sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Menee jannaksi

Ongelmoin eilen N:lle tekstarien muodossa aika vittumaista settia. Olin oikeasti loukkaantunut, etta se ei tullut tapaamaan minua, ja ehka vahan juhlimaan omia synttareitani, vaan alitsi toisten seuran. Koko reissun ajan vaihdettiin lampimia viesteja, ja mulla oli aika ikava sita. Viestit mita sille lahetin olivat silkkaa myrttyrointia, ja pahaa oloa. Ja asiattomia tilanteen "vakavuuteen" nahden (mun puolustus on edelleen PMS...). Mutta itse olin itku kurkussa koko kotimatkan, kun selvisi, etta jain kakkoseksi lauantai-illan seurana, ja muutenkin aikataulujen sovittaminen yhteen ei tunnu toimivan, vaikka itse annan kaikkeni. Kuitenkin meidan piti nahda tanaan.

Tyypista ei nyt sitten kuulunutkaan mitaan, ja laitoin tekstaria, etta mitkas olikaan suunnitelmat. Mulla on niin paha fiilis tasta vastauksesta. Se laittoin takaisin, etta tavataanko kahdeksalta, ja mennaan kavelylle. Niin varmasti heilahtaa lapikas tana iltana. Tai sitten se haluaa vaan selvittaa nama erimielisyydet puolueettomalla maaperalla. Eikai kukaan nyt anna ensimmaisesta sanaharkasta lapikasta? No jos antaa, niin sittenhan paasen jatkamaan omaa polkuani ilman jotain itsetunnotonta dorkaa, joka kavahtaa vahan kiukuttelevaa naista. Sattuu tama silti, vaikka en viela kovin suuria tunteita itsestani tunnistanut. Tunteita kuitenkin, ja se on paljon tallaiselta rakkauden ramapauttamalta. Itse tahtoisin viela katsoa meidan juttua, ja antaa aikaa, koska viihdyn kovin hyvin N:n seurassa, eika siina varsinaisesti arsyta mikaan piirre.

Jos homma menee kuitenkin vaan taman solmun avaamiseen, niin pitaisi varmaan kirjoittaa joku check list, etta pysyn aiheessa, enka kiukuissani lipsauta mitaan aivan aiheeseen liittymatonta. Kuten vaikka mieshistoriaani, ja tuoreampia salaisuuksia. Ei mua toisaalta edes kiukuta enaa. Tahtoisin vaan ola niinkuin ennenkin, enka tehda tasta enaa yhtaan suurempaa numeroa..Kavelylle meno kahdeksalta on jo aivan karsean iso numero minulle. Toisaalta nyt olisi tiedossa avoin foorumi hyvassa hengesa, missa paasen jakamaan kokemiani vaaryyksia, ja jakamaan oivia kehitysideoita. Mutta olen enemman helposti syttyvaa tyyppia, joka saa suunsa puhtaaksi ainoastaan leimahtamalla. En ma pysty keraamaan rohkeutta varastoon, ja kaymaan lapi kaikkia kipeita aiheita kello kahdeksalta sunnuntai-iltana.

En ma kuitenkaan ole tehnyt mitaan, siis yleisesti tiedossa olevaa, jonka takia minut voitaisiin hyljata. Jos muutama kiukkuinen tekstari saa miehen pasmat sekaisin lopullisesti, niin tosiaan se mies ei voi olla minulle oikea.

Ansaitsen sen mahdollisen lapikkaan kuvan persiiseeni, jos totta puhutaan. Olen pelehtiny kahden miehen kanssa, salaillut herpesta, ja jaan saannollisesti kuulumia ex-vakipanon kanssa. Lisaksi itkeskelen exan peraan. Tasta lahtee unelmien tyttoystava omistautuneeseen, ja kokeneeseen kotiin! Minkas teet, olen tallainen, ja rakastan itseani taas enemman, kuin ennen. Luulen, etta mulla on alkamassa taas uusi ajanjakso elamassa. Tiedan enemman parin viikon kuluessa varmasti.

Pari tuntia aikaa stressata, etta mita tapahtuu myohemmin. Pitaa varmaan valjastaa kaalimato hommiin, ja muistella hekumaisia hetkia mita vietin australialaisen, ja sen kielen kanssa. Ehka ma pystyn rentoumaan...Mulla on myos puolikas pullo valkkaria kaapissa. Taidan kumota sen kurkusta alas ennen N:n tapaamista.

Itsehan karsin akuutista itseluottamuksen puutteesta tanaan..Kai tassa pitaa vaan luottaa omaan vetovoimaansa, ja uskoa parempaa huomiseen, mita sitten tapahtuukaan!

4 kommenttia:

  1. Auts! Tsemppiä! Toivottavasti kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
  2. ToinenNainen: Kiitos. En tosiaan tieda, etta mita odottaa. Tapahtui mita tahansa, niin elama jatkuu!

    Pornikauppia, arvaa, etta kaviko mielessa, kun mietiskelin mahdollista muuttuvaa parisuhde statusta. Oli siina miehessa hyviakin puolia...;)

    VastaaPoista
  3. Joo, vaikka en tapausta tunnekaan muuta kuin kertomasi kautta, voisin kuvitella ettei K tuollaisista nihkeilis.

    VastaaPoista