tiistai 14. kesäkuuta 2011

Miksei se vastaa??!

Alkaa hikeennyttää, kun N ei vastaa enää vikkelästi viesteihin, vaan tyyliin viiden tunnin päästä. Tosin ei niissä mun viesteissä nyt mitään niin ihmeellistä ole, joka vaatisi vastauksen kymmenen minuutin sisään. Mulla tulee vaan jotenkin hyljätty olo, kun ei mulla ole edelleenkään ketään muutakaan kelle puhua. Ei mulla olisi aikaakaan ketään muuta edes nähdä. Pelottaa ihan oikeasti, että N kohta ilmoittaakin, että ei meillä ole samoja intressejä, ja meillä on liikaa ikäeroa. Ehkei tämä sittenkään ole sitä lähesiriippuvaisuutta, vaan sitoutumiskammoa. Pelottaa paljastaa itsestään kaikki, ja joutua ehkä hylätyksi, kun on tehnyt itsestään haavoittuvan. En vaan tahtoisi satuttaa itseäni. Mutta tiedänkö varmasti, että tässä tulee sattumaan? En. Mulla on vaan joku herkkis-kausi päällä, että kaikki surettaa vähän. Olen mietiskellyt taas mielenterveyttäni, ja luulosairaana tiedän, että olen vähintäänkin masentunut. Toisaalta en ole, koska jammailen kotosalla itsekseni hymyillen hyvän musiikin tahtiin, ja havahdun siihen kuinka minulla on ihana, rakastunut olo, ja kaikki asiat hyvin ilman sitä rakkauttakin, jos vaan viitsin tehdä jotain. En tosiaankaan ole masentunut! Mutta miksi mä kyynelehdin tiistai alkuillasta yksin himassa, ja ulkona paistaa aurinko? Tässä tilanteessa kuuluisi soittaa sille poikaystävälle. En tahdo tehdä itsestäni yhtään enempää heikkoa, ja riippakiveä. Mun on pakko pärjätä yksin, ettei satu enempää. Hitto mä kuulostan sekopäältä, kun luen mitä olen juuri kirjoittanut. Ehkä tämä ahdistava sairaus alapäässä vaikuttaa aivotoimintaankin...Käyn tarkistelemassa fb:ssä, että onko N vielä parisuhteessa kanssani. Kuinka pöpiä käytöstä se on?

En osaa päättää, että kerronko herpeksestä tekstarilla, vai kasvotusten. Mitä sitten tapahtuu? Oliko meidän suhde sitte siinä, vai onko N ihan tosissaan mun kanssa. Olishan tää varmaan pitänyt heti kertoa. Ei tää nyt mikään hiv kuitenkaan ole. Noloa kylläkin, vaikka ihan yleinen vitsaus tämä todellakin on. Jylläävä flunssa johtuu ihan varmaan viruksen aktivoitumisesta, ja yleisesti olo on aika karmea. Tosin tällä kerralla olen toistaiseksi pystynyt kävelemään, ja pissaamaan. Saisi nyt parantua viikonlopuksi.

Mistä kaikki jumalaisen komeat miehet ovat kaivautuneet esiin viimeisen parin päivän aikana? Duunissa tulee vastaan toinen toistaan upeampia ilmestyksiä, ja käyn ihan kuumana  meidän talkkariin. Kivahan niitä on pikkusen katsella. Ja vähän fantasioida siitä talkkarista, ja siitä, että jos se tulee jossain syrjäisellä alueella vastaan, ja tarttuisi riveleistä kinni, ja yhtyisimme kiimassa toisiimme kesken työpäivän lastauslaiturin vessassa....aih, ja oih. Ainiin hei, mulla on herpes nyt, ja ikuisesti. Se siitä kiimaisesta yhtymisestä ilman kumia. Tai no, voinhan mä ottaa siltä vaikka poskeen.

Tosin mua yököttää ajatukset pettämisestä. Tai siis tiedän, että siitä tulee tosi huono olo. Enkä halua mitään morkkista, nyt kun olen vähentänyt juomistakin. Olen mä jotain oppinut. Jäljitin mun opiskeluongelmat alkoholin käyttöön. Nyt myönnän, että mulla oli talvella alkoholiongelma, lievähkö, mutta todellinen.

N ei ole vastannut vieläkään. Mä tuun hulluksi. Sitä ennen taidan tehdä salaattia kuitenkin, että on edes vartalo ruokittu terveellisesti, kun järki sumenee.

Ohops. Kävin laittamassa pyykkejä kuivumaan, ja törmäsin mun uuteen alakerran naapuriin. Oli mies, ja semi grauh. Hehe. En mä oo masentunut, ainoastaan ailahtelevainen.