kanssa, niin jouduin tietenkin kartuttamaan jo ennestaan pursuavaa vaatevarastoani kahdella uudella puserolla. Ne eivat onneksi olleet kovin rumia, ja niita voisi kuvitella kayttavansa ilman liiviakin, ja vaateparsi nayttaisi persoonallisen tyylikkaalta. Nyt sitten tarvitsen viela muutaman hameen, ja talvitakin, ja farkut, ja talvibootsit, ja sympaattiseen neuleliiviin sopivan laukun. Toinen alyton hankinta oli jarkyttavan painava, puinen, ja lihapolkkymainen leikkuulauta. Mutta siihen oli kolvattu kiva, niin tokihan sen jalkaa aina raahata kotiin, vaikka valilevyt luiskahtamaisillaan. Menin siis ostamaan vitamiineja, ja uusia pinsetteja. Ja nyt omistan lihapolkyn, ja hurmaavan ruskean liivin, sun muita vitaaleja tykotarpeita.

 Niin, ja tama shoppailuretki oli ihan vaan eron takia tehnyt. Vaikka en varsinaisesti edes loukkaantunut/vammautunut erossa lainkaan, niin tokihan tuoreen sinkun pitaa paasta torsaamaan, kun ei ole rahanmenosta makattavaa aijaa pallona jalassa, ja "Alman uusi elama Vol. 13" tarvitsee uusia hankintoja. Seuraavaksi isken alusvaateosastolle. Se on varma se.

Niin joo. Kun rapaahasin lihapolkkyani kohti bussipysakkia, niin bongasin vasemmalla tutun hahmon. Talkkari! Musta tuntuu, etta se yritti moikata, mutta ma en edes huomannut sita tarpeeksi ajoissa. Katsahdin siihen, kun se kaansi kaaliaan takaisin eteenpain. Sen tyyli viehatti ihan vahan, ja se naytti pahemmalta pojalta, kuin toissa. Niin, ja silla ei ollut naista mukana. En ole nahnyt sita duunissa hetkeen, ja olenkin miettinyt, etta onko se lomilla, vai lopettanut. Silla on kylla niin assa duuni, etta tuskin se ainakaan hatkoja on ottanut naina maailmanaikoina.

Jotenkaan en tunne pakottavaa tarvetta pariutua yhtaan kenekaan kanssa. Sitten taas ahdistaa ajatus, etta paasenko mina koskaan jarjestamaan haita, tai tekemaan aitini iloiseksi lapsenlapsella. Olen jo nahnyt tulevaisuuden, etta pamahdan vahingossa paksuksi parin vuoden sisaan. Paatan muuttaa takaisin Suomeen, ja loydan itseni asumasta vanhassa huoneessani kiljuvan sinappikoneen kanssa, niin ja olen tietenkin yksinhuoltaja. Mika hiton itseisarvo joku avioliitto, tai mukula ihan kuvioissa olevan isan kanssa on? Kukin tyylillaan, ja omaan elamaansa sopien. Epatoivoiseksi en ala enaa naiden mieskuvioiden kanssa. Tokihan tykkaan jakaa elamani jonkun kanssa, ja olla hyva, ja ihana talle mielitietylle.

Kai jatkan vaan silmien auki pitamista, ja kun ovet ovat auki tas edessani, ja narut kasissa suht hyvassa jarjestyksessa niin mita vanhan voi sattua, tai tulla matkalla vastaan.

Kiinnostavahkoako?

Itse olen ainakin kovin kiinnostunut, ja innostunut (naa sanat taitaa muuten olla synonyymeja..) tasta hevosmies-kuviosta. Ihan vain leikin kannalta taa pitaa ottaa, etten vaan nyt ala mitaan pilvilinnoja rakentelemaan.

Tanaan eioikeastaan tapahtunut mitaan uutta. Sita selvasti kiinnostaa joku osa minussa, ja minua ainakin kiinnostaa nahda, etta mita tassa kay. En sitten tieda, etta olenko vain helppo kohde ulkomaalaisena blondina. Mielessa on toki kaynyt, etta se saattaa tietenkin vain viihdyttaa tylsaa tyopaivaansa flirttailemalla, ja se tekee sita kaikille kella on pillu. En ma pane pahakseni, etta sellainen 195 senttinen, sporttinen, tummat, ja kiharat hiukset omistava nuori mies vahan antaa huomiota. Niin, ja ei saa unohtaa niita silmalaseja, ja hevoskytkoksia. Huomasin tanaan tietyn asian sen touhuissa. Se lukee lehtia aina tauolla. Ei siis mitaan autolehtea, tai juorulehtea vaan ihan oikeaa sanomalehtea. Jotenkin tuo tapa antaa siita ylettoman fiksun kuvan. Tokihan se saattaa selata niita urheilusivuja, mutta elan mielummin illusiossa, etta se sivistaa itseaan, ja seuraa aikaansa. En kehtaa tyontya hairikoimaan sen taukoa, kun voisin antaa itsestani vahan turhan helpon kuvan. Tai itse ainakin pitaisin samalle sohvalle tyontyvaa miesta iilimatona, varsinkin, jos mun lehdenluku hairiintyisi.

Hevosmies tykkaa tehda jekkuja. Viime viikolla se avasi yhtakkia oven takanani. Olin avaamassa ovea siihen nojaamalla, kun yritin kuikuilla jos hevosmiesta naykyisi jossain. No se olikin sen oven takana, ja huomasin mun haaveilut. Melkein horjahdin sen jalkoihin. Tanaan se oli heittavinaan jotain minua kohden, ja koska olin taas ajatuksissani niin pelastauduin kummallisella liikesarjalla, vain huomatakseni, ettei se edes heittanyt mitaan. Hiton alitajuinen suojatumisrefleksi! No hevosmies repesi, ja jatkoi matkaansa. Mutta tammoinen ma olen! Vahan blondi, vahan hupsu, unelmoin, ja mokailen. Olen jo niin tottunut tahan, etten edes jaksanut hapeilla, kun pudotin laukustani tamponin tyokavereita taynna olevalla bussipysakilla, ja yritin metsastaa sita takaisin sen vieriessa karkuun.

Hevosmies harrastaa sellaista silmiin katsomista. Siis tuijottaa niin kauan, etta siirran katseeni sen silmiin. Se on arsyttavaakin hieman. Varsinkin kun yritin kiihkeasti selvittaa asiakkaalle toimintaohjeita, ja tunnen hevosmiehen tuijottavan minua vastapaiselta tyopisteelta, eli siis poydan toiselta puolelta, noin metrin paasta. Meinasi menna sanat solmuun, ja keskittyminen herpaantua ihan lopullisesti, kun nostin katseeni  metrin paassa  uteliaasti tuijottaviin silmiin. Se teki sen aivan tahallaan, vain nahdakseen, etta saako se mut hammentymaan. Taman jalkeen se yritti saikayttaa minut uudestaan, mutta nyt se ei onnistunut. En tohtinut kertoa sille, etta mun reaktio saattaa jarkyttaa herkimpia. Eras entinen tyokaveri on tuskin vielakaan toipunut siita, kun se kerran vain kaveli kaytavaa. Itse tulin kulman takaa, ja nain kylla tyypin lahestyvan. Ehdin kuitenkin herata pilvilinnoistani, mutten tarpeeksi nopeasti. Pysahdyin vain tuijottamaan lahestyvaa kollegaa, ja suustani paasi pitka raakaisy. Ei, tyyppi ei ollut pelottava tai mitaan, kunhan yllatti minut uneksimasta.

Olen ollut huolissani, koska menkkoja ei ole kuulunut. Onneksi tuttu selkasarky alkoi tanaan. Tissijomotusta alkavaksi odotellessa...Niin, ja eilen itkin delfiinivideolla. Selvaa PMS oireilua. Lisaksi itkin vahan N:n peraan, ja tunsin itseni koloonsa unohdetuksi, takkuiseksi otukseksi, kella ei ole yhtaan ystavaa, koska se haisee niin pahalle.

Vahan huolestuttaa, etta miten mun duuniflirtille nyt tulle kaymaan, kun mun tyonkuva tulee vaihtumaan, ja en voi en voi oikein millaan tekosyylla raahautua hevsomiehen hoodeille. Tai on mulla yksi assa hihassa, mutta mun pitaa puhua mun pomolle. Mutta mun pomo ei tykka musta nyt, kun en tiennyt, etta mulla on maanantaina duunivuoro. En siis ilmestynyt paikalle. Kauhea stressi, etta taa ei tapahdu uudestaan seuraavan parin viikon aikana. Sitten vuorotyo on historiaa, ja minusta tulee aikuinen. Hyi hitto.

tiistai 9. elokuuta 2011

Merkkipaivaa!


Blogin ensimmainen vuosipaiva on taalla! Vuosi sitten postasin haparoivan tekstin, ilman mitaan kasitysta siita, etta millaisia seikailuja voi viela olla edessa. Silloin ajattelin, etta olin jo kokenut hurjasti elamaa. No enpas ollutkaan. Kun palailen alkupaan postauksiini, niin koen samaa noloutta mita niin monet muut bloggaajat ovat valittaneet alkuaikojen teksteistaan. En kylla tieda, etta olenko kehittynyt kirjoittajana ollenkaan, muttei silla niin ole valiakaan, koska blogin tarkoitus on dokumentoida elamaani, ja ehka sen nurjaa puolta, eika aiheuttaa orgasmeja lukijoille sujuvalla kieliopillaan.

Kiitos, ja virtuaali-halaus lukijoilleni joita tiedan olevan ihan mukavasti, ellei jopa taysin sopivasti nain arkaluontoiseen aihepiiriin nahden! Lammin kiitos kuluneesta vuodesta :)


maanantai 8. elokuuta 2011

Kyttaamista

Uuden elaman ensimmaineb  arkipaiva sujui ihan hiton vetelissa merkeissa. Sain sentaan taydennettya muonavarastot, ja kytattya ahkerasti fb:sta tuoreimman exani edesottamuksia. Vaikuttaa, etta se ottaa tan homman paljon raskaammin, kuin mina. Tosi huono omatunto, kun en tunne mitaan pienta harmistumista ihmeempaa. Kai tassa deittailussa on jo muodostunut rutiini, ja mikaan ei oikeastaan enaa yllata. Olen miettinyt viimeisia tapaamisiamme, ja musta tuntuu, etta oli ihan sairaan ilkea, ja heittelin ikavia kommentteja. Tai siis kun vertaa nyt siihen tietoon, etta N olikin hirmu herkka, ja meidan huumorintajut eivat tosiaankaan kohdanneet.

Tuntuu, etta tuhlasin vain N:n aikaa. Tiesin kuitenkin jossain sieluni sopukoissa jo aikapaivia sitten, etta N ei pelaa samassa jengissa, kuin mina. N on hyva tasoinen mies noin paaasiassa, muttei match minun tasoni, ja turhamaisuuteni kanssani. Toisaalta N:n runsas alkon kaytto, ja bilettaminen mietitytti, kuten myos viime viikkoina putkahtaneet talousvaikeudet. Ja ne vaikuttivat selvasti N:n mielialaan masentavasti. Masentuneita ukkoja en katsele.

Tutkailin vihdoin hevosmiehen fb:sta esille. Onnekseni naen seinan, mutten kuvia. Tarkein tieto kuitenkin on, etta se on sinkku! Tahdon jo toihin! Kaveriksi en sita kehtaa lisata, ainakaan viela. Se olisi semisti epatoivoista varsinkin kun omalla seinallani on tuore tieto parisuhdestatuksen vaihtumisesta. Rauhassa vaan nyt. Sinkkuelama on eri kivaa :)

Spekulointia

Vaikka minua ei harmitakaan aloittaa elo sinkkuna jalleen, niin silti yritan loytaa jotain tiettya syyta N:n paatokselle. Minulla ei ollut tarvittavia tunteita N:aa kohtaan. Tunsin kylla lampoa, muttei se riittanyt kannattelemaan koko kuviota.

Unohdin lauantaina puhelimeni N:n luokse noin puoleksi tunniksi. Ja mulle tuli vasta myohemmin mieleen, etta mahtoiko N vilkaista  tekstiviestini lapi? Joko N oli alkanut punoa synkkia ajatuksiaan heti lahtoni jalkeen, ja surkea ilme puhelinta ojentaessa johtui siita, tai sitten se oli lukenut K:n kanssa vaihdetut viestit lauantain tv-tarjonnasta, ja uusista elokuvista, jotka siis liittyivat aivan muuhun viesteissa olevaan aihepiiriin.. Puhelimessani ei ole mitaan suojakoodia, koska mulla ei ole tapana kajota kenekaan puhelimiin, ja odotan samaa kaytosta parisuhteen toiselta osapuolelta. Jos N luki viestini, niin omapa on hapeansa, ja jatkossa voisin itsekin muistaa tuhota valonarat viestit, jos satun olemaan suhteessa. Hupsis.

N kertoi minulle, etta tuntuu, etta han on ansassa, ja kutistuu paiva paivalta. Mielestani tama repliikki oli kovin imarteleva. Itselleni tuli sellainen fiilis, etta olen joku manipuloiva tyranni. Ennemminkin tassa on kysymys siita, etta olimme kuitenkin niin eri maailmoista, ja ihan jo luonteet erosivat liian paljon. Olen vahva persoona, ja vaikka olisin kuinka kiltti, niin heikompi persoona kokee olonsa epamukavaksi. Eika toisen tarvitse olla heikkokaan, ainoastaan itsenainen, ja kykenematon kompromisseihin.

Meilla oli hetkemme yhdessa, ja nyt kavi nain. Luulen, etta tietty salaperaisyyteni vaikutti myos N:n luottamukseen minua kohtaan. Han tiesi, etta kirjoitan, mutta en avannut aihepiiria ollenkaan hanelle. Tokihan se varmasti arvasi, etta jonkilainen paivakirja tama on, ja kirjoitan myos hanesta. Enka nyt halua kuulostaa ylimieliselta, mutta saan huomiota miehilta, ja N huomasi taman aivan varmasti. Baarissa, kadulla, missa vaan miehet katsovat, ja saa olla aika vahvaksi rakennettu poikaystava, etta jaksaa, eika ota itseensa. Myos oma kaytokseni ei koskaan oikein muuttunut. Huomasin valilla katsomalla katsovan komeita miehia, vaikka N seisoi vieressa. Han varmasti bongasi zoomailuni, koska valilla ihan paakin kaantyi katsomaan peraan. Hups. Opinpa tasta taas itsekin. Vanhoja tapoja on tosi hankala muuttaa. Ja olen visuaalinen ihminen, ja arvostan komeita miehia, ja kauniita naisia.

Pitaisiko sita kokeilla nuorempaa miesta seuraavaksi? Naiden vanhojen kanssa on aina jotain hassakkaa, ja tuntuu olevan vaikeuksia kaiken uuden kanssa. Lisaksi nuoret miehet on hyvassa kunnossa, toivottavasti viela viriileja, ja niita voi viela kouluttaa omiin tarpeisiin sopivaksi.

Onneksi mulla tuntuu sittenkin olevan ihania ihmisia viela ymparilla. Kollegat ovat olleet hyvin myotatuntoisia, kun ovat lukeneet fb:sta suhteen paattymisesta. Lisaksi eras vanhempikin kaveri kirjoitti kauniita sanoja. Nyt on ainakin aikaa tehda mita haluaa. Ehka palaan takaisin terveellisen ruuan, lenkkeilyn, ja harrastamisen maailmaan. Olen kaynyt oikeasti ruokakaupassa kolme viikkoa sitten. Olen paaasiassa syonyt toissa, ja tilannut kotiinkuljetuksella kaikkea evasta. Sain elamani takaisin, kun ei travitse ottaa toista huomioon jatkuvasti.

Tasta taa taas lahtee!


sunnuntai 7. elokuuta 2011

Lapikasta

Tassa olen jo tovin miettinyt, etta miten aloittaisin taman tarinan. Ei saasteta kuitenkaan huippukohtaa pimennossa, vaan kerrotaan se nyt heti. N antoi minulle lapikasta! Aistin kuluneen viikon aikana sellaisen jannan kireyden, ja seksiahan en saanut ollenkaan, enka edes itse yrittanyt mitaan, koska tullin torjutuksi viime viikonloppuna niin tehokkaasti. Siita N saa kiitosta, etta hoiti asian kuten mies, ihan kasvotusten.

Saavuin eilen sen luokse illalla omista menoistani. Kiinnitin huomiota siihen, etta han suudellut minua. Syyksi arvelin, etta haisen viinalle, ja siksi en ole kovin hurmaavaan pusuttelu seuraa. Koko tyypin olemus kylla kieli jotain muuta, kun iloista jalleennakemista. Istuttiin siin sitten sohvalla, ja horpittiin teeta. Hopottelin kaikesta paivan aikana kokemastani, ja stten N vaan pysaytti minut, ja totesi, ettei voi enaa jatkaa tata. Han jopa itki taman sanoessaan. Tunsin helpotusta, kiukkua, ja myotatuntoa. Tuntui tosi pahalta N:n vuoksi, koska se otti asian nakojaan tosi raskaasti. Itsehan olen yrittanyt vahan rauhoittua, ja ottaa rennommin N:n kanssa. Se heitti minulle kaikki perus bullshitit, etta kuin se ei ole valmis suhteeseen, ja mina olen hurmaava, eika minussa ole mitan vikaa. Totesin vaan, etta eihan se ole kenenkaan vika, jos ei kemiat kohtaa, ja suuria tunteita ei synny. Se myos palasi takaisin taannoiseen pikku riitaamme, ja olin kuulemma ollut taysin oikeassa sen suhteen, etta tyttoystavana minun tulisi olla se "tarkein" henkilo. N ei siis pysty asettamaan ketaan muuta, kuin itsensa tarkeimmaksi. Niinhan se pitaa ollakin toisaalta.

Pakkasin tavarani hiljaisuudessa, ja sanoin hyvastit. Se yritti vikista viela viimeista halia, mutta kaansin vain selkani, ja sanoin "ei". Hallitsin tunteeni mahdottoman hienosti. Olin taysin viilea, ja sopivasti loukkaantunut. Muutama kyynel valui vasta rappuakaytavassa. Kai mullakin jonkinlainen sydan on. En ollut N:n arvoinen, ja N ei ollut minun arvoiseni. Arvomaailmat lopulta tormasivat.

Kun pyorailin pimeassa, ja kannssa kohti kotia, viimeista kertaa sita reittia, mieleeni pulpahti K. Kokeilin vahan jaata, ja K vastasi heti. Homma sitten meni niin, etta ajoin kotiin, kavin suihkussa, ja hyppasin taksiin.

K oli oma posketon itsensa, ja meilla oli hauska yo. Ihan uskomatonta saada seksia pitkaan, ja hartaasti ja kaikissa mahdollisissa asennoissa.

Nyt ovet ovat taas auki edessani. En ole varsinaisesti surullinen, koska uusia tuulia puhaltelee muutenkin elamassani. Nettideittailuun en palaa, mutta meinaan pitaa itseni kiireisena muuten. Ehka tapaan saannollisesti K:ta, ja keskitys harrastamiseen, ja verkostoitumiseen. Enkai ma tasta ny heti uuteen suhteeseen ryntaa? Eihan se olisi fiksua, eihan?

torstai 4. elokuuta 2011

Huh

Hevosmies heitti tanaan tyopaivan paatteeksi, etta molemmat tykataan Taru sormusten herrasta, niin meidan pitaisi olla pari. Huikksin mennessani, etta jatka unelmointia. Tata edelsi ihan hilliton flirtti Ma en kasita, etta miksi naytan aina surulliselta miesten mielesta. Mulla on kaksi ilmetta, sarjamurhaaja, ja jarjeton pepsodent-hymy. Mutta hevosmies vaati minua hymyilemaan siis. Katsoin sita sitten silmiin, ja jarjeton virnistys otti vallan. Mun silmista naki aivan saletisti, etta jotain intresseja on hevosmiesta kohtaan. Se on flirtti, ma olen flirtti, ja musta tuntuu, etta taa on aika fataali yhdistelma. Niin, ja se on tosiaan nuori poika, tai siis sen nelja-viisi vuotta nuorempi minua. Ika selvisi tanaan. Voin varmaan luottaa siihen, etta silla on into pitaa flirttia ylla jos sita todella kiinnostaa. Se puhuu ihan mielettomasti, ja en edes ehdi reagoida edelliseen kysymykseen, kun se jo ampuu seuraavalla. Vahan toivon, etta se tulisi vastaan viikonloppuna siella tapahtumassa mihin olen menossa. Niin, ja ma en todellakaan saa itse tehda mitaan effortia tan homman suhteen. Se on kielletty, kovasti.

Mielta kylla piristaa.

tiistai 2. elokuuta 2011

Ota Almasta selvaa! Voita matka Moldovaan!

Eilinen kiukku N:aa kohtaan tuntuu taas niin kaukaiselta. Ja ihan puistattaa ajatus, etta oli menossa treffaamaan K:ta. Tunnen tanaan jotenkin niin lampimasti N:aa kohtaan. N on niin hyva, ja kultainen, ja itse olen tallainen paskakasa ontuvalla kommunikoinnilla varustettuna. Ehka tassa ei nyt muu auta, kun aukaista N:lle vahan, etta millaiset kasitykset minulla on parisuhteesta, ja voisimme ehka yhdessa muokata kasityksia kohti yhtenevampaa. N voisi valottaa omia ajatuksiaan, ja fiiliksiaa, ja ymmartaisin hantakin paremmin. Ihan oikeasti tahtoisin saada rauhan kaiken levottomuuden, ja sisaisen kaaoksen korvikkeeksi. Niin, ja tahtoisin myos sen parisuhteen. Jos viela yritan olla ihmisiksi, ja toivon, ettei N lapikoi minua ennen fiiliksieni kypsymista valmiiksi.

Kai mun pitaa vaan tyytya vahan flirttailemaan talle nuorelle hevosmiehelle, ja jos se on viedakseen jalat alta niin se sitten vie. Nyt se vasta tutisutti vahan polvia. Aivan varmasti se on vahan kiinnostunut. Ei se muuten vaijyisi, ja heittaisi nenakasta lappaa.

Mitahan ma haluan sitten lopulta? Parisuhteen, vai lisaa seikkailuja? Kayn ensi viikonloppuna vahan haistelemassa ulkoilmaa itsekseni, ja yritan loytaa jotain omaakin elamaani. Niin helposti hylkaan kaiken oman, kun paadyn suhteeseen. Kohta alkaa uusi ura myos, ja se lisaa omaa elamaa kummasti. Pitaisi myos aloittaa joku uusi harrastus, tai jatkaa vanhoja. Ehka aloitan sen toisen blogin missa voin todistella mahtavaa elamaani ilman likaisia tarinoita elaman harmailta alueilta.

Ikava N:aa!!!

maanantai 1. elokuuta 2011

Olipas taas

Ihan hillittoman raskas viikonloppu takataskussa. Henkisesti viimeiset pari paivaa olivat tosi kauheita. PMS kavi paalle, ja vedin kauheita mokotys sessioita ilman, etta N edes huomasi. Jotenkin meni vaan halut niin ristiin.

Eilen Eilen aamuna panetti kuin pupua, ja sainkin seksia. Paivan mittaan himot kasvoivat jalleen, ja menimmekin makkariin "torkuille", tai nain siis luulin. Siella kammarissa sitten nukuttiikin ihan oikeasti! Herasin puolen tunnin paasta, ja aloin silitella N:aa.  Se herasi, ja vikisi siita, kun heratin sen. Jatkoin kuitenkin koskettelua, ja tyhmankin olisi pitanyt kasittaa, etta mita olen vailla. Kouraisin, tai no kosketin sitten lopulta haaroista, ja se oikeasti ihan raakaisi jarkytyksesta. En sitten uskaltanut enaa kosketella sen genitaaleja. Kuluikin vain hetki, ja se siirsi kateni pois ja lukitsi sen oman katensa alle sangylle. Mulle meni kuppi ihan nurin, ja kaansin vaan selkani sille. En puhunut mitaan seuraavaan pariin tuntiin, ja tuntui, etta N:lle olisi ollut ihan sama, etta olenko ma siella sen kanssa vai en. Panetti niin, etta sattui, ja iho tahtoi kosketusta. Tunsn ihan fyysista kipua, ja pahaa mielta, koska en kelpaa. Tosi rationaalista kaytosta isolta ihmiselta, mutta mita talle hormoni myrskylle mahtaa. N alkoi jossain vaiheessa pelaamaan tietokoneelle, ja samalla se vastaili saapuviin tekstareihin melkoisessa tahdissa. Itse oli lapsellinen, kun en ottanut halujani puheeksi, mutta torjunta oli kylla niin loukkaava, ettei siina paljoa jaanyt puhuttavaa. Huvittavaa, etta se vastasi ystaviensa viesteihin reippaalla tahdilla, mutta minullehan se ei vastaa. Toisaalta ymmarran, koska en minakaan ole puhelimen vieressa aivan jatkuvasti.

Jotenkin mielentila koheni, ja ajattelin etta saan sitten aamulla seksia viimeistaan. Lahdimme juhlimaan jotain kaverin kaverien kissaristiaisia. Ennen lahtoa, N kuitenkin kysyi, etta haluanko varmasti lahtea sinne, kun han oli unohtanut kysya koko asiaa minulta.. Eikai mulla ollut vaihtoehtoja, jos halusin iltaa N:n kanssa viettaa. Bileet oli just niin tympeat, kuin kuvittelinkin. En tuntenut ketaan, ja en ollut kovin sosiaalisella tuulella muutenkaan.N veti itsensa ihan ihme hilpeys-kanniin, ja jossain vaiheessa huomasin istuvani vahintaankin puoli tuntia ihan yksin. Mielessa kavi, etta otan taksin himaan. N oli jotenkin tosi rasittava. En nyt tarkoita, etta minua pitaisi viihdyttaa 24/7, mutta oli jotenkin vaikea loytaa paikkaansa bileissa, missa kaikki muut jo tuntee toisensa. Jossain vaiheessa N spottasi, etta olen ehka vahan turhautunut, ja vei minut kotiinsa. Jotenkin oli niin nuppi sekaisin, etta oli tosia vaikeaa edes yrittaa olla ihmisiksi. Tai no istuin hiljaa, ja naama ei kylla hymyillyt.

Seksi jai saamatta aamullakin. En edes tehnyt aloitetta. Jos ei hyvassa terassa oleva, alle 30-vuotias nainen kelpaa niin omapahan on hapeansa. Mina saan munaa muualtakin. Kerroin N:lle illalla, etta karsin todella pahoista pms oireista, ja ajoittainen sekoiluni on ihan selitettavissa. N taisi kasittaa vaarin, ja kuvitteli, etta mulla on menkat. Tai siis, etta menkat ja pms on synonyymeja. Siksi jain ilman seksia aamullakin.. Oma moka siis.

Minusta tuntuu, etta meilla menee kasitykset seurustelusta jotenkin ristiin, ja tama taas aiheuttaa minussa artymysta. Luule, etta N tahtoisi viettaa kanssani vahemman aikaa, ja lyhyempia tapaamisia. Itse taas mielellani hengailen tyypin kenen kanssa olen parisuhteessa seurassa niin paljon, kuin mahdollista. Taidan ottaa puheeksi, kun seuraavan kerran nahdaan. Ei sinallaan minua haittaa vaikkei niin usein nahtaisikaan, koska sitten jaisi aikaa muuhunkin elamiseen, ja omiin juttuihin. Ehka tama on kasvun paikka minullekkin, ja pitaisi yrittaa kommunikoida paremmin, etta mista diggaan ja mita olen etsimassa. Nautin kuitenkin N:n seurasta, silloin kun en ole pms kiertoradalla. Ensi viikonloppuna mulla on muutama ihan oma meno, ja nautin ajatuksesta, etta voidaankin vaikka nahda N:n kanssa vain par tuntia jonain paivana, ja sitten voin jatkaa omiin menoihini. Mun kamppa on ihan pommin jaljilta, koska kaikki vapaa-aika menee N:n kanssa nuhjatessa. Mun taytyy oppia tasapanoittamaan elamani, ja edelleenkin olla ottamatta seurustelua niin vakavasti. Jos tasta yrittaisi keskustella rakentavasti N:n kanssa, ja katselee, etta kuinka tama lahtisi sujumaan. Jos koen siltikin olevani kakkonen sosiaalisen median, ja omituisin hang around-kulttuurin rinnalla, niin ehkei me olla se "match" kuitenkaan.

Olin kuitenkin sen verran suutuksissa, etta tekstasin K:lle. Se tahtoisi nahda minua lauantaina. Rakastin jokaista silta saatu nokkelaa viestia, ja niihin keksittyna yhta nohevia vastauksia. Huumorintaju silla on ainakin kohdallaan, ja uppoaa minuun edelleenkin! Jos ei seksia parisuhteessa irtoa, niin pitaa kayda muualla sitten. Viikonloppu tulee olemaan kiireinen, mutta teoriassa voisin ehtia treffata K:ta muutaman juoman parissa, ja ehka yokylan.

Toissa tapasin mielenkiintoisen miehen. Tai pojan. Kauhean vaikea arvioida ikaa, mutta se olis aika unelma nain muutaman juttelun perusteella. Veikkaisin sita itseani about 4 vuotta nuoremmaksi. Mutta silla on kilpahevosia, se asuu maalla, ja se on pitka, ja tumma. Ja lisaksi se puhuu paljon, ja silla on oudot jutut. Ja hammaspeikko oli mustasukkainen, kun puhuin taman uuden tuttavuuden kanssa. Aika hauskaa. Ehka mun ei kuuluisi seurustella, tai seurustelen vaaran tyypin kanssa. Jos lemppaan N:n niin yksi ovi sulkeutuu sosiaalisten ympyroiden osalta. Ja jotenkin tuntuu, etta kaikilla muilla on kovat odotukset meista kahdesta. Minullakin oli odotuksia, mutta ne katosivat, koska en osaa yhtaan tulkita N:aa.

Jotenkin tosi random postaus. Olen jotenkin herkkana nyt, ja mun pitaisi keksia keino paasta tilanteen ylapuolelle. Kai sita pitaisi vaan avata keskustelu N:n kanssa perjantaina. Sita odotellessa haaveilen vahan uista miehista, enka ota parisuhdetta liian vakavasti :)