maanantai 4. heinäkuuta 2011

Nothing more to say

Pari tuntia vaannettiin N:n kanssa ilta-auringon painuessa mailleen. Joinain hetkina vesisuihkun aani taytti hiljaisuuden. Hetki oli juuri sellainen kuin pelkasinkin. N oli vihainen yhdesta viestistani, missa ainoastaan ilmaisin, etta tunnen oloni hylatyksi, ja paiva meni pialle. Vahan turhan dramaattinen viesti ehka joo. N on riidellessa tuppisuu. Piirre jota miehessa vihaan, ja saa mut suunnilleen kiipeamaan verhoihin.

En tosiaan tieda, etta mita oikein kirjoittaisin. Ongelma on nyt erilaisissa nakemyksissa. Ja N pelkaa sita, etta meille tulee joskus konflikti uudestaan. Minun korvaani tuo kuulosti hyvin ankealta suhteemme tulevaisuuden kannalta. Eikai mikaan suhde ikina toimi, jos aina pelataan riidan syttymista, tai eriavia mielipiteita. Yritin kysella vahan, etta mita se oikein suhteelta haluaa, muttei se osannut oikein vastata. Se kutenkin selvisi, ettei silla ole mitaan aikomusta rauhoittaa juhlimista. Juuri se alkon kaytto on mietityttanyt. En ma tosiaan mitaan raivoraitista etsi, mutta itseani ei kiinnosta juhlia edes joka toinen viikonloppu. Kai tassa menee intressit ristiin tosi pahasti. Han haluaa viela elaa nuoruuttan, vaikka fyysinen ika raksuttaa korkealla Minusta taas tuntuu silta, etta tahtoisin asettua vahan aloilleni.

Itse olen sita mielta, etta joidenkin ihmisten kanssa ollessa tuntuu hyvalta. Ja silloin halua nahda vaivaa, etta saa osapuolten valilla olevat rypyt tasoitettua, ja tehtya kompromisseja. Ymmarsin N:n nakemysen olevan, ettei han usko kompromisseihin parisuhteessa. Eli siis pitaa loytaa joku, joka ajattelee taysin samalla tavalla, ilman yhtan eriavaa mielipidetta, niinko? Kappas, kun en ole loytanytkaan ketaan vakavaa suhdetta...

Kaikki kirjoittamani kuulostaa juuri niin katastrofaaliselta, etta mita jarkea edes jatkaa suhdetta? N vetaytyi miettimaan meidan tilannetta. Tokihan pyysi anteeksi kaytostaan. Han saattoi minut bussipysakille, ja sitten se vaan lahti. Halaamatta, tekematta mitaan. Tein selvaksi, etta olen todella kiireinen talla viikolla, ja meinaan lopettaa joustamisen siihen suuntaan, etta saataisiin aikaa yhdessa. Koska selvasti mina olen ollut enemman mukana kuin han, ja jopa tosissaan.

Naurettavaa jos suhde kaatuu ensimmaiseen ongelmaan. N ei tuntunut tekevan komromisseja taman asian tiimoilta. Toki koko riita levisi ihan liian suureksi, eika minua huvittaisi enaa riidella. Pitaisi varmaan antaa periksi, ja lahettaa ihan normaali viesti, etta "Mita kuuluu? Anna anteeksi". Toki ei viestilla ole mitaan virkaa, jos N on jo paattanyt, etta olemme liian erilaisia.

Kylla ma tahtoisin jatkaa viela suhdetta. Mulla on ollut  aina hyva olo N:n kanssa, turvallinen. Siis sellainen, etta tahtoo antaa itsestaan mahdolisimman paljon.

Eikai tassa mitan meneta, vaikka sellaisen positiivisen viestin heittaisinkin N:lle. Ma en kesta epasopua, se tappaa hymyn.

Tanaan meinaan kuitenkin nauttia aurinkoisesta kesapaivasta, ja yrittaa olla iloinen muista asioista mita mulla on. Niin ja rakastaa itseani!