tiistai 24. toukokuuta 2011

Kiire on

Kokoajan on jotenkin niin hoppu. Huvittaa, kun en ole edes kokoaikaisessa duunissa, ja koulussakaan en ole käynyt, kin ennen pääsiäistä viimeksi. Toi koulujuttu pitäisi nyt selvittää jotenkin. Voipi olla, että mulla on liikaa poissaoloja joiltain kursseilta (kun mulla ei taas järki leikannut kovin terävästi näiden opintoasioiden tiimoilta...), ja taidan joutua uusimaan vuoden kuitenkin. Pitää ottaa selvää.

Jotenkin syö naista, kun ollaan N:n kanssa molemmat niin kiireisiä. Tai siis mun aikataulu on suhteellisen joustava, mutta mulla nyt sattui olemaan vieraita (ja silloinkin järjestin aikaa N:lle) ja nyt saan uudestaan vieraita viikon päästä. Sillä on kaikkia koulutuksia tän viikon, ja työhön liittyvään opiskeluun liittyvä koe johon pitää valmistautua. Sitten viikonloppuna sen tarvitsee mennä dokaamaan pomonsa kanssa, ja katsomaan urheilua. Selevä homma. Sitten se kehtaisi valittaa mulle, kun mulla on jokatoinen viikonloppu töitä. Viimeksi kun olin vapaalla, niin se katsoi urheilua kavereidensa kanssa. Olen perjantaista asti vapaalla tällä viikolla, ja se menee sekoilemaan pomonsa kanssa lauantaina. Mutta ehkä molemmilla kestää hetken päästä sinkkuilun aikana muodostuneesta itsenäisyydestä vähän eroon, ja pystyä tekemään kompromisseja. Olis siistii pystyä viettämään tämä viikonloppu ihan vaan kahdestaan nyhjäten, kun seuraavalla viikolla mulla ei ole niin aikaa nähdä sitä. No stress, ja annetaan aikaa.

Tähän sinkkuilun aikana moudostuneeseen itsenäisyyteen törmäsin eilen, kun sain pitkästä aikaa paniikkikohtauksen alkuillasta. Onnistuin vaivuttamaan itseni koomaan pariksi tunniksi, ja heräsin outojen unien jälkeen suhteellisen hyväkuntoisena. Mä en kyllä ymmärrä, että miten sain unta, kun sydän hakkasi vauhdikkaassa tempossa, olo oli aivan karmea, ahdisti, ja pelotti. Mainitsin kuitenkin N:lle viestissä, että piti ottaa pari tuntia tirsaa tästä syystä. Se vastasi, että olisin voinut soittaa hänelle, koska se on vähän niinkuin hänen tehtävänsä avustaa, jos minusta tuntuu kauhealle. No ei tullut mieleen kyllä soittaa kenellekkään, mutta tarkemmin ajateltuna, niin N olisi ollut juuri se oikea osoite puhelinhäiriköinnille. Jotenkin sitä vaan on tottunut (yrittänyt) pärjätä omillaan...

Seksi ei yllättänyt viime viikonloppuna kuitenkaan. Sunnuntaiaamuna jotain rynkytettiin, muttei kyllä ollut mikään elämys edelleenkään. Pitää yrittää löytää keinoa rohkaista ujoa, ilman, että siitä tulee vielä ujompi. Sängyssä voi tehdä paljon muutakin, kuin yhtyä. Eikai tästä asiasta kannata enempää vauhkota. Annetaan ajan kulua. Onneksi mulla on kaalimato, ja kaksi laatikkoa tuliteriä paristoja.

Mulla on ikävä N:ää. Se on turvallinen, ihana, hellä, ja normaali. Siis noin luonteensa puolesta. Ehkä munkin olisi aika totutella ajatukseen, että ehkä minun omakin maailma on yliseksuaalinen, enkä ajattele normaalisti seksistä, vaan maailmani pyörii aivan liikaa panemisen, ja pornon ympärillä. Taidan alkaa pornolakkoon, ainakin kahdeksi viikoksi! Tupakka ei ole palanut kolmeen viikkoon. Hyvä minä! Lisäksi N:n ja mun ikäero on ihan tavallinen, eikä meillä ole mitään esteitä onnistua parina, koska meidän tulee vaan vähän oppia tekemään kompromisseja, ja tuhlata aikaa juopotteluun vähemmän. Mulla oli ennen N:n tapaamista hyvät ajatukset elämän suunnasta, ja asioista mistä naurtin. Nyt olen vähän tuuliajolla taas. Varsinkin tuon alkoholi asian kanssa. Ei huvittaisi notkua baarissa aina. Olisi kiva tehdä kaikkea ulkoilma toimintaa, ja nousta aikaisin, ja lähteä yhdessä tekemään.Mä en ole ilmeisesti myynyt tätä ajatuksta tarpeeksi raivokkaasti. Toisaalta, ei vanha koira opi niin uusia temppuja, ja hevillä vaihda elämäntyyliään.

Mitä jos mä vaan ihan vähän vähemmän yrittäisi maalailla piruja seinille, ja riehua negatiivisten asioiden ympärillä? Jos mä nyt vaan nauttisin ihastumisesta, ja antaisin sen ajan kulua. Hehe.