perjantai 29. heinäkuuta 2011

Kuvitelmaa

On pakko kirjoittaa havaintoni taman paivan tyovuorosta. Keskiviikkona jutskailin taman yhden kiinnostavan miehen kanssa. Siis tama josta olen joskus aikaisemminkin tarinoinut, ei se talkkari kuitenkaan. Keskiviikkona puhuttiin siis toiden jalkeisista suunnitelmista sen kanssa. Tanaan kun tormattiin ensimmaista kertaa se katsoi tietenkin silmiin, moikkasi. Sitten se kysyi, etta miten mulla sujui loppupaiva. Se muisti siis mita me olimme puhuneet! Aika jannaa.

Vaihdettiin muutama sana tamankin jalkeen. Kun tuli aika lahtea kotiin, niin naytti uhkaavasti silta, etta olemme samassa bussissa, siis me kaksi, ei ketaan muita. Mies meni edelta tyhjaan bussiin, ja enhan ma tohtinut sen viereen menna, vaan jain pari rivia edemmaksi, ja tungin napit korviin. Onneksi yksi duunikaveri viela kiipesi bussiin, ja meni tyypin viereen, ettei minusta olisi tuntunut oudolta. Tuntui kuitenkin. Ujostutti, ja oli ihan pontto olo, kun en kayttanyt keskustelu mahdollisuutta hyvakseni. Toisaalta ma tiedan, etten pystyisi tuntemaan pelkkaa kaverillista fiilista sita kohtaan, koska se on mun mielesta kiinnostavan oloinen tyyppi. Ja kas, olen parisuhteessakin viela kaiken muun piinaavan lisaksi. Harva mies saa varsinaisesti kiinnostuksen heraamaan, ja monien kanssa pystyn pitamaan homman ihan vaan lapan heittona,ja jutusteluna. Toki olen miettinyt, etta kiinnostunko miehista kenelta saan huomiota, mutta ei se pade koska saan moneltakin mieskollegalta huomiota mutta sydan ei silti jata lyontia valiin, kun vastaanotan hymyn, tai tervehdyksen.

No murjotin napit korvissa edelleen, kun mies jai kyydista. Satuin vilkaisemaan sivulleni, ja se tuijotti minua mennessaan, ja sanoin heipat hymyillen. Ota tasta nyt selvaa. Maanantaina ollaan seuraavan kerran samaan aikaan duunissa. Kai mun pitaisi vaan olla rento itseni, ja yrittaa miettia tyyppia kaverina, ja jutella mukavia.

Ai kauheeta. Yritan olla tietoisesti pokailematta, jos jotain tapahtuu, niin sitten tapahtuu. En kehtaa pyyta sita fb kaveriksi, koska sitten se nakisi, etta olen varattu. Olen sika naiseksi. Tai no voihan sekin olla varattu, ja meista tulee Romeo ja Julia, ja the love story of our company.

2 kommenttia:

  1. Toinen "sika naiseksi" -tyyppi ilmoittautuu, huhhuh.. :P

    VastaaPoista
  2. Onneksi ei olla aivan yksin maailmassa :) Mita sita elamaa liian vakavasti ottamaan, kun se elo voi koska vain paattya.

    VastaaPoista