torstai 19. toukokuuta 2011

Uusia tunteita

On tosi jees, etta N:lla on paljon kavereita, ja se nakee niita usein. Ma en jaksaisi ollenkaan sellasta puntissa perassa hilautuvaa ressukkaa. Toivottavasti se ei kelaile minusta noin. Tajusin, etta mulla ei ole ylitsevuotavaa maaraa kavereita enaa, koska tiettyjen ihmisten seura ei todellakaan kiinnosta, ja jostain syysta olen vahan laiskasti asennoitunut uusien ystavien hankkimiseen. Jotenkin jamahdin sinkkuseikkaluihini niin, etten kaivannut muunlaista sosiaalista vuorovaikutusta. Niin, ja ei noista yhdenyon jutuista, sun muista oudoista systeemeista viitsi monellekaan avautua.

Ei ole oikeasti ongelma, etta N tahtoo nahda kavereitaan usein. Ma tarvitsen myos omaa tilaa, enka todellakaan tuppaudu vakisin seuraan. Nautin edelleenkin kotona hengailusta, kokkailusta, ja uutuutena, yksin shoppailusta (runsasta). En koe yksinaisyytta enaa ahdistavana tekijana, koska paakoppa on suunnilleen terveilla raiteilla noin muuten. Ymmarran, etta elamassa on hiljaisempia kausia, ja menossa oleva sellainen on kovin luonteva jatkumo 1,5 vuotta kestaneelle sosiaaliselle sekoilulle, juomiselle, ja oikeiden fiilisten pakoilulle. Tunsin jaavani jostain paitsi jos en laukannut erilaisissa hipoissa joka viikonloppu. Nyt ei voisi vahempaa kiinnostaa. Sinansa menevan miehen kanssa yksiin meneminen luo kevytta painetta mun oikeiden halujen suunnalle. Juuri ennen N:n tapaamista paatin myos rajoittaa juomista, ja keskittya terveyteen, ja olemaan tyrmaava ilman tarvetta miehelle.

Yritin nailla kahdella kappaleella jotenkin huterasti pohjustaa sita, etta tunnen itseni sekunnin tuhannesosan ajan hylatyksi, kun N sanoo nakevansa kavereita. Ihan naurettavaa, koska meilla on kuitenkin yhteistakin aikaa, eika sita nyt tarvitse kokoajan kihnuttaa kylkikyljessa. Pelkaan myos vaikuttavani super luuserilta, koska en nae kavereitani vastavuoroisesti. Pelkaan jotenkin, etten ole riittava nain, ja kun minusta selviaa pala palalta enemman tietoa, niin N hylkaa minut. Eli minusta tuntuu loytyvan sitten epatoivoinen ripustautujakin parin viikon deittailun jalkeen. Hienoa, ja onnea tulevaisuuteen. Tosin N jatti minut tanaan kotiinsa nukkumaan, kun se itse lahti toihin. Se yritti ehdottaa tata jo viime viikolla, ennenkuin seukkailtiin virallisesti, mutta en kehdannut jaada mahimaan sen petiin, vaan lahdin aamulla samaanaikaan. Mutta minusta tuntui oikein otetulta, kun N luotti minuun, ja jatti minut yksin kotiinsa, ja kavi pariin otteeseen pussaamassa minua poskelle ennen lahtoaan. Olen oikeasti onnellinen, vaikka en olisi uskonut, etta tunnen jotain pienta mustasukkaisuutta, ja ripustaumista nain pian. Mul on jo ikava :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti