tiistai 14. kesäkuuta 2011

Miksei se vastaa??!

Alkaa hikeennyttää, kun N ei vastaa enää vikkelästi viesteihin, vaan tyyliin viiden tunnin päästä. Tosin ei niissä mun viesteissä nyt mitään niin ihmeellistä ole, joka vaatisi vastauksen kymmenen minuutin sisään. Mulla tulee vaan jotenkin hyljätty olo, kun ei mulla ole edelleenkään ketään muutakaan kelle puhua. Ei mulla olisi aikaakaan ketään muuta edes nähdä. Pelottaa ihan oikeasti, että N kohta ilmoittaakin, että ei meillä ole samoja intressejä, ja meillä on liikaa ikäeroa. Ehkei tämä sittenkään ole sitä lähesiriippuvaisuutta, vaan sitoutumiskammoa. Pelottaa paljastaa itsestään kaikki, ja joutua ehkä hylätyksi, kun on tehnyt itsestään haavoittuvan. En vaan tahtoisi satuttaa itseäni. Mutta tiedänkö varmasti, että tässä tulee sattumaan? En. Mulla on vaan joku herkkis-kausi päällä, että kaikki surettaa vähän. Olen mietiskellyt taas mielenterveyttäni, ja luulosairaana tiedän, että olen vähintäänkin masentunut. Toisaalta en ole, koska jammailen kotosalla itsekseni hymyillen hyvän musiikin tahtiin, ja havahdun siihen kuinka minulla on ihana, rakastunut olo, ja kaikki asiat hyvin ilman sitä rakkauttakin, jos vaan viitsin tehdä jotain. En tosiaankaan ole masentunut! Mutta miksi mä kyynelehdin tiistai alkuillasta yksin himassa, ja ulkona paistaa aurinko? Tässä tilanteessa kuuluisi soittaa sille poikaystävälle. En tahdo tehdä itsestäni yhtään enempää heikkoa, ja riippakiveä. Mun on pakko pärjätä yksin, ettei satu enempää. Hitto mä kuulostan sekopäältä, kun luen mitä olen juuri kirjoittanut. Ehkä tämä ahdistava sairaus alapäässä vaikuttaa aivotoimintaankin...Käyn tarkistelemassa fb:ssä, että onko N vielä parisuhteessa kanssani. Kuinka pöpiä käytöstä se on?

En osaa päättää, että kerronko herpeksestä tekstarilla, vai kasvotusten. Mitä sitten tapahtuu? Oliko meidän suhde sitte siinä, vai onko N ihan tosissaan mun kanssa. Olishan tää varmaan pitänyt heti kertoa. Ei tää nyt mikään hiv kuitenkaan ole. Noloa kylläkin, vaikka ihan yleinen vitsaus tämä todellakin on. Jylläävä flunssa johtuu ihan varmaan viruksen aktivoitumisesta, ja yleisesti olo on aika karmea. Tosin tällä kerralla olen toistaiseksi pystynyt kävelemään, ja pissaamaan. Saisi nyt parantua viikonlopuksi.

Mistä kaikki jumalaisen komeat miehet ovat kaivautuneet esiin viimeisen parin päivän aikana? Duunissa tulee vastaan toinen toistaan upeampia ilmestyksiä, ja käyn ihan kuumana  meidän talkkariin. Kivahan niitä on pikkusen katsella. Ja vähän fantasioida siitä talkkarista, ja siitä, että jos se tulee jossain syrjäisellä alueella vastaan, ja tarttuisi riveleistä kinni, ja yhtyisimme kiimassa toisiimme kesken työpäivän lastauslaiturin vessassa....aih, ja oih. Ainiin hei, mulla on herpes nyt, ja ikuisesti. Se siitä kiimaisesta yhtymisestä ilman kumia. Tai no, voinhan mä ottaa siltä vaikka poskeen.

Tosin mua yököttää ajatukset pettämisestä. Tai siis tiedän, että siitä tulee tosi huono olo. Enkä halua mitään morkkista, nyt kun olen vähentänyt juomistakin. Olen mä jotain oppinut. Jäljitin mun opiskeluongelmat alkoholin käyttöön. Nyt myönnän, että mulla oli talvella alkoholiongelma, lievähkö, mutta todellinen.

N ei ole vastannut vieläkään. Mä tuun hulluksi. Sitä ennen taidan tehdä salaattia kuitenkin, että on edes vartalo ruokittu terveellisesti, kun järki sumenee.

Ohops. Kävin laittamassa pyykkejä kuivumaan, ja törmäsin mun uuteen alakerran naapuriin. Oli mies, ja semi grauh. Hehe. En mä oo masentunut, ainoastaan ailahtelevainen.

5 kommenttia:

  1. :) kerrot tietenkin vain, jos on aivan pakko eli jos paranee viikonlopuksi, niin et todellakaan kerro ollenkaan.

    VastaaPoista
  2. Ei tämä tule paranemaan viikonlopuksi. Pahin on vielä edessä, ja tänään on jo keskiviikko. Lääkkeitäkään on turha enää hakea.

    Jotenkin omatunto naputtelee siihen suuntaan, että mun pitää varmaan tunnustaa. Sit jos ei tieto miellytä, niin kerroin ainakin hyvissä ajoin. Siis ennenkuin olin yhtään enempää emotionally committed, ja avoin haavoittumiselle.

    Tekstarilla en minaa asiasta ilmoittaa. Livenä on parempi, niin voin edes räpsytellä ripsiäni pelastavasti. Kysymyshän on kuitenkin menneisyydessä tehdyistä vääristä valinnoista, ja jos N ei tykkää siitä ajatuksesta, että olen kutenut joskus muidenkin kanssa, niin ei se sit oo mulle se oikea.

    Toisaalta taidan tehdä tästä vaan isomman issuen kuin tämä onkaan. Mistä mä tiedän, että kuinka vaikeaa miehen löytäminen voi herpeksen kantajana ollakaan. Voihan tää olla tosi turn off miehille, ja saan N:n jälkeen lapikasta ties kuinka monelta.

    Ai kauheeta :D

    VastaaPoista
  3. <3 Sitä paitsi K on edelleen mun suosikki, että jos N:lle tuollainen on liikaa, niin hyvä vaan, että pääset siitä.

    Ainahan voit myös väittää, että sinulla ei ole tuota koskaan ollutkaan ennen kuin nyt ja alkaa syyttämään N:nää koko taudista, sitähän kai voi tietämättäänkin kantaa?

    VastaaPoista
  4. Heippa Alma pitkästä aikaa :) Ihanaa, että joku muukin tuntee olonsa ihan pöpiksi. Miehille pitäisi jo peruskoulussa pitää oppitunteja siitä, kuinka nopeasti naisten lähettämiin viesteihin kuuluu reagoida!

    Päätin keskittyä kesän ajaksi pelkästään hevosharrastukseen ja unohtaa treffailun. Tosin on mulla tällä hetkellä kolme työkaveria, ketä olen vähän pitänyt silmällä ;) Varsinkin yksi niistä vaikuttaa kyllä kiinnostuneelta.. Pitäs varmaan ottaa töistä loparit, ja viimeisen työpäivän kunniaksi voisin sitten kysyä siltä ihan suoraan missä mennään :)

    VastaaPoista
  5. Kavi mielessa, etta olishan se aika lottovoitto, jos vaikka N:llakin olis kyseinen vaiva. Tosin harvoin miehet taitavat edes tietaa ongelmasta, kun oireet jaavat usein lieviksi, tai pysyvat poissa. K:sta ei ole kuulunut mitaan. Meilla oli kylla hauskaa yhdessa, ei vaan taidettu etsia samoja asioita.

    Malla, joo, kolme tuntia alkaa olla jo ihan liian pitka aika oottaa vastausta. Ehka meidan naisten tulisi yrittaa kouluttaa kaikki miehet ripeaan vastaamiseen. Se taas antaa nipon vaikutelman. Argh. Mutta onnea paatokselle miehettomasta kesasta. Heinakuussa sulla on salettiin viimeistaan kesamies kainalossa ;)

    VastaaPoista