keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Pelimiehistä

Kävin juuri arveluttavan keskustelun Y:n kanssa Fb:ssä, ja nyt minusta tuntuu, että deletoin sen ystävistäni, ellei se ehdi ensin. Sen napaa kaivaa vissiin ihan lapion kanssa, että minä ole päätymässä parisuhteeseen, ja mulla on jotain vakavaa menossa, enkä suostu sen panopatjaksi tästä syystä. Se kuulemma ihan vaan leikillään vonkaa kokoajan, eikä ole ollenkaan tosissaan. Olen kuitenkin siitä huomannut sen piirteen, minkä joskus voi lapsena pilalle hemmotelluista huomata, että kun vonkuu tarpeeksi kauan, niin toinen antaa periksi. Y sovelsi tätä tekniikkaa minuun jo heti ensi treffeiltä, ja ummikkona en osannu lukea häntä. Se todellakin vonkaa tosissaan, koska alkoi minulle myös avautua, kuinka se on pannut exäänsä, random typyä baarista, ja sopinut viidet nettideitit, ja panettaa kokoajan. Ja tulenko hänen luokseen nyt, hän maksaa taksin. Herra Y:tä aivan selkeästi ärsyttää, että minä en ole enää vapaasti käytettävissä, koska kertoo naisistaan, aivan kuin yrittäisi tehdä minut mustasukkaiseksi, että hyppäisin taksiin, ja kurvaisin panemaan sen kanssa, etten vaan menetä moista kultahippua jollekkin toiselle naiselle. Hyi hitto. Se on taitava manipuloimaan, ja aivan full of shit. Opinpahan ihmisistä taas enemmän.

Mitä siis tapahtui? Se alkoi vänistä, että kuinka olen parin viikon jälkeen liian tosissani N:n kanssa, että mun pitää olla varovainen. Lisäksi se jaksoi mainita monta kertaa, että olen aivan sekaisin, koska teen emotionaalisia kytköksiä kahden viikon tuntemisen jälkeen. En maininnut mitään emotionaalisista kytköksistä, vaan ainoastaan sen, etten koe reiluksi naida ympäriinsä, kun N:n, ja minun välillä on täysin tunnistettava kunnioitus toista kohtaan. Lisäksi yritin selittää Y:lle, että on olemassa erilaisia miehiä, ja kaikki eivät suinkaan pelaile pelejä, ja pyöritä naisia seksiseuran toivossa. Se ei pystynyt käsittämään, ja seuraavaksi se syytti minua naiiviksi, ja lapselliseksi, koska uskon N:n sanomisia. Sehän se juttu tässä onkin, sanoja ei tarvita, kun henkilöiden välisen kunnioituksen pystyy aistimaan, ja myös toisen persoonan rehtiyden. (Ok, nyt kun mä sanon tän, niin N paljastuu joksikin ihan sekopääksi parin viikon kuluessa....) Tai no sanoihan N, ettei se pelaa pelejä, enkä ole mitään tähän viittaavaa huomannut sen käytöksessä. Y:tä korpeaa aivan selvästi, ties vaikka sillä sittenkin oli tunteita minua kohtaan, jotka se vasta tajusi, kun "menetti" minut.

Niin, ja sitten se vielä avautui siitä, että kuin yritän epätoivoisesti löytää parisuhteen. Tosi epätoivoisesti joo, kun poistin kaikki nettideittailu systeemit, ja päätin elää sinkkuna matkustellen. Sitten vaan N seisoi edessäni baarin tupakkapaikalla. No ehkä mä olen snadisti ollut epätoivoinen, mutta enemmän tässä on menty ajanvietteen, ja kokemusten toivossa. Voin henkisesti paremmin parisuhteessa, ja en päädy sekoilemaan mitään extra typerää, että siinä mielessä olisi ihan kiva olla suhteessa. Toki ny te lukijat menette kaivelemaan mun vanhoja postauksia, missä vauhkoan sinkkuuden kaameudesta, ja pakosta löytää joka, kuka vaan, ja heti. hehe.

Tottakai olen varovainen, enkä nyt ole kirkkoa vielä kesäksi varaamassa. Mutta jos pitelee itseään liikaa, eikä uskalla heittäytyä koskaan, ja katsoa peliä loppuun asti, niin parisuhdetouhut menee siihen sitoutumiskammoiseen pelailuun, eikä edes lopulta tiedä enää, että miltä tuntuu olla rakastunut tai ihastunut. Tosin en itsekään oikein muista. Onko se sitä loputonta hyvää oloa toisen seurassa, ja tapaamisen jälkeen?

Sanokaa pliis nyt joku, että mä olen oikeassa tässä, ja Y on vaan katkera paskamaha? Ja hyvin harjoitetulla ihmistuntemuksella pystyy sanomaan, että milloin toinenkin osapuoli vaikuttaisi olevan tosissaan deittailun kanssa?

Keskustelu Y:n kanssa päättyi, kun se vaan otti, ja meni offline. Sillä on aika kiivas temperamentti, varsinkin jos se ei saa olla oikeassa. Toinen hemmotellut kakaran piirre. Kaikki pitäisi saada heti, ja pentu on aina oikeassa. Jos oltaisiin keskusteltu livenä, niin olisin varmaan käynyt sen pilliin kiinni, tai vähintäänkin kokeillut äänijänteitäni, koska sillä oli niin ärsyttävä sävy kommenteissaan. Sellainen päähän taputteleva, "noh, noh, älähän nyt hupsu tyttö-kulta liikaa siitä miehestä innostu. Olet vaan yksinäinen, ja kuka vaan kelpaa seuraksi"- asenne. Kun kuka tahansa ei kelpaa, siinähän se juttu piilee. Ei mun ykkösvalinta olisi silloin 12 vuotta vanhempi, kaljuuntuva musanörtti, vaan jotain aivan muuta. Tässä pelissä kuitenkin merkkaa se yhteinen arvomaailma, ja toisen persoonan aistittava hyvyys. Olen saanut tarpeekseni pelimiehistä.

Eilen illalla käytiin tätä tän päivän räjähdystä ennakoiva keskutelu Y:n kanssa. Kun se kertoi, että kaikki naiset juoksee sen perässä nyt, niin laittelin sille takasin, että onneksi pääsin eroon Herra O:stäa, ja sen öisistä panosessioista, vaikka tulinkin kolme kertaa yössä. Y väitti, että valehtelen, että ei mulla ketään ole ollut. En sitten viitsinyt kertoa P:stä, enkä K:sta, kun tuntui jo ärsyttävän tieto siitä, että olen pannut muitakin tuntemisemme aikana. Se aivan selvästi luuli jollain tapaa omistavansa minut, ja minun olevan hänestä jollain tavalla riippuvainen. Tavallaan olinkin, koska hän tarjosi olkapäätä silloin, kun maailma tuntui kaatuvan, ja mielenterveys pettävän. Tästä syystä Y mahdollisesti luuli omistavansa psyykkisen "vallan" minuun, ja tottelisin häntä sokeasti, koska olen heikko tyttörukka. No en ole enää. Paraneminen lähti silloin, kun päätin jättää F:n perään haikailut taakseni, ja olen nyt niin paljon vahvempi, enkä juurikaan epätoivoinen, paitsi liian turvonneesta kenkähyllyni vuoksi.

Puhuttiin Y:n kanssa aiemmin tällä viikolla, että pysytään ystävinä, kun se oli miljoonannen kerran vongannut pillua, ja saanut kieltävän vastauksen. Hän kuulemma pitää minua hyvänä ystävä. Jep jep. Sama mulle, kunhan ei ala laittaa sanoja mun suuhun, ja selkeästi yritä manipuloida mun vapaata tahtoa. Olen kyllä ihan varttia vaille antamassa fb lapikasta sille. Soittakoot, jos on jotain asiaa. Toki sillä on edelleenkin kiihkeä luonne, ja minua kehittymättömämpi ajatusmaailma, ja puuttuva kyky romanttisiin, vakaviin ihmissuhteisiin. Mulla riittäis vielä juttua siitä, mutta en taida jaksaa naputtaa enempää. Sen asenne vaan kiuhautti mun sopat pitkin hellaa, ja pakko oli saada vähän päästellä enimpiä höyryjä vaikka näin kirjallisessa muodossa.

Hei Hei Y!!


N:n kanssa pyyhkii edelleen hyvin. Se sanoi minua viestissä kullaksi, ja kauniiksi. Joka toinen hetki tunnen suurta sitoutumiskammoa, ja joka toinen olen maailman onnellisin, vaikka mun kesä onkin tuhoutunut jo ennen alkamistaan. Joudun tekemään kaikki rästissä oleva kouluhommat kesällä, joten laatuaikaa on luvassa oikein ämpäreittän tarjoiltuna. Mutta ei minua haittaa, jos minulla on hyvää seura tiedossa vastapainoksi, eikä läsnäolopakko luennoilla. Jätin kaikki kevään loput luennot väliin, enkä tullut kysyneeksi eilen pääopettajani kanssa keskutellessa, että voiko tästä olla jotain haittaa. Minua ei nyt vaan mitenkään kiinnosta istua kuuntelemassa mitään paskaa kahlittuna aloillani. Tuollaiset rajoitteet tekevät minut hulluksi, ja olen paljon onnellisempi, kun san laatia oman rytmini. Tosi terve asenne, I know. Haha.

Mä olen mietiskellyt oikeasti uran vaihtoa, ja lentoemännän, tai matkaoppaan töitä. Ne voisi sopia mulle tosi hyvin, kun olen sosiaalinen, kielitaitoinen, ja tottunut vähän reissuelämään. Pitäisi vaan uskaltaa saada opiskelut pakettiin jollain tapaa, ja sännätä kohti uusia seikkailuja. Ei kuitenkaan huvittaisi nyt hassata tätä uskomatonta mahdollisuutta, mikä minulle on annettu nykyisessä koulussani.

Yleisfiilis on sellainen pörisevän onnellinen. Mikä on oikeastaan tosi hauskaa, koska olen ollut nyt viikon tupakoimatta. Entinen himo nikotinisti vaan otti, ja lopetti, enkä edes kaipaa tupakointia. Päivä päivältä sitä ajattelee vähemmän, ja odottelut bussipysäkillä sujuvat musiikin voimin. Kun stumppasin, mieliala parani, ja pörisen tosiaan menemään hymy huulilla. Palkitsin eilen itseni aivan mahtavan ihanalla laukulla, joka ei ollut edes ihan halpa yleiseen kirppislöyty-hintatasoon nähden. Tämä oli siis uusi laukku, ja tunsin ansaitsevani iloa elämään, ja säästäneeni rahat siihen viikon savuttomuudella. Tokihan uutta laukkua piti täydentää mutamilla kengillä, ja huivilla...Ja sointuvalla kynsilakalla. Kukkaroon sattui vähän, mutta what ever makes me happy :)

Näen N:n seuraavan kerran viikonloppuna,ja mulla on koko viikonloppu vapaata. Voimme jatkaa mietiskelyä, että miltä planeetalta olen kotoisin. N on vakuuttunut, etten ole maan asukas, vaan jostain muualta tullut. En mä nyt niin ihku oo, tässä mennään jo vähän niillä sokeriällöillöilyn rajoilla. Mut miksipäs ei, on tässä jaloissa pyörinyt vaikka mitä tunnevammaista viime aikoina. Ehkä siirappiöverit tekee ihan hyvää. Tosin ei se N ihan pehmo ole vaikka tunnustikin itkevänsä klassikkoelokuvien takia, koska se katsoo jalkapalloa lauantaina, ja siitä ei tingitä. Ihan okei, mullakin on suunnitelmia lauantaille, ainakin osalle sitä. Nyt vois vetää mun ässän hihasta, joka on K:n pitämä pikatreeni aiheesta: Naiset, miehet, ja jalkapallo. Eli naisen säännöt ovat 1. Ei puhuta, 2. Haetaan automaatisesti oikeanlaista olutta, kun miehen tuoppi lähenee loppuaan, 3. Huudetaan, kun oikea tiimi tekee maalin. Tosin mä tykkään katsoa urheilua pubissa itsekin, enkä tosiaan natkuta mistään jalkapallon katsomisesta, kun itse voin ihailla siinä sivussa isoja, lihaksikkaita, hikisiä, ja yleensä komeita uroksia isolta ruudulta.

Mut hei, ei mulla tässä muuta tällä kertaa...Paitsi hammapeikko flirttailee. Hitto, kun piti mennä aloittamaankaan koko flirttiä. En tahdo antaa ymmärtää mitään väärin, ainakaan nyt. Mä luulen, että hammaspeikko vois olla kivaa dokausseuraa, ja mä epäilen, että firman kesäjuhlissa meillä saattaa välit viimeistään kuumeta. Kuulostaa aika karskilta, mutta mä niin näen, ja tunnen seksuaalisen vetovoiman meidän välillä. Ja Alma nousee kesäjuhlissa pintaan, ja unohtaa kaikki mahdolliset sitoumuksensa, ja käy tamppaamassa kollegansa kanssa. Tästä päästäänkin aiheeseen uskollisuus parisuhteessa, ja siihen, etten varsinaisesti usko uskollisuuteen, enkä usko pystyväni olemaan uskollinen todellisuudessa. Ja varsinkaan siinä tapauksessa, jos, ja kun päädytään oikeaan suhteeseen N:n kanssa, mutta makuukamarissa lerpahtelu jatkuu, ja kumman käyrä kulli aiheuttaa joko teknisiä ongelmia, tai ongelmia henkisellä tasolla miehisyyden kanssa. Vaikka arvomaailmat kohtaavat, ja olo on toisen seurassa mahtava, niin kaipaahan sitä kunnon panoa joskus, vaikka en edelleenkään rakenna suhdetta seksin varaan ainoastaan. Rumasti sanottuna, seksiä saa tällä naamalla muualtakin, jos tarvitsee. Tuntuu jo nyt pahalta N:ää kohtaan, kun mietin edes tallaisia asioita. Ja joku lukija voi miettiä, että miksi väkisin vehdata vakavissaan toisen kanssa, jos jo nyt miettii pettämistä, ja epärehellisyyttä. Vastaan, että siksi koska täysipäisen oloisia miehiä liikkuu niin vähän vapaalla jalalla. Se suhteen toimivuus, ja hyvä olo tulee kuitenkin pääosin siitä henkilökemiasta. Katsotaan, että miten lähtee vällyjen välissä luistamaan, ja käydään tarvittavat keskustelut, jos tilanne ei kohene, tai huononee merkittävästi.  En ala hengailemaan kenekään kanssa joka ei viihdy omissa nahoissaan, mulle on kyrvän muoto aivan sama, mutta ihan kiva bonus olisi, että se epämuotoinenkin toimisi jotenkin luotettavasti. Piste.

 Mutta älkää nyt käsittäkö väärin, minusta siis edelleen tuntuu vastenmieliseltä käydä panemassa ketään muuta nyt. Olenhan systemaattisesti torjunut Y:n yritykset jo viikko tolkulla. Kunhan mietiskelen kauheskenaarioita onnellisuuttani varjostamassa.

Lutka-Alma kuittaa ;)

4 kommenttia:

  1. Olin ennen äärimmäisen uskollisuuden kannattaja, ja edelleenkään en sietäisi pettävää miestä, enkä itse pettäisi. Mutta nykyään ymmärrän, että parisuhteita ja ihmisiä on erilaisia. Jos joillakin onnellisen parisuhteen edellytyksenä on se, että käy joskus panemassa muita, niin olkoon. Se henkinen yhteys on kuitenkin suhteen kasassapitävä voima.

    Paradoksaalista on se, että omassa parisuhteessani (jollaista ei nyt siis ole) en pettämistä hyväksy. Kukin tekee tyylillään ja löytää reitit omaan onneensa :)

    -Linda

    VastaaPoista
  2. Olen pettänyt kerran, ja kyllä se sitä seurannut olotila oli jotain niin oksettavaaa, etten ottaisi mielelläni uusintaa.

    Sinänäs sama jos kumppani pettää, kunhan en saa tietää tai edes aavistaa, ja parisuhde joko paranee tai pysyy samalla tasolla.

    Parisuhteita on niin erilailia, ja uskon jotenkin siihen, että perinteinen parisuhde on vähän vanhanaikainen, ja ylioptimistinen ajatustapa, mutta voi toki onnistua jos molemmat osapuolet ovat 100 % samalla aaltopituudella.

    VastaaPoista
  3. Olen itse hyvin pitkälti samoilla linjoilla tuon pettämmisen suhteen. Jos seksin harrastaminen toisen kanssa ei ole kumppanilta mitenkään pois sekä pettäminen parantaa omaa parisuhdetta ja tapahtuu niin, ettei kukaan saa tietää, niin miksi ei? Ja jos ei pysty kumppanilleen tarjoamaan seksuaalisessa mielessä sitä, mitä hän haluaisi ja tarvitsisi, niin miksi pitäisi estää häntä saamasta haluamaansa, jos suhteessa muilta osin menee hyvin? Kerranhan täällä vain eletään ja ketään ei voi omistaa.

    Eri asia sitten, jos pelkän seksin lisäksi tulee tunteet mukaan kuvioihin. Tunnetasolla vuosikausia jatkunut pettäminen satuttaisi ilmitullessaan todennäköisesti paljon enemmän kuin pelkän fyysisen kanssakäymisen paljastuminen.

    Ja herra Y:n on selvästi vaikea hyväksyä se, että et ole enää hänen pompoteltavissaan ja olet löytänyt jonkun, jonka kanssa voisi olla jotain vakavampaakin. Eli Y = katkera paskamaha :D

    VastaaPoista