tiistai 14. kesäkuuta 2011

Sitä tavallista elämää

Elämä on hymyillyt tavallista enemmän, ja vastaan on tullut mukavaia uusia mahdollisuuksia edetä elämässä eteenpäin. Opiskelujen kanssa kinnaa edelleen, mutta en jotenkaan jaksa stressata. En ole kuullut koululta mitään mun kesäopintojen tiimoilta, vaikka olisi pitänyt. Teoriassa mulla on vaan vuosi jäljellä. Kai mä nyt itsestäni saisin sen verran irti? Varoitin jo N:ää, että ensi talvi tulee sitten olemaan vaikea, ja se lupasi tukea, ja auttaa minua parhaansa mukaan. Katsotaan nyt, että saanko mä nyt edes noita rästihommia tehtyä, että pääsen ensi vuodelle opiskelijaksi. Hehe.

N on niin ihana edelleenkin. Jotenkin meillä menee niin yks yhteen se, että koska annetaaan tilaa toiselle, ja koska ollaan hiljaa. Kun se toinen on siinä vieressä, niin olo on kuitenkin hyvä. Ei siinä sanoja tarvita. Mun fiilikset ovat heilahtaneet rajusti sitten alun epävarmuuden. Aluksi lietsoin sitoutumiskammoa, ja nyt ironista kyllä, huomasinkin olevani läheisriippuvainen. Tosi hienoa. Vietimme tiiviin viikonlopun yhdessä, ja koin jo aamulla ahdistusta tulevasta viikosta. Emme varmaankaan ehdi näkemään ennen perjantaita kaikkien kiireiden vuoksi. Mulla on nyt jo ikävä, ja päässä meinasi sumeta, kun se ei vastannut mun tekstiviestiin heti, vaan vasta tuntien päästä. Olin jo varma, ettei se enää haluakaan minua. Mietin jotenkin kokoajan, että miksi se haluaa olla minun kanssani, ja heitän siitä ajattelemattomasti läppääkin liian usein. Ei siinä ole mitään järkeä kyseenalaistaa sen fiiliksiä, koska onhan sillä selvästi fiilareita, kun jaksaa minua katsella. Jos olisin taas överi itsevarma, niin ei sekään olisi hyvä. Millä keinolla mä löydän sen kultaisen keskitien, etten vaikuta diivalta, enkä aliarvioi sen kiintymystä minuun huonoilla "vitseilläni". Mun olisi jo pitänyt oppia exän kanssa se, että kaikenlainen mustasukkainen-, ja marttyroiva jankutus on myrkkyä suhteelle.

Toinen asia mikä on nyt käynyt kaivamaan on mun herpes. En ole "muistanut" mainita asiasta ollenkaan. Tosin kortsut ovat olleet käytössä, eikä mulla ole ollut oireita. Voihan se kuitenkin tarttua, vaikkakin aika vaikeasti. Yritin sunnuntaina löytää sanoja, mutta jotenkin se lause jäi vaan kurkkuun, ja sopertelin jotain käsittämättömyyksiä sen sijaan. Jotenkin musta tuntuu, että mulla on herpes round 2 alkamassa, ja nyt olis vissiin hemmetin hyvä aika ottaa asia puheeksi. Olisko aivan kauheeta manata mahdollisesti alkavaa vaivaa tekstarissa? Pihtasin jo viime viikolla, kun oli menkat päällä. Tosin annoin sille sellaisen poskihoidon (ensimmäistä kertaa...hih), että se suunnilleen itki onnellisuudesta sen jälkeen. Minä nuolaisin suupieltäni, hymyilin vinosti, ja painuin vessaan siistiytymään. Itseasiassa minä nautin koko tapahtumasta aivan mielettömästi. Koin itse suurta tyydytystä, kun näin toisen nauttivan niin paljon, ja olevan häkeltynyt, että edes reippaasti tartuin hepin varteen, ja asetin itseni tilanteen herraksi.

En tietenkään tohtinut alkaa mulkkua syynäämään, että miksi se on niin oudon mallinen. Se kuitenkin toimi tässä hommassa moitteetta, ja taipui tarvittaviin suuntiin ilman pykimistä.Vähän kuitenkin piti katsella oraaliaktin tiimellyksessä, ja serran havaitsin, että olin huomaavinani hennon mutta selvän arven terskan, ja varren välimaastossa. Voisiko olla mahdollista, että vehje on ollut joskus nykyistäkin vinkeämmän mallinen, ja  sitä on leikelty suoremmaksi kenties jo lapsuudessa? Pitää jatkaa havainnointa. Kyllä se varmaan joskus itse siitä sitten avautuu, jos kokee tarpeelliseksi selitellä varustustaan. Joka on siis edelleenkin ihan toimiva, eikä ainakaan suihinottaessa lurpahtanut.

Antaako se mulle lapikasta, kun mun herpes paljastuu sille? Mä pelkään jo niin saavani siipeeni  tässä jutussa, juuri kun uskalsin vähän avata itseäni, heittäytyä ihastumisen vietäväksi, hullaantua, ja välittää jostain muustakin, kuin itsestäni. Tunnen itseni jotenkin niin huonoksi naiseksi, kun löytyy sairautta, opinnot takkuaa, ja mielenterveys ailahtelee melkoisesti. Stalkkasin N:n exän facebookissa, ja googletin lyylin sen jälkeen. Hällä näyttäis olevan ura, ja elämä. Mitä mulla on? Ja miksi ne on eronneet sen exän kanssa? Mielessä kävi, että oliskos nainen halunnut lisääntyä, ja N tahtoi vielä mennä. Haluaako se koskaan vakiintua? Ono se sittenkaan tosissaan mun kanssa? Onko mun salaisilla haaveilla, ja ruusuisilla unelmilla mitän tulevaisuutta? Tahdon perheen, talon, ja tärkeimpänä kaikista: ihanan, rakastavan, ja luotettavan miehen. Pitäisi varmaan keskustella vähän suunnitelmista, ettei tule kylmää vettä niskaan.


Lauantaina olimme N:n kaverin synttäreillä. Minä olin se uusi, ja nyrpeä tyttis, joka istua murjotti hiljaa muiden vetäessä karaokea. Jotenkin oli tosi vaikeaa alkaa sosiaaliseksi, kun ei huvittanut ottaa viinaa, ja takana oli yhdeksän tunnin työpäivä. Onneksi N vei minut kotiin, jo puolilta öin. Ei sillä itselläänkään kuulemma ollut party fiilarit. Jotenkin tuntui, että se sanoi sen vaan, ettei minusta tuntui nyrpeältä, uudelta mimmifrendiltä, joka ujosteli uusia ihmisiä. Ja jos mulla olis ollut vähän parempi tuuli, niin sillä olis salettiin ollu bilefiilikset. No, joskus näin, Almakin heittäytyy hankalaksi, ja nyrpeäksi. Ihmettelen yhtä asiaa mitä olen aikaisemminkin miettinyt. Miksi sellaisilla rumahkoilla, ja kitukasvuisilla rokkareilla on usein daamina hemaiseva kissa? Tässä tapauksessa tarkoitan sellaista bimbohtavaa amatsonia, joka ei ole yhtään rock?

Ah, aamulla rytkyttelin bussilla töihin. Juuri ennen mun stoppia katseeni fiksautui pariskuntaan jalkakäytävällä. Tättädää! Mr. Hammaspeikko käveli käsikädessä yhden firmalaisen kanssa. Näin se jo varmaan kuukausi sitten puhuvan duunissa oudossa paikassa, kun yleensä he työskentelevät eri päissä taloa. Mietiskelin, että olisko siinä jotain sutinaa menossa, ja eipä Alman vaistot taaskaan pettäneet! Kaikkea hyvää heille. To be honest, onneksi "valitsin" N:n, enkä "haikaillut" Hammasmiehen perään.

Ja kyllä, vahvasti vaikuttaa nyt siltä, että herpes round 2 on ottanut alakerrassa vallan. Ei tosin yhtä rajuna kuin viimeksi. Ihkua. Onneksi en antanut menkkoihin vedoten N:n koskea alakertaan ollenkaan viikonlopun aikana. Hyi saasta. Meneeköhän tämä yhtään nopeammin ohi, jos rakkula invaasio pysyy näissä muutamassa mitä nyt on? Voi oksennus. Oikeesti. Lisäksi olen myös flunssassa, että en missaa mitään vahingossakaan mitään kivaa. Pitää vaan yrittää syödä terveellisesti, ja välttää tälläisiä yleiskunnon notkahduksia tulevaisuudessa.

Melkein aloin jollottaa exän perään tänään kauppareissulla. En tiedä miksi. Sitten stalkkailin sitä fb:stä, ja se näyttää vielä typerämmälle, kuin ennen. Lisäksi se on lihonut aivan tautisesti, ja sen lyyli on mallia sotanorsu, tosin molemmat hymyilivät. Mutta ei iloinen ilme poista sitä faktaa, että molemmat näyttävät edelleen typeriltä, kuten myös niiden touhut. Selittäisin tarkemmin jos kehtaisin ilman peloa tunnistumisesta. Haha. Mulla pitäisi olla kaikki hyvin elämässä, ja onkin. Kukaan ei vaan korjaa mun fillaria enää...perkele. Ja nyt tarvitsisin sitä fillarin korjaajaa. Ehkä mulla siksi kastui silmät?

Eikai tässä muuta? Nuhalääke od:n saattelemana kömmin vuoteen omaksi, ja haikailemaan kultani perään. Saankohan mä unta?

4 kommenttia:

  1. Hei keep on writing! Mä melkein jo lannistuin, että nyt se Alma lakkas kirjottelemasta kun löysi miehen ja luulee, ettei ketään enää kiinnosta. Ei piä paikkaansa! Nyt oli tullut uutta tekstiä, mutta anna tulla vaan lisää, tätä on oikeesti mielenkiintoista lukea. =) Ja jos ei muuta niin vaihda tää sitten tällaiseksi parisuhteen pohtimisblogiksi. Kuitenkin anonyymi olet niin voit avautua tänne ihan miten ja mistä vaan.

    VastaaPoista
  2. Jee! Joku sentään on kaipaillut:) Ihan aikapulan takia olen ollut hiljaa. Tapahtumia tulee aika harvakseen, onneksi, kun on suhteessa.

    Jatkan kuitenkin postailua, että älkää huolehtiko hiljaiset lukijani :)

    VastaaPoista
  3. Komppaan anonyymia täysin rinnoin!

    VastaaPoista