keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Outoja tuntemuksia


N:n kanssa saatiin homma skulaamaan lopulta. Pyysin anteeksi, ja sopertelin jotain PMS taipumuksista. Tieda sitten, etta uskoiko se. Vahan jotenkin havettaa, etta reagoin noin, ja heitin ihan ihme syyllistyksiakin. Otan meidan jutun ihan liian vakavasti. N ei selvastikaan ole ihan samalla tasolla sitoutumassa, koska se on jotenkin viela jamahtanyt teini-ikaan, ja kaveripiiri-vaiheeseen. Itsehan olen niin alyttoman kypsa ihminen, ja harrastan vaan suhteen ulkopuolista seksia ynna muuta asiaan liittyvaa kahmintaa, kun silma valttaa. Kirjoitin jo pari viikkoa sitten, etta mun pitaa rentoutua N:n kanssa. Ja lopettaa vauvojen katselu, ja Suomi-loman suunnittelu. Eilen meilla oli kuitenkin aivan mahtavaa seksia, ja tunne oli niin aito meidan valilla. Katsotaan nyt, etta onko N kypsa suhteeseen. Exaansa se tuntuu kuitenkin olevan yhteydessa. En ole viela urkkinut, etta miksi ovat eronneet...En ole mustis, mietin vaan, etta onko N:n sydan sarjetty, ja se viela elattelee toiveita exastaan. Jotenkin aavistelen, etta N on ollut erostaan lahtien sinkkuna. Joskun ekoja kertoja pannessa, se pyyteli anteeksi kompelyyttaan, ja mainitsi pitkan tauon. Mietin vaan, etta jos se on ollut nelja vuotta sinkkuna sydamen sarjennan jalkeen, niin jonkunhan taytyy olla se ensimmainen uuden elaman tyttoystava. Se joka ottaa vastaan kaihot exan peraan, epavarmuuden, sinkkuelaman tuoneen itsenaisyyden...

Tuo yllaoleva kuva liittyy ajatuksistani muuttaa takaisin Suomeen. Nyt se sitten iski. Olen odotellut jo pari vuotta, etta missa vaiheessa se iskee. Koti-ikava. Mietiskelin eilen toissa, etta entas jos tyokuviot ei natsaakaan taalla, niin miksen palaisi Suomeen. Taalla minulla ei toisaalta ole mitaan menetettavaa. Voisin oikeastaan lahtea koska vaan takaisin aidin soppapatojen aareen, suomalaisten ystavien lahelle, ja jatkaa elamaa koiran yksinhuoltajana Vantaalaisessa lahiossa. Tuki, ja turva olisi lahella, ja ilmainen terveydenhoito lammittaisi mielta, koska terveys tuntuu prakaavan koska vain. Toita saisin aika varmasti edellisesta firmastani. Toisaalta ei huvittaisi antaa periksi taalla, ja luikkia kotiin. Mun pitaisi nayttaa naille laahaaville opiskeluille, ja hommata se unelmieni tyopaikka, ja komea mies (tai no se mulla on jo...tavallaan...). Ah, eka taa menee ohi. Ma tahtoisin asua monessa maassa ennen Suomeen paluuta. Suomi kylla kuulostaa niin auvoisalta vaihtoehdolta tahan jokapaivaiseen rimpuiluun nahden. Toisaalta ei mun elamasta oikein puutu nytkaan mitaan.

Ma kuolen sen meidan talkkarin kanssa. Se tulee mua kokoajan vastaan! Se tervehtii aina. Eilen se jopa ryntasi auttamaan minua, kun satkin tavaravuoren, ja oven kanssa. Ja talkkari jopa nauroi mun kuivalle tilannehuumorille. Niin kuuma mies, etten ehka selvia  ilman koeajoa. Pitaa hieman flirttailla. Olen kovin huolissani, etten ole kuullut mitaan infoa meidan firman kesajuhlista viela. Siella olisi ainakin mahdollista tutustua kuumien uroiden kanssa, ja katsoa, etta loytyisiko sielta jotain vakavin mielin olevia sulhaskandidaatteja.

Mun pitaa vahan rentoutua, rauhoittua. Stressata vahemman, miettia olemattomasti. Pitaa vaan hymyilla, ja ottaa jatkossakin vastaan hymyillen kehut hyvinmuodostuneista saarista taysin randomilta mies kollegalta. Missakohan sekin on mun saaret nahnyt? En niita nyt kovin usein esittele.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti