keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Etta semmoinen kaveruus

Y on ahdistellut minua jo toista viikkoa, koska tahtoisi harrastaa kimppaseksia jonkun taysin randomin, netista ongitun naisen kanssa. Itse olen sanonut, ette ole kovinkaan kiinnostunut, koska olen kuitenkin suhteessa. Taman kokeilun aika olisi ollut kevaalla, mutta eipa herraa toisen parin oharien jalkeen kiinnostanut. En ole sanonut juuri mitaan, mutta enemman olen ollut silla kannalla, etten ole kiinnostunut kokeilemaan enaa.

Eilen Y:lta tuli viesti, etta nyt pitaisi ensi viikolla tavata joku naisihminen hanen asunnollaan keskella paivaa. En jaksanut vastata, koska oli niin myoha. Ja aamullakaan en ehtinyt. Y alkoi pommittaa puheluilla, joita en joku kuullut/en kiinnostanut vastata. Laitoin sitten viestia, etta sorge, ei kiinnosta, oikeesti. Puhelut jatkuivat. Olin asioilla kaupungilla, enka tosiaankaan ollut kiinnostunut keskustelemaan tasta aihepiirista kymmenien korvien ymparoimana. Iltapaivalla himassa sitten suostuin ottamaan puhelun vastaan, ja sanoin, etta mulla on kylla muutakin elamaa, ja tekemista, etten ehdi kauaa puhua. Y kiristi, ja muka ymmarsi vuoron peraan. Lisaksi se vaitti, etta kaikki mita puhun on valetta, ja en vaan tahdo menna mukaan tahan. No shit Sherlock. Kylla, minua hermostuttaa, ja idea kimppatreffien jarjestamisesta ei tunnu luonnolliselle, ja mukavalle. Sen lisaksi, etten tosiaankaan halua, niin sen ehdottamina paivina mulla on ihan oikeasti ollut jotain muuta, tarkeampaa tekemista. Y tietaa vain vahan elamastani, ja minulla sattuu aika menevan muuhuin kuin potentiaalisten seksikumppanien naaraamiseen netista, kuten han tuntuu aikansa kayttavan. Lisaksi sekin nykyaan seurustelee eksansa kanssa, ja ei tosiaankaan kiinnosta seota varattuu, ja antaa yhtaan tukea Y:n hairiintyneelle kaytokselle.

Puhelimessa se oli aivan hysteerinen, ja se ei antanut minun sanoa mitaan. Se oli tosin ihan hyva, koska mun piti ahtaa vaivalla kokattu lounas naamariin suht tiukassa aikakehyksessa. Mulla oli siis reilusti aikaa ahtaa currya naamariin, kun Y esitelmoi jostain turhasta. Lisaksi luin ht.nettia haarukoinnin ohessa. Sen mieli tuntui vaihtuvan kokoajan, ja valilla se syytteli, ja valilla yritti analysoida mun epatervetta kaytosta. Mutta ma olen nyt siis virallisesti "full of shit", ja en puhu mistaan totta. No tietenkaan en. Lisaksi sielta tuli arvioita mun mielenterveydesta, mika oli hassua sen suusta. En ole itseani ihan taysilla kayvaksi ikina vaittanytkaan, joku vamma paassa varmaankin on. Myontelin sitten siina, sen mita riisin pupeltamiselta sain aanta suusta ulos.

Taman yksipuolisen puhelinkeskustelun aikana muistelin aikaisempaa analyysiani Y:sta. Sanoin joskus, etta se on tottunut saamaan kaiken periksi, ja sen jankkaa, ja jankkaa, kunnes toinen antaa periksi. Han on iltatahdeksi syntynyt, ja koko elamantarinaansa peilaten naen niin tuon piirteen, etta sen pitaa saa kaikki periksi, ja sille ei saa sanoa ei. Se yritti viela suostutella, ja vedota mun omatuntoon, ja meidan kaveruuden pituuteen, ja luottamukseen. En siltikaan suostunut.

Lopulta jouduin lopettamaan puhelun, koska mulla oli oikeasti kiire, eika aikaa jauhaa jostain turhasta puhelimessa. Y:sta oli vaikea paasta eroon. Lopulta vaan sanoin, etta: "Hei. Mun pitaa nyt oikeasti menna tekemaan tarkeita asioita, moikka!".

Vartin paasta silta tuli sitten tosi dramaattinen viesti, ettei mun tarvitse ryhtya kimppakivaan, eika mihinkaan enaa sen kanssa koskaan ikina. Panin takaisin, etta "Silta nayttaa. Oletpa dramaattinen :D". En saanut tahan koskaan vastausta. Nyt vaan toivon varpaat ristissa, etta se ei suutuksissaan tee mitaan paskasta temppua minulle. No, jos tekee, niin opinpahan taas ihmisista enemman. Kunnian menetyksesta selviaa kuitenkin elossa, jos on tarpeeksi vahva, ja tottunut vastaavan paskaan.

Pankoot Y vaan naisystavaansa jatkossa, ja jattaa minut rauhaan. Vitun rasittavaa tuollainen kinuaminen, ja manipuloinnin yrittaminen. En ole edes sen kanssa pannut aikoihin. En edes muista milloin viimeksi. Tuntuu, etta olen K:n kanssa pelehtinyt sen jalkeen. Jotenkin tuntuu, etta olen viimeksi Y:n kanssa telminyt maaliskuussa. Joko se oli vahan ihastunut, tai sitten se bongasi minussa mahdollisen helpon manipuloitavan hempukan omiin seksitarpeisiinsa. Olen maaliskuun mielenterveydellisesta tilasta parantunut paljon, ei minua enaa niin helposti ohjailla tekemaan mitaan.

Toivoisin, etta chapter taman seksiaddiktin kanssa nyt paattyisi, ja se jattaisi minut rauhaan.

Mut hei, muuten menee hyvin, ja yritan pysya pois ongelmista, ja harmailta alueilta. Ei siis seikkailuja Almalle.