keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Silmanruokaa

Meilla on toissa iso remppa menossa, ja joka paikka kuhisee rakennusmiehia, puuseppia, sahkomiehia, vierailijoita, ja eri osastojen tyyppeja oudoissa paikoissa. Ilmassa on tekemisen meininkia, ja testosteronia. Ja mina olen osallisena tassa. Voi kuinka hieman alavireista mieltani piristaa pieni miesten katselu, ja pienien flirttailevien hymyjen luominen. Lisaksi mun remppapaita sopii paremmin kun naamanvariin, kuin tavallinen paita (taa on tarkeaa!). Ja koska N on kiireinen, ja jotenkin etaisen oloinen, niin enhan ma suikaan jaa tuleen makaamaan. Saan vaatimani huomion kylla muualtakin.

Hammas on kanssa menossa mukana, ja eksyttiin jopa romuvarastoon sen kanssa kahdestaan. Tosin mitaan ei tapahtunut. Ma kylla vahan karkasin paikalta, ennekuin olis paassyt mitaan tapahtumaankaan. Ma jain sille kiinni yksinpuhelusta. Onneksi haastelin suomeksi, niin se ei ehka tajunnut, etta yritin loitsia vasaraa varaston kaaoksesta esiin erikoisin sanakaantein.

Mun teki mieli pistaa tahan Remontti-Reiskan kuva, mutta en kylla kehtaa. Ei se ole edes niin pantava, vaikka voisin kylla panna. Toisaalta ma panen keta vaan, kun oikea mielenhairio osuu kohdalle. Taytyy nyt tyytya anonyymiin raksamieheen. Tai sitten en koska Blogger vinoilee taas jotain meikalaiselle. Laittakaa silmat kiinni, ja miettikaa Jorma Piisista, niin paasette samalle aaltopituudelle mun kanssa!


Ensi viikolla lahden reissuun neljaksi paivaksi. Mulla on vuosittainen kriisi edessa, ja paatin paeta maasta. Mukaan otan kameran, luonnoslehtion, kirpparien osoitteita, ja taidemuseokartan. Ei kyl yhtaan huvittaisi lahtea, vaikka varasin pedinkin oikein laadukkaasta hostellista. Jos siella sitten tutustuu ihmisiin, niin joutuu kuitenkin dokaamaan, ja se ei nyt huvita oikeeataan ollenkaan. Onnistun kuitenkin hommaamaan jonkun lomaheilan sormia napsauttamalla, ja vietan kiihkean miniloman muhinoiden. Sen seurauksena pamahdan paksuksi, ja saan tippurin, ja satiaisia, ja sitten ei varmaan tarvitse huolehtia enaa siita, etta mita N tykkaa mun ajoittaisesta herpeksesta.

Vaikka ma nyt seurustelenkin, niin en saisi ottaa liian vakavasti suhdetta. Se on kuitenkin niin tuore juttu, etta ihan turhaan ma otan kipinaa, ja vouhkaan epatoivoisena. Mina yritan parhaani (myos sen asian suhteen, etten sitten kay kiksauttamassa ketaan lomalla...) olla hyva, ja rento tyttoystava. Ei meilla ole edes ollut mitaan kunnon keskustelua N:n kanssa mistaan, joten eihan se voi tietaa, etta olen tuntenut oloni hylatyksi. Ei saa unohtaa sita omaa elamaa, vaikka parisuhteessa onkin. On taas aika tehda sillekin jotain! Siis omalle elamalle.

Onko kuitenkin ihan jees vahan pitaa silmat auki, ja flirttailla kun olen lomalla ensiviikolla? Flirttihan nyt on suht viatonta, ja kai ma sentaa muiden miesten kanssa saan viela puhua. Ma luon nama paineet aivan itse itselleni.

Aatelkaas, se on jo keskiviikko taas!