lauantai 9. heinäkuuta 2011

Niinkuin vain elavat voi

Nyt pitaa kylla reipastua. Olen jumittanut kotosalla eilis illasta lahtien. En siis tehnyt mitaan perjantai iltana. N on reissussa, ja mulla on semisti tylsaa. Mietin pari paivaa sitten, etta lahtisin minakin reissuun viikonlopuksi, mutta kotonakin on tekemista. Toki pieni seikkailu vieraassa kaupungissa tekisi teraa, vaikka vasta viikko sitten palasin edellisesta reissusta.

Olen paattanyt heittaytya snobiksi, ja ulkoistaa kotitoitani muille tahoille. Sain houkuttelevan pesulatarjouksen postissa, ja katseeni kiinnittyi siihen faktaan, etta ne silittaa minka vaatekappaleen tahansa aivan naurettavaan hintaan. Itse vihaan silittamista niin paljon, etta maksaisin siita iloista, etta joku kavisi lapi raudan kanssa lumppuni. Odottelen vastausta, etta peseeko ne myos mattoja, koska mun muutama matto kaipaisi kovasti jonkinlaista pesua. Naa kestaisi vesipesunkin, mutta koska mua ei huvita menna takapihalle mattopyykille, niin voisin maksaa jollekkin muulle siita, etta saa rystysensa verille.

Toisaalta nuo matot voisi odottaa siihen asti, kunnes varmistuu, etta saanko taysiaikaista hommaa omalta alalta. Lahelta liippaa. Ensi viikolla selviaa. On 50/50 mahdollisuus. Tottakai se homma on mun ;) Hakijoita oli 200, ja selvisin kahden parhaan joukkoon. Sinallaan olen jo voittaja.

Mulla on ikava N:aa. Jotenkin musta tuntuu, ettei me ikina pasta yhdessa reissuun, ja kaikki suunnitelmat jaa tekematta. Itse uskaltaisin tehda suunnitelmia tulevaisuuteen, mutta jotenkin se tuntuu olevan mahdotonta budjetoida meita molempia kiinnostaviin systeemeihin. Ja vaikka kiinnostaisikin, niin aikataulut menee sitten ristiin. Tata ongelmaa ole yrittanyt itse ratkaista olevalla joustava, mutta jotenkin tuntuu, etta N ei pista samaa vaivaa siihen. Parin kuukauden paasta on yksi festari, joka maksaa melkein kolme sataa. Olen selvasti ilmoittanut, etta minulla tuskin on varaa, koska toistaiseksi olen opiskelija, ja osa-aikaduunissa. N ei ole kommentoinut oikein mitaan, ja olen kasittanyt, etta se on menossa joka tapauksessa. En sitten tieda, etta ajattelenko vain mina nain, mutta tuntuu, etta monessakin tapauksessa pariskunta jattaisi menematta, ja tekisivat jotain tuona viikonloppuna yhdessa. Tokihan oma vapaus taytyy suhteessakin sailyttaa, mutta kylla mulla olisi paska fiilis remuta festareilla, kun tytti/poikaystava nokottaa kaupungissa, ja lukee jatkuvaa update-tulvaa fb:ssa.

Se missa mun mielesta kenka puristaa  N:n ja minun suhteessa on juuri se, etta N tuntuu olevan viela siina vaiheessa elamaa, etta on "pakko" luuhata kaikki kissanristiaiset lapi tyttoystavansa kanssa tai ilman, kunhan ilmestyy, ja ponkittaa sosiaalista statustaan. Tokihan siihen vierelle sopii nainen, joka on valehtelematta oikeasti nayttava, ja kelpaisi muillekkin. N tuntuu oleva ylpea, etta olen siina vieressa, ja kertoo aina ystaviensa kommentteja minusta tapaamisen jalkeen. Yleensa erittain positiivisia, ja ylistavia. Mina tajusin puolisen vuotta sitten sen, ettei mun tarvitse olla menossa kokoajan, koska mun ei tarvitse todistella kenellekkaan muulle mitaan, ja "nayttaytya" saannnolisin valiajoin. Hiljainen elama on just cool, ja tahtoisin jakaa sen just N:n kanssa.

Onko itsellani sitten jotenkin teinimaiset ajatukset parisuhteesta? Itse olen tottunut, etta asioita tehdaan yhdessa, eika niin, etta se on ihan sama jos ilmestyn, tai jatan ilmestymatta N:n kainaloon. Itse ajattelen myos, etta kaiksta tarjolla olevista henkiloista mieluisimmin viettaisin aikaa juuri sen seurustelukumppanin kanssa. Ja jos kumppani ehdottaa jotain muuta ajanviettetta, niin itse olisin ainakin valmis tekemaan kompromissin, etta voisimme viettaa aikaa yhdessa. Toivottavasti joku tajuaa, etta mita yritan sanoa. Jotenkin tata fiilista on tosi vaikea maaritella, ja purkaa tekstiksi. Jos haluan vain hengailla jonkun kanss, niin en kutsu sita parisuhteeksi, ja voin tehda sen K:n tai Y:n kanssa, ja avata nettideitti profiilini uudelleen. N ei ole yhtaan player, taydellinen vastakohta, enka usko, etta se pelkan seksinkaan takia minun kanssa pyorii. Ehka silla on vaan joku emotionaalinen lukko, ja se pelkaa omia fiiliksiaan. Taidan taas paatya ajatukseen, etta olen monessa suhteessa kokeneempi, kuin N. Mutta arvatkaa, etta uskallanko ottaa mitaan tallaista puheeksi N:n kanssa. Sehan saa hepulin ihan varmasti, ja alkaa syyttaa, etta ma yritan rajoittaa SEN elamaa. Kuten Malla kommetoi aikaisempaa postausta, ja mihin mina yhdyn 100 % , niin parisuhde on kompromisseja. Ja jos tykataan toisesta, niin silloin tullaan vastaan, ja tarkastetaan omia nakemyksia.

Katsellaan nyt joitain viikkoja viela, etta miten taa alkaa kaantymaan. Toki N on minulle viestitellyt reissusta, ja kyllahan sekin merkkaa jotain. Olisi vaan toi kiva olla siella reissussa yhdessa, mutta en kelvannut mukaan (toki olinhan juri itsekin matkoilla., yksin...mutta matkaa varatessa kylla mainitsin asiasta, ja N sanoi, ettei silla ole varaa...), koska tama on ns. poikien reissu. Han, ja kohdekaupungissa asuva ystavansa. Tieda vaikka biseksuaalikin sitten olisi...haha. Mutta en tahtoisi antaa periksi, koska N on oikeasti kovin normaali mies. Koska olen vakavin mielin, niin jotenkin pitaisi N saada tajuamaan se. En voi sanoa olevani rakastunut, tai ehka olenkin. Ikavoin, ja ajattelen hanta. Tokihan tama voi olla myos laheisriippuvaisuutta. Jos kertoisin olevani rakastunut, niin muuttuisiko sen asenne? Valehtelisinko itselleni silloin? Olisiko se epatoivoista?

Eikai tama voi olla muuta, kuin laheisriippuvaisuutta, koska siita on ainoastaan viikko, kun panin miesta pallon etelapuolelta. Ja olen viestitellyt Y:n kanssa seksiasioissa talla viikolla. Toisaalta N taytti kaikki toiveeni tiistai-iltana. Parisuhteessa ei ole kyse kuitenkaan vain seksista, vaan kumppanuudesta, henkisesta hyvasta olosta.

Ah, nyt liikkelle, kun viela henki pihisee, eika tarvitse miettia ketaan muuta tana viikonloppuna ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti