maanantai 27. kesäkuuta 2011

I'm back!

Kirjoitussuoni ei nyt oikein syki, koska tassa on vahan kaikkea nyt menossa. Piti tulla kuitenkin kertomaan, etta minne lauantaina paadyin. N oli bookannut meille miniloman toiseen kaupunkiin! Sytiin, kaveltiin, nautittiin muutama annos alkoholia, ja naitiin antaumuksella. Ihana reissu, ja hyvin yllattava, koska yllatyksia vihaavana yksilona en ollut kauhusta kankeana. N oli jopa varannut mukaan kuoharia! On siina miesta minulle. Olen jo melkien paassyt yli siita taannoisesta lutka kommentista. Toki se ei tieda, etta muhun osui, ja upposi lutka-kommentointi ihan henkilokohtaisella tasolla.

N yritti alustaa selvasti, etta se menis tekemaan taydenterveysskannin lahiaikoina, eli siis sp-testeihin. Se vinkui myos ekaa kertaa kumin kaytosta. Ja koska osaan laskea taman vaikean laskutehtavan, niin saan tulokseksi, etta se haluaa painaa ilman kumia. Jos asia tulee puheeksi, niin on varmaan aika taydellinen rako kertoa siita herpeksesta. Niin, ja ei mulla ole edes mitaan ehkaisya paalla, eika intoa hommata mitaan. Hormoneja en voi syoda/kayttaa veritulppavaaran vuoksi, ja kuparikierukasta en ole lukenut kovinkaan paljoa hyvaa. Etta kylla se gummi on nyt kuitenkin paras vaihtoehto, ellei jotain turvallista, ja helppoa vaihtoehtoa olisi sittenkin olemassa. Tieda sitten, etta tahtooko se ilman kumia hassia tautista akkaa. Haha.

Nautin N:n seurasta, seksuaalinen kanssakayminen alkaa vahitellen avautua, tunnen oloni turvalliseksi. Kai tama voi onnistua? Sen kylla olen huomannut naita vanhempia miehia treffaillessa, etta ei ne oikeesti kasva isoksi koskaan. Sellainen perus kypsyys, elamankokemus, kylla loytyy mutta kylla ne kuitenkin lopulta on sellaisia turveloita, ja pikkupoikia. Tajusin myos jotain seksista viikonlopun aikana, mutta jatan sen ajatuksen ruotimisen seuraavaan kertaan, kun olen saanut ajatuskimppua vahan selvemmaksi. Huomasin, etta N on kylla tosi kokematon sangyssa, ja ujokin. Se kertoo taas siita, etta sen ex on ollut myos ujo, ja eika ole uskaltanut kouluttaa N:aa tavoille. Noh, kylla ma saan N:n vahitellen treenattua varsin hyvaksi, jos se vaan tahtoo oppia.

Ei mulla muuta.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Ei tajuu

Katsottiin eilen Sormusten Herrojen viimeista osaa. Hobitit nokottaa kivella laavan keskella sormuksen droppaamisen jalkeen, ja Sam kertoilee Frodolle, etta kuinka se olisi halunnut kosia Ruusaa. N elaytyy Frodoksi, ja heittaa seuraavan linen: "Ala sure Sam, Ruusa on lutka. Se on ollut kaikkien kanssa, minakin olin sen kanssa." Ma meinasin tukehtua keksiini taman heiton jalkeen. Mulla meni myos fiilarit seka itseani, etta N:aa kohtaan aika pahasti. Pakko kai se on myontaa, etta miehet pitavat naista lutkana, jos miehia on ollut sen muutamaa useampi. Jopa N tuntuu ajattelevan nain. Tai no N on niin erilainen, kun vertaa vaikka Y:hyn, tai K:hon. Niita ei maara hatkahdyta, vaikka nekin taitavat lopulta alitajuisesti etsia neitsytta vakavaksi kumppanikseen. Mun teki mieli kysya, etta olenko minakin lutka sen mielesta, koska olen harrastanut seksia suhteellisen monen kumppanin kanssa? Olenko silti lutka, vaikka en tekisi sita enaa, ja jossain vaiheessa mieslukuni tasoittuu hyvaksyttaan maaraan ikaan nahden?

Kun leffa oli loppu, niin N kavi kiinni kuin sika limppuun, ja kylla itse kullakin kavi tunteet aika kuumana tuosta lutka-kommentoinnista huolimatta. Mihinkas sita lutka nahoistaan paasee. Hehe. Seksi oli kuumaa, ja suhteellisen estontonta. Ainkin omalta osaltani. Annoin N:n nauttia lutkamaisista taidoistani taysilla. En sitten oikein tieda, etta olsiko sellainen kankea, ja jannittava neitsyt ihanaa seksiseuraa? Kyllahan semmoisen kanssa varmasti saa siemenet palleista pihalle roiskittua, mutta ujo, ja epavarma mies taysin kokemattoman, ja myos epavarman naisen kanssa, niin eihan siita tule kuin pahaa mielta, jos kulli lurpahtaa, sita ei saada sisaan, ja korvaavia hoitoja ei ole varmuutta tehda. Seksisuhteet K:n ja Y:n kanssa kylla opettivat minulle paljon, ja toivat hurjasti itsevarmuutta, niin sangyssa, kuin sen ulkopuolellakin. Uskallan olla mita olen. Lutka. Mutta eihan sita tarvitse kaikille huudella...

Illalla meilla on juhannuksen vietto perinneruokien parissa ja muutamien alkoholijuomien nautintaa. Sain tunti sitten N:lta viestin, missa pyydettiin pakkaamaan koko viikonlopuksi, ja pakkaamaan myos uimavaatteet mukaan, ja en kuulemma ole kotona ennen sunnuntaita. Olis ihan kiva tietaa, etta mita me ollaan tekemassa. Taa liittyy jotenkin mun merkkipaivaan, jota olen yrittanyt kaikinkeinoin paeta bookkaamalla miniloman ulkomaille. Ehka ma en kuitenkaan tarpeksi paljon ole painottanut, etta vaikka olen suht boheemi, niin vihaan yllatyksia, ja syntymapaivia. Jos taa on joku kylpylahomma, niin olen ihan ok asian kanssa vaikka ma en kylla ole missaan ranta/kylpylakunnossa viela. Missaan luonnonvesissa en suostu nailla keleilla pulikoimaan. Missa muualla voi tarvita uikkareita? Toivottavasti taa olis joku kylplajuttu nyt. Olis kylla ehka paras lahja ikina keltaan miehelta...Ja ehka se onkin tosissaan mun kanssa, vaikka panikoin suurimman osan kulunutta viikkoa.

Kauheaa jattaa teidat lukijat jannitykseen, etta mita mulle on luvassa.

Turvallista Juhannusta kaikille! Palaan taajuuksille varmaan maanantaina.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Silmanruokaa

Meilla on toissa iso remppa menossa, ja joka paikka kuhisee rakennusmiehia, puuseppia, sahkomiehia, vierailijoita, ja eri osastojen tyyppeja oudoissa paikoissa. Ilmassa on tekemisen meininkia, ja testosteronia. Ja mina olen osallisena tassa. Voi kuinka hieman alavireista mieltani piristaa pieni miesten katselu, ja pienien flirttailevien hymyjen luominen. Lisaksi mun remppapaita sopii paremmin kun naamanvariin, kuin tavallinen paita (taa on tarkeaa!). Ja koska N on kiireinen, ja jotenkin etaisen oloinen, niin enhan ma suikaan jaa tuleen makaamaan. Saan vaatimani huomion kylla muualtakin.

Hammas on kanssa menossa mukana, ja eksyttiin jopa romuvarastoon sen kanssa kahdestaan. Tosin mitaan ei tapahtunut. Ma kylla vahan karkasin paikalta, ennekuin olis paassyt mitaan tapahtumaankaan. Ma jain sille kiinni yksinpuhelusta. Onneksi haastelin suomeksi, niin se ei ehka tajunnut, etta yritin loitsia vasaraa varaston kaaoksesta esiin erikoisin sanakaantein.

Mun teki mieli pistaa tahan Remontti-Reiskan kuva, mutta en kylla kehtaa. Ei se ole edes niin pantava, vaikka voisin kylla panna. Toisaalta ma panen keta vaan, kun oikea mielenhairio osuu kohdalle. Taytyy nyt tyytya anonyymiin raksamieheen. Tai sitten en koska Blogger vinoilee taas jotain meikalaiselle. Laittakaa silmat kiinni, ja miettikaa Jorma Piisista, niin paasette samalle aaltopituudelle mun kanssa!


Ensi viikolla lahden reissuun neljaksi paivaksi. Mulla on vuosittainen kriisi edessa, ja paatin paeta maasta. Mukaan otan kameran, luonnoslehtion, kirpparien osoitteita, ja taidemuseokartan. Ei kyl yhtaan huvittaisi lahtea, vaikka varasin pedinkin oikein laadukkaasta hostellista. Jos siella sitten tutustuu ihmisiin, niin joutuu kuitenkin dokaamaan, ja se ei nyt huvita oikeeataan ollenkaan. Onnistun kuitenkin hommaamaan jonkun lomaheilan sormia napsauttamalla, ja vietan kiihkean miniloman muhinoiden. Sen seurauksena pamahdan paksuksi, ja saan tippurin, ja satiaisia, ja sitten ei varmaan tarvitse huolehtia enaa siita, etta mita N tykkaa mun ajoittaisesta herpeksesta.

Vaikka ma nyt seurustelenkin, niin en saisi ottaa liian vakavasti suhdetta. Se on kuitenkin niin tuore juttu, etta ihan turhaan ma otan kipinaa, ja vouhkaan epatoivoisena. Mina yritan parhaani (myos sen asian suhteen, etten sitten kay kiksauttamassa ketaan lomalla...) olla hyva, ja rento tyttoystava. Ei meilla ole edes ollut mitaan kunnon keskustelua N:n kanssa mistaan, joten eihan se voi tietaa, etta olen tuntenut oloni hylatyksi. Ei saa unohtaa sita omaa elamaa, vaikka parisuhteessa onkin. On taas aika tehda sillekin jotain! Siis omalle elamalle.

Onko kuitenkin ihan jees vahan pitaa silmat auki, ja flirttailla kun olen lomalla ensiviikolla? Flirttihan nyt on suht viatonta, ja kai ma sentaa muiden miesten kanssa saan viela puhua. Ma luon nama paineet aivan itse itselleni.

Aatelkaas, se on jo keskiviikko taas!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Mietinko ma liikaa?

Mulla on todella karmiva fiilis, etta N antaa mulle lapikasta. Syita en kylla osaa nimeta. Ehka nama perus vaihtikset: "ollaan niin eri ikaisia", tai "en ma ole valmis sitoutumaan", tai ehka jopa "sori, ei vaan kiinnosta tarpeeksi". Tai sitten se alkaa ulista, koska olen pihdannut olosuhteiden pakosta pari viikkoa. Juuri paattyneena viikonloppuna se ei edes itse yrittanyt mitaan seksiin viittaavaa.

Sen tekstarit on olleet nyt pari paivaa tosi lyhyita, eika se oikein kommentoi mitenkaan, etta mita ma sille viestissa kerron. Jos kirjoitan vaikka, etta en oikein tieda, etta pitaisiko investoida uuteen puhelimeen vai hammaslaakariin ne se vastaa, etta se valitsi huonon ajan lahtea toista, koska satoi, ja se kastui. Viestini saavat edelleenkin odottaa vastausta tunteja, ainakin joskus.

Ma en vaan tahdo repia itseani rikki taas. Ma haluan N:n kanssa jotain vakavaa. Ma en tieda, etta mita se tarkalleen haluaa. Minua ei ikaero haittaa ollenkaan. Sita en edes useimmin muista. Olen juuri uskaltautumassa antaa tunteille valtaa, ja nyt N vaikuttaa minusta nihkealta. Se sanoi joskus, etta se tarvitsee hyvin omaa aikaa. Se sopii minulle, koska en ma itsekaan jaksa kenenkaan kyljessa kiehnata 24/7. Valilla tuntuu, kun ollaan oltu monta paivaa tiiviisti yhdessa, etta sita ahdistaa. Sit kun se ei sano mitaan, niin mista helvetista ma tiedan, etta olisko mun nyt hyva suksia kotiini, vai siirtya soffalla kauemmas, ja olla puol tuntia hiljaa. Vittu ma vihaan parisuhteita, ja kaikkea sita saatoa, ja vaantoa mita siihen liittyy.

Meinasin tanaan hajota palasiksi, kun juttelin perheenjasenen kanssa puhelimessa. Ma en tieda, etta pitaisiko mun nyt kirjoittaa tata, mutta menkoot. Mulla, ja exalla oli piski. Piski lahti perheeni luokse asumaan ennen eroa. Piski ei ole nahnyt exaani 1,5 vuoteen. Nyt hauva oli kuitenkin saanut slaagit julkisella paikalla, kun oli kaukaa nahnyt exaani muistuttavan miehen hahmon. Ma pystyn niin kuvittelemaan tilanteen, ja puhelimessa meinasi paasta poru. Jouduin tekemaan kaikkeni, etta sain aaneni pidettya vakaana, ja kommentoitua jotain neutraalia. En edes tieda, etta miksi tama tarina tokkasi minua herkkaan paikkaan. Piski ei tule exaa koskaan enaa nakemaan, mutta kai se raukka viela odottaa, etta mamma, ja pappa hakee sen joku paiva hoidosta, ja kaikki on niinkuin ennenkin. Ehka ma odotan salaa sita samaa? Etta tama paamaaraton santaily loppuu, ja me jatketaan kuitenkin yhdessa, ja elamasta enenmman oppineena. Aika sairasta. En ma taida olla edelleenkaan exasta yli aivan taysin. Tuntuu, etta jai niin paljon kesken, ja selvittamatta. Ja taytyy viela kerran repia koko arpi auki, kun mun taytyy kayda lapi meidan yhteinen Suomessa makaava fyysinen omaisuus. Tarvis vaan saada aikaa talle operaatiolle ainakin viisi paivaa, ja jonkinlainen pihakirppis pystyyn. Mulla on kaksi kertaa tata kappaletta kirjoittaessa tulvinut kyyneleet silmista niin, etta tuulilasin pyyhkijoillakin olisi ollut toita. Eikai kukaan taysissa voimissaan oleva, ja taysin erosta selvinnyt yksilo itke maanantai iltana, selvinpain haavekuvien, ja kultaisten muistojen peraan?

Hei oikeesti! Pitaisko tassa nyt kuitenkin lykata kaikenlaisia pariutumissuunnitelmia? Miehista saa vaan pahan mielen, ja tauteja, epatietoisuutta, ja salaa loukattuja tunteita.

Tai sitten mun, ja N:n olis vaan hyva vahan jutella, etta missa mennaan. Ma en jotenkaan osaa kasittaa, etta ma tosiaan seurustelen.  Ma taidan kayttaytya, kun edelleenkin vaan randomisti tapailisin jotain. Ehka kaikki epatietoisuus on minusta lahtevaa alunperin...grr..

Pitais varmaan menna nukkumaan.

Rantakunto, here I come!

Mulla on ollut ikaankuin tekosyyna vahalle urheilulle, etten voi holkata, koska rintavarustus on tiella. Holkka urheilumuotona on ollut hintansa, ja vapaan aikataulunsa puolesta houkutteleva vaihtoehto. Asun hyvassa paikassa, ja tassa on hirmuisesti eri lenkki vaihtiksiakin.

Nyt ei ole enaa mitaan syyta laskin keraamiselle nojatuolin pohjalla. Loysin nimittain kunnolliset, ja sopivat urheilurintsikat. Ylistyshuutoni kajahtelevat Shock Absorber Racket Sports-mallille. Kerrankin sellaiset jotka oikeasti litistavat hinkit vartaloa vasten, ja pitavat ne holkatessa paikoillaan. Plussaa on myos, etta rintojen muoto pysyy myos suhteellisen normaalina, eika nama tyonna tisseja sellaisiksi totteroiksi eteenpain. Kymmenen euron hinta tietenkin myos kirvoitti  haluani kokeilla, etta josko nyt voisi alkaa sellaritalkoot.



Mulla ei kylla ole mitaan mailaa, mutta eikohan nama ihan ilman mailaakin jolkottaessa toimi. Ja jos iskee akillinen halu alkaa laiskia palloa mailalla, niin uusi harrastus ei ainakaan kaadu valineiden puutteeseen. Haha.

Anteeksi mainostus, mutta olen niin onnelinen, etten haluaisi riisua naita ollenkaan. Ah, se naissa on se huono puoli. Naa on vaikeat pukea, ja riisua...Tai sitten ma en vaan halua...

Peace.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Terppa

Puhaltelee vahan uudet tuulet taalla, mutten uskalla ihan viela puhua aaneen, koska sitten mikaan ei ainakaan onnistu. Olen ihan vahan innoissani, ja inspiraatio nytkahtelee tervatuissa suonissani hippasen jo ennekuin kuin mitaan varmaa on edes kapalissani. Pettymaan joudun kuitenkin, etta se siita innostuksesta, mutta minkas teet.

Herppa kiusaa edelleen. Ostin ihan asiaankuuluuvaa voidetta jota yritan rapeltaa joka valissa, ja joka valiin. En tieda, etta onko siita mitaan apua. Ehka. Ei taa oo edelleenkaan mitaan verrattuna siihen edelliseen kertaan. Olin aivan valmis pahoinpitelemaan jengia lentokentalla, ja puhelimen toisessa paassa, kun yritin saada laakariaikaa. Nyt ei varsnaisesti tee mieli hakata mitaan paskaksi, eika leikata ulkoisia synnyttimia milla tahansa kateen sattuvalla teraasella.

En ole kertonut N:lle. Vielakaan. Kavin nopean keskustelun Y:n kanssa asian tiimoilta, ja Y suositteli ehdottomasti olemaan kertomatta, jos tahdon pitaa parisuhteeni. Se elaa kylla niin erilaisessa maailmassa, kuin mina. Mina luulin, etta terveessa, ja todellisessa parisuhteessa kerrotaan asiat suoraan. Olen kuitenkin tosissani N:n kanssa, ja jotenkaan ei huvittaisi naytella, etta koko vaiva olisi aivan uusi. Jos N herppaa herpasta, niin menkoot. Meika pysyy sen jalkeen vanhana piikana. Olen onnistunut valttelemaan seksia jo kahtena iltana. Tosin eilen olin jo valmis raiskaamaan sen, kun se kavi suutelemassa mun niskaa kun kokkailin. Se pitaa mua jotenkin retardina, jos meidan neljaskin seksiakti perakkain on suikkari, ja ma en varsinaisesti saa mitaan, koska en taho paastaa sita poksyihini. Tai siis ainahan ma voin hoidella itseni kalsarien paalta, ja se voi kouria muita osia mun bodysta, jos huvittaa jeesata naista sangyssa.  Mutta toisaalta ei jatkuva seksin funtsiminen oo yhtaan terveellista. Se vaantaa omankin maailmankatsomuksen aivan  vinoon. Ei kaikki pyori kuitenkaan seksin ymparilla. Elamassa on muutakin mietittavaa, kuin seuraava pano, ja koska sen saa.

Niin, ettas tiedatte. Hyvaa lauantaita! Ma lahden leffaan, ja pitelemaan N:n tassua, ja tuijottamaan sita silmiin. Parempaa, kuin mikaan seksi koskaan. Uskokaa pliis!

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Miksei se vastaa??!

Alkaa hikeennyttää, kun N ei vastaa enää vikkelästi viesteihin, vaan tyyliin viiden tunnin päästä. Tosin ei niissä mun viesteissä nyt mitään niin ihmeellistä ole, joka vaatisi vastauksen kymmenen minuutin sisään. Mulla tulee vaan jotenkin hyljätty olo, kun ei mulla ole edelleenkään ketään muutakaan kelle puhua. Ei mulla olisi aikaakaan ketään muuta edes nähdä. Pelottaa ihan oikeasti, että N kohta ilmoittaakin, että ei meillä ole samoja intressejä, ja meillä on liikaa ikäeroa. Ehkei tämä sittenkään ole sitä lähesiriippuvaisuutta, vaan sitoutumiskammoa. Pelottaa paljastaa itsestään kaikki, ja joutua ehkä hylätyksi, kun on tehnyt itsestään haavoittuvan. En vaan tahtoisi satuttaa itseäni. Mutta tiedänkö varmasti, että tässä tulee sattumaan? En. Mulla on vaan joku herkkis-kausi päällä, että kaikki surettaa vähän. Olen mietiskellyt taas mielenterveyttäni, ja luulosairaana tiedän, että olen vähintäänkin masentunut. Toisaalta en ole, koska jammailen kotosalla itsekseni hymyillen hyvän musiikin tahtiin, ja havahdun siihen kuinka minulla on ihana, rakastunut olo, ja kaikki asiat hyvin ilman sitä rakkauttakin, jos vaan viitsin tehdä jotain. En tosiaankaan ole masentunut! Mutta miksi mä kyynelehdin tiistai alkuillasta yksin himassa, ja ulkona paistaa aurinko? Tässä tilanteessa kuuluisi soittaa sille poikaystävälle. En tahdo tehdä itsestäni yhtään enempää heikkoa, ja riippakiveä. Mun on pakko pärjätä yksin, ettei satu enempää. Hitto mä kuulostan sekopäältä, kun luen mitä olen juuri kirjoittanut. Ehkä tämä ahdistava sairaus alapäässä vaikuttaa aivotoimintaankin...Käyn tarkistelemassa fb:ssä, että onko N vielä parisuhteessa kanssani. Kuinka pöpiä käytöstä se on?

En osaa päättää, että kerronko herpeksestä tekstarilla, vai kasvotusten. Mitä sitten tapahtuu? Oliko meidän suhde sitte siinä, vai onko N ihan tosissaan mun kanssa. Olishan tää varmaan pitänyt heti kertoa. Ei tää nyt mikään hiv kuitenkaan ole. Noloa kylläkin, vaikka ihan yleinen vitsaus tämä todellakin on. Jylläävä flunssa johtuu ihan varmaan viruksen aktivoitumisesta, ja yleisesti olo on aika karmea. Tosin tällä kerralla olen toistaiseksi pystynyt kävelemään, ja pissaamaan. Saisi nyt parantua viikonlopuksi.

Mistä kaikki jumalaisen komeat miehet ovat kaivautuneet esiin viimeisen parin päivän aikana? Duunissa tulee vastaan toinen toistaan upeampia ilmestyksiä, ja käyn ihan kuumana  meidän talkkariin. Kivahan niitä on pikkusen katsella. Ja vähän fantasioida siitä talkkarista, ja siitä, että jos se tulee jossain syrjäisellä alueella vastaan, ja tarttuisi riveleistä kinni, ja yhtyisimme kiimassa toisiimme kesken työpäivän lastauslaiturin vessassa....aih, ja oih. Ainiin hei, mulla on herpes nyt, ja ikuisesti. Se siitä kiimaisesta yhtymisestä ilman kumia. Tai no, voinhan mä ottaa siltä vaikka poskeen.

Tosin mua yököttää ajatukset pettämisestä. Tai siis tiedän, että siitä tulee tosi huono olo. Enkä halua mitään morkkista, nyt kun olen vähentänyt juomistakin. Olen mä jotain oppinut. Jäljitin mun opiskeluongelmat alkoholin käyttöön. Nyt myönnän, että mulla oli talvella alkoholiongelma, lievähkö, mutta todellinen.

N ei ole vastannut vieläkään. Mä tuun hulluksi. Sitä ennen taidan tehdä salaattia kuitenkin, että on edes vartalo ruokittu terveellisesti, kun järki sumenee.

Ohops. Kävin laittamassa pyykkejä kuivumaan, ja törmäsin mun uuteen alakerran naapuriin. Oli mies, ja semi grauh. Hehe. En mä oo masentunut, ainoastaan ailahtelevainen.

Sitä tavallista elämää

Elämä on hymyillyt tavallista enemmän, ja vastaan on tullut mukavaia uusia mahdollisuuksia edetä elämässä eteenpäin. Opiskelujen kanssa kinnaa edelleen, mutta en jotenkaan jaksa stressata. En ole kuullut koululta mitään mun kesäopintojen tiimoilta, vaikka olisi pitänyt. Teoriassa mulla on vaan vuosi jäljellä. Kai mä nyt itsestäni saisin sen verran irti? Varoitin jo N:ää, että ensi talvi tulee sitten olemaan vaikea, ja se lupasi tukea, ja auttaa minua parhaansa mukaan. Katsotaan nyt, että saanko mä nyt edes noita rästihommia tehtyä, että pääsen ensi vuodelle opiskelijaksi. Hehe.

N on niin ihana edelleenkin. Jotenkin meillä menee niin yks yhteen se, että koska annetaaan tilaa toiselle, ja koska ollaan hiljaa. Kun se toinen on siinä vieressä, niin olo on kuitenkin hyvä. Ei siinä sanoja tarvita. Mun fiilikset ovat heilahtaneet rajusti sitten alun epävarmuuden. Aluksi lietsoin sitoutumiskammoa, ja nyt ironista kyllä, huomasinkin olevani läheisriippuvainen. Tosi hienoa. Vietimme tiiviin viikonlopun yhdessä, ja koin jo aamulla ahdistusta tulevasta viikosta. Emme varmaankaan ehdi näkemään ennen perjantaita kaikkien kiireiden vuoksi. Mulla on nyt jo ikävä, ja päässä meinasi sumeta, kun se ei vastannut mun tekstiviestiin heti, vaan vasta tuntien päästä. Olin jo varma, ettei se enää haluakaan minua. Mietin jotenkin kokoajan, että miksi se haluaa olla minun kanssani, ja heitän siitä ajattelemattomasti läppääkin liian usein. Ei siinä ole mitään järkeä kyseenalaistaa sen fiiliksiä, koska onhan sillä selvästi fiilareita, kun jaksaa minua katsella. Jos olisin taas överi itsevarma, niin ei sekään olisi hyvä. Millä keinolla mä löydän sen kultaisen keskitien, etten vaikuta diivalta, enkä aliarvioi sen kiintymystä minuun huonoilla "vitseilläni". Mun olisi jo pitänyt oppia exän kanssa se, että kaikenlainen mustasukkainen-, ja marttyroiva jankutus on myrkkyä suhteelle.

Toinen asia mikä on nyt käynyt kaivamaan on mun herpes. En ole "muistanut" mainita asiasta ollenkaan. Tosin kortsut ovat olleet käytössä, eikä mulla ole ollut oireita. Voihan se kuitenkin tarttua, vaikkakin aika vaikeasti. Yritin sunnuntaina löytää sanoja, mutta jotenkin se lause jäi vaan kurkkuun, ja sopertelin jotain käsittämättömyyksiä sen sijaan. Jotenkin musta tuntuu, että mulla on herpes round 2 alkamassa, ja nyt olis vissiin hemmetin hyvä aika ottaa asia puheeksi. Olisko aivan kauheeta manata mahdollisesti alkavaa vaivaa tekstarissa? Pihtasin jo viime viikolla, kun oli menkat päällä. Tosin annoin sille sellaisen poskihoidon (ensimmäistä kertaa...hih), että se suunnilleen itki onnellisuudesta sen jälkeen. Minä nuolaisin suupieltäni, hymyilin vinosti, ja painuin vessaan siistiytymään. Itseasiassa minä nautin koko tapahtumasta aivan mielettömästi. Koin itse suurta tyydytystä, kun näin toisen nauttivan niin paljon, ja olevan häkeltynyt, että edes reippaasti tartuin hepin varteen, ja asetin itseni tilanteen herraksi.

En tietenkään tohtinut alkaa mulkkua syynäämään, että miksi se on niin oudon mallinen. Se kuitenkin toimi tässä hommassa moitteetta, ja taipui tarvittaviin suuntiin ilman pykimistä.Vähän kuitenkin piti katsella oraaliaktin tiimellyksessä, ja serran havaitsin, että olin huomaavinani hennon mutta selvän arven terskan, ja varren välimaastossa. Voisiko olla mahdollista, että vehje on ollut joskus nykyistäkin vinkeämmän mallinen, ja  sitä on leikelty suoremmaksi kenties jo lapsuudessa? Pitää jatkaa havainnointa. Kyllä se varmaan joskus itse siitä sitten avautuu, jos kokee tarpeelliseksi selitellä varustustaan. Joka on siis edelleenkin ihan toimiva, eikä ainakaan suihinottaessa lurpahtanut.

Antaako se mulle lapikasta, kun mun herpes paljastuu sille? Mä pelkään jo niin saavani siipeeni  tässä jutussa, juuri kun uskalsin vähän avata itseäni, heittäytyä ihastumisen vietäväksi, hullaantua, ja välittää jostain muustakin, kuin itsestäni. Tunnen itseni jotenkin niin huonoksi naiseksi, kun löytyy sairautta, opinnot takkuaa, ja mielenterveys ailahtelee melkoisesti. Stalkkasin N:n exän facebookissa, ja googletin lyylin sen jälkeen. Hällä näyttäis olevan ura, ja elämä. Mitä mulla on? Ja miksi ne on eronneet sen exän kanssa? Mielessä kävi, että oliskos nainen halunnut lisääntyä, ja N tahtoi vielä mennä. Haluaako se koskaan vakiintua? Ono se sittenkaan tosissaan mun kanssa? Onko mun salaisilla haaveilla, ja ruusuisilla unelmilla mitän tulevaisuutta? Tahdon perheen, talon, ja tärkeimpänä kaikista: ihanan, rakastavan, ja luotettavan miehen. Pitäisi varmaan keskustella vähän suunnitelmista, ettei tule kylmää vettä niskaan.


Lauantaina olimme N:n kaverin synttäreillä. Minä olin se uusi, ja nyrpeä tyttis, joka istua murjotti hiljaa muiden vetäessä karaokea. Jotenkin oli tosi vaikeaa alkaa sosiaaliseksi, kun ei huvittanut ottaa viinaa, ja takana oli yhdeksän tunnin työpäivä. Onneksi N vei minut kotiin, jo puolilta öin. Ei sillä itselläänkään kuulemma ollut party fiilarit. Jotenkin tuntui, että se sanoi sen vaan, ettei minusta tuntui nyrpeältä, uudelta mimmifrendiltä, joka ujosteli uusia ihmisiä. Ja jos mulla olis ollut vähän parempi tuuli, niin sillä olis salettiin ollu bilefiilikset. No, joskus näin, Almakin heittäytyy hankalaksi, ja nyrpeäksi. Ihmettelen yhtä asiaa mitä olen aikaisemminkin miettinyt. Miksi sellaisilla rumahkoilla, ja kitukasvuisilla rokkareilla on usein daamina hemaiseva kissa? Tässä tapauksessa tarkoitan sellaista bimbohtavaa amatsonia, joka ei ole yhtään rock?

Ah, aamulla rytkyttelin bussilla töihin. Juuri ennen mun stoppia katseeni fiksautui pariskuntaan jalkakäytävällä. Tättädää! Mr. Hammaspeikko käveli käsikädessä yhden firmalaisen kanssa. Näin se jo varmaan kuukausi sitten puhuvan duunissa oudossa paikassa, kun yleensä he työskentelevät eri päissä taloa. Mietiskelin, että olisko siinä jotain sutinaa menossa, ja eipä Alman vaistot taaskaan pettäneet! Kaikkea hyvää heille. To be honest, onneksi "valitsin" N:n, enkä "haikaillut" Hammasmiehen perään.

Ja kyllä, vahvasti vaikuttaa nyt siltä, että herpes round 2 on ottanut alakerrassa vallan. Ei tosin yhtä rajuna kuin viimeksi. Ihkua. Onneksi en antanut menkkoihin vedoten N:n koskea alakertaan ollenkaan viikonlopun aikana. Hyi saasta. Meneeköhän tämä yhtään nopeammin ohi, jos rakkula invaasio pysyy näissä muutamassa mitä nyt on? Voi oksennus. Oikeesti. Lisäksi olen myös flunssassa, että en missaa mitään vahingossakaan mitään kivaa. Pitää vaan yrittää syödä terveellisesti, ja välttää tälläisiä yleiskunnon notkahduksia tulevaisuudessa.

Melkein aloin jollottaa exän perään tänään kauppareissulla. En tiedä miksi. Sitten stalkkailin sitä fb:stä, ja se näyttää vielä typerämmälle, kuin ennen. Lisäksi se on lihonut aivan tautisesti, ja sen lyyli on mallia sotanorsu, tosin molemmat hymyilivät. Mutta ei iloinen ilme poista sitä faktaa, että molemmat näyttävät edelleen typeriltä, kuten myös niiden touhut. Selittäisin tarkemmin jos kehtaisin ilman peloa tunnistumisesta. Haha. Mulla pitäisi olla kaikki hyvin elämässä, ja onkin. Kukaan ei vaan korjaa mun fillaria enää...perkele. Ja nyt tarvitsisin sitä fillarin korjaajaa. Ehkä mulla siksi kastui silmät?

Eikai tässä muuta? Nuhalääke od:n saattelemana kömmin vuoteen omaksi, ja haikailemaan kultani perään. Saankohan mä unta?

torstai 9. kesäkuuta 2011

Takaisin arkeen

Takana on tosi hektinen viikko, ja nyt pääsen vasta vähän summaamaan tapahtumia sitten viimeisen päivitykseni.

Ollaan oltu erossa N:n kanssa melkein viikko. Ollaan nähty ainoastaan muutaman tunnin pätkissä, eikä olla edes yövytty yhdessä. Tajusin tässä viikon aikana, että mulla on sitä aivan karmaiseva ikävä, ja ne muutamat päivät näkemisten välillä tuntuivat vähintään viikolta. Mielestäni ikävä on eritäin positiivinen asia, kun yritän skannata fiiliksiäni. Ainakin tunnen jotain. Tunnen paljon. Olen onnellinen, ja valmis unohtamaan epävarmuuden, ja heittäytymään mukaan tähän täysin.

Toki menin myös sekoilemaan viikon aikana. Päädyin jatkoille baarista täysin tuntemattomien miesten kanssa. N ei ollut mukana tänä iltana. Onneksi en ollut yksin kolmen vieraan miehen kanssa, vaan mulla oli seuraa. Syy miksi liityimme näisen miesten seuraan oli yhdessä vieraassa miehessä, joka tarjosi meille kolme drinkkiä, eikä paljastanut itseään. Tiesin kyllä, että kuka se oli, mutta en tehnyt elettäkään kiittääkseni. Paettiin kolmansien drikkien saapuessa näiden toisten miesten luokse, ja päädyttiin siis jatkoille.

Jatkoilla back-up henkilöni meni panemaan yhden miehen kanssa, ja minä jäin ainoan hereillä olevan kanssa jatkamaan. Kerroin seurustelevani, ja vaihdoimme vain muutaman suudelman. Jo ne kaduttivat, mutta olin ylpeä, etten päätynyt harrastamaan seksiä. Ainoa asia mikä kyrsii on se, että en voi oikein kertoa N.lle kuitenkaan näistä jatkoista, vaikka mitään ei varsinaisesti tapahtunutkaan. Valehtelu ei oikein sovi näin tuoreeseen suhteeseen. Jos mä vaan jätän hämärät jatkot jatkossa välistä, ettei tarvitse valehdella? Simppeliä.

Pitää alkaa valmistautua iltaan, ja ensimmäiseen yhteiseen iltaan yli viikkoon :)